Kun rakkaus loppuu? Tarkoitan siis toista ihmistä kohtaan. Yritän kuunnella itteäni mutta tällä hetkellä olo on niin väsynyt ja turtunut muistakin syistä (työstressiä) että en halua vielä tehdä mitään päätöksiä.
Mikä ero on sillä, kun rakkaus oikeasti loppuu ja sillä, kun on vaan sellanen "vähemmän rakkauden täyteinen vaihe" suhteessa? Meinaan, että jaksaako kukaan pidempään suhteessa ollut 24/7 olla kumppaninsa kimpussa, eikö ole ihan normaalia että molemmat tarvitsee välillä omaa aikaa ja tilaa? Monesti tosin se oman tilan ja ajan lisääntyminen tulkitaan jotenkin suhteen kannalta huonoksi merkiksi. Ja sitten kun se rakkaus todella loppuu, niin huomaako sen yleensä heti vai vasta myöhemmin havahtuu, että oho, ne tunteet taisi kuolla jo aikaa sitten? Kokemuksia?
Ennen olin todella riippuvainen miehestäni. Tulkitsin jokaisen riidan ja mykkäkoulun sen merkiksi, ettei hän halua olla enää kanssani ja menin paniikkiin. Sanottakoon, että olemme molemmat ottaneet henkisesti turpaan tässä suhteessa. Ei kumpikaan olla tasapainosimmasta päästä, mutta tosi nuoria vielä ollaan joten ehkä sen ymmärtää. Tunteeni alkoivat hiipua sen jälkeen, kun hän sanoi suutuspäissään ettei enää rakasta minua. Ja vaikka hän selvästi tekee hyviä tekoja eteeni, on hän myös aikaisemmin satuttanut minua henkisesti niin paljon etten kykene enää luottamaan häneen samalla tavalla. Tällä hetkellä olo on sellainen, ettei mua haittaa vaikka hän olisi päiviä täältä poissa, viettäisi enemmän aikaa ystäviensä kanssa tai nukkuis sohvalla. Ennen mulle oli tosi tärkeää että nukutaan vierekkäin, että jaetaan arki yhdessä ja muistetaan toisiamme myös sen työstressin ja muun keskellä.
Mikä ero on sillä, kun rakkaus oikeasti loppuu ja sillä, kun on vaan sellanen "vähemmän rakkauden täyteinen vaihe" suhteessa? Meinaan, että jaksaako kukaan pidempään suhteessa ollut 24/7 olla kumppaninsa kimpussa, eikö ole ihan normaalia että molemmat tarvitsee välillä omaa aikaa ja tilaa? Monesti tosin se oman tilan ja ajan lisääntyminen tulkitaan jotenkin suhteen kannalta huonoksi merkiksi. Ja sitten kun se rakkaus todella loppuu, niin huomaako sen yleensä heti vai vasta myöhemmin havahtuu, että oho, ne tunteet taisi kuolla jo aikaa sitten? Kokemuksia?
Ennen olin todella riippuvainen miehestäni. Tulkitsin jokaisen riidan ja mykkäkoulun sen merkiksi, ettei hän halua olla enää kanssani ja menin paniikkiin. Sanottakoon, että olemme molemmat ottaneet henkisesti turpaan tässä suhteessa. Ei kumpikaan olla tasapainosimmasta päästä, mutta tosi nuoria vielä ollaan joten ehkä sen ymmärtää. Tunteeni alkoivat hiipua sen jälkeen, kun hän sanoi suutuspäissään ettei enää rakasta minua. Ja vaikka hän selvästi tekee hyviä tekoja eteeni, on hän myös aikaisemmin satuttanut minua henkisesti niin paljon etten kykene enää luottamaan häneen samalla tavalla. Tällä hetkellä olo on sellainen, ettei mua haittaa vaikka hän olisi päiviä täältä poissa, viettäisi enemmän aikaa ystäviensä kanssa tai nukkuis sohvalla. Ennen mulle oli tosi tärkeää että nukutaan vierekkäin, että jaetaan arki yhdessä ja muistetaan toisiamme myös sen työstressin ja muun keskellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.