BED:stä lihonnut

Haluaisin sanoa mielipiteeni ohjelmastasi nuoruuden BEDIÄ sairastaneena. Itse painoni jojoili 20 kg sisällä. Nykyään olen vuosia ollut normaalipainoinen.

Mielestäni tuo liikuntaohjelmasi on vähän överi. Monesti niillä, ketkä potee ahmimishäiriötä, joka on itsessäänkin överiksi vetämistä, myös liikunta ja laihdutus voi helposti mennä toiseen äärilaitaan.

Sen sijaan, että yrittäisit laihduttaa tai hirveästi kuntoilla ja tehdä itsellesi harjoitusohjelmia, suosittelen sinulle tasapainon löytämistä. Eli kehosi kuuntelua, maltillisuutta, kohtuullisuutta. Pieniä muutoksia parempaan päin, pieni askel kerrallaan. Jos elintapasi ovat olleet huonot, jokainen pieni askel on eteenpäin. Vaikket laihtuisikaan heti. Tärkeää olisi löytää liikunnasta iloa.

Jos kuntosi ei ole kovin korkea, heti neljä kertaa salia viikossa on aika iso määrä. Lepopäiviä kannattaa ottaa silloin, kun kehosi tarvitsee lepoa ja liikunnan raskauskin kuormittaa sen mukaan, mitä jaksat eikä niinkään tehdä heti kovaa suunnitelmaa. Aloittaa kannattaa pienestä. Riippuen kuntotasosta jopa hyötyliikunnan ja askelien lisääminenkin, pieni verryttely voi olla hyvä tapa aloittaa ja totuttaa keho liikkeeseen. Jos sinulla on pohjaa, se on sitten eri asia, mutta silloinkin tuo kunto-ohjelmasi on aika tiivis. Monesti tarkat suunnitelmat voi johtaa epäonnistumisen tunteisiin jos niihin ei kykene eikä ne huomioi esim levon merkitystä. Jos kerralla aloittaa kovan määrän liikuntaa, siihen voi tulla "ähky" eli too much is too much.

Laihtuakseen tärkein asia on ruokavalio, ja jopa pelkällä kävelyllä ja ruokavaliolla voi laihtua. Se ei tarvi hirveää rääkkiä. Joskus kova treeni lisää nälkää huomattavasti.

"En tavoita liian nopeeta laihtumista, vaan varmaa ja pysyvää"

Kilo viikossakin voi olla aika nopea tahti, varsinkin kun olet kumminkin normaalipainon laitamilla. Mutta muuten tuo ajatus on hyvä. Eli pysyvä elintapamuutos. Laihdutusyritykset voi jossain tapauksessa laukaista ahmimista, yleensä mitä isompi kalorivaje on. Itselläni BED laukesi normaalipainoisena laihduttaessani. Kaloreiden laskun sijaan kannattaa opetella kuuntelemaan kehoa ja nälkää.

Sillä ei ole mitään merkitystä laihdutko vuodessa vai puolessatoista vai kahdessa, vaan sillä että löydät tasapainon ja saat ahmimishäiriön hallintaan. Laihtumisen ei ahmimishäiriöisillä pitäisi olla tärkeimmässä roolissa toipumisessa. Se yleensä tulee luonnostaan, kun oppii uusia elintapoja. Laihdutus voi laukaista ahmimista - se kannattaa todellakin ottaa huomioon.

Mikä itsellä toimi?

- Satsaa ruokarytmiin ja ahmimisen välttämiseen ja lakkaa miettimästä elintapamuutosta liikaa laihtumisen kannalta vaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Kun syöt säännöllisesti, sinulle ei tule samalla tavoin ahmimishimoja. Jos herkut ovat ongelmasi, yritä syödä riittävästi tavallista ruokaa äläkä korvaa tavallista ruokaa herkuilla. Saatat laihtua huomaamatta. Joskus jo pelkkä ahmimisen välttäminen ja herkkujen määrän pienentäminen satsaamalla ruokarytmiin ja kunnolliseen ruokaan auttaa.

- Älä kiellä itseltäsi mitään vaan opettele kohtuullisuutta. Herkkujen syöminen ei ole repsahdus mikä tarkoittaa että nyt voi luvan kanssa ahmia. Itselleen on ok sallia pieniä määriä herkkuja ja sitten vaan jatkaa ruokarytmissä kuten ennenkin. Minulla monesti repsahtaessa tuli tunne että no, repsahdin, sama ahmia.

- Lisää vihannesten, hedelmien ja marjojen määrää. Tämä on ollut minulle toimiva keino syödä terveellisemmin. Pienin askelin. Yksi pieni muutos kerralla on helpompi opettaa itsensä uusiin elämäntapoihin. Ei liikaa kerralla, se usein johtaa muutosahdistukseeen. Eli aloitin elämäntapamuutokseni ainoastaan lisäämällä joka aterialle vihanneksia, hedelmiä ja marjoja enemmän ja syömällä säännöllisesti ruokarytmin mukaan. Mitään muita suuria muutoksia en alussa tehnytkään. Sitten seuraavan muutoksen tein sitten vähän myöhemmin jne... Pikkuhiljaa huomasin, että olin oppinut paljon uusia rutiineja, jotka oli tulleet osaksi arkea.

- Huolehdi riittävästä proteiinin ja rasvan saannista koska ne pitävät nälkää. Ennen söin rasvattomia tuotteita ja huomasin, että söin suhteessa aivan liikaa hiilihydraattia mikä ei pitänyt nälkää.

- Joskus ravintoaineiden riittämätön saanti/puutostilat voi johtaa ruokahimoihin joten syö monipuolisesti

- Ruokarytmissä voit jakaa päivän vaikka tiettyihin ruoka-aikoihin joissa syöt monesti saman verran. Jos haluat välillä herkutella, voit sopia itsesi kanssa että nyt on sallittua syödä vaikka pieni suklaapatukka välipalana tai vaikka lauantaisin saa luvan kanssa herkutella enemmän. Vältä isojen pakkauksien ostamista kotiin, jos ongelmana on herkkujen ahmiminen.

Ahmimisen syitä kannattaa myös miettiä:

Se voisi alkaa vaikka sillä että kysyt itseltäsi miksi ahmit? Mistä se alkoi? Mikä sinulla laukaisee ahmimista? Minkälaisissa tunnetiloissa ahmit?

Kun tiedostat nämä, ahmimisen välttäminenkin voi olla helpompaa.

Jos yksin ongelmien kanssa kamppailu ei onnistu, suosittelen ravitsemusterapeutille hakeutumista.

Ahminta häiriö tulee liiasta hiilihydraattien syönnistä,hiilihydraatti on niiinkuin heittäisit bensaa tuleen.Eli kun syöt hiilihydraattia,sinulla on kohta uudestaan nälkä,koska hiilihydraatti palaa nopeasti.Syö proteenipitoista ruokaa,se palaa hitaasti ja luovuttaen tasaisesti energiaa koko päivän ajan,sekä vähäkalorista kasvisruokaa.

Elintarvikkeita jossa paljon hiilihydraattia.Leivät,pullat,karkit,pasta,yms

Elintarvikkeet jossa vähän hiilihydraattia kasvikset,kala,liha,kananmuna yms

Myös liika rasva lihottaa

Ahmimishäiriölle mielestäni altistaa tiukat dieetit ja laihdutusajattelu, mustavalkoinen ajattelu (joko tai: laihiksella tai ahmintaa, tai paastoa ahminnan jälkeen), kaloreiden liika rajottaminen, syömisen liika rajoittaminen, ravintoainepuutokset, epätasapainoinen ruokavalio ja runsas hiilihydraattien syöminen ilman riittävää proteiinia ja rasvaa. Kaikenlainen paastoaminen ja säännöllisen ruokarytmin boikotoiminen jättämällä ruoka-aikoja välistä tai korvaamalla esimerkiksi lounaita herkuilla tai yrittämällä keventää liikaa myös altistaa sille. Myöskin runsas liikunta suhteessa alhaisiin kaloreihin voi saada ahmimaan. Liika vaativuus itseä kohtaan varmasti myös altistaa sille. Jos kehoa on rääkännyt liikaa laihdutuskuureilla, se saa aikaan ruokahimoja. Voi kestää vuosia saada keho ns. normaaliin tilaan jojolaihduttamisen jälkeen, jossa tuntuu että kiloja ei kerry tosi helposti tai ei huvita ahmia.

Moni BEDiä sairastava on kierteessä. Ensin laihdutetaan ja sitten ahmitaan. Sitten taas suunnitellaan laihdutuskuuria. Kierteen voi katkaista järkevämminkin, syömällä riittävästi ja säännöllisesti ja ratkomalla tunnetason pulmia. Unohtamalla hetkeksi laihduttamiseen liittyvät tarpeet.

"Säännöllisen ateriarytmin mukaan päivän aikana syödään noin 3–4 tunnin välein valveillaoloaikana. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmimisen taajuus vähenee jo ihan siitä syystä, että nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Myös joustava ja salliva suhtautuminen ruokaan on tärkeää opetella. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen. " https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00819

Monilla syömishäiriöisillä ei oikeasti ole tietoa mikä on terveellistä, vaikka he luulevatkin niin. Esimerkiksi itsellä käsitys syömisestä oli että laihduttaessa pitää olla hirveän tiukka itseä kohtaan ja söin liian vähän (luulin syöväni riittävästi), suhteessa liikuntaan mitä tein. Monesti syömishäiriöisillä syöminen on joustamatonta ja siinä on tarpeettomia sääntöjä ja rajoituksia, joita ei oikeasti tarvitsisi olla.

Ravitsemusterapeutti on siinä mielessä hyvä ratkaisu syömishäiriöisille että konkreettisesti kartoitetaan mikä ruokavaliossa on mahdollisesti ongelmana, ja yritetään käytännössä keksiä ratkaisuja miten muuttaa omaa itselle haitallista syömiskäyttäytymistä. Katsotaan konkreettisesti mitä päivän aikana syö ja ammattilainen auttaa ruokavalion koostamisessa. Mahdollisiin tunnetason ja elämän ongelmiin se ei pureudu syömisen taustalla, vaan siihen on omat terapiansa. Itse hyödyin oikeastaan jo ravitsemusterapiasta.

Tärkeää olisi oppia hyväksymään se keho sellaisena kuin se on ja saada laihdutusajatukset pois, varsinkin semmoiset itselle tosi tiukat ja ehdottomat. Kun kehon hyväksyy, ja lähtee lähtökohdasta - haluan oppia terveellisen tasapainoisen elämän ja päästä ikävästä jojoilun kehästä pois, ennemmin kuin minä hyväksyn itseni paremmin sitten kun olen 15 kiloa hoikempi, niin todennäköisesti se on parempi lähtökohta.

Itselleni yllätys oli että kaiken sen ajan kun olin hirveästi yrittänyt rajoittaa syömistä, niin olin ollut hölmö. Olisin voinut syödä paljon enemmän normaalia ruokaa säännöllisesti ja saada sillä ahmimisen kuriin, kun ei ole jatkuvassa nälässä ja laihdutuskierteissä. Niinkuin aina ennen syömishäiriöiden puhkeamista teinkin. Uskon että jokaisella on hyvän olon paino, mikä tulee luonnostaan. Jos yrittää itselle alhaisempaan painoon, se voi johtaa syömishäiriöön.

Kun sitten hiljalleen löysin tasapainon, myös paino putosi itsestään. En tee enää itselleni tarkkoja kunto-ohjelmia enkä suunnittele laihdutuskuureja ja olen paljon onnellisempi. Ahmimiskohtauksia ei ole tullut vuosiin.