no tossahan se jo tuli. jos nainen tietää mitä haluaa elämältään niin se on useimmiten miesten mielestä kauhistus.
olen päättäväinen ja periksiantamaton nainen, en olisi elämässäni pärjännyt koskaan, jos olisin pelännyt sanoa omaa mielipidettäni, miehelleni.
meidän hauskat riidat siinä, kun minä aloin jostain asiasta ns huutamaan, niin mies ei puhunut mitään vaan laittoi takin niskaansa ja lähti ulos. siinäpä minä yksin pihisin ja puhisin, aikani.
mies tuli sisälle puolen tai tunnin kuluttua ja mitään kysymättä alkoi keittää kahvia. kahvin keitettyään pyysi minua seuraan juomaan kupposen ja keskustelemaan asiasta mistä äskettäin olin hermostunut.
välillä en enään muistanut mistä olin suuttunut ja nauratti koko juttu. mieheni tunsi minut eikä lähtenyt mihinkään huutamiskilpailuun mukaan. tiesi, että rauhoitun hetken kuluttua, enkä ole pitkävihainen. mieheni oli itse rauhallisuus, mutta suuttui joskus niin silloin minun oli parempi olla hiljaa ja tehdä samoin, kuin hänkin, takki päälle ja ulos.
eräs työkaveri oli ärsyttänyt miestäni viisi vuotta ja vihdoin viimein mieheni suuttui: sanoi työkaverilleen kaksi sanaa, mene nopeasti. onnekseen työkaveri älysi katsoa mieheni kasvoja ja tiesi, että nyt on tosi kyseessä. niinpä kaveri sai jalat alleen eikä sen koomin ärsyttänyt miestäni.
aina asiat selvitettiin heti keskustelemalla perinpohjaisesti eikä jätetty mitään arvailujen varaan. mieheni muistutti minua aina, älä anna auringon laskea vihasi ylle.
hyvä muistutus, mikä on jäänyt mieleeeni ja noudatan sitä myös vielä tänäkin päivänä.
jokainen voi päätellä tästä mitä vaan, mutta mieheni oli rauhallinen, ymmärtäväinen jne, eikä mitenkään suuttunut vaikka minä vahvatahtoisena naisena välillä papatin.
mieheni sanoi aina, että vastakohdat täydentävät toisiaan. se jos mikä on totta.
nyt kun olen vuosien saatossa tutustunut uusiin miesehdokkaisiin, niin niillähän lähtee käpy heti ensimmäisen riidan aikana, eivätkä osaa käsitellä tunteitaan saatikka vahvatahtoista naista.
olen päättäväinen ja periksiantamaton nainen, en olisi elämässäni pärjännyt koskaan, jos olisin pelännyt sanoa omaa mielipidettäni, miehelleni.
meidän hauskat riidat siinä, kun minä aloin jostain asiasta ns huutamaan, niin mies ei puhunut mitään vaan laittoi takin niskaansa ja lähti ulos. siinäpä minä yksin pihisin ja puhisin, aikani.
mies tuli sisälle puolen tai tunnin kuluttua ja mitään kysymättä alkoi keittää kahvia. kahvin keitettyään pyysi minua seuraan juomaan kupposen ja keskustelemaan asiasta mistä äskettäin olin hermostunut.
välillä en enään muistanut mistä olin suuttunut ja nauratti koko juttu. mieheni tunsi minut eikä lähtenyt mihinkään huutamiskilpailuun mukaan. tiesi, että rauhoitun hetken kuluttua, enkä ole pitkävihainen. mieheni oli itse rauhallisuus, mutta suuttui joskus niin silloin minun oli parempi olla hiljaa ja tehdä samoin, kuin hänkin, takki päälle ja ulos.
eräs työkaveri oli ärsyttänyt miestäni viisi vuotta ja vihdoin viimein mieheni suuttui: sanoi työkaverilleen kaksi sanaa, mene nopeasti. onnekseen työkaveri älysi katsoa mieheni kasvoja ja tiesi, että nyt on tosi kyseessä. niinpä kaveri sai jalat alleen eikä sen koomin ärsyttänyt miestäni.
aina asiat selvitettiin heti keskustelemalla perinpohjaisesti eikä jätetty mitään arvailujen varaan. mieheni muistutti minua aina, älä anna auringon laskea vihasi ylle.
hyvä muistutus, mikä on jäänyt mieleeeni ja noudatan sitä myös vielä tänäkin päivänä.
jokainen voi päätellä tästä mitä vaan, mutta mieheni oli rauhallinen, ymmärtäväinen jne, eikä mitenkään suuttunut vaikka minä vahvatahtoisena naisena välillä papatin.
mieheni sanoi aina, että vastakohdat täydentävät toisiaan. se jos mikä on totta.
nyt kun olen vuosien saatossa tutustunut uusiin miesehdokkaisiin, niin niillähän lähtee käpy heti ensimmäisen riidan aikana, eivätkä osaa käsitellä tunteitaan saatikka vahvatahtoista naista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.