TYTTÖYSTÄVÄ HELVETISTÄ - Epävakaa persoona

Voisitko tarkentaa, mitä tuo käytös pitää sisällään? Hän siis arvostelee sinua ja häviää sitten johonkin?

Minua on syytetty samanlaisesta, mutta, minulla on helevetin VAKAA PERSOONALLISUUS, syy oli väkivaltaisessa, kieroutuneessa narsistimiehessä

Onkohan tunteesi oikeaa "rakastumista"? (Mikä on oikeaa?. Se on jokaisen itsensä pääteltävissä ....- )

Tuoko naisen outo ja kaikkia haavoittava käyttäytyminen jännitystä elämääsi? Onko tuollainen "jännitys" todellakaan aikasi ja energiasi arvoista? Haluatko tuhlata vähäiset vapaahetkesi ja ajatuksesi kohteeseen josta jo nyt tiedät ettei siitä seuraa mitään hyvää, ei edes hetkellisesti, puhumattakaan pidemmällä tähtäimellä.

Vaikka seksi saattaisikin olla mukiinmenevää tuon kanssa silloin tälloin, onko se sen arvoista???

Mulla on kanssa ongelmia poikaystävän kanssa. Hän osaa olla ihana. Olen nähnyt sen suhteen alussa ja toivoisin näkeväni pian taas. Nyt muutaman viikon ollut hirveää vääntöä joka asiasta, mököttää minusta ihan hassuista pikkujutuista... Hällä on epäilty sitä epävakaata persoonallisuutta ja paria muutakin juttua on epäilty tai diagnosoitu. Ei se minua hetkauta, koska itsellänikään ei mikään helppo luonto ole, ei itseni kannalta eikä ympäristön.

Mies sanoi kerran, että epäilee, että onkin narsisti. Tuumasin tähän vain, että itsekin olen miettinyt, olenko narsisti. En kumminkaan haluaisi leimata ketään pienistä, enkä heittää kirvestä kaivoon ihan vähästä kummasta hänen kanssaan, koska silloin kun meillä meni paremmin oli tosi kivaa ja minusta meillä käy tulevaisuuden suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet aika hyvin yksiin (no kiinnostusten suhteen sopivasti myös erilleen). Hän miellyttää minua kumminkin seksuaalisessa mielessä, haluan häntä ja seksi on ihanaa silloin kun sitä on, mikä on minulle tärkeää, en ole mikään aseksuaali. Ja hän on älykäs, vaikka näitten kiukutteluiden aikana se ei aina siltä tunnu. Sekin on mulle tärkeää. En vois olla jonkun tallukan kanssa, vaikka ois kuinka kiltti... No mä nyt katon jonkin aikaa alkaako tämä epävakaisuus tasottumaan, että opitaanko elämään toistemme kanssa. Ite haluaisin.

Oon löytäny itestäni kummaa rauhallisuutta hänen myrskyjensä eessä. Että en ite pingahtele niin paljon (oon kyllä äkkipikanen, vaan en pitkävihanen) kun toivon vaan, että hän rauhottuis ja voitais taas pussailla ja viettää hyvää elämää...

Sieltä tulee kasa viestejä, joissa ei ole mitään logiikkaa. Tämä nainen siis arvostelee minua heittäem alatyylisiä kommentteja ja laittaa perään erilaisia kappaleiden sanoja ja artikkeleita. Näissä sitten tuo esille sitä että minä olen paha, ilkeä ja törkeä tyyppi. Tän jälkeen se estää mut niin etten pääse sanomaan siihen mitään. Sitten pidetään mykkäkoulua...tuona aikana nainen käy vieraissa, ryyppää, vetää huumeita,...Juuri kun olen ajatellut että tämä oli tässä, ilmestuu hän jostain häntä koipien välissä. Pelkää että jätän hänet ja yrittää hyvittää edesottamuksensa.
Minun on pakko jättää hänet...

Seksi on mahtavaa. Se on ollut sitä alusta asti. Haluaako seksin avulla pitää minut koukussa? Näin uskon. Sängyssä kaikki käy ja on valmis siis mihin tahansa. Sitten tämä kaikki muu sekoittaa pakkaa ja jään hämmentyneenä miettimään että mitä tämä on...oikeaa rakkautta vaiko hulluutta..

EPÄVAKAA PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ ON MELKEIN SAMA KUIN NARSISTI, JOS KOHTAAT SELLAISEN NIIN JUOKSE°°°°°°

et ole psykologi aloittaja- juokse jo

Heippa! Olen itse juuri eronnut epävakaasta persoonallisuudesta kärsivästä nuoresta naisesta. Diagnoosin on saanut.

Eihän se ero mukavalta tunnu, kun suhteessa on paljon hyvää: mukava olla yhdessä, hyvää seksiä. Hän ei myöskään ollut sitä sorttia (vielä), joka käyttäisi päihteitä ja pettäisi mennen tullen, mutta sekin olisi voinut tulevaisuudessa tulla kuvioon, sillä hänellä oli lääkkeiden väärinkäyttöä ja myös sekakäyttöä alkoholin kanssa. Isänsä, joka on ihan samanlainen hunsvotti ja sekopää, tullut tänne kusettajien kulttuurista, hommasi niitä lääkkeitä hänelle, eli kyseessä ei ollut mikään resepti.

Kun suhteessa tuli eteen vaihe, että minä aloin rohkaista ja patistaa häntä hoitoon ja käymään koulua, ottamaan askelia siihen suuntaan, että hän voisi saavuttaa unelmansa perheestä ja olla vastuullinen äiti joku päivä, niin se ei sopinut. Raivokohtaus saattoi laueta vaikka siitä, että vessaa ei löytynyt (kun siellähän ei voinut käydä etukäteen ihan niin kuin pienillä lapsilla on tapana käyttäytyä). Ulos ei osannut pukea vaikka ikää oli 20 vuotta. Paleli sitten.

Hänellä oli myös tapana arvostella sitä, että olin tarkka rahasta. Minulla kun tuota fyffeä ei ole ylimääräistä. Laiskuudestakin haukuttiin, kun en kolmen tunnin unien jälkeen jaksanut lähteä tupakkaa ostamaan (teen kahta työtä). Hänellä itsellään taas oli tapana pyytää rahaa isäpuoleltaan (oma isä kitupiikki) ja äidiltään tai milloin mistäkin.

Lisäksi kuvitelmat omasta suuruudesta ja uhoaminen muistuttivat lähinnä oidipaali-vaiheeseen juuttunutta lasta. Jatkuva itsensäpalvominen kuului kuvioon instagramipäivityksineen. Kavereitaan haukkui rumaksi ja saipa minun exät ja miespuoliset ystävätkin osansa ulkonäköarvostelusta (hän oli itse sairaan ylipainoinen). Hän piti itseään vuoroin kauniina ja vuoroin -yleensä juuri silloin kun oltiin sängyssä ja kehuin - rumana ja inhottavana. Millekään asialle ei voinut tehdä mitään vaan enemmänkin hän vain pakeni ja tuntui nauttivan siitä, että asiat ovat sekaisin ja uskotteli itselleen, että minä, normaali töissä käyvä ihminen, en ole hänelle hyväksi.

Epävakaat ovat toki erilaisia. Osa käy töissä ja hankkii perheen. Kannattaa siis olla varuillaan, sillä kaikki epävakaat eivät ole laiskureita, kuten minun entinen tyttöystäväni oli. Eikä häntä oikeastaan kiinnostanut elämässä mikään muu kuin tuo itsepalvonta, jatkuva kauneuden korostus ja tv-sarjat. Maailmasta hän ei tiennyt mitään ja jopa ylpeili sillä, mitä rötöksiä oli tehnyt koulussa ja kuinka huonosti suoriutunut peruskoulussa typeryytensä takia. Voi kyllä sanoa, että muutaman kerran loksahti suu auki. Sekin oli kehun aihe, kun seksikumppaneita oli parikymppisenä vain vaivaiset kymmenen (minulla oli siinä iässä yksi).

Epävakaan kanssa kun on suhteessa, laittaa elämänsä ratakiskoille, jossa juna lähestyy vääjäämättä. Ne, joiden epävakaat tyttöystävät katoavat ja estävät yhteydenpidon, ovat lopulta niitä onnekkaita. Epävakaa ihminen on kykenemätön rakastamaan ja siksi varsinkaan lasta ei pidä koskaan tehdä epävakaan kanssa. He kyllä saattavat olla empaattisia ja etenkin syyllisyyden kautta kokea empatiaa, koska he pelkäävät hylkäämistä, jolleivät näennäisesti mielistele muita. Yleensä tämä ristiriita johtaakin siihen, että epävakaa hylkää kumppaninsa, koska ei kestä omia virheitään ja hylätyksitulemisen vaaraa. Ei siis kannata itkeä perään, kun epävakaa valitsee seuraavan uhrinsa. Ei tule sillä miehellä helppoa olemaan.

Tunteista pääsee yli. Siihen voi mennä ikävä kyllä vaikka pari vuotta, mutta itsehän osittain siksi juuri valitsin epävakaan kumppanikseni, jotta tiesin jo valmiiksi, miten tarina tulee päättymään ja pääsin tunteistani sitä edellistä exää kohtaan kivasti eroon. Siihen hommaan ja seksiin epävakaat sopivat kyllä. En toki ruhjeilta säästynyt, mutta nyt olen viisaampi.

Kuulun itse todennäköisesti siihen ryhmään, joka on saanut tulevaksi ex-puolisokseen epävakaan persoonallisuuden. Toki itselläkin on huonoja päiviä ja olen mennyt rajustikin alamäkeä, tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin hyvässä iskussa moneen asiaan.

En tiedä miten assosioin, että tähän minun on hyvä kertoa jokunen fakta tulevasta exästäni, olemme siis vielä aviossa. Puolisoni petti minua, pitkällisen kriisin seurauksena, kriisi oli hänelle se, että saimme lapsen, ja koska huomioni kiinnittyi enemmän lapseemme ja hänen hyvinvointiinsa, hän koki jääneensä yksin pohtimaan ties mitä, vaikka nyt seksuaalisia asioita. Hän sitten päätyi kokeilemaan siipiään vieraissa toisen miehen kanssa ja päätteli olevansa siten biseksuaali; tämä asia paljastui sittemmin kun kysyin suoraan, että onko hänellä ollut mitään ylimääräistä tekeillä. Hänen on ollut helppo käyttää hyväkseen minun mahdollisuuksiani järjestellä menoni niin, että voin olla lasten kanssa.


Tällä hetkellä koen, että tuleva exäni elää puhelimelleen, laittelee viestejä mieshuorilleen tai naishuorilleen ja siten vain luo epäluottamusta välillemme, jota yritän nyt ylläpitää ainoan lapsemme vuoksi hyvänä. Kun kysyn asiasta saan pikkumaista kommentointia sekä vähättelyä siitä, että olen kuulemma narsisti huora. Anteeksi nyt vain, olen pysynyt koko 6 vuoden yhteiselämämme ajan uskollisena enkä ole katsonut vieraisiin pöytiin; mielestäni siis sanojalla itsellään olisi peiliin katsomisen paikka sen sijaan, että katsoo vain minuun.

Pelasta itses, kun muuta ei tuossakohtaa voi. Nähty on!

Minun rakkaani on maanis- debressiivinen. Hullujenhuoneen lääkäri sanoi, ettei sairauteen ole parannusta. Pitää kärsiä tai erota. Pelkään olevani pian suljetun kamaa, on tämä niin mielipuolinen elämä.

Olin naimisissa tuommoisen kanssa. Sairastutti minut ja nyt n.2vuoden jälkeen käyn vieläkin traumapsykogilla, n.30 kertaa vielä jäljellä, niin sanovat. Helpottaa hieman nyt. Yleensä nämä asiat tulevat esille vasta eron jälkeen. Siinä vaiheessa kumppani on luultavasti jo sairastunut itse vakavasti. Vaikeita asioita. Käy psykologin juttusilla he osaavat kertoa. Minkä itse olen huomannut näin jälkikäteen, niin epävakaan persoonallisuus elää siitä myrskystä mitä aiheuttavat. He tarvitsevat sen sopimisen ja rakkauden tunteen hullun myrskyn jälkeen. Ylös alas, aina. Narsismi on lähellä tätä sairautta. Heidän koko olemus muuttuu ulkonäköä myöten ja he ovat sodassa niin itsensä kuin ulkomaailman kanssa. Aikuista keskustelua ei ole eikä tule, heillä on ikään kuin näkymätön tiilimuuri edessä mistä kaikki heijastuu takaisin ja kun he puhuvat, ottavat yhden "tiilen" pois ja huutavat sieltä reiästä ulos ja tiili takaisin paikoilleen. Elämä on vauhdikasta ja erittäin tunnerikasta. Paljon projisointia. Paljon rakkautta. Valheita ja myös sinä alat valehtelemaan suojellaksesi häntä. Röyhkeää ja suoraa käytöstä paljon, niin että ihmettelet alkuun kun vaistosi sanoo tämän olevan outoa. Perheen sisällä samoja ongelmia kuin suhteessa. Vaikea on sitä huomata ennen kuin on eronnut. Kaikki eivät ole ammatiltaan psykologeja paitsi nämä ja myös sinua psykologisoivat. Erittäin vaikea huomata ennen kuin olet jo itse sairastunut kaikista valheista, projisoinneista, riidoista, syyllisyydestä ja menetät itsesi. Toki vaistosi sanoi sinulle jo alkuun että nyt ei kaikki ihan täsmää. Sun vaistot varoittaa sinua, kuuntele niitä. Tsemppiä.

Juokse jo karkuun ja lujaa.

Joo... Kaikille, jotka tommosia katselee, niin älkää helvetissä jääkö miettimään, vaan juoskaa ja kovaa!
Vaikka se hullu olis kuinka ihana, säälittävä ja hyvä sängyssä aina silloin tällöin, niin sekootte vielä itekin pidemmän päälle. Kokemusta on.

En jaksais tollasta.

Oottepa julmia ja puhutte rumasti. Olen minäkin ollut mieleltään järkkyneen miehen kanssa nuorempana. Omanarvontunto sai lähtemään. En rupea kenenkään "hoitajaksi" samalla kun itsetuntoni murenee palasiksi. Väkivaltaiseenkin joskus haksahdin. Toki minuun ei kohdistanut.
En koe silti tarvetta ruotia ja haukkua heitä. Paljon oli hyvääkin ja opin elämästä, ihmisistä, tsestäni ennen kaikkea tärkeitä asioita.
En ole minäkään helpoin aina etenkään jos joskus juon liikaa (riippuu seurasta eli valitsen nykyään seuran jossa viihdyn ilman jännitteitä)
Päihteet ei oikeen nappaa eikä surkee seura..
Kokenut se olen minäkin, kuten meistä moni muukin kaikenlaista. Katse ylöspäin kuulostellen itseään, rakastaen itseään terveesti jotta voi saavuttaa tasapainoisen suhteen jonkun toisen kanssa.
Arvostakaa itseänne. Ei se ole itsensä arvostamista jäädä tuollaiseen roikkumaan jos toinen ei tee asialle mitään.
Päihteitä pitäisi vähentää. Etenkin nuo huumeet, lääkkeet. Alkokaan ei vissiin sovi. Olisi tärkeää löytää terveitä harrastuksiakin.

Täällä on todella paljon hyviä kokemuksia.
Itselläni on nyt vuosi takana ihmisen kanssa jolla on tämä sairaus tai sitten narsismi, tai molemmat. Jotain kuitenkin.

Ymmärrän nyt täysin kaikki täälläkin jotka ovat lopulta itse sairastuneet tai tarvinneet terapiaa. Sen verran rankkaa tuo on. En ole eläessäni ollut näin loppu ja tämä eroaminen ja toisen pois työntö tuntuu silti aivan käsittämättömän pahalta koska toinen jää ns. ruikuttamaan rannalle.

Aivan kaikki kääntyy takaisin, joko suoraan tai kiertäen. Lyhyesti se menee niin että kun olet lähdössä (monta kertaa olin ja nyt taisin onnistua lopullisesti), niin siinä vaiheessa tämä kumppani ymmärtää (veikaan ettei oikeasti ymmärrä) että vika on hänessä, koska se on viimeinen kortti.

Tässä itselläni nyt vklp takana aivan jäätävää riitaa joka meni suurinpiirtein niin että ensin olin vaikea ja vain perseestä, kun en halunut nähdä (välillä tulee vain fiiliksiä että tämä loppuu nyt mutta se lähteminen on vaikeaa). Tämän jälkeen tuli sellainen pieni koiranpentu-vaihe jolloin ymmärrettiin ja oltiin todella katuvaisia ja sanottiin vain kuinka vain yksinkertaisesti olen se ainoa joka voi ymmärtää, parantaa hänet, ja olen elämänsä valo.
Vieläkin kun olin vaikea, oltiin hetki hiljaa jonka jälkeen räjähti. "Senkin narsistisika, kaikki on sun syytä, kohtelet mua paskati" ja miljoona muuta haukkumista. Tämän jälkeen tuli blokki häneltä etten voi laittaa vastausta. No en olisi laittanutkaan. Räjähdin näistä syytöksistä itkemään vessan lattialle koska se oli kuin kauhuelokuvasta, lopulta taas kaikki oli minun syytä. Tän jälkeen tuli taas un-blokki ja alettiin laittamaan viestiä jossa pahoiteltiin sitä että "Anteeks anteeksi, nyt mä sen kaiken näen kirkkaammin, mä olen se jolla on ongelmia, anteeks, mä taidan olla narsisti" (Toki kaiken näiden lauseiden sekaan piti tunkea se klassinen "Kyllä sussakin on tämä ja tämä ja tämä vika"

Epävakaasta diagnoosista hän ei minulle kertonut yli puoleenvuoteen koska pelkäsi että hylkään hänet heti (toki itse en saa pitää salassa pienintäkään asiaa), tämäkin paljastus tuli kun olin taas lähdössä ja tein sen selväksi. Jolloin tämä paljastettiin pahoittelujen kera.

Nyt tämän viikonlopun jälkeen joutui osastolle rauhoittumaan. Siellä sitten lääkäri oli sanonut ettei mikään viittaa epävakauteen. Tästä sitten mentiin siihen että "lääkärikin sanoi etten ole epävakaa joten voit nyt lopettaa tuon siitä puhumisen kiitos, eikä se diagnoosi josta kerroin koskaan ollut diagnoosi vain epäillys" eli pohja meni lopulta siltäkin asialta. Mulla kuitenkin oli screenshotti siitä kun hän nimenomaan sanoo "Minulla on diagnoodi epävakaaseen persoonaan sekä vakavaan masennukseen". Laitoin hänelle mutta puhui siitäkin taitavasti itsensä vain pois.

Eli näin kaikelta hiljalleen lähtee pohja. Mikään ei ole totta. Mikään ei tunnu aidolta. Mikään reaktio ja pahoittelu ei enää ole sellainen että tuntuisi että toinen sydämestään sitä tarkoittaa koska voi myös jälkikäteen vetää kaiken pois. Tämä kaikki johtaa oman pääni hajoamiseen.

Kaikki on aina lupausta. Hän on myös kostanut minulle jo kerran toisen miehen vierelleen ottamisella jolloin vielä yöllä laittoi siitä minulle viestiä että "Tässä on mulla toinen mies nyt mun vieressä sormet mun ...pi..ssa."
Tästä en koskaan ole saanut anteeksipyyntö vaan "Sä ansaitsit sen".
Nyt tämän viikonlopun jälkeen sanoin tuostakin johon hän vastasi "Olen miettinyt pitkään että mun pitää tota pyytää anteeks ja nyt just seuraavalla kerralla kun olisimme nähneet, olisin pyytänyt siitä anteeksi mutta sä et halua nähdä joten..."
Hän kuitenkin on jo anteeksipyynnöstäkin vienyt pohjan sanomalla siitä että "Mitä anteeksipyynnöt lopulta konkreettisesti edes muuttavat?"

Ymmärrätte kyllä kenellä on kokemusta mitä tarkoitan tuolla että aina luvataan että jos vielä annan mahiksen ja muutan itsessäni tämän ja tämän ja tämän niin sitten lähtee homma skulaamaan.

Tätä taistelua on ollut jo kuukausitolkulla ja nyt kun olen lähtemässä, tämä mene hänen päässään ystäville esitettynä : "Juuri kun mä olen hyväksynyt että mä tarviin terapiaa ja mulla on ongelma, niin hän hylkää mut täysin kylmän viileästi, ei hän siis minua koskaan aidosti rakastanutkaan." Ja kaikki kaverinsa voivottelevat että voi sinua reppanaa. Eli kuivin jaloin tästä ei pois pääse vaan mulle tulee ikuisesti jäämään tässä se viitta että minä olin se joka oli enemmän sekaisin ja kylmä. Pelkään jo valmiiksi miten paljon toi mustamaalaus tulee häiritsemään tulevaisuuttani ja sitä miten hän tulee esille uusille kumppaneilleni varjosta kertomaan miten sairas minä olen.

Loppuun pitää myös todeta samaa mitä muut, että seksi, intohimo, läheisyys ja hänen minun pääni sisään pääsemiskykynsä ovat kaikki täysin uskomatonta.
Siksi näihin on niin helppo jäädä kiinni.

Vaikeaa tätä kaikkea on sanoiksi pukea. Se ilkeys joka siellä pinnan alla on piilossa on jotain niin käsittämätöntä. Tätä tuskin itse mieltävät edes ilkeydeksi, en ole varma tiedostavatko asiaa.

kuulostaa tutulta!
naisella on pöksyissään semmoinen peli että se saa sen avulla nuoret kollit kiipeämään vaikka persaus eellä puuhun. ja kollit kiipeää.
sitten kun naisesta tulee vanha kalkkuna ja se luulee että vielä samat vinkeet toimii niin se jää rannalle ruikuttamaan.
ei sillä sun kottaraisella mitään persoonallisuushäiriötä ole, ihan normi touhua pilalle passatuilla pissiksillä.

Ihan lyhyesti sulle ap. mies. tässä vanhemman naisen mielipide. Olet läheisriippuvainen ja nainen käyttää omissa ongelmissaan sitä hyväksi. Olisi hyvä että tiedostaisit sen että tarvitset terapeutin apua jotta pystyt tuollaisista rakastumisista irrottautumaan. Sitten se sun nainen. Hän on huumeriippuvainen jolloin käyttäytyy lähes mielisairaan tavoin. Tämmöinenkö ihminen on tasa vertaiseen parisuhteeseen kykenevä ? <kun on elämä edessä sinulla siis niin on joskus vaan pakko jättää nämä henkisesti jo häiriintyneet vaan pois omasta elämästä. Muuten menee toisellakin työ ja elämänlaatu ihan ..... ja loppu. ja kumpikaan ei voita mitään loppupeleissä.

Mä kävin 3 vuoden helvetin läpi tämmöisen häiriintyneen ihmisen kaa läpi. Näiltä pitäis kieltää KAIKKI ihmissuhteet. Lukkojen taakse loppuelämäksi

Nyt olis opiskelun paikka diagnoosien ja käyttäytymisen yhdistämisissä, arvon keittiöpsykologit.

Nykyään narsisti sanaa viljellään vaikka diagnoosin tekee alan ammattilaiset, ei sillä etteikö narsisteja olisi varsinkin nyky- yhteiskunnassa sekä epävakaita.

Mieti ja harkitse suhteen plussat ja miinukset, ja ennen kaikkea ne fiilikset miltä tuntuu, vaikka rakastunut ei silti kuulu olla ahdistunut, jännittynyt suhteessa valtaosaa aikaa.

Jokin siinä on, ite olen huomannut ihastunvani teini- ikäisestä saakka juurikin vastakohtaisiin persooniin kuin itse on, ja ns. pahoihin poikiin. ollut pitkän itsetutkistelun paikka, seurustelujen jälkeen mitä ollut, todennut että liian vaikeita ihmissuhteet ja mieluummin ilman. Kuka mitenkin, jokainen tekee itse omat valintansa, oppii niistä tai sitten ei.

Harrastusryhmässä kohtasin naisen, johon rakastuin ja ilmeisesti hän rakastui minuun tai en tiedä. Hän on tässäkin keskusteluketjussa mainittujen juttujen ja epävakaan virallisten määritelmien mukaan hyvin mahdollisesti epävakaa. Erittäin seksuaalinen nainen, mutta yhtäkkiä ihan kummasti muuttuu minulle vihaiseksi ihan tyhjästä, mikä alkaa aina siten, että minä jostain mysteerillisestä syystä en muka huomioi tai välitä hänestä tai en ymmärrä häntä. Kun olen yrittänyt selvitellä hänen kanssaan, mikä on ongelmana hän yltyy suuttumaan enemmän, on tyly, jopa loukkaava, pitää minua täysin kysyttömänä ymmärtämään häntä ja väittää minun suuttuvan hänelle ihan mitättömistä asioista, vaikka juuri hänhän niin on tehnyt.

Heipä hei kaikki kirjoittelijat. Luuletteko te että epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän elämä on jotenkin mukavaa ja hän tekee asioita ihan tahallaan? Syytättekö skitsofreniasta, syövästä, diabeteksesta tai muista sairauksista kärsiviä samalla tavalla? Ongelmia on, mutta jos itse tiedostaa ettei kaikki ole kunnossa ja haluaa asialle tehdä jotain, on tämäkin sairaus hoidettavissa ainakin jollakin tasolla. Itse kärsin kovastikin mielialan vaihteluistani ja vihaisuudestani. Ei se pahiksenkaan osa niin loistokas ole. Parisuhteissahan ei kai voi olla mitään muista syistä johtuvia ongelmia mikäli toinen osapuoli kärsii epävakaasta? Niinpä niin. Minkäänlaista kritiikkiä, aiheellistakaan, ei saa sanoa sillä se johtuu tietenkin ainoastaan epävakaan omasta päästä. En usko siihenkään että epävakaa etsisi mitään "uhreja" vasiten. Kai jokainen haluaisi parisuhteen ja rakkautta? Julkisen puolen keinoja ja resursseja hoitaa tätä ongelmaa en tiedä, epäilen että apua ei helposti tule saamaan. Kurjaa että ihmiset kirjoittelevat tänne että mielenterveysongelmista kärsivät tulisi sulkea lukkojen taakse. Heitä se ensimmäinen kivi jos olet itse täydellinen?
Aloittajalle sanoisin että tilanne tulee tuskin muuttumaan. Vanhemmiten sitä rauhoittuu jonkin verran ja alkaa ymmärtämään omia toimintatapojaan ja reagointiaan. Kanssaihmisillä on haastavaa mutta sairauden ymmärtäminen, asian tutkiminen, siitä puhuminen avoimesti ja hoitoon hakeutuminen voivat antaa mahdollisuuden olla suhteessa. Tahallaan kukaan ei ole epavakaa, ei ilkeyttään eikä tarkoituksella, se pitää ymmärtää.

Kysymys miksi ihminen menee parisuhteeseen pilaamaan toisen elämän, jos on täysi mul...kku, varsinkin jos tiedostaa itse että on sairas paska ??????? Niin koska on sairas eikä välitä, että muut kärsii...

Epävakaa tai bipolaari. Näissä on jotain samaa, mutta myös eroa. Väittävät, että bipolaariin auttaa lääkkeet toiseen ei. Koska epävakaa on persoonallisuuteen liittyvä häiriö, siihen ei lääkkeet auta.

Olen lähtemässä suhteesta jossa kumppanilla on epävakaa häiriö. Valehtelua, katoamis temppuja, pettämistä. Sitä vaan oon miettiny että kun lääkkeet, terapia jossain kohtaa auttaa ymmärtääkseni ainakin vähän. Niin tajuaako hän jossain vaiheessa mitä kaikkea hän on läheisissä saanut aikaan ?

Kaikkein tervein ihminen on se joka tietää olevansa sairas, minusta hyvin sanottu. Epä vakaissa ihmisissä on myös usein kauniita ja hyviä puolia, silloin kun tilanne ei ole päällä. Siksi lähteminen suhteesta voi olla vaikeaa, toki ymmärrän että silloin kun helvetti on irti, ei sitä monikaan kestä. Toinen juttu on se että tuntee jättävänsä sairaan ihmisen, eikä se moraali sovi kaikille. Mutta pitäisi muistaa myös suojella itseään ettei sairastu tuossa uupumuksessa, empaattisilla ihmisillä voi tuottaa vaikeuksia kun ajattelee myös muita voimakkaasti.

Ei vitsi :(

Jotenkin tutun kuuloista. Mulle tuli avioero reilu vuosi sitten, kun pitkästä parisuhteesta ex-vaimo alkoi 15 vuoden rauhallisen yhdessäolon jälkeen kriiseillä, lapsiakin kolme meillä. Kiltti ihminen muuttui täydeksi kuspääksi ja narsistiseksi, pelasi selkäni takana peliä ja ihastui työkaveriinsa. Kova kiire erota ja syyllistää minua, hyppäsi eron jälkeen suoraan uuteen suhteeseen. Moni sanonut että tämä exä ei vaikuta enää samalta ihmiseltä mitä ennen. En tiedä oliko tuossa kyse narsismista, persoonallisuushäiriöstä, vai mistä, mutta mua syyllistettiin aivan poskettomasti ja petettiin sekä dumpattiin. Onneksi sain lasten asiat hoidettua omalta osaltani järkevästi, exää ei voinut lasten asiat vähempää kiinnostaa, koska hänellä meni lujaa.

Olin ilman ketään pitkän aikaa ja kasasin itseni, tai ainakin yritin. En tiedä olenko vieläkään päässyt erosta sataprosenttisesti yli, mutta koko ajan parempaan.

Viime keväänä tutustuin uuteen naiseen. Alku hyvin intensiivinen ja tunsin että hän rakastaa minua täysillä, ja halusi edetä hieman turhankin nopeasti. Osteli kaikenlaista minulle ja toisinpäinkin. Välillä hän loukkaantui aivan tyhjästä ja syytti minua yhtäkkiä, etten muka välitä hänestä. Sitten hän leppyi usein yhtä nopeasti mitä suuttuikin. Koko ajan mulla oli olo, että mitä nyt taas tein väärin. Lopulta nainen ei vastannut puheluihin ja vaikutti mielenkiinnottomalta muutenkin. Toisaalta hän käänsi asiat niin päin, syytti että minä en olisi muka vastannut puheluihin, vaikka hän ghostasi minua viikkokaupalla. Olin ihmeissäni. Hän jätti minut sitten, ja syytti minua vaikeaksi ihmiseksi, ja ettei voi jatkaa kun jo näin alussa niin vaikeaa joka asia. Olin vielä enemmän hämilläni, koska olin mielestäni suostunut moneen asiaan ja myötäillyt naista lähes kaikessa. Ja hän kohteli minua välillä kuin ilmaa, teki ohareita, käyttäytyi tökerösti ja minä olin siitä huolimatta kohtelias ja korrekti.

Ja kun yritin puolustella, niin hän ei halunnut ottaa mitään selityksiä vastaan, tuntui kuin hän olisi syytöstensä jälkeen laittanut muurin itsensä ympärille. Eli mulle ei annettu mahdollisuutta edes sanoa, ettei tää asia nyt ihan näin ollut. Hänen jättäessä minut puhelimessa, sanoin että asia on ihan ookoo mulle, eikä jää mitään hampaankoloon, esitin tosi ystävällistä, ja toivotin hyvää loppuelämää.

Meni varmaan reilu kuukausi, ja unohdinkin jo melkein tämän naisen. Hän soitti muina naisina, että haluaisinko juoda kahvit hänen kanssaan. Olin hetken aikaa, että mitä ihmettä. Hän vaikutti puhelimessa tosi iloiselta ja mukavalta, hän kyseli olenko löytänyt jo uuden tyttöystävän. Sanoin että en nyt ole vielä ehtinyt etsimään. Menin sitten kahville, en tiedä miksi, ja hyvin pian nainen ehdottikin jo seksiä, ja kohta olimme sängyssä, taas kerran. Ja nyt tämä nainen ihan pokkana sanoi, että jos pidetäänkin yhteyttä kuitenkin, ja kehui minua kivaksi ihmiseksi, eli ihan päinvastaisia asioita, mitä jättäessään ja syyllistäessään minua viime kerralla.

Tiedän, olen tyhmä kun suostun tällaiseen. Mutta toisaalta, ei ole muutakaan. En uskalla rakastua, tiedän että tämä tuuliviirinainen tulee jättämään minut vielä uudestaan, ja uudestaan. Ajattelen nyt niin, että jos vain seurustelen tämän naisen kanssa silloin kun hänellä menee itsensä kanssa hyvin, ja hyväksyn että hän jättää minut aina välillä. Kun ei mulla lastenkaan takia ole mahdollisuutta täysipainoiseen parisuhteeseen. Niin ja hänelläkin on lapsia. Eli tavallaan en tule loukatuksi, koska tiedostan että nainen on yhtäkuin vuoristorata. Ja pidän huolen että en lähde sotkemaan raha-asioita tämän naisen kanssa. En tiedä voiko tämä toimia, mutta tällä hetkellä ajattelen näin. Varsinkin kun nelikymppisen tavismiehen on aika hankala ylipäätään löytää juuri ketään naista muutenkaan, että olis niinku tyytyväinen kuhan joku nainen olisi edes silloin tällöin kainalossa.

Epävakaus luo ympärilleen epävakautta. Silloin toisen oltava tasapainoinen tai pysyttävä poissa epävakaasta suhteesta?

Näitä riittää valitettavasti, varovainen hyvä olla ja varautunut. Määräileviä ja haluavat pitää langat omissa käsissä, irtiotto ja etäisyyden otto paras lääke ongelmaan.

Mies on epävakaa taidan silti rakastaa vaikka erossa jo

Oppinut kans, et ensimmäiset epäilyt ja ikävät yllätykset lopettaa itsellä leikin siihen. Turha yrittää toista muuttaa, ikävät yllätykset seuraa hänen käytöstään jatkossakin. Irtautuminen ja etäisyyden otto aina järkevin vaihtoehto.

Turha rikkoa itseään, jos yhdessäolo tuntuu vähemmän mieleiseltä hetkenkin, koska ne hetket tulee toistumaan jatkossakin, jos annat periksi ja jatkat samassa, toivoen toisen muuttuvan ajan kanssa paremmaksi, harvemmin muuttuu?

No jopas.. Tutun kuuloista

Kirjoitin omista kokemuksista toisaalle..

Mutta tämmöinen vuoristoratakokemus minulla:

Mulla on takana vähän kimurantti suhde. Olen varattu. Oma suhteeni taitaa olla loppua vaille valmis.

vajaa vuosi sitten tutustuin ikäiseeni 50 v eronneeseen akateemiseen tohtorisnaiseen. Suhde oli kovin erikoinen on/off tyyppinen.

En ole aiemmin kokenut tai tavannut mitään tämän kaltaista kaikessa erikoisuudessaan. En tiedä olinko minä syy vai mistä nämä kokemani tilanteet johtui.

Ex-partnerini/ystäväni luonteen piirteitä oli:

- saattoi vaihtaa moodia läheisestä ota-minut-lähelle fiiliksestä mene-pois, liki kesken lauseen

-puuskan ilmetessä antoi tulla täysilaidallisen kritiikkiä ilman minkäänlaista estoja. Saattoi haistatella vittua tai paskaa. Itse en tunnistanut noille muuta syytä kuin epätoivo ettei minun ja hönen suhde etene.

- läpsäytti/löi avokämmmenellä kasvoille/poskelle (tapahtui kerran) ja kun otin tapahtuneen puheeksi loukkaantui syvästi vaati minulta anteeksioyyntöä liiottelusta.

- saattoi olla eilen empaattinen, hellä, rakastavainen ja huomenna pisti suhteen katkolle ja viikon päästä pyysi kahville/syömään/sieltä kotiinsa ja kotona se johti rakasteluun ihanaan yhdessäoloon.

-kun tapasimme, saattoi kieltää koskemasta ja vaatia istumaan metrin päässä. Sitten kun hänelle sopi, tuli lähelle, pyysi silittämään hiuksista tai vaikka laittamaan käden paitansa alle ja hyväilemään rintojaan.

- Saattoi tokaista illalla "tänään on turha odottaa seksiä " ja kun kävimme nukkumaan oli yllättynyt miksi minulla on yöpuku päällä ja lopulta rakastelimme hänen aloitteesta.

Saattoi rakastelun jälkeen nyyhkyttää "kyllä mä sua rakastan.." ja seuraavana päivänä kielsi tunteensa, kielsi rakastaneensa ketään aiemmissakaan parisuhteissaan, ex miestään yms. Eromme jälkeen kertoi rakastavansa edelleen miestään.

Kun tapasimme (joko muuten vain tai tauon jälkeen) , hänen aloitteesta, en saanut halata tai koskea ennen kuin hän antoi luvan. Lupaan saattoi mennä 10 - 30 min.

Toisinaan esim kaupassa tuli vähän yllättäen aivan liki ja pyysi hyväilemään/silittämään peppua hellästi tai painautui liukuportaissa liki ja suuteli hellästi tai jopa intohimoisesti.

Kun minusta alkoi tuntumaan että olen rakastettu, haluttu tiesin, opin pelkäämään, että suhteen loppukin sillä erää saattoi olla, lähellä.

Vaati suhteemme muuttumista viralliseksi, yhteen muuttamista tai edes asiaa pohtimaan ja kun kerroin pohtivani ja olevani valmis alkaa rakentamaan parisuhdetta, hän käänsi kelkkansa. Ennen kelkankääntöä rohkaisi, tuki ja tsemppasi pääsemään irti vanhasta suhteesta.

Kun lopulta hermostuin ja läksin hänen luotaan pois, hän katkaisi/lopetti suhteemme, ei suostunut sovittelemaan ja on liene palaamassa exänsä luo... Olivat eronneet vuosia sitten mutta lasten kautta yhteyksissä.

Miksi jaksoin suhdetta? ihan siksi että ne hellät hetket, huomio, empatia rakkauden tunteet ja tunnustukset oli jotain sellaista huumetta minulle jota tarvitsin tuohon elämän tilanteeseen, jota en saanut/saa.

Suhde kesti taukoineen n 8 kk. puolet ajasta suhde oli tauolla. Tauot olivat noin 2 vko - kuukauden mittaisia. Tapailimme joka toinen viikko (jos suhde ei ollut tauolla) kun hänen lapset olivat ex miehellään.

Loppuajoilla mietin tulisiko ottaa mt-asiat/terapia puheeksi hänen kanssaan. Suhde loppui ennen kuin otin puheeksi.

Valitti toisinaan masennuksesta ja tyhjyyden tunteesta.

Tunteet vaihtuivat hellästä ärtymykseen tai jopa vihaan liki ilman syytä ja varoitusta.

Joku noita edellämainittuja ilmiöitä tapahtui yleensä vähintään kerran kun vietimme aikaa yhdessä.

Nyt eromme jälkeen hän on ottanut minuun yhteyttä viestein n kuukauden välein, joskus alle 2 vko. Saattaa puhelun aikana tai jälkeen lähettää kuvia itsestään. Jos sitten olen näiden puheluiden/viestien jälkeen ottanut häneen yhteyttä, hän on ollut lyhytsanainen ja halunnut lopettaa ne.

Yleensä hän puheluissaan/viesteissä vie jutut hyviin hetkiin. Viimeksi hän ehdotti seksisuhdetta hänen ehdoillaan.

Kun sitten parin päivän päästä juttelin hänen kanssaan hän käänsi kelkkansa. Kerroin että seksisuhde-ehdotus on loukkaava, etenkin kun meillä on yhteinen historia. epäilin että hän vain testaa vieläkö 50 v naisen viehätysvoima vetoaa. Kerroin että hänen värähtelevä mieli häiritsee ja haluan sen selvittää, johon hän kieltäytyi. Kerroin lukeneeni mt-sivuja kesän aikana ja tunnistan hänen käytöksessään epävakaan persoonan piirteitä. Hän hermostui tavattomasti jonka jälkeen riitely lähti käsistä täysin. Puhelu loppui kuitenkin onneksi anteeksi pyynteihin.

Seuraavana aamuna hån pyysi käytöstään vielä lyhyellä viestillä anteeksi ja toivotti hyvää jatkoa. Vastasin viestiin pahoitellen.

Eikä tässä edes ole kaikkea mitä tapahtui.

Mun oma tilanne/elämä on tunne/läheisyyspuolelta täysin tyhjä. Se mitä minä häneltä sain, oli kuin huumetta minulle ja sitoi minut häneen. Hyvät hetket oli taivaallisia ja kuitenkin suurin osa ajasta.

joo. itse joutunut kokemaan saman. kaikki meni alkuun hyvin ja sitten pieni loukkaus ja muijja kävi käsiksi hakaten ja tavaroita heitellen. No en keksinyt muuta kun että soitin poliisit. no poliisit sovitteli asian ja nainen sai jäädä mun kämppään ja hän vannotti ettei vastaavaa tapahdu toista kertaa tai ikinä. no sitä kuitenkin sattui uudestaan ja uudestaa. mulla alko hermot menemään ja alko menemään kun käsiksi kätiin, omaisuuttani tuhottii ja jne. no sitten mulla palo sitten erään kerran käämit ja pistin hanttiin, kaadoin maahan ja pidin häntä aloillaan, vedin tukasta ja tämmöstä. hänellä palaa hermot todella herkästi ja saan arvailla millonka hän seuraavasta asiasta kilahtaa ja mistä asiasta. en pidä siitä hänen käytöksestään, mutta tuskin hän koskaan niistä raivareistaan koskaan kokonaan pääse eroon.

Tässä yksi epävakaa parisuhdetarina, kuin mun ystävätär edelleen...

https://youtu.be/W4rTEWJO7v0

joo. itsellä vähän samanlaisia kokemuksia hän mm. kävi päälle hakkasi nyrkrin ja heitteli tavaroilla ensimmäisen kerran niin minä en muuta keksinyt kun et soitin poliisit paikalle... no hän lupasi ettei tämä toistuisi, mutta ei aikaakaan niin oli tappelu pystyssä. Nytten kun olen saanut otettua etäisyyttä häneen niin hän on käynyt minun kännykällä lukemassa viestejä ja joillekkin näytellyt viestejä ja minua pidetään vasikkana tämän ex-muijani ansiosta...

kannattaa vaan hommata oma kämppä ja jatkaa elämää eteen päin. ne ovat hulluja ketkä mun ex.n juttuja uskovat, mutta jotkut ottaa ne todesta...

Sellaistahan se on elo epävakaan kanssa, hirveätä kaikkineen ja vaikka on takana laitoshoitoa , terapiaa, lääkkeitä niin eipä tunnu paljoa apuja olevan.
Kevät tuntuu olevat aina hankalaa aikaa, silloin alkaa oireilu, talven pimeys kai jotenkin tasaa, en tiedä, kyllä sitä kaikkea paskaa siihenkin vuodenaikaan mahtuu mutta vähemmän kai.
Sen on tässä vuosien aikana oppinut huomaamaan että kohta paukkuu jollain tapaa, käytös muuttuu kummallisen vihamieliseksi ja ihan ilman mitään oikeaa syytä räjähdellään ja sekoillaan vaikka mitä.
Yleensä se päättyy alkoholin aiheuttamaan estottomaan käytökseen ties missä ja sattumanvaraisessa seurassa.
Syyhän tähän touhuun löytyy aina sitten minusta, tekemisistäni ja tekemättä jättämisistä tai kaikesta siltä väliltä, sillä tavalla sitä on sitten ilmeisesti helpompi jaksaa omat touhunsa, olenkin usein todennut ivalliseen sävyyn etä joojoo tottakai minun syy.
Olen tullut siihen lopputulokseen että tuo ihminen ei rakasta ketään muita kuin itseään ja on valmis tekemään kaikki paskatemput mitä päästään keksii jos vain siimaa annetaan.
Kun tälläisen suhteen läpikäy ja siitä jotenkin selviää tietää kyllä ihmisistä ja elämästä aika paljon eikä ihan pikkujutut sydäntä murenna, on se niin kova koulu jonka käymistä en kelleen suosittele.

Jos ihminen on elänyt elämänsä epävakaana ja toiminut sen mukaan ei se enää aikuisiällä muuksi muutu vaikka mitä temppuja yritetään.
Lääkityksellä voi jotakin oireita tasailla mutta kun lääkitystä vähennetään ja jos lääkäri sen vielä päättää lopettaa kyllä helvetti taas palautuu ja alkaa hallitsemaan elämää.
Terapiasta ei tuntunut olevan mitään hyötyä, en kyllä edes tiedä kävikö lopulta aina terapiassa vaikka niin antoi ymmärtää, lopetettiin sitten tuo kallis harrastus.
Suhteemme alussa hän kyllä minulle kertoi mt ongelmistaan mutta ajattelin että harmiton juttu kun ei tuon pahemmin oireile, selvisi että oli riittävä lääkitys päällä.
Jäi kyllä muutaman kerran kiinni valehtelusta, olisi kellojen pitänyt soittaa jo silloin mutta rakkaus ja ihastuminen on sokeaa, valitettavasti.
Kun siinä sitten vuosia vieri ja elämää elettiin tuli kaikki nämä tässä ketjussa moneen kertaan kerrotut asiat koettua, elämä oli aika hirveätä.
Kun epävakaa ihminen saa suhteessa totaalisen vallan hän myöskin käyttää valtaansa, monesti ajattelin että kuinka tuo kehtaa, se oli sellaista silmille sylkemistä ettei mitään rajaa, minulla ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa.
Erotessamme olin aika huonossa kunnossa, meni pitkään että jaksoin taas keskittyä työntekoon joka olikin sitten sitä parasta terapiaa.
Toiselle osapuolelle eromme ei näyttänyt olevan juttu eikä mikään ja miksi olisikaan ollut , toki avioehto edukseni lämmitti kyllä, minun piikkiini et enää sikaile etkä sekoile, elä omillasi!
Monesti olen hmetellyt että mikä vika minussa on kun annoin tuon kaiken tapahtua itselleni ?
Miksen lähtenyt jo paljon aiemmin ja päästänyt itseäni paljon vähemmällä ?
Onko se tuttu helvetti parempi kuin askel tuntemattomaan itsellisenä ?
Ehkä kaikki kivet vain piti kääntää, sitten vasta tajusi kaiken mahdottomuuden.

Kusettaminen ja esittäminen että on terve, no se kuuluu "pelin" henkeen. Narsistiset piirteet mahdollistaa sen. Helvetillinen sairaus taustalla tuhoaa kaiken tieltään.

Aloittajalle, epävakaus syntyy pettymyksistä, kovista koettelemuksista. Ehkä hän on ollut historiassaan pelinappulana mielitietylleen ja tullut jätetyksi lopuksi. Kokenut hyväksikäyttöä. On nätti ja siten kiinnostaa muita miehiä ja tiedostaa sen itse.

Luottamus muihin on kadonnut hyväksikäyttöjen myötä, ei usko enää hyvään, kun on rikki sisältä. Yrittää löytää itselleen oikeanlaista ymmärtäjää? Oletko sinä sellainen, joka pystyisi hänet vakuuttamaan siitä? Ehkä et, mut kelpuuttaa sinut toisarvoisena kumppaniksi?

Hänen kokemat asiat voivat olla rankkoja kokemuksia, halu ymmärtää toista auttaa paljon, mutta riittääkö se lopulta on paljon sinusta kiinni? Itsetuhoisiakin epävakaita on olemassa, on sinun halusta paljon kiinni löydättekö yhteisen sävelen.

Epävakaa voi olla myös koston haluinen, jos epäonnistut, kun et ymmärrä tarpeeksi toista. Uhriutuminen voi olla keino kostaa ja tehdä sinustakin uhri, jolla pyrkii tasaamaan puntteja. Näin pyrkii saamaan sinusta otetta vähempiarvoisena siten paremmin hänen hallittavana.

Valta antaa hänelle enemmän oikeuksia. Toisen pyrkimyksiä voi olla vaikea tunnistaa ja harvemmin niitä haluaa paljastakaan toiselle. Jollet ole hänelle se mielitietty, olet enemmän pelinappula hänen pelissä.

Varovaisuus on hyvä ominaisuus, itse ottaisin etäisyyttä, jos vähänkin koet negatiivisia asioita toisessa. Mielitietty toimii hänelle vain kunnioitettavan henkilönä, muut on pelinappuloina hänen pelissä. Nämä keittiöpsykologin päätelmiä.

A. Jätä se
B. Kasvata pallit
C. Lopeta ruikutus

----
-Epävakaa persoonallisuushäiriö jota myös rajatilaiseksi kutsutaan on yleisin persoonallisuushäiriö
Huono itsekäsitys, tyhjyyden kokemus, ja yksinolemisen huono sietokyky
Reaktiivisuus ja intensiivisiä mielialoja, epävakaita ihmissuhteita
Impulsiivisuutta
Lisääntynyt itsemurhariski tai sen yritysten riski
Itsen vahingoittamista kuten viiltelyä coping-strategiana tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteeseen
Stressattuna myös psykoottisen kaltaista oireilua kuten havaintojen tai uskomusten vääristymistä, ei kuitenkaan täydellistä todellisuudentajun menettämistä
Läheissuhteissa väärintulkintoja tai sen vahvistamista mitä toinen tuntee itseä kohtaan, esim lievä suuttumus tulkitaan äärimmäiseksi raivoksi.
Syvä hylkäämisen pelko, kilpailu sosiaalisesta hyväksynnästä, yksinäisyyden kokemus jopa intiimissä ihmissuhteessa, jolloin läheisyyden normaalivaihtelu suhteessa tuottaa vaikeuksia
Toive että suhde tuo täydellisen lohdun, idealisointi ja raivo väistämättömien pettymysten tullessa ja toisen vastuuttaminen tuskastaan
Lapsuuden hyväksikäyttö tai heitteillejättö keskim. yleisempää
Tai synnynnäisiä vaikeuksia säädellä ahdistusta ja mielialoja, stressiherkkyys
Pelosta ja aggressiosta vastaavien aivoalueiden epätavallista toimintaa
Yhdistyminen mieliala- päihde tai syömishäiriöön tavallista
Naisilla 3 kertaa yleisempää, Yhdysvallat 2 % väestöstä
Raja persoonallisuustyylin ja -häiriön välillä on liukuva
Iän myötä oireet lievenee usein
Psykoterapia, mutta sitä vaikeuttaa vahva reagointi pettymyksiin jotka seuraavat terapeutin idealisoinnista
Dialektinen käyttäytymisterapia tai skeemafokusoitunut, strukturoitu psykodynaaminen
Tai mentalisaatioperustainen jossa haetaan adaptiivisia tapoja ajatella tunteitaan
Mielialantasaajat, antipsykoottiset...
https://www.health.harvard.edu/a_to_z/borderline-personality-disorder-a-to-z

Ainoa mitä noiden läpikäyneiden kammottavien kokemusten kirjoitattajien tarinoihin voin lisätä:

älkää hankkiko lapsia!!!!!!!!!!!!!!!!


Mieletään sairaiden on niin vaikea elää jo vain itsensä kanssa! Tuohon soppaan ei tarvitse tehdä uusia sairatuvia ihmisiä. Kuinka nuo sairaat aikuiset voivat kasvattaa ja tukea avutonta pienokaista kun itse ovat samassa asemassa? Kaivatessaan tarvitsemaansa hoitoa ja tukea!

Nakkaa kartanolle se heti.

Läheisellä vähän samanlainen tilanne. Muija luulee että mies pettää. On tän asian suhteen jopa sairas. Just laittoi taloa paskaksi kun häntä niin vidutti. Käyttää yhteistä kasta kiristyksen keinona. Muuten ois lentäny jo pihalle.

Mies ei uskalla välillä edes käydä nukkumaan kun tilanteet niin pelottaa.. Toi akka on siis todella perseestä!!!

Lähde suosittelen ennen kuin pahenee keräät tavarat ansaitset parempaa, kaikella on tarkoitus kaikkea ei tarvitse sietää 😊

Mites ne huomionhakuiset narsot tms.?

Kohdannut tällaisen ja ei ole asennetta kompuroida uudelleen. Oma rauha kaikkein parasta.

Jos pääset epävakaasta eroon, älä koskaan palaa takaisin suhteeseen.
Se on kuin ruutu mene suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun
kautta.

Itse saman kokeneena annan neuvoksi JUOKSE!! Se vaan pahenee tuosta ja hiljalleen alkaa oma terveyskin mennä . Kukaan ei sellaista jaksa kovin pitkään . Itselle jäi oireet vaikka lopulta erottiinkin . Niiden kanssa pitää nyt kärvistellä .

Mulla on vain kaksi asiaa. Usko, itseäsi. Ja ole rehellinen itsellesi. Siinä on neuvot ja kelat.

Ei voi kuin ihmetellä joidenkin miesten naismakua. T. nainen

Ihan paskaahan tuo on. Muija helvettiin, pidä tunteesi itselläsi ja jatkat matkaa oman etusi nimissä.

Tuollainen nainen on häviävä käsi elämässäsi, sinun valittavaksesi jää pilaako hän yhden vai kaksi elämää.

Vaihtoon

Usko hyvään katoaa tällaisen kohdalla, kun epävakaa menettää kontrollin itseensä (rauhaton), tällaista on vaikea ymmärtää, vaikka kuinka haluaisi. Sanominen ei auta, hyväuskoinen lyö turhaan vain omaa päätään seinää tällaisen kohdalla. Tällaista on ihmisen vaikea ymmärtää, ennen kuin sen itse kohtaa. Mahdoton paikka 😰

Minusta erittäin vaativa, kontrolloiva ja epäluotettava pitkä parisuhde teki epävakaan. Mies eli kaksoiselämää samalla vaatien minulta aivan epäinhimillistä suorituksia arjessa, aivan yli oman jaksamisen. Vaatiminen ei loppunut edes iltaan, vaan selvitäkseni vaatimuksista, oli jaksettava myös yöllä. Mieli musertui totaalisesti, oma valinta tai tahto se ei ollut. En ollut ikinä uskonut, että joskus eläisin kuvatun kaltaisessa tilanteessa, mutta elämä yllättää.

Kylläpä on settiä täällä taas .
Epävakautta on monenlaista, montaa eri astetta ja tällainen yleismaailmallinen ko. sairauden omaavien henkilöiden lyöminen lyttyyn on mielestäni aika väärin ja härskiä. Teillä on toki omat kokemuksenne ja se ei ole mun asia.
Kuitenkin tuollaset törkeydet miten tietty ihmisryhmä ei ansaitse rakkautta tai pitäisi hävittää on kyllä hirveän ilkeästi sanottu. Tunnen surua siitä, että ihmisten ajatukset voi olla noin kauheita. Ei teilläkään oo selvästikään kaikki muumit laaksossa kun sanotte ääneen tuollaista vai mitä ootte mieltä? Auttaako tuollainen asenne ihmisiä lopulta kuitenkaan? Onko pakko olla noin mustavalkoinen. Ettette vaan itse olisi epävakaampia kuin kukaan oikeasti sen diagnoosin saanut?

Niin...Samoin täällä. Täytyy varmaan unohtaa hänet ja ottaa toinen jonka kanssa jatkaa elämääni,. En jaksa enää taistella...Jatkoon hän taistelujaan. Se oli siinä!

Taitaa ap miehellä olla toi epävakaa....