Hei!
Olen kohta kolmikymppinen, mukava, koulutettu ja ihan kivan näköinen nainen. Ongelmani on, etten ole vieläkään löytänyt parisuhteeseen miestä, joka todella alkaisi rakastaa minua ja minä häntä. Mies on viimeksi 10 vuotta sitten sanonut oma-aloitteisesti rakastavansa minua (ensirakkaus). Sen jälkeen olen ollut muutamassa parin vuoden mittaisessa parisuhteessa, jossa miehen tunteet eivät kuitenkaan ole syventyneet rakkaudeksi. En ole ikinä asunut yhdessä kenenkään kanssa. Nyt olen ollut reilu puoli vuotta suhteessa uuden miehen kanssa eivätkä miehen tunteet ole ainakaan vielä syventyneet rakkaudeksi. Minua ahdistaa. Miksi suhteeni etenevät usein niin, että mies ihastuu nopeasti, hän on se osapuoli joka haluaa aloittaa kanssani nopeasti parisuhteen. Kuitenkin suhteen jatkuessa pidempään käy niin etteivät tunteet syvenekään rakkaudeksi. Olen jo alkanut epäillä että minussa on itsessäni jotain vialla. Parisuhteessa olen varmaan aika perushyvä kumppani, olen joustava, en ole mustasukkainen, teen mielelläni yhdessä asioita ja nautin läheisyydestä ja seksistä. Minua ei ole myöskään koskaan jätetty, joten tuskin olen kovin kamala kumppani. Mistä siis voi johtua että ajaudun aina suhteisiin miesten kanssa, jotka syystä tai toisesta eivät voi minua rakastaa? Kuitenkin nämä samat miehet eivät myöskään halua jättää minua. On kamalaa huomata esim. vuoden seurustelun jälkeen, että toinen ei pystykään rakastamaan takaisin. Tunteet jäävät välittämisen ja pitämisen tai ihastumisen asteelle.
Olen kohta kolmikymppinen, mukava, koulutettu ja ihan kivan näköinen nainen. Ongelmani on, etten ole vieläkään löytänyt parisuhteeseen miestä, joka todella alkaisi rakastaa minua ja minä häntä. Mies on viimeksi 10 vuotta sitten sanonut oma-aloitteisesti rakastavansa minua (ensirakkaus). Sen jälkeen olen ollut muutamassa parin vuoden mittaisessa parisuhteessa, jossa miehen tunteet eivät kuitenkaan ole syventyneet rakkaudeksi. En ole ikinä asunut yhdessä kenenkään kanssa. Nyt olen ollut reilu puoli vuotta suhteessa uuden miehen kanssa eivätkä miehen tunteet ole ainakaan vielä syventyneet rakkaudeksi. Minua ahdistaa. Miksi suhteeni etenevät usein niin, että mies ihastuu nopeasti, hän on se osapuoli joka haluaa aloittaa kanssani nopeasti parisuhteen. Kuitenkin suhteen jatkuessa pidempään käy niin etteivät tunteet syvenekään rakkaudeksi. Olen jo alkanut epäillä että minussa on itsessäni jotain vialla. Parisuhteessa olen varmaan aika perushyvä kumppani, olen joustava, en ole mustasukkainen, teen mielelläni yhdessä asioita ja nautin läheisyydestä ja seksistä. Minua ei ole myöskään koskaan jätetty, joten tuskin olen kovin kamala kumppani. Mistä siis voi johtua että ajaudun aina suhteisiin miesten kanssa, jotka syystä tai toisesta eivät voi minua rakastaa? Kuitenkin nämä samat miehet eivät myöskään halua jättää minua. On kamalaa huomata esim. vuoden seurustelun jälkeen, että toinen ei pystykään rakastamaan takaisin. Tunteet jäävät välittämisen ja pitämisen tai ihastumisen asteelle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koska miehissä ei ole rakkautta. On vain itserakkautta.
Alan pikkuhiljaa uskoa tämän. Ja jos miehet luulevat rakastavansa, se on lapatossumaista kiukuttelevan prinsessan palvontaa.
Tää on ihan klishee jo mun kaveripiirissä, että kiva "ei-nalkuttava" nainen ei saa miehen tunteita heräämään. Kiukkupussi-prinsessoihin rakastutaan. Heillä on palvovat aviomiehet.
Tilanteeni melko sama kuin aapeellä, eli muhun ihastutaan aluksi, mutta minuun ei rakastuta. Parisuhteessa ei juurikaan ole ollut, koska kun huomaan ettei miehen tunteet syvene, lopetan tapailemisen itse. En halua olla aina se hätävara.
Ap puhuu rakastamisesta, ei rakastumisesta kuten Hätävara. Mulla ihastuminen muuttuu rakastumiseksi 1-2kk:ssa, ellei niin lopetan suhteen. Rakkautta taas on vasta 1-2 vuoden jälkeen, ellei niin taas ero. Mutta ihmisillä on tietysti eri tahti ja tässä ehkä ap:n ongelma, miehet on olleet hitaampia. Vai oletko puhunut rakastuneena rakastamisesta? Tai sekoitatko ehkä nämä kaksi?
Miehet ei ehkä osaa näitä avata, jos sekoitatte kaksi asiaa (googlatkaa vaikka ero, jos ette tiedä). Mies ottaa ehkä rakkauden vakavasti, eikä sano ennen kuin on varma, että rakastaa. Toisaalta ehkä se oikea ei ole osunut kohdalle. Rauhoittukaa, kannattaa se oikea odottaa nyt, ei ole helppoa erota lapsien jälkeen ja etsiä sitten...
Jos sama asia toistuu aina, niin silloin mainitsemasi ongelma liittyy sinuun.
En usko että on sattumaa, jos kaikkien kanssa tulee sama tilanne.
Onko mahdollista, että ongelma on se että valitset kumppaniksi aina samantyyppisen miehen? Ja tälle miestyypille on ominaista etteivät näytä rakastumisen tunteita? Niin tiedätkö ovatko nämä miehet näyttäneet rakastumisentunteita muissa parisuhteissa?
Moi. Kiitos vastauksista.
Lisään vielä, että miesten käytöksestä olen päätellyt, että olisivat myös olleet rakastuneita (mm. miesten halu olla suhteessa pitkään, ovat hyväksyneet minut omana itsenäni, olleet rinnalla, huomaavaisuus arjessa, hellyys ym). Kuitenkaan rakkaudentunnustusta ei ole tullut siinäkään vaiheessa kun ollaan oltu toista tai kolmatta vuotta suhteessa ja kun olen asiasta suoraan kysynyt on vastaus aina ollut että tuntee paljon välittämistä, ihastumista tai että ei oikein tiedä. Joka tapauksessa rakkaudesta ei ole voinut puhua.
Itse en ole parisuhteessa nalkuttava, mutten usko, että muutenkaan kiukuttelu tai kiukuttelemattomuus olisi tässä ongelman ydin. Sympatiat sulle Hätävara, kuulostaa tosi turhauttavalta sunkin tilanne. Varmasti tapaat vielä miehen, joka rakastuu sinuun oikeasti, ainakaan et ole käyttänyt vuosia elämässäsi suhteissa, joilla ei ole tulevaisuutta pidemmässä juoksussa.
Hyviä pointteja sinulla Nainen46vuotta. Minulle rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita, rakastuminen on enemmän alun huumaa ja vahvoja tunteita, rakastaminen tulee myöhemmin toisen tuntemisen myötä ja on enemmän myös järkeä, tahtoa, sitoutumista jne. Olen seurustellut sellaisten miesten kanssa, jotka ottavat rakkauden ja sen sanomisen vakavasti. Nykyinen mieheni sanoi, että rakastaminen on hänelle sitä että haluaa olla toisen kanssa loppuelämän tms. Hän ei ole sanojensa mukaan ollut koskaan elämässään rakastunut. Lapsia ei onneksi ole tehty epävarmoissa suhdetilanteissa, sen verran on ollut harkintaa mukana.
Kettu88, olen todellakin pohtinut onko mulla jokin tietty miestyyppi, johon aina rakastun vai onko vain sattumaa. Kaikki miehet ovat olleet luonteeltaan rauhallisia ja vähän ujojakin, eivät ole olleet vakavissa parisuhteissa aiemmin. Jonkunlainen pidättyväisyys tunneasioissa varmaan yhdistää. On ollut kynnys lähestyä kiinnostavia naisia tai sitten laittaneet itse suhteet poikki aikaisessa vaiheessa sitoutumiskammon takia. En kuitenkaan tietoisesti hae miestä, joka ei kykene tuntemaan vahvasti tai ilmaisemaan tunteitaan pidemmässä juoksussa myös sanoin. Entiset kumppanini ovat kaikki sittemmin löytäneet uuden naisen, ehkä sellaisen jota voivat rakastaa tai sitten ei, sitä en tiedä.
Ap
Et oo tavannu vielä sitä oikeaa. Se on menoa sitten kun oikein kolahtaa, älä yritä liikaa ja ole oma itsesi. Siitä useimmat miehet tykkää. Me suomalaiset emme ole kovin italiaanoja ja me naisetkin monesti alamme ennemmin epäilemään jos kovin usein rakkaudesta puhutaan. Se oikea rakkaus kuitenkin näkyy siinä välittämisessä ja yhteenkuuluvuuden tunteessa.
Rakkaasi tulee eteesi, kun sitä vähiten odotat.:)
Sellaisia net ytmit on
Miten itse näytät rakkauden tunteita miehelle? Sanallisesti vai fyysisesti?
Itsellä pisti silmään tuo, ettet ole mustasukkainen. Minusta olisi kamalaa, jos oma kumppani ei olisi edes hieman mustasukkainen. En tarkoita sellaista mustasukkaisuutta, että kytätään puhelinta ja menoja, vaan sellaista pientä, tervettä mustasukkaisuutta joka saa tuntemaan, että toinen välittää, eikä ole yhdentekevää, jos nyt lähdenkin seuraavan vastaantulevan matkaan,
Olisin voinut ilmaista itseäni täsmällisemmin tuossa mustasukaisuusasiassa. Tarkoitin oikeastaan, että mustasukkaisuus ei ole ollut ongelma yhdessäkään parisuhteessani. En muista, että mustasukkaisuus olisi aiheuttanut koskaan yhtäkään riitaa, kinaa tms. Tottakai tiedän miltä mustasukkaisuus tuntuu ja olen joskus tuntenut itsessäni ohimenevän mustasukkaisuuden pistoksen jossain tilanteessa. Se on kuitenkin tunne, jonka osaan käsitellä ja pääsen siitä nopeasti yli. Luulen, että myös sillä on vaikutusta, että olen luottanut kaikkiin kumppaneihini, joten aihetta turhalle mustasukkaisuudelle ei ole ollut.
Näytän rakkautta miehelle esimerkiksi auttamalla arjessa (tuon kaupasta jotain, autan tiskaamaan yms). Lisäksi annan miehelle ja suhteelle aikaa, vaikka olisikin kalenteri täynnä tms.. Haluan olla luottamuksen arvoinen ja rehellinen. Hyväksyn miehen omana itsenään, enkä yritä muuttaa miestä. Kehun miehen hyviä puolia (kun kehun, tarkoitan sitä oikeasti). Olen joustava ja valmis tekemään kompromisseja. Haluan, että mies säilyttää myös oman elämänsä ja pitää kavereiden kanssa hauskaa yms. Tykkään paljon kosketuksesta ihan arkisissa tilanteissa ja olla lähellä ja hyvä seksi on tärkeä osa parisuhdetta.
Voihan se olla niinkin, etten vaan ole kohdannut “sitä oikeaa” (uskon muuten, että niitä tarpeeksi oikeita on useita).
Ap
Miehet ihastuu nopeasti ja tunteet lakastuu kun ihastus menee ohi. Sinun tulee valita todella pitkään parisuhteeseen haluava mies ellet ole yhtään biatcho, näin se vaan on. Heti kysyt mitä haluaa ja alat mököttää ja viskellä tyynyjä jos ei lemmenlurituksia tule.
Eikö se riitä että mies tunnustaa vahvasti että panettaa..... siinähän se on kaikki !