Mies, miksi sinun on vaikea puhua?

Miksi tunteista pitäisi puhua? Mitä sinä puhut tunteistasi?

Minäkin tahtoisin puhua tunteista ja kuulla miehen tunteists mutta en osaa. Vinkkejä??

Mies ei osaa pukea tunteita niin helposti sanoiksi. Eikä mies halua olla ruikuttaja. Eikä mies halua loukata läheisiään. Eikä mies halua enää kokea mitätöintiä.

Pelko, luottamuksen puute. Siinä ne.

Koska tunteista puhuminen on aika tylsää. Se ei oikeastaan vie mitään mihinkään, kun taas asioista puhuminen vie.

Ja kuitenkin, aika harva kuitenkaan haluaa kuulla itseensä kohdistuvista negatiivisista tunteista.

hyviä kommentteja täällä. tunteista voi höpötellä mutta teot kertovat enemmän. Olisi silti kiva kuulla mitä sä tahdot minusta ???

Ei tarvitse hyväksyä. Etsi mies joka miellyttää sinua. Kaikki ovat kiitollisia silloin.

Kas näin:
"Kun tunnepuhe tuntuu vaikealta, näin voit lähteä avaamaan tilannetta parisuhteessa: Kertokaa toisillenne 3 asiaa, jotka ovat päivän aikana herättäneet tunteita. Kertokaa myös toisillenne, missä tilanteissa tunteet heräsivät.

Muistakaa kuitenkin nämä asiat, jottei tunnepuhe muutu tunneripuliksi:

Hyvin usein parisuhteessa toinen on tunteista puhumisessa aktiivisempi ja toinen passiivisempi. Aktiivisemman tunnepuhujan tyylistä ei saisi muodostua standardia, johon passiivisempi osapuoli pakotetaan. Molemmilla tulisi pikemminkin olla tilaa ilmaista omia tunteitaan omalla tyylillään.
Tunteista puhumiseen ei voi painostaa: enemmän tunteista puhuvan täytyy sallia vähemmän puhuvalle hillitympi tunneilmaisu.
Tunteista puhuminen kahvikupin äärellä istuen saattaa sopia toisill ja toisille puuhastelu yhteisen harrastuksen parissa saattaa auttaa avautumaan."

Jotkut eivät uskalla puhua, kun se on niin herkkä paikka sellaisille jotka yrittävät pysyä kaikessa asialinjassa. Kun näillä tyypeillä tunteet pääsevät valloilleen, niin sitten ammutaan joka asiassa yli.

Taas jotkut eivät tunnista tunteitaan. Tunteet ovat tasoa "nyt vit.uttaa" tai "nyt on mukavaa". Silloin on tietysti vaikea puhua kun ei tiedä itsekään mitä on omassa mielessä meneillä.

Kysypä miehen lapsuudesta, puhuivatko vanhemmat avoimesti kaikesta ja millainen oli muutenkin tunneilmapiiri? Todennäköisesti mies on kodista, jossa tunteista ei puhuttu, eikä niitä rohkaistettu ilmaisemaan. Valitettavasti etenkin poikiin kohdistuu edelleenkin vielä tätä, että itkeminen on heikkous ym. Niitä malleja ei ole helppo lähteä muuttamaan aikuisena, mutta täysin mahdollista se on.

Miksi koko ajan kinuat "puhumista"? Etkö sinä osaa lukea miehen käytöksestä mitään? Se kertoo paljon enemmän kuin jaarittelu.
Jotkut meistä vain ei osaa pukea tuntemuksiaan sanoiksi jolloin tekemiset ja käytäntö on se joka kertoo meistä kaiken.

Jos mies on hyväsydäminen ja ystävällinen niin sinulle kuin muillekkin, ahkera, luotettava, korkeat moraalikäsitykset omaava, mihin sinä enää jaarituksia kaipaat. Eiko tuo kaikki jo kerro mikä mies on sisältäpäin!?

Tunteista tai ajatuksistaan puhuminen on arjessa ensisijaisesti kokemusten jakamista.

Esim. mitä töissä tapahtui (onnistuminen, epäonnistuminen, eripura, liikaa töitä, leipääntymistä) tai vaikka huolettaako perheen raha-asiat ja mitä niille tehdään, mitä olisi kiva tehdä viikonloppuna/lomalla, onko jotain parisuhteessa mielenpäällä, välillä puhutaan mukavia seksistä ja välilä taas ihan muusta kuten sukulaisriidoista, lapsien ongelmista, joskus siitä minkä huonon puolen on havainnut itsessään tai mikä toisessa ärsyttää tai mistä haluaa kiittää toista, vaikka siitä et toinen teki hyvää ruokaa. Kaikki nämä on tunneraktioita koettuihin asioihin pohjimmiltaan.

Jos ihminen ei osaa kommunikoida, aika vaikeaa semmosen kanssa on elämää jakaa ja arvailla mitä päässä liikkuu. Menee ihan arvailuksi.
Tuppisuu, vihjailija, mököttäjä, jörö, loukkaantuja, sosiaalisesti kömpelö, umpimielinen, etäinen... onhan näitä ihmistyyppejä miehissä ja naisissa jotka eivät osaa normaalisti kommunikoida. Kumppaneina ovat vaikeita aina.

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluaa puhua tunteista, toiset ei. Tämä puolestaan on eri asia kuin olla tuppisuuna hiljaa. Voi jakaa ajatuksia, kokemuksia, tapahtumia ym.

Itse ajattelen, mm. aasialaisten lailla, että tunteet ovat tuntemista varten. Olen kovin herkkä, tunnen paljon laidasta laitaan, vaistoan toisten tunteet, tutkat ja antennit ovat kohdallaan. Hyvin aktiivinen tunne-elämä on välillä kovin stressaavaa ja kuormittavaa. En todellakaan katso aiheelliseksi vielä puhua tunteistani muille, ellei sitten ole jokin täysin poikkeustilanne. Jos puhuisin, en ehtisi mitään muuta tekemäänkään. Sanon myös suoraan, että jos pölpöttäisin tunteistani alvariinsa esim. miehelleni, se kuormittaisi suhdettamme. Sama tapahtuisi jos tilanne olisi päinvastoin, mies kertoisi kokoajan tunteistaan. Se olisi kaameaa. Kuten sanottu, ei silti tarvitse hiljaa olla, vaikkei tunteista puhukaan.

Hyviä ja syvällisiäkin ajatuksia ketjussa. Veikkaanpa kuitenkin, että ap on kysymyksensä kanssa ihan perusasioiden äärellä: miksi mies ei sano että tykkään susta, miksei sano että rakastaa.

Ja vastaus on: mies ei ole rakastunut, tai sitten vaan pitää kaikkia tuommoisia juttuja ihan turhana lässytyksenä.

Joskus on myös niin, et mies tai nainen on niin vihainen. Silloin haluaa suojella itseä sekä puolisoa. Ei halua tuottaa toiselle lisää mielipahaa ja samalla itse rauhoittuu. Tilanne muuttuu pahaksi jos puhumattomuus pitkittyy. Mies tai nainen voi olla niin jumissa asiassa, ettei kertakaikkiaan pysty puhumaan.
Joskus näihin liittyy ulkoisia tekijöitä jotka painaa lisäksi mieltä. On helppo sanoa tai kirjoittaa, että ole mököttäjälle ystävällinen vaikka tällainen tapa on erittäin raivostuttava.

Mies on hyvä puhumaan ja tietämään kaiken, niin jatkakoon sillä linjalla. Mun ei tarvii puhua mitään, kyllä muut puhumiset hoitaa. Hissukseen järjestelen asiat.

yyyyyyyyyyy kirjoitus oli hyvä. Kyse voi olla vihasta. Tai lapsuudessa opituista vääränlaisista käyttäytymismalleista. Mutta oli miten oli, tuollaista ei tarvitse hyväksyä.

Kiinnitin huomiota myös jumittavaan riitelyynne, jossa palataan entisiin kumppaneihin. Se viittaa todellakin tuohon vihaan, patoutuneeseen vihaan. Se on tuhoavaa, ja pilaa suhteen kuin suhteen. Joskus se on jopa hengenvaarallista.

Mikäli keskustelu on vaikeaa, niin pitää muistaa, että kahdenkeskiseen keskusteluun tarvitaan säännöt. Sen jälkeen se on pingistä sovituilla säännöillä. Säännöt on muistettava tarkistaa alustasta riippuen.