Kertokaas työnhakusuunnitelman teosta...olen ensimmäistä kertaa työttömänä ja varmaan seuraaval käynnil joudun tekee sen suunnitelman..millainen se on? Asialliset vastaukset kiitos!
Työnhakusuunnitelma
???
161379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on sitä että tehdään työnhausta mahdollisimman monimutkaista ja vaikeaa. Ei riitä että yksinkertaisesti soittelisit työpaikkoihin ja kyselisit olisiko heillä antaa sinulle töitä, tai lähettelisit hakemuksia. Työnhakusuunnitelmassa suunnitellaan mille kursseille voisit "päästä", millä tavalla aiot töitä hakea (ihan niinkuin olisi moniakin tapoja hakea töitä). Todennäköisesti pääset vielä monelle monelle työnhakukurssille, jossa opetellaan miten se cv ja työhakemus tehdään "oikeaoppisesti". Ennenpitkää huomaat että tämä oikeaoppisuus on aina suoraan verrannollinen sen yksittäisen kurssinvetäjän omiin henkilökohtaisiin näkemyksiin. Jokaisella on siitä asiasta omat mielipiteensä, ja jokaisen mielipiteet eroavat toisistaan. Sinä taas työttömänä yrität vain pitää jokaisen niistä yksittäisistä kurssinvetäjistä tyytyväisenä. Se on sinun tehtäväsi. Huomaat että joka kurssin cv on erilainen, vaikka sen asiasisältö ei olisi muuttunut miksikään.
Jos alat kuluttaa aikaasi kursseilla ja muissa työttömille suunnatuissa "aktivointitoimissa" huomaat pian ettei sitä työtä todellakaan ala tulla, koska sen ajan kun sinun pitäisi töitä hakea, huomaat istuvasi kaikenmaailman kursseilla kuuntelemassa kurssinvetäjän jorinoita nykyajan työmarkkinoista tms.
Kun tämä kuvio pitkittyy, yhdessä aletaan miettiä mitä sinä ITSE teet väärin. Koska vika on sinussa itsessäsi. Todennäköisesti ensimmäinen asia jota aletaan epäilemään, on että et ole osannut tehdä "asiakirjojasi" oikein, ja olet siis tehnyt vääränlaisen cv:n, tai et osaa "kehua itseäsi" työhakemuksessa tai haastattelussa tarpeeksi tai muuta sellaista. Itsetuntoasi aletaan kohottaa oikein urakalla, ja jos sekään ei auta, aletaan epäillä, että olet varmaankin jotenkin sairas, kun et saa töitä.
Jos olet vasta tuore työtön, niin älä missään nimessä jää odottamaan että sinulle tehdään joku työnhakusuunnitelma, vaan hae äkkiä töitä ihan soittelemalla suoraan työpaikkoihin. Nyt! Heti! Kiireesti! Vielä sinulla on paremmat mahkut. Tuoreena työttömänä sinulla on vielä paljon paremmat mahdollisuudet päästä töihin, kun otsaasi ei ole vielä ilmaantunut tätä pitkään työttömänä olleen laiskan looserin leimaa.
Älä jää työnhakusuunnitelmakierteeseen. Toimi heti!
Asia on juuri näin. Jos jää työttömäksi jäätyään liian pitkäksi aikaa "katselemaan sopivaa hommaa", tai tuhlaa aikaansa työvoimahallinnon kursseilla (joiden tarkoitus on työllisyystilasojen kaunistelu), huomaa pian olevansa hylkytavaraa työmarkkinoilla.
Niin käsittämätötä kuin se onkin, mitä tahansa hommaa ei kuitenkaan kannattaisi ottaa, koska sitten saa varautua selittelemään outoa "uravalintaa" hakiessaan paremmin koulutustaan vastaavaa työtä.
Akateemisen työttömän ei kannata kertoa työskentelevänsä esim. siivoojana, koska silloin leimaantuu lopullisesti toivottomaksi luuseriksi, jonka osalta koulutus on mennyt totaalisesti hukkaan.
Tällaisilla pelisäännöillä työelämä pyörii Suomen tasavallassa vuonna 2005...
eikö se olekaan parempi olla missä tahansa työssä kuin työttömänä?
Ainakin ns. vanhan ajan työnantajien (jonkinlaisia työhulluja) mielestä työnhakijan on parempi olla missä tahansa hanttihommissa kuin työttömänä.
" Jos olet vasta tuore työtön, niin älä missään nimessä jää odottamaan että sinulle tehdään joku työnhakusuunnitelma, vaan hae äkkiä töitä ihan soittelemalla suoraan työpaikkoihin. "
Juuri noin , työkkäristä ET SAA duunia , kaikenlaisia kursseja kyllä tuputetaan .
pääasiassa että mitä haluaisit tehdä.Tai siis toisinsanoen mitkä alat sinua kiinnostavat.
Ja sitähän saakin sitten selitellä selittelemästä päästyäänkin. Pahimmillaan vuosikausia samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan niin että se osaa jo unissaankin. Samaa tarinaa jokaiselle erikseen, miksi olet työtön, mikä on tilanteesi, mitä haluaisit tehdä, mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi,,,,Luulisi että se olisi ihan yhdellä kertomisella selvä, ja koneelta työttömän tiedoista luettavissa.
Työnhakusuunnitelmaan tehdään lyhyt kuvaus sinun koulutus- ja työhistoriastasi, ja määritellään minkä alan/alojen työtehtäviä haet. Yleensä siihen kirjataan myös jotain konkreettisia toimenpiteitä, mitä lähikuukausien aikana on tarkoitus tehdä.
Suunnitelma toimii runkona sille, että olet asiakkaana työvoimatoimistossa. Työvoimatoimisto voi esimerkiksi osoittaa (=velvoittaa) sinut hakemaan vain sellaista työtehtävää, joka on sopusoinnussa työnhakusuunnitelman kanssa. Näin siis ainakin periaatteessa, eli suunnitelma sitoo myös työkkäriä jonkin verran.
Suunnitelman sisällöstä on mahdollisuus neuvotella, mutta jonkinlainen suunnitelma on suostuttava tekemään. Kovin nihkeä asenne luultavasti tulkittaisiin siten, että työtön kieltäytyy laatimasta työnhakusuunnitelmaa, ja tästä on säädetty 2kk karenssi. Samoin siitä, jos lipsuu suunnitelmasta (tosin rangaistus ei ole automaattinen, vaan harkinnanvarainen).
Käytännössä suunnitelmaa laaditaan niin, että virkailija melko painostavaan sävyyn ehdottaa erilaisia asioita, mitä voitaisiin suunnitelmaan laittaa, ja sinä kiemurtelet parhaasi mukaan. Mikään mukava tilaisuus se ei todellakaan ole.Kannattaa olla tarkkana sisällön ja jopa sanamuotojen suhteen, ettei suunnitelmaan lipsahda jotain sellaista, mikä aiheuttaa myöhemmin hankaluuksia. Eikä kannata lähteä turhaan miellyttämään virkailijaa suostumalla kaikkeen, mitä hän ehdottaa (ehdotuksia kyllä riittää), vaan puolensa on syytä pitää. Kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta jotain sopivaa on löydyttävä. Mieti jo valmiiksi, millä tavalla haluat töitä hakea tai itseäsi kurssittaa lähitulevaisuudessa.
>>Kannattaa olla tarkkana sisällön ja jopa sanamuotojen suhteen, ettei suunnitelmaan lipsahda jotain sellaista, mikä aiheuttaa myöhemmin hankaluuksia.>>
Kannattaa todella miettiä mitä menee sanomaan ja olla mahdollisimman selväsanainen. Varsinkin jos joutuu asioimaan useamman virkailijan kanssa.
Itselleni kävi niin, että menin erehdyksessä mainitsemaan, että jalkani ei kestä suurta rasitusta, kun virkailija kysyi millaista työtä haluan tehdä.
Olen ollut ravintolassa töissä joskus, ja jouduin silloin popsimaan särkylääkkeitä joka ilta koska jalkoja särki niin hirvittävästi. Sanoin siis etten tekisi mielelläni mitään jalkoja suuresti rasittavaa, mutta muuten mikä tahansa kelpaa. Minulla on ihan syntymästä asti ollut jalkaongelmia, mutta minkäänlaista diagnoosia ei asiasta ole koskaan tehty. Johtunee siitä, ettei vika ole suuri. Mitään lääketieteellistä vammaa ei ole koskaan löydetty, ja hyvä niin. En ole mitenkään työkyvytön sen vuoksi. Kunhan mainitsin asiasta kun kysyttiin.
Nooh, virkailija sitten sanoi, että asiasta olisi kuitenkin hyvä olla lääkärintodistus jotta siitä olisi dokumenttia mahdollisesti tulevaisuutta varten, jos jalkavaivat vaikkapa pahenevat tms. Olin vastahankainen ja yritin sanoa, ettei ongelma ihan niin paha ole kuitenkaan että siihen tarvitaan lääkäriä. Mainitsin että olen myös aikaisemmin käynyt asian vuoksi lääkärissä eikä ennenkään ole mitään löydetty. En ole työkyvytön millään tavalla. Hän sai kuitenkin lopulta minut suostuteltua lääkäriin hakemaan lääkärinlausuntoa asiasta. Ja minä menin.
Lääkärissä oli sijainen, joka sanoi, että minulle täytyy tehdä perusteellinen työkykyselvitys. Mitään lausuntoa ei niin vain annetakaan, vaikka vika olisikin pieni. Koska en ole aikaisemmin ollut tekemisissä työkykyselvitysten kanssa, en tiennyt tarkasti mistä siinä on kysymys.
Sain siis uuden ajan lääkäriin. Toisella lääkärikäynnillä paikalla oli omalääkärini, jolle erehdyin sanomaan että tulin sen työkykyselvityksen vuoksi.
Lääkäri siinä sitten lysähti kasaan, katsoi minua - nuorta ja tervettä ihmistä - kuin järkensä menettänyttä idioottia, eikä kuullut tai nähnyt enää mitään mitä sanoin. Hänen päähänsä jäi soimaan tämä taikasana "työkykyselvitys", ja sen perusteella hän sitten tutki minut.
Nooh, hän tutki kroppaani siinä sitten, ja totesi, että rintarankani on litteä ja omituisen muotoinen. Lähetti minut röntgenkuviin. Siellä röntgenin pedillä, ilkosillani makoillessa, rintarankaani kuvatessa, aloin katua että koskaan olin edes maininnut jalkaongelmistani. Tuntui että juttu oli jotenkin kummasti vähän paisunut...
Jaloistani, siis siitä mistä alunperin olin valittanut (rintarankani ei ole koskaan oireillut mitenkään eikä tuottanut ongelmia) ei yllätyksekseni otettu ainuttakaan kuvaa.
Nooh, seuraavalla lääkärinkäynnillä lääkäri sitten katseli kuvat rintarangastani ja totesi ettei siinä ole muuta vikaa kuin että se on vain liian suora, kun siinä pitäisi olla "kaunis kaari".
Niin...jaloistahan minä tänne alunperin tulinkin valittamaan ja sitä yhtä pientä lausuntoa hakemaan, siinä sitten yritin selittää. Lääkäri kuitenkin oli aika hyökkäävä ja ylimielinen, edelleenkin piti minua ääliönä, ja en oikein enää saanut sanaa suustani. Nieleskelin vain ja ihmettelin miten olinkaan päätynyt tähän tilanteeseen ja mitä ihmettä tässä niinku on tapahtunut.
Lopulta lääkäri mainitsi jotain sellaista josta tajusin, että hän oli ilmeisesti päätellyt että olen hakemassa työkyvyttömyyseläkettä! Ilmeisesti vain sen taikasanan: "työkykyselvitys" takia. Työkyvyttömyyseläkettä haettaessa yleensä tehdään työkykyselvitys.
Olin kyllä selittänyt jalkaongelmistani mielestäni ihan tarpeeksi selvästi ja perusteellisesti, ja myös siitä että olen lääkärissä vain koska työkkäristä vaadittiin sitä lausuntoa asiasta. Olen vain lausuntoa hakemassa en muuta.
Mutta lääkäri ei ilmeisesti enää kuunnellut siinä vaiheessa mitään koska lopetti kuuntelemisen heti kun sanoin sanan "työkykyselvitys". Veteli varmaankin johtopäätökset että olen taas yksi laiska nuori joka yrittää livistää työelämästä ja hakea diagnoosia jottei minun tarvitsisi mennä töihin.
Suuta kuivasi siinä vaiheessa jo niin paljon etten enää osannut sanoa yhtään mitään. Lääkäristä poistuessani päätin etten enää kyseiselle lekurille mene ikinä, ja etten ikinä enää sano muuta kuin sen mikä on kaikista oleellisinta. Sellainen härdelli yhden pienen vian takia!
Työkkärissä ilmoitin, että kadun että menin koskaan asiasta edes mainitsemaan, ja siitä ei sitten enempää puhuttu.
Paitsi myöhemmin asioidessani toisen työkkärin virkailijan kanssa joka kyseli mikä se jalkaongelmajuttu on joka lukee tiedoissani. Hän sanoi että toinen virkailija oli sanonut että olin itse halunnut lääkäriin.
"Ihan itse halusin lääkäriin". Siitä saa käsityksen että minä niinku ihan itse oikein olisin pyytänyt ja rukoillut että pliis pliis päästäkää minut lääkäriin että saisin diagnoosin ettei minun tarvitse mennä töihin! Että minä olisin ollut jotenkin aloitteellinen asiassa.
Korjasin sitten että ei, kyllä minä tietysti SUOSTUIN ihan itse menemään lääkäriin. SUOSTUTTELUN jälkeen. Sen jälkeen kun minut oltiin ensin saatu vakuuttuneeksi siitä, että työkkäri todella tarvitsee sen lääkärinlausunnon tästä minun pikkuviastani, ja että minun todella kannattaa käydä siellä.
Vaikuttaa siltä, että minusta on nyt sellianen käsitys jokapuolella, että olen yksi niistä sellaisista diagnoosibongareista, jotka tykkäävät juosta lääkäriltä toiselle hakemassa diagnooseja ja valittamassa kun pikkurillin kynsi on kipiä enkä voi siksi tehdä töitä.
Juups, kannattaa siis olla todella tarkkana mitä menee sanomaan. Sitä voi joutua aikamoiseen pyöritykseen ihan vain jonkun pikku maininnan takia. Ja vieläpä sinusta voi muotoutua ihan vääränlainen käsitys.
=)
vastaavassa tilanteessa tarpeeksi pontevasti.
Meidän suvussa kaikilla naisilla on suonikohjuja ja niiden parantamiseksi ei ole mitään tehtävissä, mutta niiden pahenemista voi viivästyttää ottamalla suonikohjualttius huomioon. Minä en esimerkiksi voi seistä 8 tuntia päivässä 5 päivää peräjälkeen ilman särkyä ja jalkojen turvotusta - seuraavalla viikolla täytyy hankkia jo isommat työkengät. Tätä en tietenkään missään mainosta, mutta varmasti olisin joutunut samaan "työkykyarviointiin" kuin sinä, jos olisin erehtynyt mainitsemaan asiasta työvoimatoimistossa.
Joo mä ihmettelen miksi työkkäriin ei riitä tällaisissa pikkujutuissa vai se että minä, asiakas itse, mainitsen asiasta?
Miksi virkailija ei voisi vain sillä perusteella vähän katsoa mitä töitä tarjoaa minulle (jos tarjoaa), ettei nyt ihan jotain kauheasti jalkoja rasittavaa työtä kuitenkaan mene minulle ehdottamaan? Kun tosiaan on olemassa AIKA PALJON niitäkin töitä jotka eivät kovin paljon rasita jalkoja. Ei luulis että tuollaisesta voisi niin suuri juttu paisua. Tuskin se työkkärivirkailija itse mitään sillä lääkärintodistuksella tekee. Luulis että näin pienissä asioissa riittäisi pelkkä asiakkaan sana.
Mutta jos olisin kieltäytynyt menemästä lääkäriin niin sehän olisi merkinnyt heti epäuskottavuutta. Virkailija olisi ajatellut että ja paskat mulla mitään jalkaongelmia ole, koska ensin väitän että jaloissa on ongelmia mutta sitten en kuitenkaan halua mennä lääkäriin. Sehän tarkoittaisi vain sitä että pelkään että se lekuri todistaisi ettei minulla ole mitään jalkaongelmia.
Ja taas olisin ollut vain työtä pakoileva laiskiainen.
Välillä on sellainen olo, ettei näille virkailijoille mene oikein perille mitä niille sanotaan, ja kuinka pienen "vakavuusasteen" vammasta on kysymys, kun kaikesta siitä perinpohjaisesta selvityksestä huolimatta minä jouduin kuitenkin sellaiseen härdelliin. Ihan turhan takia.
Kyl siinä rötgenissä ja lekurissa juostessa tunsi itsensä aika tyhmäksi, kun olisi samaan aikaan voinut hakea ihan töitäkin...
Ja kun vielä jokainen niistä virkailijoista, lääkäreistä ja muista pitää minua aivan täys uunona, vaikka olen siellä vain virkailijan tahtoa toteuttamassa, enkä suinkaan omasta halustani. Asiakas joutuu inhottavaan välikäteen, ja huomaa lopulta juoksevansa toisten tahtoa toteuttamassa, vaikka itseni takiahan minun pitäisi siellä työkkärissä ja lääkärissä käydä.
Kaikista ärsyttävintä oli se ettei minua kuunneltu. Kyllä minä ainakin asian selitin niin perinpohjaisen perusteellisesti joka hemmetin virkailijalle, ettei sen mitenkään olisi luullut jääneen epäselväksi kuinka pienestä asiasta siinä on kysymys.
Asiakas itse, siis työtön, joutuu sellaiseen tilanteeseen, että väkisinkin pitää selitellä ja selitellä sitä mistä on kysymys, miksi olen lääkärissä, mikä se ongelma on. Ja TAAS virkailijoista ja lekureista sun muista tämä selitteleminen itsessään taas vaikuttaa vain siltä että seli seli seli. Siinä se työtön vain yrittää selitellä, ja keksiä tekosyitä ettei sen tarvitsis mennä töihin.
Sanoisin että paras on ehkä vain olla mahdollisimman vähäsanainen, eikä selitellä liikoja. Mieluiten kannattaa olla vain sellainen "joojoo" mies tai nainen.
kun työtön kertoo esim. allergiasta, joka estää tiettyjen töiden tekemisen, niin mitään järkeähän ei ole lähteä niiden töiden kautta sairaslomalle.
Nyt ihmisellä voi olla työntekoa estäviä "terveyspuutteita", mutta niitä ei oteta huomioon, kun ihminen ei voi "todistaa" asian näin olevan.
Luulisi olevan kaikkien etu, että työpaikka ja työntekijä sopivat yhteen. Nyt kokemusperäinen tieto jätetään huomioimatta ja työntekijän terveys saattaa pahentua siinä määrin, että tarvitaan kalliita lääkehoitoja tai leikkauksiakin työkyvyn palauttamiseksi (jotka olisi siis helposti voitu välttää).
Onkohan yleinen käsitys työttömien huonosta terveydentilasta lähtöisin työvoimavirkailijoiden "työttömän kärsimyksen maksimointi"-velvoitteesta. Jos työtön kertoo, ettei voi tietyn alan töitä tehdä, niin juuri sinnehän se työtön on viivyttelemättä lähetettävä.
maksimoijalle lääkärintodistus käteen työntekoa rajoittavista terveyspuutteistasi, ei pitäisi enää lähettää.
kun työttömällä ei ole varaa lääkärissä juoksemiseen.
Onhan tuossa ylhäällä selvä osoitus lääkärintodistuksen helposta saatavuudesta: Vikaa jalassa ja rintakehän kaarta aletaan tutkimaan... Aika monta lääkärissä käyntikertaa tulee ennenkuin tuollakaan asenteella varustettu lääkäri pääsee sen jalan tutkimiseen... Pitäähän ensin tutkia molemmat kädet, terve jalka ja lisäksi päässä on paljon tutkittavaa...
Heh joo. Noinhan se menee... ;-)
Ku pitäis olla rintarangassa "kaunis kaari" niin siin onkin se "ruma suora" tai kiero. sama se onks siit edes haittaa. Just joo...
Mut meidän sosiaalipummien turhat lekurikäynnithän maksaa sossu joten siinä mielessä se ei minua rahallaisesti haitannut.
Sitä mä vaan olen ihmetellyt, että vaikka olen ainakin kolme kertaa aikasemminkin jo elämässäni käynyt lekurissa tämän jalkaongelmani takia, niin mua ei ole vielä kertaakaan otettu tosissaan missään. Kummatkin jalat rasittuu ihan hirveesti. En lapsenakaan jaksanut kävellä edes läheskään niin pitkään kuin muut ikäiseni ja olen koko elämäni valittanut tästä ongelmasta huolimatta siitä, ettei tämä ongelma tosiaankaan ole mikään suuri vamma. Vähän samanlainen ongelma kuin se pieni piikki seillä kengässä. Itse ongelma ei ole iso, mutta pidemmän päälle se alkaa todella haitata.
Syntyessä jalkani olivan vääntyneet jotenkin kieroon ja niitä piti sitten väännellä suorempaan. Ei varmaan kukaan jaksa pariakymmentä vuotta valittaa samasta asiasta jos siihen ei ole aihetta. Nykyään nivelet tulee kipeeksi kävelemisestä ja varsinkin lonkkanivelet tekee välillä ihan täydellisen stopin. Kun ajattelee että olen vasta nuori, niin jos tekisin jalkoja rasittavaaa työtä olisin varmaan oikeasti työkyvytön ja särkylääkeriippuvainenkin ennenpitkää.
Mutta eihän nuorella voi olla mitään fyysistä vikaa missään! Varsinkaan jos se ei selvästi näy ulospäin.
Joskus kun olin töissä päiväkodissa (!), sain jonkun karmeen veitsenviiltävän kivun toiseen lonkkaani enkä pystynyt varaamaan sille jalalle ollenkaan. Sellainen "kohtaus" kestää vain vähän aikaa ja sitten se menee yleensä ohi. No minä kuitenkin menin lääkäriin asiasta ja se laittoi minut taas röntgeniin. Siinä vaan taas kävi niin, että otettiin kuvia (silloin jopa ihan siis jaloista!) tällä kertaa väärästä lonkasta. Ja asenne oli taas ihan sama kuin ennenkin vaikka lääkäri oli eri. Oon saanut jo melkein lääkärifobian.
Mä olen todella kypsä tuollaiseen pelleilyyn, ja oonki päättänyt etten aio enää ikinä käydä näiden jalkaongelmieni takia lääkärissä. Ei ne niitä pysty kuitenkaan mitenkään parantamaan kun todennäköisesti se vika on jossain ruumiinrakenteissa. Täytyy vain liikkua ja pitää lihaskuntoa yllä ja yrittää elää mahdollisimman terveesti.
Tämä viimeisin lääkäri alkoi myös leikkiä jotain saakelin työvoimaneuvojaakin! "Mee kiinteistönvälittäjäksi tai mee siihen tai siihen kouluun. Mikset ala sitä tai tätä tekeen?"
Ei oikein mennyt perille sillekään, että hää on minun LÄÄKÄRI, eikä mikään työvoimaneuvoja. Että olen tosiaan siellä vain ja ainoastaan sitä yhtä pikku lippulappusta hakemassa koska työkkäristä sitä vaadittiin, en muuta. Minulla on kyllä työkkärissä ihan ikioma työvoimaneuvoja. Joten josko lekuritäti kiltti viitsis vain tehdä oman työnsä. Mieluummin tietysti potilastaan kuunnellen, ja vähän vähemmän potilaidensa halveksuntaa osoittaen... Sitä odottais, että jos lääkäri noin paljon halveksii potilaitaan, niin osaisi edes vähän paremmin sen peittää.
Mietin myöhemmin että olisi pitänyt sanoa sille että hei sähän voisit vielä laittaa mulle sellaisen punaisen pellenenän naamaan ja käskee mun heittään volttia, niin sitten olisin varmaan vieläkin hauskempi pelle! Mutta onhan se tietysti lohduttavaa aina huomata että en ole ainoa joka on lukenut itsensä väärälle alalle... ;-)
Kyl mä ainakin välttelen lääkäreitä niin pitkään kuin vain mahdollista. Turha luulla, että minä ainakaan juoksen lääkäreillä ihan vain lääkäreillä juoksemisen ja diagnoosien saamisen ilosta.
Mut niinhän se menee että työtöntä saa halveksia. Ihan kuka tahansa, missä tahansa ja kuinka paljon tahansa.
Ja luonnollisesti siitäkään ei saa valittaa.
työvoimaviranomaiset haluavat tietää työnhakijan suunnitelmat voidakseen sabotoida ne jolloin työttömyys pitkittyy ja työvoimaviranomisten oma työpaikka säilyy.