Uskossa pysymisen ongelma

Opiskelin teologian maisteriksi, liityin ev.lut. kirkoon ja minut vihittiin papiksi.

töppöset.savessa kirjoitti:

Opiskelin teologian maisteriksi, liityin ev.lut. kirkoon ja minut vihittiin papiksi.

>> Kenenkään ei tarvitse pelätä muuttuvien mielenliikkeiden vievän kadotukseen. <<

Kadotus, onko se yhtä kuin häviäminen vai ikuinen kidutus?

Ikuinen kidutus tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin kun ihmisellä ei uskoakseni ole vapaata tahtoa ja toiseksi, eihän meistä kukaan ole tänne halunnut.

Häviämisen hyväksyn, enkä enempää odotakaan.

Tarkoittaakohan kadotus sitä, kun heppu on kadonnut Jumalan näköpiiristä :)
Eihän Jumala tiedä sitäkään, missä Saatana kuljeksii.

Job 1:7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita."

Pe.ku kirjoitti:

Tarkoittaakohan kadotus sitä, kun heppu on kadonnut Jumalan näköpiiristä :)
Eihän Jumala tiedä sitäkään, missä Saatana kuljeksii.

Job 1:7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita."

Lue lisää

Tuo on vain SmallTalkia. Kyllä Kaikkivaltias Herra tietää jokaisen askeleet.

Jeesus oli Raamatun mukaan ihminen.

Pe.ku kirjoitti:

Jeesus oli Raamatun mukaan ihminen.

Sitäkin...

Lutheria mukaellen savukkeen polttaminen ei pelasta, mutta hyvä ihminen polttaa savukkeita.

inti kirjoitti:

Lutheria mukaellen savukkeen polttaminen ei pelasta, mutta hyvä ihminen polttaa savukkeita.

Kunhan muistaa, että rukoillessa ei saa tupakoida, mutta tupakoidessa saa rukoilla.

"Minusta usko on pikemminkin kuin päivän ensimmäinen savuke"

Aika hyvä vertaus. Itse olen entinen ketjupolttaja. Jo vuosia sitten pääsin tupakasta täysin eroon, enkä voisi olla tyytyväisempi. Sama pätee myös uskoon, mielestäni. Kun taikauskoiset harhaluulot haihtuvat, onhan se erittäin hyvä ja toivottava tila ihmiselle.

Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.

Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

ArtoTTT kirjoitti:

Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.

Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

Lue lisää

Mihin herätysliikkeeseen tai uskonlahkoon sinä "ArtoTTT" kuulut?

ArtoTTT kirjoitti:

Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.

Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

Lue lisää

"Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin."

Sinun kohdallasi on voinut tapahtua näin, mutta sinä et ole kaikki. En ylipäätänsäkään opeta mitään uskoontulosta, vaan kerroin havaintojani väitetyistä uskoontuloista.

ArtoTTT kirjoitti:

Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.

Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

Lue lisää

"tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle"

Mistä tiedät että annoit elämäsi Jeesukselle? Ehkä se olikin Saatana, jolle elämäsi annoit.

ArtoTTT kirjoitti:

Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.

Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

Lue lisää

"...tein vain tietoisen päätöksen..."

Niin, jos päättää noin ilman mitään tunnetta, niin aika erikoinen tilanne on. Kun puhutaan "uskoon tulosta" se on juuri pelkkää tunnetta. Jos kuvittelee, että tietoisesti voi päättää - ilman mitään perustetta - niin silloin voi kysyä, kuka kykeni manipuloimaan sinut niin täysin?

mummomuori kirjoitti:

"...tein vain tietoisen päätöksen..."

Niin, jos päättää noin ilman mitään tunnetta, niin aika erikoinen tilanne on. Kun puhutaan "uskoon tulosta" se on juuri pelkkää tunnetta. Jos kuvittelee, että tietoisesti voi päättää - ilman mitään perustetta - niin silloin voi kysyä, kuka kykeni manipuloimaan sinut niin täysin?

Lue lisää

En nyt muista oletko kertonut täällä että itse olisit milloinkaan tullut uskoon, mielestäsi sanomasi taisi olla että sinun pitää saada kutsua itseäsi uskovaiseksi, vaikket koskaan ole uskoon tullutkaan.


Tunnetta on se että etsikkoaikana koet että Jumala kutsuu pelastukseen ja parannukseen, kuulet kutsun mutta sitäkään en väittäisi tunnepohjaiseksi. Silloin kun uskoon tulin toki koin että Jumala kutsui minua seuraamaan itseään, minä vastasin tuohon kutsuun myöntävästi, tuossa uskoontulo hetkessä en mitään tunteita kokenut, minä vain annoin myöntävän vastauksen. Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

En nyt muista oletko kertonut täällä että itse olisit milloinkaan tullut uskoon, mielestäsi sanomasi taisi olla että sinun pitää saada kutsua itseäsi uskovaiseksi, vaikket koskaan ole uskoon tullutkaan.


Tunnetta on se että etsikkoaikana koet että Jumala kutsuu pelastukseen ja parannukseen, kuulet kutsun mutta sitäkään en väittäisi tunnepohjaiseksi. Silloin kun uskoon tulin toki koin että Jumala kutsui minua seuraamaan itseään, minä vastasin tuohon kutsuun myöntävästi, tuossa uskoontulo hetkessä en mitään tunteita kokenut, minä vain annoin myöntävän vastauksen. Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni.

Lue lisää

Samaa mieltä olen siitä, että Jumala kohtaa itse kunkin sopivaksi katsomallaan tavalla. UT:ssa opetuslapset lähtivät seuraamaan Jeesusta kuka mitenkin. Ja entäs Paavali! Miten kukaan toinen voi arvioida/kritisoida, miten Jumala on toiminut. Iloita vaan siitä, että Jumala on löytänyt itse kunkin ja saanut uskon lahjan.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

En nyt muista oletko kertonut täällä että itse olisit milloinkaan tullut uskoon, mielestäsi sanomasi taisi olla että sinun pitää saada kutsua itseäsi uskovaiseksi, vaikket koskaan ole uskoon tullutkaan.


Tunnetta on se että etsikkoaikana koet että Jumala kutsuu pelastukseen ja parannukseen, kuulet kutsun mutta sitäkään en väittäisi tunnepohjaiseksi. Silloin kun uskoon tulin toki koin että Jumala kutsui minua seuraamaan itseään, minä vastasin tuohon kutsuun myöntävästi, tuossa uskoontulo hetkessä en mitään tunteita kokenut, minä vain annoin myöntävän vastauksen. Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni.

Lue lisää

"Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni."

Niin, voisiko se keveys tulla siitä että teit mitä vaadittiin? Tein aloituksen juuri tuosta aiheesta muutamia päiviä sitten, mutta siihen ei taittu juurikaan vastailla.

Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti, eikö se ole selviö - jos se koukun nielee eli uskoo että juuri niin sen on mentävä tai pahaa tapahtuu itselle - kun kuolee, jms - ts. joutuu helvettiin . Siinä toimii psyykkinen painostus , ts. tee niin kuin käsketään tai...eli kun vain teet niin ja niin ja niin, niin kaik on ok eikä sinun tarvitse enää pelätä.

Tästä kirjoitin..

kui2 kirjoitti:

"Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni."

Niin, voisiko se keveys tulla siitä että teit mitä vaadittiin? Tein aloituksen juuri tuosta aiheesta muutamia päiviä sitten, mutta siihen ei taittu juurikaan vastailla.

Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti, eikö se ole selviö - jos se koukun nielee eli uskoo että juuri niin sen on mentävä tai pahaa tapahtuu itselle - kun kuolee, jms - ts. joutuu helvettiin . Siinä toimii psyykkinen painostus , ts. tee niin kuin käsketään tai...eli kun vain teet niin ja niin ja niin, niin kaik on ok eikä sinun tarvitse enää pelätä.

Tästä kirjoitin..

Lue lisää

#Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti,#


Kyllä tuo aika ohi menee, minä olen aina ollut oman tieni kulkija, hyvin vähän "laumasieluinen" ihminen. Minun käsitykseni mukaan uskoontulo on sitä että tekee tietoisen päätöksen lähteä seuraamaan Jumalaa, tavallaan siis vastaa Jumalalle kyllä. Niin kuin tässä eräs nimimerkki toi ilmi, raamatussa Jeesus saattoi sanoa jollekkin seuraa minua ja tämä lähti seuraamaan Jeesusta, ei kukaan pakottanut, hän olisi voinut jäädä jatkamaan askareitaan, mutta hän halusi lähteä seuraamaan Jeesusta, taas toiset kieltäytyivät erilaisilla tekosyillä. Sinänsä sinulla Kui2 on hyviä kysymyksiä, olisi mukava joskus käydä pitempi keskustelu jostakin aiheesta.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

#Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti,#


Kyllä tuo aika ohi menee, minä olen aina ollut oman tieni kulkija, hyvin vähän "laumasieluinen" ihminen. Minun käsitykseni mukaan uskoontulo on sitä että tekee tietoisen päätöksen lähteä seuraamaan Jumalaa, tavallaan siis vastaa Jumalalle kyllä. Niin kuin tässä eräs nimimerkki toi ilmi, raamatussa Jeesus saattoi sanoa jollekkin seuraa minua ja tämä lähti seuraamaan Jeesusta, ei kukaan pakottanut, hän olisi voinut jäädä jatkamaan askareitaan, mutta hän halusi lähteä seuraamaan Jeesusta, taas toiset kieltäytyivät erilaisilla tekosyillä. Sinänsä sinulla Kui2 on hyviä kysymyksiä, olisi mukava joskus käydä pitempi keskustelu jostakin aiheesta.

Lue lisää

Et vissiin ihan ymmärtänyt tarkoitin vain sitä mitä kirjoitin että se pelko helvetistä häviää kun toimii niinkuin käsketään ja se ainakin osaltaan voi vaikutta siihen ihanaan helpotuksen tunteeseen koska ihminen usein on ajettu siihe että helvetti odottaaJOS et tee sitä ja sitä ja sitten kun olet tehnyt "lauma" ympärillä vakuuttaa että nyt kelpaat,

tottakai tuollainen vaikutta ihmisen mieleen, koska sitä asiaa ajetaan kaiken aikaa kuin käärmettä pysyyn että ihminen toimisi tietyllä tavalla.

Tietysti näennäiseti ei olekaan pakko mutta se palko jää ihmiseen joka todella uskoo että on kadotettu ilman tuota toivottua toimintaa "tulla Jeesuksen luo".

Eihän sun tarkkekaan enää hätäillä koska koet tehneesi jutut pelastukseesi tepsivällä tavalla eli olet tullut "oikealla tavalla Jeesuksen luo"?

kui2 kirjoitti:

Et vissiin ihan ymmärtänyt tarkoitin vain sitä mitä kirjoitin että se pelko helvetistä häviää kun toimii niinkuin käsketään ja se ainakin osaltaan voi vaikutta siihen ihanaan helpotuksen tunteeseen koska ihminen usein on ajettu siihe että helvetti odottaaJOS et tee sitä ja sitä ja sitten kun olet tehnyt "lauma" ympärillä vakuuttaa että nyt kelpaat,

tottakai tuollainen vaikutta ihmisen mieleen, koska sitä asiaa ajetaan kaiken aikaa kuin käärmettä pysyyn että ihminen toimisi tietyllä tavalla.

Tietysti näennäiseti ei olekaan pakko mutta se palko jää ihmiseen joka todella uskoo että on kadotettu ilman tuota toivottua toimintaa "tulla Jeesuksen luo".

Eihän sun tarkkekaan enää hätäillä koska koet tehneesi jutut pelastukseesi tepsivällä tavalla eli olet tullut "oikealla tavalla Jeesuksen luo"?

Lue lisää

Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.


Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.

Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.


Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.

Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.

Lue lisää

Niin, tää ei aukea ateistilogiikalla. Se hengellinen herääminen/uskoon tulo on monestikin kivulias ja hämmentävä prosessi. Omalla kohdallani en enää pystynyt mitenkään torjumaan Jumalan kutsua. Enempi se vaati rohkeutta eikä siinä ollut kyse mistään helvetin pelosta. Tai ehkä sikäli, että olisi joutunut kieltämään itsensä, jos olisi torjunut kutsun.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.


Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.

Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.

Lue lisää

Non niin nyt sinä jo puhut "ateistilogiikasta" koska en ajattele niinkuin "pitää" ? Just tuokin kuuluu siihen samaan pakettiin eli tee niinkuin käsketään, ajattele kuten käsketään. Joku siis päättää miten saa ajatellaki ette se olisi "ateistilogiikkaa" ? - En ole ateisti mutta ne jotka vaativat tiettyä toimintaa ja ajattelua, lykkäävät toisenlaiset "ateistilaatikkoon". MIKSI jos ei ole pakko tehdä kuten käsketään tai ajatella kuten määrätään ja muu onkin ateismia, niinkö.

Siin justiin te kaks sanelette nytkin miten sen kaiken PITÄÄ mennä, siitä just kirjoitan! huokaus.

kellotsoi kirjoitti:

Niin, tää ei aukea ateistilogiikalla. Se hengellinen herääminen/uskoon tulo on monestikin kivulias ja hämmentävä prosessi. Omalla kohdallani en enää pystynyt mitenkään torjumaan Jumalan kutsua. Enempi se vaati rohkeutta eikä siinä ollut kyse mistään helvetin pelosta. Tai ehkä sikäli, että olisi joutunut kieltämään itsensä, jos olisi torjunut kutsun.

Lue lisää

Etteköte halua ajatella että siinä vaikuuttaa monesti Pelko ennenkuin tekee sen määrätyn ratkaisun ja sitten pelko häviää ja tulee kevyt - koska tulee tunne että kelpaa sille porukalle eli teille "oikein uskoon tulleille", miksi ei niin saisi ajatella kuka sellaista viestiä antaa, kuka määrää mitä te saatte mieleenne päästää ja mikä on tukahdutettava?. -Ainakin osaksi sillä on vaikutusta.

Jos asia olisi muu - ehkä ymmärtäisitte kyllä edes joskus mitä sanoo, eikö niin.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.


Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.

Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.

Lue lisää

"uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja."

Millä lailla esim. tuo pitää sulle vakuuttaa koska jaat ihmisiä lokeroihin etkä välttämättä usko kaikkia jotka sanovat uskovansa Jeesukseen ym. joita luettelit?, Millä ihmeen valtuuksilla sinä sanot ei-uskovaksi ihmistä joka itse sanoo uskovansa - vai teetkö sinä semmoista jakoa - moni mielestään"oikeauskoinen" tekee sitä tällä palstalla lähes kaiken aikaa, ikään kuin heillä olisi se "oikea kaava" hallussaan, miten tulla ja olla uskovainen!

kui2 kirjoitti:

Etteköte halua ajatella että siinä vaikuuttaa monesti Pelko ennenkuin tekee sen määrätyn ratkaisun ja sitten pelko häviää ja tulee kevyt - koska tulee tunne että kelpaa sille porukalle eli teille "oikein uskoon tulleille", miksi ei niin saisi ajatella kuka sellaista viestiä antaa, kuka määrää mitä te saatte mieleenne päästää ja mikä on tukahdutettava?. -Ainakin osaksi sillä on vaikutusta.

Jos asia olisi muu - ehkä ymmärtäisitte kyllä edes joskus mitä sanoo, eikö niin.

Lue lisää

Et ymmärrä asiasta mitään ja työnnät omaa olkiukkoasi vastaan. Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva.

johndonne kirjoitti:

Et ymmärrä asiasta mitään ja työnnät omaa olkiukkoasi vastaan. Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva.

Niin koska minä en ajattele kuin sinä, mistä sinäkin tiedät mitä minä ymmärrän - voisinhan minä vain tehdä kuten käsketään ja ajatella kuten käsketään ja puhua mitä käsketään ja sittten sanoisit että ymmärrän hienosti asian, eikö niin - mutta mistä sinä sisimpäni tietäisit?? JA mikä ihmeen olkiukko, no sitä vaan kun ajattelen ohi sallitun?

Mitään muuta ei saa kertakaikkiaan suustaan päästää, ajatella, puhua, kysyä kuin "sallittua" juttua vaan, muutoin on ateistia, olkiukkoa ja herra ties mitä eli tuomio tulee että pätkähtää siinä oaikassa koska te Tiedätte kyllä?

Kaikesta tuosta olen kirjoitellut ja todistatte kaiken aikaa ihan itse että olen niin oikeassa. ;) Miksi te ette voi suoraan vaan myöntää sitä että te vaaditte että kaikki kopioisivat teidän ajatusmaailmanne siitä mitä se "oikea usko" on. Miksi se on niin vaikeaa kun kaikki näkevät sen kuitenkin?

kui2 kirjoitti:

Niin koska minä en ajattele kuin sinä, mistä sinäkin tiedät mitä minä ymmärrän - voisinhan minä vain tehdä kuten käsketään ja ajatella kuten käsketään ja puhua mitä käsketään ja sittten sanoisit että ymmärrän hienosti asian, eikö niin - mutta mistä sinä sisimpäni tietäisit?? JA mikä ihmeen olkiukko, no sitä vaan kun ajattelen ohi sallitun?

Mitään muuta ei saa kertakaikkiaan suustaan päästää, ajatella, puhua, kysyä kuin "sallittua" juttua vaan, muutoin on ateistia, olkiukkoa ja herra ties mitä eli tuomio tulee että pätkähtää siinä oaikassa koska te Tiedätte kyllä?

Kaikesta tuosta olen kirjoitellut ja todistatte kaiken aikaa ihan itse että olen niin oikeassa. ;) Miksi te ette voi suoraan vaan myöntää sitä että te vaaditte että kaikki kopioisivat teidän ajatusmaailmanne siitä mitä se "oikea usko" on. Miksi se on niin vaikeaa kun kaikki näkevät sen kuitenkin?

Lue lisää

Minä puhuin sisäisestä prosessista eli ei siinä muut silloin sanele. Jos sulla on pelko, otan osaa. Argumenttivirheesi on oma olkiukkosi, jota luulet toistenkin edustavan.

johndonne kirjoitti:

Et ymmärrä asiasta mitään ja työnnät omaa olkiukkoasi vastaan. Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva.

"Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva."

No niinpä tadatkin. Et ymmärrä suoria kysymyksiä et vaan vastaa puutaheinää ja asian vierestä jotain ikävää vain.

SonDonne kirjoitti:

Minä puhuin sisäisestä prosessista eli ei siinä muut silloin sanele. Jos sulla on pelko, otan osaa. Argumenttivirheesi on oma olkiukkosi, jota luulet toistenkin edustavan.

Lue lisää

no ei niin sanelekaan , mutta kun vaan kaiken aikaa kuitenkin sanellaan miten tulla/olla oikeassa uskossa, miksi ulkopuolelta sanellaan?

Miksi nyt käänsit että mulla on pelko, ei ole vaan niillä jotka ulkoisesta painostuksesta tekevät just miteen käsketää että olivat "oikeassa uskossa" ja hyväksyttyjä laumaan, siitä juttu lähti.

Yksi taktiikka teillä vaan on kiäntää ja vientää asia pois siitä mistä alunperin oli kyse, MIKSI?

Ja nimimerkki muuttu kaiken aikaa, oletko sinä Arto TTT, se joka mulle vastasi ensin? Mikä pelko laittaa vaihtamaan nimimerkkiä kuin sukkia?

kui2 kirjoitti:

Non niin nyt sinä jo puhut "ateistilogiikasta" koska en ajattele niinkuin "pitää" ? Just tuokin kuuluu siihen samaan pakettiin eli tee niinkuin käsketään, ajattele kuten käsketään. Joku siis päättää miten saa ajatellaki ette se olisi "ateistilogiikkaa" ? - En ole ateisti mutta ne jotka vaativat tiettyä toimintaa ja ajattelua, lykkäävät toisenlaiset "ateistilaatikkoon". MIKSI jos ei ole pakko tehdä kuten käsketään tai ajatella kuten määrätään ja muu onkin ateismia, niinkö.

Siin justiin te kaks sanelette nytkin miten sen kaiken PITÄÄ mennä, siitä just kirjoitan! huokaus.

Lue lisää

Tiedoksi vain minä en koskaan käytä sivunimimerkkejä.

Miten niin me sinua määräilemme tai käskemme, miten me voisimme sinua käskeä tekemään yhtään mitään, sinähän teet kaikessa niin kuin parhaaksi näet. Ateistilogiikasta puhun sinun omien kommenttiesi takia, yrität löytää jonkun tieteellisen selityksen sille mitä itse et ymmärrä.


Mitä tulee tuohon kommenttiini esim mummon uskoontulosta, minä vain tiivistän sen mitä aikaisemmin olen muissa keskusteluissa hänen kanssaan puhunut. En muista että mummo olisi kertonut tulleensa uskoon, mutta sen sijaan hän haluaa täyden oikeuden kutsua itseään uskovaiseksi. Jos muistan väärin mummo voi vapaasti korjata.


Suomessa vaikuttaa niin sanottu liberaaliteologinen ajattelu varsinkin Luterilaisen kirkon sisällä, tässä ajattelussa jokaisen oma kokemus/käsitys Jumalasta ohittaa jopa Raamatun ilmoituksen. Tällainen ajattelu on hyvin tuhoisa harhaoppi, jossa jokainen voi määritellä Jumalan/uskon/uskovaisuuden tarkoittamaan mitä tahansa ja tämä on syvästi ristiriidassa perinteisen kristinuskon kanssa. Liberaaliteologinen harhaoppi on nyt tuhoamassa kirkon, siksi siitä irtisanoutuminen on niin tärkeää. Jonkun kaavan mukainen uskoontulotunne ei tähän liity, eikä mitään kaikille samaa tunnetta ole.

kui2 kirjoitti:

no ei niin sanelekaan , mutta kun vaan kaiken aikaa kuitenkin sanellaan miten tulla/olla oikeassa uskossa, miksi ulkopuolelta sanellaan?

Miksi nyt käänsit että mulla on pelko, ei ole vaan niillä jotka ulkoisesta painostuksesta tekevät just miteen käsketää että olivat "oikeassa uskossa" ja hyväksyttyjä laumaan, siitä juttu lähti.

Yksi taktiikka teillä vaan on kiäntää ja vientää asia pois siitä mistä alunperin oli kyse, MIKSI?

Ja nimimerkki muuttu kaiken aikaa, oletko sinä Arto TTT, se joka mulle vastasi ensin? Mikä pelko laittaa vaihtamaan nimimerkkiä kuin sukkia?

Lue lisää

Tämä palsta ei anna käyttää samaa kertanikkiä. En käy tällä palstalla juuri koskaan, mutta tämä uskoontulo -keskustelu kiinnosti. Juurikin joku muu esitti, miten ei "tulla uskoon". Milloin on liikaa tunnetta, milloin liikaa tietoisuutta jne. Kokemattomuuden puhetta. Eikä kirjoituksetkaan ole hallussa. Minä nimenomaan toin esiin, miten erilaisia kohtaamisia eri ihmisillä on suhteessa uskoon. Itse olen ollut kuvioissa vuosikymmeniä ja lukenut tooodella paljon, käynyt messuissa, ollut aktiivinen seurakuntalainen. Ihan tavan ev.lut.kirkossa. Tämähän on luterilaisuuspalsta, mutta kun tätä luterilaisena joskus silmäilee, niin ei voi kuin äimistellä juttuja. Suurinta ääntä pitävät ateistit ja sitten jotkin toisen äären tyypit. Tämä on kuin uskonnollinen hommafoorum.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

Tiedoksi vain minä en koskaan käytä sivunimimerkkejä.

Miten niin me sinua määräilemme tai käskemme, miten me voisimme sinua käskeä tekemään yhtään mitään, sinähän teet kaikessa niin kuin parhaaksi näet. Ateistilogiikasta puhun sinun omien kommenttiesi takia, yrität löytää jonkun tieteellisen selityksen sille mitä itse et ymmärrä.


Mitä tulee tuohon kommenttiini esim mummon uskoontulosta, minä vain tiivistän sen mitä aikaisemmin olen muissa keskusteluissa hänen kanssaan puhunut. En muista että mummo olisi kertonut tulleensa uskoon, mutta sen sijaan hän haluaa täyden oikeuden kutsua itseään uskovaiseksi. Jos muistan väärin mummo voi vapaasti korjata.


Suomessa vaikuttaa niin sanottu liberaaliteologinen ajattelu varsinkin Luterilaisen kirkon sisällä, tässä ajattelussa jokaisen oma kokemus/käsitys Jumalasta ohittaa jopa Raamatun ilmoituksen. Tällainen ajattelu on hyvin tuhoisa harhaoppi, jossa jokainen voi määritellä Jumalan/uskon/uskovaisuuden tarkoittamaan mitä tahansa ja tämä on syvästi ristiriidassa perinteisen kristinuskon kanssa. Liberaaliteologinen harhaoppi on nyt tuhoamassa kirkon, siksi siitä irtisanoutuminen on niin tärkeää. Jonkun kaavan mukainen uskoontulotunne ei tähän liity, eikä mitään kaikille samaa tunnetta ole.

Lue lisää

”En muista että mummo olisi kertonut tulleensa uskoon, mutta sen sijaan hän haluaa täyden oikeuden kutsua itseään uskovaiseksi. Jos muistan väärin mummo voi vapaasti korjata.”

Niin, en käytä tuollaista ilmaisua, koska prosessi kesti vuosikymmeniä, eikä mitään ”tulemista” oikeastaan ollut. Toki oli vavahduttavia kokemuksia, ja viimein se suurin kynnys – Jumalan rakkauden vastaan ottaminen – jonka jälkeen alkoi toisenlainen hengellinen tie.

ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:

Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.


Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.

Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.

Lue lisää

"Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne."

Niin, eivät ne ole tekosyitä, vaan ihan oikeita syitä, jotka tuossa tilanteessa tuntuvat olennaisilta. Moni kulkee tätä tietä vuosia, kunnes sitten pikkuhiljaa alkaakin kokea asioita toisin. Tämä koskee siis heitä, jotka ovat olleet esim. ateisteja.

Sitten on todella monta, joilla usko on ollut läsnä koko elemän ajan, ei ole mitään erityistä muutosta koskaan tullut. Ja heitä, joilla usko on, mutta opilliset asiat ovat mietityttäneet ja he ovat vaihtaneet esim. kirkkokuntaa tai jopa uskontoa tämän prosessiin päätteeksi.

Tule pois uskosta niin paranet ja tulet onnelliseksi. Uskosta tuleminen pois oli minulle evankeliumia.

Minun ymmärtääkseni kyseisessä kertomuksessa selvitetään "kuka on minun lähimmäiseni?" Tänään voisimme puhua ehkä laupiaasta muslimista tai laupiaasta suomalaisesta.

kristitty_mies kirjoitti:

Minun ymmärtääkseni kyseisessä kertomuksessa selvitetään "kuka on minun lähimmäiseni?" Tänään voisimme puhua ehkä laupiaasta muslimista tai laupiaasta suomalaisesta.

Luuletko että samarialaiset pitivät juutalaisia lähimmäisenä ?
Olen lukenut, että he olivat Rooman sotajoukkoihin värvättyjä miehiä .

En ole kuullut, että samarialaiset olisivat koskaan vaeltaneet Jerusalemiin juhlaa viettämään, kuten galilealaiset menivät.
Samarialaisilla oli todennäköisesti eri jumala.

fari.g kirjoitti:

Luuletko että samarialaiset pitivät juutalaisia lähimmäisenä ?
Olen lukenut, että he olivat Rooman sotajoukkoihin värvättyjä miehiä .

En ole kuullut, että samarialaiset olisivat koskaan vaeltaneet Jerusalemiin juhlaa viettämään, kuten galilealaiset menivät.
Samarialaisilla oli todennäköisesti eri jumala.

Lue lisää

En luule. Kertomuksen tarkoitus oli todennäköisesti sanoa Jeesuksen kuulijoille, että teot osoittavat kuka on todellinen lähimmäinen kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta.

kristitty_mies kirjoitti:

En luule. Kertomuksen tarkoitus oli todennäköisesti sanoa Jeesuksen kuulijoille, että teot osoittavat kuka on todellinen lähimmäinen kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta.

Lue lisää

Hyvä on, mutta tarina ei ole realistinen siinäkään mielessä, että kukaan pappi tai leeviläinen ei olisi lähtenyt yksin Samarian tielle, jonka vuoristossa kuhisi rosvojoukkoja.

Jos verrataan tähän päivään, ja vaikka isisin joukkoihin, niin tuskin kukaan lähtee yksin kulkemaan heidän pasäpaikkojen läpi.

Lisäksi, tarinassa jää kokonaan huomiotta ne rosvojoukot, jotka olivat hyökänneet henkilön kimppuun. Vai pitikö heitäkin rakastaa ?

Ja kuka oli se henkilö, joka tapauksen näki, ja meni vielä majataloon kyselemaan tapauksesta, kuin journalisti. Miksi hän ei tehnyt mitään, kuten auttanut.
Ei tietenkään, koska tarinan tarkoitus on vain saattaa juutalaiset huonoon valoon, kuten muidenkin evankeliumin tarinoiden.

Näitä tarinoita kannattaa aina purkaa ja katsoa mitä ne sisältävät ja miksi ?

”Järkiperäiset perustelut, joissa joku onnistuu manipuloimaan toisen pois uskosta.”

Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia.

”Kriisi omassa elämässä. Tällöin syytetään Jumalaa kärsimyksestä…”

Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana.

”Lakihenkinen seurakuntayhteisö, joka kulkee laki (ei Evankeliumi) edellä.”

Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan.

mummomuori kirjoitti:

”Järkiperäiset perustelut, joissa joku onnistuu manipuloimaan toisen pois uskosta.”

Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia.

”Kriisi omassa elämässä. Tällöin syytetään Jumalaa kärsimyksestä…”

Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana.

”Lakihenkinen seurakuntayhteisö, joka kulkee laki (ei Evankeliumi) edellä.”

Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan.

Lue lisää

"Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia."

No tavallaan olet oikeassa. Toisaalta meidän uskovien tehtävä on suojella toistemme uskoa. Emme voi jättää läheistä heitteille. Siksi apologia jossain muodossa on tärkeää, mutta ei tietenkään kaikkien uskovien juttu. Sanoisin kuitenkin että usko on paljon enemmän kuin pelkät järkiperustelut. Se on aitoa yhteyttä Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja. Ja sitä onkin vaikea selittää tai perustella. Vähän kun näkisit jotain, mutta vieressäsi oleva sokea ei sitä näe. Miten pystyt todistamaan sokealle, että se jotain on siinä.

"Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana."

Mitä tarkoitat ulkoa annetuilla käsityksillä? Raamattua vaiko jotain uskonnollisen johtajan käsityksiä? Ainakin itse luotan Raamattuun suurimpana auktoriteettinä. Kaikki muu voi valehdella, mutta pyhät tekstit eivät valehtele. Ne eivät etsi omaa etuaan tms. Oma mieli voi pettää nimimerkillä että olen ollut monta kertaa väärässä. En siis yritä myöskään keksiä mitään "omaa Jumalaa", mikä on ehkä hieman tyypillistä ajallemme.

"Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan. "

Niinpä.. se jos mikä on surullista kun aidosti uskoon tullut johdatetaan lakihenkisyyden kautta luopumukseen.

evlut101 kirjoitti:

"Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia."

No tavallaan olet oikeassa. Toisaalta meidän uskovien tehtävä on suojella toistemme uskoa. Emme voi jättää läheistä heitteille. Siksi apologia jossain muodossa on tärkeää, mutta ei tietenkään kaikkien uskovien juttu. Sanoisin kuitenkin että usko on paljon enemmän kuin pelkät järkiperustelut. Se on aitoa yhteyttä Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja. Ja sitä onkin vaikea selittää tai perustella. Vähän kun näkisit jotain, mutta vieressäsi oleva sokea ei sitä näe. Miten pystyt todistamaan sokealle, että se jotain on siinä.

"Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana."

Mitä tarkoitat ulkoa annetuilla käsityksillä? Raamattua vaiko jotain uskonnollisen johtajan käsityksiä? Ainakin itse luotan Raamattuun suurimpana auktoriteettinä. Kaikki muu voi valehdella, mutta pyhät tekstit eivät valehtele. Ne eivät etsi omaa etuaan tms. Oma mieli voi pettää nimimerkillä että olen ollut monta kertaa väärässä. En siis yritä myöskään keksiä mitään "omaa Jumalaa", mikä on ehkä hieman tyypillistä ajallemme.

"Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan. "

Niinpä.. se jos mikä on surullista kun aidosti uskoon tullut johdatetaan lakihenkisyyden kautta luopumukseen.

Lue lisää

”Sanoisin kuitenkin että usko on paljon enemmän kuin pelkät järkiperustelut. Se on aitoa yhteyttä Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja. Ja sitä onkin vaikea selittää tai perustella.”

Tuon voin minäkin allekirjoittaa.

”Mitä tarkoitat ulkoa annetuilla käsityksillä? Raamattua vaiko jotain uskonnollisen johtajan käsityksiä?”

Täsmälleen ottaen tuo tarkoittaa niin jonkin uskonnollisen auktoriteetin käsityksiä Raamatusta sekä eri kristinuskon suuntausten opillisia määritelmiä.

Siltä väliltä, toisinsanoen häntä olisi vituttanut suuresti.

... ja uskossa pysyminenkin on Jumalan armotyö. Ei siinä ole meillä mitään kerskailemista, ei niillä jotka ovat tulleet uskoon eikä niillä jotka ovat "kasvaneet" uskoon. Jos Jumala ottaa armonsa pois, meistä yksikään ei kestä. Älkäämme siis ylpeilkö.

Ehdotin kerran kaupunkini muutamalle papille ns. Epäilijöiden klubia eli eräänlaista opetuslapsi Tuomaan kerhoa jossa saisi myös olla kriittinen ja epäillä ja tulla silti hyväksytyksi. Se ei saanut kannatusta. Itsenäisesti ajattelevat ihmiset ajetaan ulos kirkollisista piireistä. On ikään kuin pakko uskoa vaikka ei uskoisikaan, ja tämä luterilaisessa kirkossa.

"Kertoa, että Herralle kelpaa myös epäuskonnollinen henkilö, myös henkilö, joka ei ole tullut uskoon suggestiivisella tavalla. "

Juuri näin.

Sanoi Jeesus: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."

töppöset.savessa kirjoitti:

Sanoi Jeesus: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."

Opettakaa niille sitten oikeita elämäntapoja, mutta ettehän sitä tee, te sanotten vain ; 'Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa. '

Ulkoistetaan kuolleelle koko homma. Se on vastuun pakoilua.

fari.g kirjoitti:

Opettakaa niille sitten oikeita elämäntapoja, mutta ettehän sitä tee, te sanotten vain ; 'Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa. '

Ulkoistetaan kuolleelle koko homma. Se on vastuun pakoilua.

Lue lisää

Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."

Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat.

töppöset.savessa kirjoitti:

Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."

Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat.

Lue lisää

" Jeesus ei vaadi sinulta mitään, saat iloita kaikesta mitä hän lahjoittaa. " ??

Minun mielestäni raamatussa kyllä on vaatimuksia, velvollisuuksia ja oikeuksia, jos ne eivät koske kristittyjä, niin mistä te sitten armoja jakelette.

Vapaus on valita oikean ja väärän välillä ja seuraukset on sen mukaiset.
Se sopii minulle.

Vastemielisintä kirkollisessa opetuksessa on fariseusten, lainopettajien ja Juudaksen panettelu. Minussa se ei ole löytänyt kasvualustaa koskaan, joten olen siltä osin puhdas, ja jopa ylpeä siitä. Mutta häpeän teidän puolesta kyllä, teillä ei ole empatiakykyä.

En usko, että Jeesus voi teitä siitä armahtaa, ei hän tiedä mitä te olette puuhailleet kahdentuhannen vuoden aikana.

töppöset.savessa kirjoitti:

Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."

Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat.

Lue lisää

Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan🤔
Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓

usko.vainen kirjoitti:

Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan🤔
Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓

Lue lisää

"Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan"

Kirkkolaki, 1 osa, 1 luku, 1 §: Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Kirkkojärjestys, 1 osa, 1 luku, 1 %:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu
Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

x x x

Vapaan ratkaisuvallan puuttuminen esitetään tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki määrää papin pitäytymään. Sidottu ratkaisuvalta näkyy myös Lutherin kirjassa De servo arbitrio, Sidotusta ratkaisuvallasta:

"Ellemme halua kokonaan luopua tästä sanasta, mikä olisi varminta ja eniten kristillistä, niin opettakaamme toki käyttämään sitä vilpittömästi. Älköön ihmisille myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä ja jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuuta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja." (SR/58)

https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/979/sidottu_ratkaisuvalta_ja_tahdon_vapaus_-_miksi_jumala_ei_luonut_taivasta_hanhille

x x x

Lain mukaan pappi ei saa olla yksityisajattelija, vaan hänen on noudatettava lain määräystä opillisesta määrittelystä. Jos kirkko havaitsisi erehtyneensä opin suhteen, se olisi tehtävä kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä ja annettava sitä koskeva kirkkolain muutosesitys eduskunnalle.

"Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"

En voi vastata Jumalan puolesta, miksi hän tekee niin tai näin, koska en tiedä.
Näyttää mahdolliselta, ettet tunne luterilaista oppia. Tietoa on runsaasti myös netissä.

töppöset.savessa kirjoitti:

"Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan"

Kirkkolaki, 1 osa, 1 luku, 1 §: Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Kirkkojärjestys, 1 osa, 1 luku, 1 %:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu
Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

x x x

Vapaan ratkaisuvallan puuttuminen esitetään tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki määrää papin pitäytymään. Sidottu ratkaisuvalta näkyy myös Lutherin kirjassa De servo arbitrio, Sidotusta ratkaisuvallasta:

"Ellemme halua kokonaan luopua tästä sanasta, mikä olisi varminta ja eniten kristillistä, niin opettakaamme toki käyttämään sitä vilpittömästi. Älköön ihmisille myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä ja jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuuta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja." (SR/58)

https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/979/sidottu_ratkaisuvalta_ja_tahdon_vapaus_-_miksi_jumala_ei_luonut_taivasta_hanhille

x x x

Lain mukaan pappi ei saa olla yksityisajattelija, vaan hänen on noudatettava lain määräystä opillisesta määrittelystä. Jos kirkko havaitsisi erehtyneensä opin suhteen, se olisi tehtävä kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä ja annettava sitä koskeva kirkkolain muutosesitys eduskunnalle.

"Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"

En voi vastata Jumalan puolesta, miksi hän tekee niin tai näin, koska en tiedä.
Näyttää mahdolliselta, ettet tunne luterilaista oppia. Tietoa on runsaasti myös netissä.

Lue lisää

Minkälaiselta tuntuu olla täysin tahdoton ihminen ja odottaa vain tumput suorina mitä tapahtuu 🤔❓

töppöset.savessa kirjoitti:

"Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan"

Kirkkolaki, 1 osa, 1 luku, 1 §: Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Kirkkojärjestys, 1 osa, 1 luku, 1 %:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu
Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

x x x

Vapaan ratkaisuvallan puuttuminen esitetään tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki määrää papin pitäytymään. Sidottu ratkaisuvalta näkyy myös Lutherin kirjassa De servo arbitrio, Sidotusta ratkaisuvallasta:

"Ellemme halua kokonaan luopua tästä sanasta, mikä olisi varminta ja eniten kristillistä, niin opettakaamme toki käyttämään sitä vilpittömästi. Älköön ihmisille myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä ja jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuuta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja." (SR/58)

https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/979/sidottu_ratkaisuvalta_ja_tahdon_vapaus_-_miksi_jumala_ei_luonut_taivasta_hanhille

x x x

Lain mukaan pappi ei saa olla yksityisajattelija, vaan hänen on noudatettava lain määräystä opillisesta määrittelystä. Jos kirkko havaitsisi erehtyneensä opin suhteen, se olisi tehtävä kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä ja annettava sitä koskeva kirkkolain muutosesitys eduskunnalle.

"Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"

En voi vastata Jumalan puolesta, miksi hän tekee niin tai näin, koska en tiedä.
Näyttää mahdolliselta, ettet tunne luterilaista oppia. Tietoa on runsaasti myös netissä.

Lue lisää

Olen lukenut Lutherilta ainoastaan hänen juutalaisvastaiset kirjoituksensa ja sen nojalla kaikki muukin mitä hän on sanonut, on minulle merkityksetöntä.

Olen tosin lukenut, hänen sanoneen, että VT tulee lukea ainostaan siinä valossa, että sillä voidaan todistella Kristusta.
Näin kai se on alunperinkin tehty, koska jakeet jotka VT:stä on poimittu evankeliumiin, kertovat omassa yhteydessään aivan muuta, kuin mitä evankeliumi väittää.

Joku voi sanoa, että näin niitä uskontoja tehdään, Mutta onko se Jumalan tarkoitus, että hänen sanojaan muutetaan toiseksi tarinaksi. Jos siis pysymme raamatun sanassa kuten pitäisi.

Siellä sanotaan: "Pysykää laissa ja todistuksessa, elleivät he näin teille sano, ei heillä aamunkoittoa ole. "

Kuten myös " Minä lyön ja minä parannan, eikä kukaan voi pelastaa minun kädestäni. "

Joten kirkko jää tässä kyllä heikoille, armoineen.

töppöset.savessa kirjoitti:

Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."

Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat.

Lue lisää

"Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. "

Näin sen olen minäkin ymmärtänyt.

"Erilaisia uskomuksia tuntuu olevan lukematon määrä, lähes kaikki väittävät omaansa ainoaksi oikeaksi... jokainen hiemankin toisin ajatteleva lytätään samantien harhaoppiseksi-uskosta osattomaksi-rippikoulun käymättömäksi-seksuaalisesti väärin suuntautuneeksi...
Kysyvää ja askeleissaan haparoivaa arvostellaan tukemisen sijaan..."

On aivan totta, että nykyään elämme kuin market tavaratalossa näiden eri uskontojen ja niiden eri suuntausten kanssa. Kaikki markkinoivat itseään "ainoana ja oikeana", ja vaatii melkoista paneutumista kun niihin kaikkiin tutustuu.

Jokainen kuintenkin joutuu tekemään valintoja sen oman maailmankatsomuksensa mukaan. Osa syventyy asiaa ja osa mieluummin ottaa jonkun ulkopuolisen tarjouksen vastaan.

Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti.

mummomuori kirjoitti:

"Erilaisia uskomuksia tuntuu olevan lukematon määrä, lähes kaikki väittävät omaansa ainoaksi oikeaksi... jokainen hiemankin toisin ajatteleva lytätään samantien harhaoppiseksi-uskosta osattomaksi-rippikoulun käymättömäksi-seksuaalisesti väärin suuntautuneeksi...
Kysyvää ja askeleissaan haparoivaa arvostellaan tukemisen sijaan..."

On aivan totta, että nykyään elämme kuin market tavaratalossa näiden eri uskontojen ja niiden eri suuntausten kanssa. Kaikki markkinoivat itseään "ainoana ja oikeana", ja vaatii melkoista paneutumista kun niihin kaikkiin tutustuu.

Jokainen kuintenkin joutuu tekemään valintoja sen oman maailmankatsomuksensa mukaan. Osa syventyy asiaa ja osa mieluummin ottaa jonkun ulkopuolisen tarjouksen vastaan.

Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti.

Lue lisää

mummomuori: "Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti."

Minä vastaisin luterilaisen kirkon uskontunnustuksen sanoin. Seuraavaan uskon, vaikka välillä on seuraavaa pitänyt miettiä ja epäillä. Joka hetki usko ei ole kyllä voimakas, mutta tämän voin sanoa ääneen kirkossa. :) Tuolla linkissä on seuraavan selittämistä, teologisesti, uskonnollisesti.


"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme, selitykseen
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, selitykseen
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."

http://katekismus.fi/uskontunnustus/uskontunnustus.html

Faith.Hope.Love kirjoitti:

mummomuori: "Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti."

Minä vastaisin luterilaisen kirkon uskontunnustuksen sanoin. Seuraavaan uskon, vaikka välillä on seuraavaa pitänyt miettiä ja epäillä. Joka hetki usko ei ole kyllä voimakas, mutta tämän voin sanoa ääneen kirkossa. :) Tuolla linkissä on seuraavan selittämistä, teologisesti, uskonnollisesti.


"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme, selitykseen
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, selitykseen
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."

http://katekismus.fi/uskontunnustus/uskontunnustus.html

Lue lisää

Niin, mutta tuo ei vielä selitä sitä, mitä yleensä uskossa on kyse.

mummomuori kirjoitti:

Niin, mutta tuo ei vielä selitä sitä, mitä yleensä uskossa on kyse.

Kristinuskon kannalta se usko on osin seuraava, mutta minusta tuo uskon tunnustus riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo.


"Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä uskosta käytetään kreikan kielen sanaa πιστις (pistis), joka tarkoittaa vakuuttumista, uskoa (jumalaan) ja luottamusta (toisiin ihmisiin). Raamatussa uskosta käytetty kreikan kielen sana on etymologisesti johdettu verbistä πειθω (peithō), joka tarkoittaa suostutella ja vakuuttaa.[3]

Uskonnonfilosofi James Swindalin mukaan erilaisille lähestymistavoille uskon luonteesta löytyy esikuva apostoli Paavalin kirjoituksista. Roomalaiskirjeissä Paavali toteaa, että ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”[4]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[5][2]

Teologi Alister McGrathin mukaan kysymystä uskosta voidaan lähestyä joko filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Filosofista näkökulmaa edusti Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan uskon kysymykset ovat rationaalisesti todistettavissa olevia propositioita. Tuomaan mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa. Uskon näkökulmaa edusti McGrathin mukaan Martti Luther. Tällöin uskon merkityksen katsotaan avautuvan henkilökohtaisen elämän kautta ja siinä on kysymys luottamuksesta Jumalan lupauksiin."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Usko

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Kristinuskon kannalta se usko on osin seuraava, mutta minusta tuo uskon tunnustus riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo.


"Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä uskosta käytetään kreikan kielen sanaa πιστις (pistis), joka tarkoittaa vakuuttumista, uskoa (jumalaan) ja luottamusta (toisiin ihmisiin). Raamatussa uskosta käytetty kreikan kielen sana on etymologisesti johdettu verbistä πειθω (peithō), joka tarkoittaa suostutella ja vakuuttaa.[3]

Uskonnonfilosofi James Swindalin mukaan erilaisille lähestymistavoille uskon luonteesta löytyy esikuva apostoli Paavalin kirjoituksista. Roomalaiskirjeissä Paavali toteaa, että ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”[4]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[5][2]

Teologi Alister McGrathin mukaan kysymystä uskosta voidaan lähestyä joko filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Filosofista näkökulmaa edusti Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan uskon kysymykset ovat rationaalisesti todistettavissa olevia propositioita. Tuomaan mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa. Uskon näkökulmaa edusti McGrathin mukaan Martti Luther. Tällöin uskon merkityksen katsotaan avautuvan henkilökohtaisen elämän kautta ja siinä on kysymys luottamuksesta Jumalan lupauksiin."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Usko

Lue lisää

"...riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo."

Tuo on oikeastaan jo seuraava päätelmä, kun uskoo ja haluaa ilmaista mihin uskoo. Mutta uskon syvin olemus on vähän jotain muuta. Miksi joku uskoo johonkin - oli se sitten joku yliluonnollinen, korkeampi voima taiJumala?

mummomuori kirjoitti:

"...riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo."

Tuo on oikeastaan jo seuraava päätelmä, kun uskoo ja haluaa ilmaista mihin uskoo. Mutta uskon syvin olemus on vähän jotain muuta. Miksi joku uskoo johonkin - oli se sitten joku yliluonnollinen, korkeampi voima taiJumala?

Lue lisää

Uskossa pysymisen ongelma tai kysymys uskosta yleensä on kulttuurisidonnainen. Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä. En olisi koskaan kuullut Jeesuksesta. Jos en joka ilta lukisi Isä meidän -rukousta ja kävisi noin joka sunnuntai kirkosssa - niin minulla ei olisi uskoa säilyttävää traditiota. Se rukous on yksityistä kritillisyyttä, mutta kirkossa käyminen on kollektiivista, jossa toistetaan esimerkiksi uskontunnustus. Lisäksi kirkossa on ehtoollinen. Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta, joka vahvistaa ryhmässä sitä uskoa! Ilman uskovien yhteyttä ei ehkä voi olla pitkässä juoksussa uskoa ja luterilaista kirkkoa? Myös teologianlaitoksen päivähartaudet silloin tällöin tiistaisin vahvistavat uskoani. En ole teologianopiskelija, mutta heidän laitoksellaan tulee käytyä hartauksissa silloin tällöin. Usko taitaa vahvistua siellä hartauskahveilla ja hartauksissa??

mummomuori kirjoitti:

"...riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo."

Tuo on oikeastaan jo seuraava päätelmä, kun uskoo ja haluaa ilmaista mihin uskoo. Mutta uskon syvin olemus on vähän jotain muuta. Miksi joku uskoo johonkin - oli se sitten joku yliluonnollinen, korkeampi voima taiJumala?

Lue lisää

Minulla Isä meidän -rukous ilmentee uskoani, sillä uskon, että Jumala antoi sen meille. Jotta Jumalan tahto toteutuisi ON SIINÄ RUKOUKSESSA KESKIÖSSÄ, uskon siihen. Itse jätän ilmeisesti jonninjoutavan sinkkupalstan kirjoittelun ja yritän paremmin etsiä elämässäni sitä Jumalan Tahtoa. Luen nettikirjoittelun sijaan paljon Raamattua. Jotenkin kolmas päivä lokakuuuta oli vedenjakaja ja eilinen. Kuten nimimerkkini on keskityn enemmän uskoon, toivoon ja rakkauteen. Myös käytännössä häviän luterilaisuuspalstalta sunnuntain jälkeen. Tulen vasta jouluaattona tänne katsomaan sitä, että onko minulle kirjoitettu ja mitä aiheita on esillä. Ehkä naivisti uskon Jeesukseen ja hänen sovitustyöhön - olen siis krititty.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Uskossa pysymisen ongelma tai kysymys uskosta yleensä on kulttuurisidonnainen. Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä. En olisi koskaan kuullut Jeesuksesta. Jos en joka ilta lukisi Isä meidän -rukousta ja kävisi noin joka sunnuntai kirkosssa - niin minulla ei olisi uskoa säilyttävää traditiota. Se rukous on yksityistä kritillisyyttä, mutta kirkossa käyminen on kollektiivista, jossa toistetaan esimerkiksi uskontunnustus. Lisäksi kirkossa on ehtoollinen. Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta, joka vahvistaa ryhmässä sitä uskoa! Ilman uskovien yhteyttä ei ehkä voi olla pitkässä juoksussa uskoa ja luterilaista kirkkoa? Myös teologianlaitoksen päivähartaudet silloin tällöin tiistaisin vahvistavat uskoani. En ole teologianopiskelija, mutta heidän laitoksellaan tulee käytyä hartauksissa silloin tällöin. Usko taitaa vahvistua siellä hartauskahveilla ja hartauksissa??

Lue lisää

”Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä.”

Kävin oikein miettimään, mitkä tekijät ovat elämässäni vaikuttaneet. Jo lapsena opin paljon mummoni kautta, mutta myös ympäristöstäni sekä koulussa. Sen jälkeen olen ollut kiinnostunut asioista, vaikka olen ollutkin ateisti. Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä.

”Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta…”

Lähestymiskulmani on aivan toinen. Kyllä minulla on usko ilman mitään kirkkoja. Yhteisöä puolestaan kaipaa aina välillä, siis sellaista hengellistä yhteisöä. Se taas on kirkon merkitys minulle. Kollektiivisuus kyllä toimii uskon vahvistajana sekä kannattelijana – mutta ei se juuri hetkauta, vaikkei sellaista olisikaan.

mummomuori kirjoitti:

”Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä.”

Kävin oikein miettimään, mitkä tekijät ovat elämässäni vaikuttaneet. Jo lapsena opin paljon mummoni kautta, mutta myös ympäristöstäni sekä koulussa. Sen jälkeen olen ollut kiinnostunut asioista, vaikka olen ollutkin ateisti. Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä.

”Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta…”

Lähestymiskulmani on aivan toinen. Kyllä minulla on usko ilman mitään kirkkoja. Yhteisöä puolestaan kaipaa aina välillä, siis sellaista hengellistä yhteisöä. Se taas on kirkon merkitys minulle. Kollektiivisuus kyllä toimii uskon vahvistajana sekä kannattelijana – mutta ei se juuri hetkauta, vaikkei sellaista olisikaan.

Lue lisää

Mummomuori: "Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä."

Emme taida olla samaa sukupolvea tai en minäkään ole aivan nuori. Minulla 80-luvulla peruskouluelämyykseeni kuului se, että laulettiin ala-asteella virsiä koulussa. Kirkko kävi koulussa ja menimme peruskoulussa lukukauden alussa Jumalanpalvelukseen. Mínusta luterilainen kirkko oli taustalla uskontotunnilla kirjoissa. Uskonnon opetus meni luterilaisen kirkon mukaan. Sitten paljon myöhemmin itse olin aktiivi ja aloin käymään 2010-luvulla nuorten illoista seurakuntatalolla. Sielläkin kirkko antoi pohjan aivan samalla tavalla kuin rippikoululeirillä aiemmin. En ollut tällä vuosikymmenenellä enää nuori, mutta kävin nuorten illoissa, koska olin opiskelija. Minusta se oli samaa kokemusta 80-luvun peruskoulusta 2010-luvun nuorten iltoihin. Kirkko piti yllä lähetystyötä ja sanan julistamista. Kirkko kävi koulussa ja oli koululaisjumalanpalveluksia. Sen jälkeen olen käynyt vielä tällä vuosikymmenellä nuortenilloissa, sillä miestenpiirissä keski-ikä on minulle liian vanha, sillä keski-ikä on jotain 70 vuotta ja siellä yksi mies näyttää olevan alle 60-vuotias. Lisäksi olen ollut hyvin usein jumalanpalveluksessa ja minulle se on ollut aina kirkon lähetystyötä. Systemaattisesti opetetaan Jumalan Sanaa ja viedään Jeesuksen lähestykäskyä eteenpäin?

Minusta kirkon normaali toiminta on juuri sitä lähestyötä, miksi kirkko on olemassa?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Mummomuori: "Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä."

Emme taida olla samaa sukupolvea tai en minäkään ole aivan nuori. Minulla 80-luvulla peruskouluelämyykseeni kuului se, että laulettiin ala-asteella virsiä koulussa. Kirkko kävi koulussa ja menimme peruskoulussa lukukauden alussa Jumalanpalvelukseen. Mínusta luterilainen kirkko oli taustalla uskontotunnilla kirjoissa. Uskonnon opetus meni luterilaisen kirkon mukaan. Sitten paljon myöhemmin itse olin aktiivi ja aloin käymään 2010-luvulla nuorten illoista seurakuntatalolla. Sielläkin kirkko antoi pohjan aivan samalla tavalla kuin rippikoululeirillä aiemmin. En ollut tällä vuosikymmenenellä enää nuori, mutta kävin nuorten illoissa, koska olin opiskelija. Minusta se oli samaa kokemusta 80-luvun peruskoulusta 2010-luvun nuorten iltoihin. Kirkko piti yllä lähetystyötä ja sanan julistamista. Kirkko kävi koulussa ja oli koululaisjumalanpalveluksia. Sen jälkeen olen käynyt vielä tällä vuosikymmenellä nuortenilloissa, sillä miestenpiirissä keski-ikä on minulle liian vanha, sillä keski-ikä on jotain 70 vuotta ja siellä yksi mies näyttää olevan alle 60-vuotias. Lisäksi olen ollut hyvin usein jumalanpalveluksessa ja minulle se on ollut aina kirkon lähetystyötä. Systemaattisesti opetetaan Jumalan Sanaa ja viedään Jeesuksen lähestykäskyä eteenpäin?

Minusta kirkon normaali toiminta on juuri sitä lähestyötä, miksi kirkko on olemassa?

Lue lisää

No, olen sinua vanhempi, sillä peruskoulua en ole käynyt vaan oppikoulua. Ei meillä käynyt juuri koskaan ketään kirkosta. Toki kävimme vierailemassa uskonnon tunnilla. Ehkä jollain tapaa sen voisi katsoa lähetystyöksi, kun kouluissamme opetetaan tunnustuksellista uskontoa - tai opetettiin.

mummomuori kirjoitti:

No, olen sinua vanhempi, sillä peruskoulua en ole käynyt vaan oppikoulua. Ei meillä käynyt juuri koskaan ketään kirkosta. Toki kävimme vierailemassa uskonnon tunnilla. Ehkä jollain tapaa sen voisi katsoa lähetystyöksi, kun kouluissamme opetetaan tunnustuksellista uskontoa - tai opetettiin.

Lue lisää

No tulihan sieltä myönnytys, että lähetystyötä tehdään. Itse lopettelen täällä tähän viikkoon, joten hyviä loppuvuosia. Jouluna vielä käyn ja sitten kesäkuussa 2019, mutta sitten ehkä jokseenkin lopetan eli hyviä vuosia 2019 myös! :)

"Se tuli kristinuskon tai Hellenismin vaikutuksesta vallitsevaksi, koska joku oivalsi, että pitää keksiä ensin uhka, ja sitten siitä pelastus, joka vain meillä on tarjolla, ja hyvinhän se on menestynyt, mutta on kuitenkin vain juonenpunontaa yksikertaisten hallitsemiseksi pelon kautta. "

Toisaalta juuri ateistit haluaa myydä ajatusta siitä ettei helvettiä ole. Silloin saa katsokaas tehdä toisille ihan mitä tahansa ja ei joudu siitä mihinkään vastuuseen.

Esimerkiksi hirmuhallitsijat kuten Hitler ja Stalin eivät uskoneet helvettiin ja lopputulos onkin kaikkien nähtävissä. Siltä kantilta katsottuna helvettioppi on myös ateistiselta kannalta hyödyllinen. Se vähentää ylilyöntien määrää. Toisekseen se antaa ihmisille sen merkityksen, että pahanteosta tulee rangaistus ennemmin tai myöhemmin, joka tarkottaa sitä että ei tarvitse lähteä kostamaan pahantekijälle, koska hän tulee "palkkansa" saamaan.

Eli ateistisella "kaikki päättyy kuolemaan"-opilla samalla tavalla hallitaan ihmisiä. Helvetin kieltäminen vaan johtaa huonompaan lopputulokseen esim. ihmisoikeuksien kannalta.

"Puhtaasti ja raikkaasti ajatellen, ilman verta ja helvettiä, ihmisellä on mahdillisuus nousta henkisesti ylöspäin jos haluaa, koska siitä pyrkimyksestä löytyy myös elämälle tarkoitus.
Se on elämän tarkoitus. "

Katsotko siis että historian kamalimmat hirmuhallitsijat, jotka ovat kansanmurhanneet miljoonia ovat ikään kuin nousseet henkisesti ylemmälle tasolle? Miksi se nostaa ihmisen korkeammalle tasolle, jos hän kokee ettei ole vastuussa teoistaan? Eikö itse asiassa kristillinen moraali ole juuri se, mikä nostaa ihmisen korkeammalle tasolle ja anna elämälle tarkoituksen?

"...mutta ovat he auttaneet meitä näkemään hirviön itsessäämme ja tekemään parannusta. Nousemaan ylemmälle tasolle."

Jaa, ja silti heitä on jatkuvasti eri puolilla maailmaa...