Itse kaipasin parisuhteessa ollessani jotain mitä ei ollut olemassa, mutta sitä ei vain silloin ymmärtänyt. Nyt erossa, en todellakaan ole onnellinen, vaan kaipaan jokainen hetki omaa entistä rakastani, joka oli maailman paras. (Selvennykseksi, että parisuhteessa en kaivannut ketään toista ihmistä, vaan jotain mitä ei ole olemassa "aineetonta", jonkinlainen kriisi oli menossa....)vaikka uskon, että asiat vielä järjestyvät, niin miten ihmeessä voisin tehdä itseni onnelliseksi?
Tunnetteko olevanne
onnellisia?
3711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen testannut itseäni ajatustasolla esim. ystävieni erojen kautta ja kuvitellut mahdollisimman realistisesti, miltä tuntuisi jättää nykyinen suhde ja siirtyä elämään yksin tai tulla jätetyksi yksin.
Kun asiaa oikein mietti ja kun seurasin kuinka ystäville todella kävi eroprosessien aikana, aloin ymmärtää millaisen asian kanssa "leikin", eli mitä meillä jo on ja mistä kaikesta joutuisin luopumaan jos lähtisin/tulisin jätetyksi.
Eipä kiinnosta ruoho aidan takana. Tässä on hyvä olla ja elää ja niin kuulen olevan puolisollanikin. Mutta jos meille tapahtuisi jotakin, tiedän, että selviytyisin kyllä ilman häntäkin.
Kyllä se ikävä joskus hellittää. Tilalle tulee muuta ja kaipaus muuttuu vain osaksi elämän kirjoa.
Sinuna lähtisin ihmistenilmoille, harrastamaan ja kokemaan uutta. En kestäisi polkea paikallani kovin pitkään ja vaan ikävöidä ikävöimästä päästyänikin.
Kaikenlainen aktiivisuus varmasti kannattaa, vaikka se aluksi tuntuisikin itsepetokselta.
itsellenikin,silti väittäisin olevani kovastikin onnellinen! On ihana mies jonka kanssa joskus riidellään kovaakin,mutta niin kai kaikki.Mieheni selvisi vakavasta sairaudesta ja lapsenkin saimme luovuttajan avulla kun toivo yhteisestä lapsesta meni sairauden myötä.Lapsemme on terve ja ihana...sain kaiken mitä toivoinkin.
Paljon voisin valittaakin,vaikka rahan puutteesta.Voisi elämä aina paremminkin olla!Olisin voinut naida rikkaan ja menestyvän miehen enkä tavallista duunaria.Voisin asua hienossa omistusasunnossa enkä vuokralla.Minulla voisi olla varaa matkustella ja tehdä kaikkea muutakin kivaa.
Olisin voinut päästä elämässä todella paljon helpommalla kuin olen päässyt.Kaikkia ongelmiani en ala tässä tilittää mutta niitä on ollut paljon.Olisinko sama ihminen jos olisin saanut helpomman elämän?Osaisinko nauttia elämän pienistä asioista niinkuin nyt osaan?Olisinko aidosti onnellinen niinkuin nyt olen?Ehkä olisin mutta luulen kuitenkin että en...Elämä kasvattaa.
Kun on joskus ollut onneton, kohdannut vaikeuksia, ollut epätyydyttäväsää suhteessa, osaa sitten arvostaa, kun jotain hyvää tulee kohdalle. Olen onnellinen.