Kristitty pyrkii asettamaan sanansa niin, ettei loukkaa toista. Mutta toiset ovat erilaisia ja loukkautuvat juuri päinvastaisista asioista.
Otetaan vaikka seksuaalimoraali. Eräät loukkautuvat vapaamielisestä, eräät pipon liiallisesta kireydestä. Sanoipa seksistä tuota tai tätä, aina joku loukkautuu. Näin on myös itse uskon kanssa. Jos julistaa armoa niillekin, jotka eivät ole hyvin selkeässä ja tietoisessa uskossa, loukkautuvat ne, jotka vaativat selkeätä ja yksiselitteistä uskonratkaisua. Ei auta, että sanoo molempien teiden olevan mahdollisia, silloin loukkautuvat ehkä vielä useammat.
Eräs mahdollisuus olisi, ettei sanoisi mistään mitään. Monet tulkitsevat tällaisen ylpeydeksi, joka kauheaa vasta onkin. Varmaan kukaan ei ole pystynyt elämään niin, ettei hänen takiaan joku olisi loukkaantunut.
On olemassa sellainen luulo, että tavallisesti meidän olisi valittava oikean ja väärän välillä. Luulo on perin väärä. Tavallisesti meidän on valittava pahan ja pienemmän pahan välillä. Mikä on sinun ratkaisusi tähän dilemmaan?
Otetaan vaikka seksuaalimoraali. Eräät loukkautuvat vapaamielisestä, eräät pipon liiallisesta kireydestä. Sanoipa seksistä tuota tai tätä, aina joku loukkautuu. Näin on myös itse uskon kanssa. Jos julistaa armoa niillekin, jotka eivät ole hyvin selkeässä ja tietoisessa uskossa, loukkautuvat ne, jotka vaativat selkeätä ja yksiselitteistä uskonratkaisua. Ei auta, että sanoo molempien teiden olevan mahdollisia, silloin loukkautuvat ehkä vielä useammat.
Eräs mahdollisuus olisi, ettei sanoisi mistään mitään. Monet tulkitsevat tällaisen ylpeydeksi, joka kauheaa vasta onkin. Varmaan kukaan ei ole pystynyt elämään niin, ettei hänen takiaan joku olisi loukkaantunut.
On olemassa sellainen luulo, että tavallisesti meidän olisi valittava oikean ja väärän välillä. Luulo on perin väärä. Tavallisesti meidän on valittava pahan ja pienemmän pahan välillä. Mikä on sinun ratkaisusi tähän dilemmaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minun ratkaisuni on, että sanon (kysyttäessä ja tilanteesta riippuen joskus kysymättäkin) yleisellä tasolla, mikä on Jumalan Raamatussa ilmaisema tahto, esim. " seksi kuuluu vain avioliittoon". Sen jälkeen sanon, että eihän meistä kukaan ole täydellinen (=fakta), vaan kaikki ovat tehneet syntiä, kuka milläkin tavalla. Evankeliumi on, että Jeesus on sovittanut synnit ja ne voi saada anteeksi.
Jos joku suuttuu ja loukkaantuu siitä, että ilmaisen mikä Raamatun mukaan on syntiä, en voi sille mitään. Enhän kuitenkaan ole osoittanut häntä sormella, vaan ainoastaan yleisellä tasolla ilmaissut mitä Jumala on meille Raamatussa ilmoittanut.
Muistutan aina armahduksesta, jonka Jumala antaa sille, joka ei piilota syntejään, vaan tunnustaa ne Jumalalle ja ottaa vastaan anteeksiannon.
"Jos joku suuttuu ja loukkaantuu siitä, että ilmaisen mikä Raamatun mukaan on syntiä, en voi sille mitään. Enhän kuitenkaan ole osoittanut häntä sormella, vaan ainoastaan yleisellä tasolla ilmaissut mitä Jumala on meille Raamatussa ilmoittanut"
Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Katolisen kirkon toiminta sodan aikana. Paavi tuomitsi yleisesti rasismin ja rotuopit. Ei ole montakaan päivää kun tälläkin palstalla taas oli mankumista, kuinka katolinen kirkko kuulema tuki Hitleriä, ja todisteena oli valokuva jostain tapaamisesta.
Tuossakaan tapauksessa vasemmistolaiset ateistit eivät olleet ainoat, jotka suuttuivat. Hehän vaativat, että syntiin syyllistynteet on nimettävä nimeltä, jota Paavi ei perinteiseen puolueettomuuteen vedoten tehnyt. Silti natsit purnasivat siitä, että Paavi oli kuitenkin osoitellut heitä sormellaan.
Onhan toiminnassa toki sijaa kritiikille. Kirkon oma julkaisu tuki melko avoimesti juutalaisvihamielistä politiikkaa ja siihen Paavi ei puuttunut missään vaiheessa, jos kohta ei sitä tukenutkaan. Pelasiko kaksilla korteilla vai eikö vain uskaltanut nousta omia konservatiivejaan vastaan.
Joka tapauksessa Paavi julisti kirkot, vanhaan kristilliseen tapaan, turvapaikoiksi pakeneville juutalaisille, aivan kuten jotkut toimivat täälläkin pakolaiskriisin aikana. Ero on turvan tarpeellisuudessa kenties. Sodan aikana kirkot eivät siitä huolimatta pystyneet tarjoamaan turvaa, sillä ateistiräpättäjien umpikristillisiksi vättämät SS-joukot, ja joskus jopa ne Got Mit Uns-sotilaatkin, telkesivät ihmsiet sisään ja polttivat koko kirkon. Katolisia pappeja joutui keskitysleireille viranomaisten vastustamisesta.
Paras tuntemani sielunpaimen on Isä Camillo, joka huitoi ristiinnaulitun patsaalla tiensä auki läpi mieltään osoittavien kommunistien sillä seurauksella, että työläisjoukko riisui päähineensä ja liittyi hänen jälkeensä ristin saattoon, jonka Camillo oli aloittanut yksin. Pääosin Marxin ansiosta kristillinen sosialismi on nykyisin yhtä käsittämätön asia kuin kansallissosialismi on Hitlerin ansiosta, joskin eri syystä.
Eniten minua huvittavat loukkaantuvat ateistit. Seuraavaksi eniten ne, jotka loukkaantuvat jostain, ihan mistä tahansa, jota joku Seiskan julkkis sanoo.
Jostain syystä nuo loukkaantujat eivät ansaitse riviäkään jossain mielensäpahoittaja-kirjassa. Sen sijaan koko se kirja on mielensäpahoittajan (tai luultavasti useampien, eihän pelkkä julkisuusfiguuri Kyrö varsinaisesti osaa kirjoittaa juuri mitään) ja verisesti loukkaantujien kirjoittama.
Siksi naurattaa vaikka sitä ei lue.
"Eniten minua huvittavat loukkaantuvat ateistit."
Minua taas huvittavat loukkaantuvat fundikset.
Minua eivät huvita kummatkaan. Mitä huvittavaa siinä on, että vastapuoli loukkaantuu?
Kuka ateisti on niin loukkaantunut, että oikein huvittaa?
usko.vainen.
Vasta seitsemännessä komemntissa mainitsit usko.vaisen. Onnittelut pidättelykykysi kehittymisestä!
Raamatun+mukaan+ei+ole+hyvä+väitellä+mielipiteistä.+Sitten+on+uskon+perustotuuksia+jotka+ovat+luovuttamattomia,+vaikkapa+että+Jeesus+on+AINOA+tie+Jumalan+luo.+Ne+loukkaavat+meidän+syntistä+vanhaa+aatamiamme,+joka+on+100%+saatanan+hallinnassa.