Enää ei niin paljon uskota, ei kristinuskoonkaan. Miksi, sitä ihmettelee moni kannattaja -jopa tuskailee - että kuinka näin ihanaan asiaan ei "haluta" uskoa.
Mutta syyhän on ainoastaan hyvin yksinkertainen, ihmiset jotka eivät usko siihen. eivät usko sentakia koska ajattelevat yksinkertaisesti että se ei ole totta ja sen takia siihen ei ole syytä uskoa enempää kuin mihin tahansa epätoteen asiaan.
Eihän kukaan usko asiaan jota pitää epätotena, mitä semmosta ihmettelemään. - Ei ne kiusallaan..
Mutta syyhän on ainoastaan hyvin yksinkertainen, ihmiset jotka eivät usko siihen. eivät usko sentakia koska ajattelevat yksinkertaisesti että se ei ole totta ja sen takia siihen ei ole syytä uskoa enempää kuin mihin tahansa epätoteen asiaan.
Eihän kukaan usko asiaan jota pitää epätotena, mitä semmosta ihmettelemään. - Ei ne kiusallaan..
Vastaukset 50
Vanhimmat
Tämä "miksi ei haluta uskoa" on tavallaan kääntäen projisointia, jos noin nyt voi sanoa. En oikein osaa lyhyesti kuvata sitä paremmallakaan tavalla kuin edellä, mutta selvennän:
Jotkut ihmiset oikeasti haluavat uskoa. He uskovat, ja eivätkä mielellään kuvittelisi elämää ilman uskoa. Sen lisäksi, että he uskovat, he myös haluavat uskoa, ja tämä myös estää heitä vahvistusvinouman ynnä muiden kognitiivisten vinoumien keinoin tarkastelemasta omaa uskoaan kriittisesti, vaikka he voisivat tarkastella muiden uskoa tai uskonnottomuuttakin kriittisesti.
Idea ei nyt liene keskustelu siitä, että onko uskossa perusteita tai miten usko kestää kriittistä tarkastelua, joten se siitä. Tuo oli vain sivumaininta. Mutta se projisointi on sitä, että uskoa haluava uskova kääntää oman positionsa toiselle niin päin, että jos hän itse kerran uskoo ja haluaa uskoa, niin se toinen joka ei uskoa, ei varmasti halua uskoa. Ja tuo on joskus virhe, ja joskus se on myös epäoleellista.
On ihmisiä, jotka eivät usko, mutta haluaisivat. Olen nähnyt ja kuullut niin sanottavan, että usko on joskus hiipunut, ja siihen on silti suhtauduttu kaihoisasti - on yritetty jopa jatkaa uskossa, mutta ei ole onnistunut, vaikka olisi ollut halua. Myös muita, arkiuskomusten kohdalla päteviä esimerkkejä jokainen varmasti tietää, että "haluaisin uskoa, että asia on noin, mutta kun se vaan ei ole niin..." mutta nämähän ovat toki hieman eri asia kuin se uskonollinen/hengellinen usko ja vakaumus.
Ja epäoleellista siinä, että haluaako uskoa vai ei on se, että tietyt ihmiset katsovat miten asiat heistä ovat ja hyväksyvät tilanteen, eivätkä he erityisesti halua, että he käsittäisivät asian toisin tai, että heillä olisi syy käsittää asia toisin. Tämä siis voi päteä niin uskoviin kuin ei uskoviin. Joku voi uskoa, koska kokee uskolla olevan syytä, mutta ei sitten ota enää kantaa siihen haluaako hän, että asiat ovat niin, että on syytä uskoa. Ja näin myös epäuskovien kohdalla voi ihan hyvin olla sitä, että ei vain usko, eikä millään haluamisella suuntaan tai toiseen ole asian kanssa tekemistä - vaikka voisikin olla, niin ei siis välttämättä ole.
Itse en usko uskonnollisella tai muutoin hengellisellä tavalla mihinkään, ja olen tyytyväinen näin. En kaipaa mitään sellaista. Kuitenkin jos ilmeisi, että jonkin uskonnon mukainen maailmankäsitys olisikin totuus, niin kyllähän minä haluaisin sen omaksua, koska haluan kuitenkin tietää mikä on totta / mikä on totuus.
Nyt voin sanoa, ettei kristinusko esim. kuulosta kovin houkuttelevalta, enkä tosiaan haluaisi uskoa siihen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ehdottomasti haluaisin olla uskomatta siihen, vaan minä vain koen, ettei minulla ole mitään syytä uskoa siihen. Jos osoitettaisiin tieteellisesti, että se mihin kristinuskossa uskotaan pitää paikkansa muutenkin, niin sitten ottaisin tietysti asiasta selvää.
Kreationistit muuten tähän liittyen älkää vaivautuko pseudotieteilyillänne, koska se ei a) ole ketjun aihe eikä b) sitä mitä te luulette sen olevan, eli uskonne tieteellistä todistamista. Kreationismille on omat ketjunsa ja tarkemmin sanottuna mielummin ihan palstansa. Mainitsen tämän kuitenkin etukäteen ikään kuin kuitaten siksi, että sitä aina tyrkytetään kun keskustellaan syitä uskoa tai syitä uskon puuttumiseen.
Yhteenvetona kuitenkin sanottakoon, että ihmettely siitä miksi ja miten kristinusko ei kelpaa, kiinnosta tai miksi sitä ei haluta, niin lyhyt ja erittäin todennäköisesti kaikenkattava vastaus on, että joko ei uskota mihinkään uskonnolliseen, eikä kristinuskollakaan täten ole tilausta, tai uskotaan johonkin muuhun, mikä on jo lukkiutunut. Ja vielä tähän lisäys, että älkää yrittäkö esittää, että epäuskokin olisi jonkin sortin uskoa, koska se ei ole, ja sen näkee jo ihan termistä itsessään.
Sitä just ajoin takaa kun "ei ole syytä uskoa" - voi olla syy tai toinen , miks niin ajattelee- niin kuinka voisi uskoa vaikka kuinka kuulee kristinuskosta vakuutteluja jos ne eivät vakuuta.
tietenkinkin on variaatioita, ei siis ole joko/tai tilannetta, lähinnä viittasin heihin jotka eivät kertakaikkiaan usko etta asia on totta siteeksikään, niin mitä siihen uskoa.
Voihan olla myös sellaisia ajatuksia joillain että olis tahto uskoa jos voisi vakuuttua asian totuudellisuudesta tms. tai sitten ei ja kaikkea tietysti siltä väliltä. Myös sitä ettei usko välttämättä kaikkea mitä opetetaan asiasta tai ei osaa niin määritellä uskomistaan..
Kuten on myös heitä jotka ehdottomasti haluavat uskoa johokin vaikka kuin tosiasiat olisivat vastaan..
Ihminen on kumma pakkaus - siinä riittää ihmetystä.
Tässä on selvä jako. Toiset uskovat täysin siihen mihin toiset eivät millään. Kummat ajattelevat järjellä ja siten mitä näkyy tai ei näy yhtään mitään?
Oikeastaan on aina vähän hassua miettiä miksi joku uskoo tai on uskomatta . Useimmiten ihminen uskoo tai on uskomatta siksi, että se on hänelle luontevaa ja mahdollista.
Jos itse ei usko, siihen on joku selitys. Jos uskoo, siihenkin löytyy selitys. Ja usein myös sillä ihmisellä, jonka uskoa tai ei- uskoa ihmettelee, on hyvinkin saman tapaisia kokemuksia päätöstensä perusteeksi. Koska se on mahdollista ja luontevaa ja ominaista sillä hetkellä.
En nuoruudessa uskonut. Mutta kun rippileirillä pappi alkoi uhkaamaan helvetillä, jos ei usko Jeesukseen, niin aloin heti uskomaan. Minusta tuli seurakuntanuori.
Olihan se aivan naurettavaa näin jälkeenpäin ajateltuna.
Miksei voi miettiä?
Niinhän se on varmaan mutta voineehan sitä miettiä vaikka se "hassua" oliskin? Miettiä eli koittaa ymmärtää syitä. Minusta voi ja saa miettiä kaikki mietteensä ihan rauhassa loppuun asti ne mitkä mietityttävät.
Kuinka voisin jollekin toiselle sanoa että on hassua miettiä tai ei voi tai jopa et saa miettiä sitä&tätä..anna olla. Saahan se olla "hassuakin" mitäs se haittaa :)
Tarkoitin siinä mielessä, että ei voi koskaan saada vastausta siihen pohdintaan.
Tietenkin voi pohtia miksi joku tekee jotain, mutta motiivi on usein se sama kuin itselläkin on kun tekee jotain.
Itsekin pohdin paljon asioita juuri ymmärtääkseni tätä ihmisen elämää ja pyydän anteeksi, jos koit kommenttini loukkavana.
Aina saa miettiä ja pitääkin miettiä ja taisin asettaa sanani tosi huonosti.
Ehkäpä halutaan uskoa kristinuskoon koska elämä on lyhyt ja hauras, mutta kun todisteita kristinuskon Jumalasta ei vaan ole eikä kertomus Vt:n Jumalastakaan oikein miellytä, niin miksi uskoisi.
Itse asiassa jo Raamattu esittää monenlaisia Jumalia. Israelin Jumala esitetään miehenä, joka asui Jerusalemissa, ja hänelle tuotiin kultaa temppelin rakentamiseen. Herra sitten keräsi ihmisiltä rahaa heidän henkiensä pelastamiseksi.
Ja kun uskovilla ei ole yhtään enempää uskovan merkkiä kuin ateisteillakaan, niin kristinusko on niin epäuskottava kuin olla voi.
Kyllä, Raamatussa puhutaan jopa jumalten kokouksesta ja Israelinkin ensimmäinen uskonto oli tutkimuksien mukaan monijumalainen.
Minua silti ei haittaa uskovaisuus sinänsä, eikä uskovainen ihminen, koska heissäkin on täyspäisiä sankoin joukoin ja inhimillisiä ja hyviä ihmisiä. Mutta minua Jumalan olemus ja olemassaolo hämmentää, samalla kun se kiinnostaa.
Voisin uskoa jos löytäisin vaikka kaksi uskovaista jotka uskoisivat samalla tavalla.
Vaan kun en löydä.
Jokainen on aina oikeassa.
Ja muut väärässä.
Mihin silloin uskon ?
Teenkö itselleni ihan oman uskon ?
Miksi tekisin ?
Saisin vain yhden ainoan oikean lisää.
Minun on aina ollut jotenkin vaikea uskoa oikeastaan mihinkään uskontoon suoraan sellaisenaan. Kyse on oikeastaan hieman samasta asiasta kuin siitä, kun aikanaan jotkut ihailivat Neuvostoliittoa yli kaiken. Minä tajusin jo heti reilun 10 vuoden ikäisenä, että jos maasta ei saa halutessaan muuttaa pois, jokin ongelma järjestelmässä on.
Samoin, myös uskon suhteen näen vain ongelmia. Minusta kaikkein mielettömin on väite, jonka mukaan vain uskossa oleva voi ymmärtää uskoa. Tämähän ei voi millään pitää paikkaansa. Uskova ihminen ei näytä olevan halukas minkäänlaiseen kritiikkiin omien uskomustensa suhteen. Ongelma oikeastaan on juuri se, että mitä tiukkarajaisemmat näkemykset ihmisellä uskon suhteen on, sen vakaammalla pohjalla myös perustelujen pitäisi levätä.
Jos nyt tämän kerran olen aivan rehellinen, mitä en ehkä yleensä ole, vaikka tarkoitukseni ei olekaan oikeasti kusettaa ketään, niin:
voisin sanoa itsestäni juuri samaa, mukaan lukien tuo NL. Mutta tietenkin siinä ympäristössä jossa vietin lapsuuteni, nuo asenteet olivat hyvin yleisiä, enemmistönä. Vähemmistökin oli, lähinnä poliittinen, joka oikeasti uskoi NL:oon ja niiden kanssa väittelin joskus kiivaasti.
Uskonnollisuutta oli vanhoissa ihmisissä, mutta tuputtivat melko vähän. Kaikkiaan uskonnollisuudesta jäi positiivinen käsitys, vaikka meillä ei sellaisia oltu. Varmaan joiltakin osin liian positiivinen, koska ongelmia sen kanssa on Suomessakin ollut, missä sitä on ollut enemmän vaikuttamassa.
<<On ihmisiä, jotka eivät usko, mutta haluaisivat.>>
Oli lehdessäkin erään toimittajan kolumni, jossa hän kertoi koko elämäänsä vaivanneesta suuresta halusta uskoa. Ns. uskovaiset olivat tarjonneet sitä ja tuota temppua, joita hän oli parhaan taitonsa ja tahtonsa mukaan pyrkinyt noudattamaan, mutta ilman tulosta.
Ihminen syntyy biologisista syista eritasoisena eri ominaisuuksien mukaan. Myös epäuskonnollinen taipumus on yhtä biologinen kuin uskonnollinenkin. Jeesukselle kelpaavat kaikki sellaisenaan. Ns. uskoontulo on sallittu, muttei kaikille mahdollinen.
Aivan., ja hyvä noin.
Ihmiset eivät pidä kristinuskon ilmoittamis aasioita totena eivätkä siksi halua uskoa. Näinhän se on. Ironista kuitenkin on että kaikkein kovimmallakaan tiedemiehellä tai materialistilla ei ole vastausta elämän suurimpiin kysymyksiin, kuten mistä ja miten olemme tulleet tänne ja miksi olemme olemassa? Tai että mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? Tai mikä on olemassaolomme tarkoitus ja merkitys? Mihin ihmisarvo perustuu jos kaikki olemme vain omasta elämisestämme taistelevia eläimiä, lahkossa homo sapiens?
Edes piinkova ja luutunut näennäisvarmuus siitä että Jumalaa ei ole, -ei riitä vakuuttamaan epäuskossaan elänyttä ihmistä ja hänen surevia omaisiaan siitä että "mihin puu kaatuu, siihen se maatuu" tai jotain yhtä kliseistä: "nythäntä ei enää ole".
Joku tietysti vastaa tähän ettei kristinuskollakaan ole näihin vastauksia... Jumala on kuitenkin PALJON suurempi kuin mitkään ajatuksemme näistä asioista. Joskus huomaan ihmetteleväni itsekin miten kaikki vastaukset näihin em. kysymyksiin ovat aivan nenämme edessä mutta emme halua nähdä niitä emmekä tunnustaa niiden olemassaoloa:
" Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." (Room. 1. Luku 18-21)
Uskon kautta avautuu myös vastaus moneen tällaiseen asiaan johon tiede ei kykene vastaamaan. Mutta evankeliumin luonteeseen kuuluu ettei siihen ketään pakoteta.
Vastuun epäuskossa pysymisestään kannamme siksi jokainen itse, kuten yllä oleva Roomalaiskirjeen kohta sanoo. Kukaan ei voi itseään puolustaa, sillä kaikki se mitä Jumalasta voidaan tietää ja on tarpeellista ihmisen autuaaksi tullakseen tietää, on meille selkeästi ja ymmärrettävästi ilmoitettu. Kyse on siitä HALUTAANKO uskoa, eli palaamme alkoituskohtaan.
Jeesus kyllä on luvannut että jokainen anova saa ja jokaiselle kolkuttavalle avataan, vaikka kristillisyydestä vieraantuneet henget kuten "Dogmatikos" koettaa vakuutella ettei uskominen ole kaikille mahdollista eikä edes tarpeellistakaan. Tässä on nyt valittava uskotaanko Dogmatikoksen vai Jeesuksen sanoja?
Minä uskon tässä Dogmatikoksen sanoja ja luulen, että ne ovat lähempänänä Jeesuksen sanoja kuin mitä arvelemmekaan.
Siihen sinulle on annettu vapaus. Tehd kuten haluat.
Raamattu kuitenkin opettaa:
"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on" (Hebr. 11:6)
Se, että joku VÄITTÄÄ omaavansa vastauksia näihin "suuriin kysymyksiin", EI tarkoita sitä, että asia näin on. Uskonnot ovat aikanaan syntyneet juuri selittämään "selittämätöntä". Muinaisilla ihmisillä oli suuri halu löytää selityksiä asioille, joita eivät ymmärtäneet. Niitä asioitahan tosiaankin riitti.
Ajatus siitä, että kaikelle löytyy selitys jostakin tietystä uskonnosta on absurdi ja järjetön. Sinäkin voit toivoa ja olettaa löytäneesi ne vastaukset, mutta eri asia on tuo väite sitten jotenkin todistaa. Se edellyttää uskoa ja jos tarkastelemme maailmaa, ei tosiaankaan näytä siltä, että osuvimmat kuvaukset todellisuudesta tulisivat uskontojen kautta.
Enhän minä ole väittänyt että KAIKELLE löytyy vastaus uskonnosta tai Raamatusta, vaan kaikelle sille mikä meidän on välttämätöntä ja tarpeellista tietää, mitä tulee elämiseen jumalisesti täsä ajassa sekä mitä tarvitaan autuuteen.
Raamattu ei näet ole mikään "Mitä-Missä-Milloin" hakuteos vaan siinä kerotaan nuo edellä mainitsemani asiat ja sivussa paljon muuta mikä palvelee uskon asiaa.
Tuossa on jotain pielessä. Miten vois uskoa sellaiseen mistä ei ole mitään näkyvissä?
Mitä tuohon nyt sanoisi...
Raamattu on teos täynnä monenmoista. Siihen joko uskoo siten kuin itse haluaa tai sitten ei usko.
SE, että monet tuntuvat pitävän uskomista täysin mahdottomana, johtuu tietenkin monista syistä. On olemassa piinkovia epäuskoisia tai ns. tiedeuskovaisia materialisteja jotka eivät oikeasti halauaisikaan uskoa koska he eivät halua tuntea Jumalaa hyvänä Taivaallisena Isänä.
Mutta on myös monia jotka varmaan mielellään tahtoisivat uskoa mutta eivät voi. Osalla on (olen huomannut) jotenkin vääristynyt kuva siitä mitä uskossa oleminen on, tai kristillinen usko. Tähän ovat syynä paljolti monenkirjavat lahkot joiden opetus antaa ihan väärän kuvan uskomisesta. Se on hengästynyt, pinnistelevä, "palavuuteen" pyrkivä, "täydellinen", se on voimakkaita tunteita tai uudistumisen kokemuksia. Painoarvo on eniten tuntemisessa tai kokemisessa.
Usko ei kuitenkaan ole tuntemista tai ihmeellisten asioiden kokemista. Useimmiten usko on täysin ilman tuntemisia tai kokemisia, se on "vaan" uskomista näkemättä ja kokematta:
"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" (Joh. 20:29)
Vain aniharvat, ne opetuslapset jotka elivät maailmassa Jeesuksen aikaan, saivat nähdä Hänet ja koskettaa Häntä. Kaikki muut, kaikkina muina aikoina eklävät eli me, olemme "joutuneet" uskomaan Hänet kirjoituksista eli Raamatusta. Meillä ei ole mitään ilmestyksiä, ääniä tms. vaan me joille se on suotu, uskomme näkemättä.
Voisikohan olla niinkin että moni kompastuu juuri tähän näkemiseen, todistettavissa olemiseen? Arvatenkin näin on. No entäpä uskoisivatko he sitten jos he voisivat nähdä Jeesuksen eli Jumalan? Kävikö niin Israelissa? Uskoiko moni Häneen silloin kun Hänet voitiin nähdä ja kuulla ja kosketella käsin? Kun nähtiin Hänen suuria ihmetöitään niin ettei edes fariseukset jotka Häntä vastustivat, voineet niitä kieltää?
Miksikähän Jeesus sanoi opetuslapsille seuraavasti:
"Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei NÄE häntä eikä tunne häntä" (Joh. 14:16-17) ?
Niin, ihmisille pitää olla todisteita todisteiden perään. Jeesus teki niitä (ihmetekoja) runsain määrin tuhansien todistajien läsnä ollessa, mutta sitten Häneltä ruvettiin kysymään että "millä vallalla sinä näitä teet?" Siis kun ei enää voinut suoraan kieltää todisteiden puuttuessa, niin vikoiltiin Hänen tekevän niitä Saatanan voimalla...
Tästä kaikesta nähdää ettei syy uskomattomuuteen OIKEASTI syvimmältään ole siinä ettei muka voida uskoa kun ei nähdä eikä voida todistaa. Oikeampi syy on siinä ettei HALUTA uskoa Jeesuksen sanomaa!
Jeesus tiesi tämän ja siksi Hän ei tehnyt enää lisää ihmetekoja paikoissa joissa Häntä vastustettiin sillä ihmiset eivät HALUNNEET ottaa Häntä vastaan. Niin se on tänäkin aikana.
Mutta eivät uskovaisetkaan näe eivätkä koe, vaan kaikki "tunteet" ovat vain ihmisen oman psyyken vastausta siihen mitä evankeliumissa otetaan vastaan. Kukapa ei iloitsisi löytäessään peltoon kätketyn aarteen?
Uskoa ei pidä mieltää ollenkaan näkemisinä ja kokemisina vaan se on ainoastaan:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." 8Hebr. 11:1)
Vielä uskosta ja uskossa olemisesta:
Ensinnäkin uskoon tulemista ei pidä ruveta määrittelemään mitenkään mikä on ns. "oikea" uskoontuleminen tai "väärä " tapa. Sellaisia ei olekaan. Tärkeää on vain kysyä: uskonko minä tänään?
Uskominen ei tarkoita täydellisyyttä, -missään suhteessa! Päinvastoin, Raamattu opettaa että niin kauan kuin täällä loihassa elämme mailmassa, tietomme on vajavaista, uskomme on vajavaista, rakastamisemme ja lähimmäisen huomioiminsemme on vajavaista" Kaikessa jäämme siis riman alittajiksi.
Monet kuvittelevat että uskominen on jotain "voitokasta" kulkua onnistumisesta toiseen, kaikenaikaista ehdotonta varmuutta omasta pelastumisestaan tms. Mikään noista ei pidä paikkaansa. Pelastusvarmuudestakin puhutaan paljon mutta ainoa OIKEA ja raamatullinen "pelastusvarmuus" on varmuutta siitä että vaikka minä itse horju nja kompuroin joka päivä eikä minussa asu mitään hyvää, Jeesus ei heitä eikä Hänen armonsa meitä kohtaan muutu. Ei vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat! Kasteen liito pitää ja kasteessa annettu armo kantaa vaikka olisimme vaipuneet miten syvälle tahansa tuhlaajapojan tiellä. Kristus ottaa vastaan syntisiä, joka päivä! Joka aamu on armo uus! Tässä ei ole mitään eroitusta ihmisen ja ihmisen välillä. Jos olet syntinen (mitä taatusti olet) niin armo kuuluu juuri sinulle, tässä ja nyt! Ilman mitään omaia tekoja, ilman parannusta, ilman pyhitystä, ilman mitään sillä Jeesus on tullut pelastamaan meitä jumalattomia eikä vanhurskaita.
Painoatus on siis sanalla S A A T uskoa, tässä ja nyt! Sinunkin on lupa uskoa että Jeesus kristus, Jumalan Poika on sovittanut kaikki syntisi!
Uskovan on hyvä lukea paljon Raamattua koska Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. Raamatusta voimme oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan meihin nähden. Se ei ole mikään vaatimus, mutta uskon hoitamisen kannalta se on elintöärkeää sillä mistä muualta voisimme saada varmaa ja oikeaa tietoa evankeliumista ja elämästä? Emme mistään!
Seurakuntaan kuuluminen on tärkeää , mutta sekään ei ole mikään ehto tai vatimus vaan etuoikeus. On tärkeää uskon pysymisen ja kasvamisen kannalta saada käydä säännöllisesti ehtoollisella ja oppimassa kuultua Jumalan sanan selitystä. Mutta jos et voi. älä siitä murehdi, kyllä Jumala kykenee kaarneensa ruokkimaan vaikka keskellä yksinäistä korpea. Kristuksen seurakunta on kuitenkin tarkoitettu elämään yhdessä, sillä kuten vanha viisas sanonta kuuluu: ei yksi puu kauan pala. Joskus voi kuitenkin olla syitä ettei se ole mahdollista niin silloin saa olla vapaa. Ei sekään ole mikään vatimus.
Jos uskoa hoitaa seurakuntayhteydessä ja tutkii Jumalan sanaa, voi usko vahvistua joten ne ovat Jeesuksen kihlajaislahjoja uskovalle seurakunnalle. Itse ainakin huomaan että uskoni tarvitsee tätä. Jos en pitkään aikaan käy esim. ehtoollisella, kyllä alkaa kaivata sitä ja tarvitakin, kun maailman levottomuus ja turha hälinä alkaa tarttua liiaksi niin että iäisyyshorisontti alkaa hämärtymään.
Itse kun olen sekä ollut seurakuntayhteydessä, että lukenut Raamattua, niin voi todeta, ettei niistä ole mitään apua uskoon. Tulin ateistiksi.
Eikö se riitä, että uskoo pelastukseen helvetistä, jota ei edes ole. :)
Hauska juttu muuten, sanoin tässä pari päivää sitten, että metsä on minun kirkkoni, ja nyt seuraava sunnuntain jumalanpalvelus tulee metsästä.
Toisessa merkityksessä kirkko meni metsään jo paljon aikaisemmin ja eksyi.
Tuo sanonta: "Metsä on minun kirkkoni", tulee varmaankin paljolti siitä että luonnossa ihminen voi kokea jonkinlaista rikkoontumattomampaa rauhaa kuin ihmisten keskellä, hälinässä ja levottomuudessa. Luonnossa kaikki on enemmän "niinkuin pitäisi" eli misä enemmän ihmisiä, siellä enemmän syntiä, levottomuutta, turhaa hälinää ja rikkinäisyyttä. Luonnossa on enemmän Jumalan luomistahto vielä näkyvissä eli paratiisinomainen järjestys ja yksinklertaisuus: vrt. seuraava ja mieti tämän ajatuksen yhteyttä raamatunkohtaan:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä." (Room. 1. Luku 18-21)
Näkymätön olemus. Mooseksessa kerrotaan kuinka 74 ihmistä kerralla "katseli Jumalaa" samalla kun söivät.
Iankaikkinen voima. Ja silti me ihmiset teemme kaiken mitä täällä tehdä pitää.
Hebr.11:6 Biblia (1776) Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on, ja on niille kostaja, jotka häntä etsivät.
Ha haha.
Minä haluan uskoa mahdollisimman moniin sellaisiin asioihin jotka ovat totta ja hylätä mahdollisimman monta sellaista asiaa mitkä eivät ole totta.
Miksi mikään kirja -riippumatta siitä minkä uskonnon kirjaa ajatellaan- on muka jonkin taikaolennon viestiä ihmisille koska se on ristiriidassa sen kanssa mitä olemme maailmasta oppineet?
Jos Vedakirjassa on jokin asia mikä korreloi todellisuutta niin tarkoittaako se sitä että kaikki muukin mitä sinne kirjoitettiin on totta? Sama kysymys pätee Koraanin ja Raamattuun.
"Minä haluan uskoa mahdollisimman moniin sellaisiin asioihin jotka ovat totta ja hylätä mahdollisimman monta sellaista asiaa mitkä eivät ole totta." (q.v)
Mutta minäpä veikkaan että sinä et voi tietää läheskään kaikista niistä asioista, joiden uskot olevan totta; -että ne oikeasti ovat totta.
Jos lähdetään oikein rehellisesti pohtimaan niin elämässä on vaikka kuinka paljon asioita joita et voi järjelläsi itsellesi "todista", vaan niiden suhteen olet sen varassa mitä toiset ovat sinulle kertoneet tai mitä olet lukenut toisten väittävän.
Enimmäkseen asiat joihin uskot ja joiden kuvittelet olevan "todistettuja", johtuvat siitä että uskot lapsellisesti ettei niin suuri ihmisjoukko voi erehtyä.
Esimerkiksi uskot varmaan että jääkaapin valo sammuu kun oven laittaa kiinni. Ok. Voise samuakin mutta SINÄ et ole sitä koskaan omalla järjelläsi käsittänyt itsenäisesti etkä tehnyt tieteellisiä kokeita sen toteamiseksi.
Yritän siis sanoa että vaikka esität ja ehkä näennäisesti uskot olevasi loppuun asti rationaalinen, niin et sinä ole. Jos olisit johdonmukaisesti rationaalinen, et voisi uskoa mitään mitä et ITSE ole järjelläsi ja tietämykselläsi todistanut.
Että se siitä "minä uskon vain asioihin jotka ovat totta"...
No jääkaappi toimii ja näkyy jatkuvasti, Jumala näkyy ja toimii vain kirjassa nimeltä Raamattu.
Mitään+asiaa+ei+voi+tietää+100%+varmuudella.+Täytyy+löytää+järkevä+peruste+uskoa+ja+metodi+hankkia+uutta+tietoa.+Tieteellinen+metodi+on+osoittautunut+ainoaksi+luotettavaksi+keinoksi+peilata+todellisuutta.+Kaikki+pohjautuu+todisteisiin+ja+on+mentävä+sinne+minne+ne+osoittavat.
Nyt oli hieno TV-sarja nimeltään Elävä puu.
Siinä kerrottiin kuinka puu, vaikka se olisi hakattu poikki, voi alkaa versomaan sen maan alle jääneistä juurista.
Tulipa heti mieleen raamatun sana Jesajassa: ' Kuinka Isain kannosta puhkeaa virpi ja vesa versoo sen juurista.
1Moos.25:8 Biblia (1776) Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö. Kirjoitetaan: iässä.
Room.15:12 Biblia Ja taas sanoo Jesaias: sen pitää oleman Jessen juuren, ja on nouseva pakanoita hallitsemaan, jonka päälle pakanat toivoman pitää. Ilm.22:16 "Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
1Moos.1:21 Biblia Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka veden kuohuttivat yltäkyllä kukin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivelliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi. Kirjoitetaan: kaikki naiset, yltä kyllä. Valaat (Cetaca) on vedessä elävien nisäkkäiden lahko.
Siinä se raamatun uskottavuus meni heti ensimmäisessä lauseessa:
Valas EI ole kala!
>> Enää ei niin paljon uskota, ei kristinuskoonkaan. Miksi, sitä ihmettelee moni kannattaja <<
Ihmiset ei usko, koska vanhemmat ei tuputa, eikä yhteisö vaadi.
Puuttuu siis ulkopuolinen pakko.
"Enää ei niin paljon uskota, ei kristinuskoonkaan. "
Tässäpä kysymys, jota pitää hetki miettiä.
Kristinuskohan hiipuu kaikissa Pohjoismaissa.
Mutta usko tuntuu säilyvän, se vain kohdennetaan nyt toisenlaisiin kohteisiin.
Tarkoitin+lähinnä+uskovien+määrää.++Enää+alle++Suomen+30%+kansasta+uskoo+Jumalaan,+ja+Islannissa+alle+25-+vuotiaista+nolla+prosenttia.
Olemme siitymävaiheessa matkalla aikakauteen, jossa ihmisten pääosa hahmottaa todellisuuden muutoin kuin jumalauskon ja perinteisten uskontojen kautta. Mutta itse uskonnollinen taipumus on pysyvä ja saa uusia muotoja.
Uskonnollisuus tuo uusia jumalattomia uskontoja, kuten kyökkipsykologian, kasvissyömisen, lähiruoan, luomuruoan, painontarkkailun, liikunnan korostamisen, terveellisyyden tavoittelun ja sen mittaamisen yksinomaan elämän pituudella, yliopistolääketieteen ideologiset suuntaukset ja vaihtoehtolääkinnän ynnä monia muita.
Uskonnollisuuden säilymisestä uskontotieteilijät ovat jokseenkin yhdellä kannalla, ja samaan suuntaan puhuu myös biologia. Uskonnollisuus on geneettinen ja synnynnäinen ominaisuus kuten kyky oppia kieltä, mutta minkä kielen oppii, riippuu ympäristöstä.
Olen vähän samoilla linjoilla kuin Dogmatikos tästä ”…ihmisten pääosa hahmottaa todellisuuden muutoin kuin jumalauskon ja perinteisten uskontojen kautta.”
Eli nyt haetaan kaikenlaisista enkelijutuista, ”kaatumisista”, elämyksistä, yksisarvisista jne. samantyylisiä asioita kuin perinteisestä kristinuskosta. Samoin eri uskontojen kokeilut ovat yleistyneet, lähtien ihan vaikka suomenuskosta aina buddhalais-tyyppisiin uskontoihin. Ihan uusia muotoja syntyy koko ajan kuin sieniä sateella. Kaikille niille on yhteistä se, että niihin liittyy joku yliluonnollinen elementti.
Sen sijaan en pidä minään uskontoina ruokavalion tai terveellisten elintapojen eri liikkeitä. Ovathan vain aina innostuksen kohteena. Pikemmin pitäisin uskontona jo mm. erilaisia finanssitalousteorioita, sillä niihin uskotaan vaikkei kukaan oikeastaan tiedä, miten ne toimivat jne.
Ja kun ajattelee mikä on suomalaisten luonnollisin uskonto: maanläheinen, jossa puut ovat tärkeässä roolissa. Luterilaisuus on ulkomailta tuotua Ruotsin kunkinkaan uhkauksella.
Ei nyt ihan noinkaan, osittain kyllä. Kyllä luterilaisuudessa on paljon juuri sitä maanläheisyyttä, mikä upposi hyvin suomalaisiin. Luterilaissuudestakin tehtiin sellainen suomalainen versio.
Kyllä sitä uskoo vaikka poliisia joka heiluttaisi nenäsi edessä pamppua, saatikka sitten pappia joka paasaa sinulle helvetin kauheuksista tulisine järvineen.