Ei löydy enää 40 vuotiaana. Miehet lihavia eikä ne huolehdi itsestään.
Miehet rumentuu vanhetessaan
Kaunotarr
29530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Rumahan minä olen kuten miehet yleensäkin, mut tuota lihavuutta en 185/76 ruhollani ihan niele.
Enpä minäkään kovin lihava ole.
Joo eipä tässä enää oikein kuosisaan oo mut onneksi tukka harmaantuu :)
Miksi pitäisi huolehtia kun naisetkin rumia.
Syöminen on kivaa
Paskapuhetta.+On+väärin+tuomita+kaikkia+99%n+perusteella!
Miks pitäis, pillua saa tarpeeks muutenkin. Ja olut on vaan niin hyvää.
Senpä takia 40-vuotiaat kulahtaneet naiset sopii heille parhaiten.
Mies on hyvänkokoienn 100 kiloisena. Pituudella nyt ei ole elämän mielekkyyden kannalta merkitystä. Pääasia on että on itse onnellinen.
Sanoo 100 kiloinen nainen.
Kyseessä on lyhyt ja painava mies.
Lihavuudella ei ole välttämättä mitään yhteyttä hyvään kuntoon. Kohtuurahoissa lihava ihminen voi olla varsin hyvässä kunnossa - sairaalollisesti lihavat ovat eri juttu.
Eli raha vaikuttaa siinäkin..
Ei sillä ole merkitystä onko lihavuudestaan huolimatta hyvässä kunnossa. Jos mies päästää itsensä lihavaksi, hän ei huolehdi itsestään. Lihavampi mies haisee pahemmalta, vanhenee nopeammin ja on monella muullakin tavalla epämiellyttävä ja epäesteettinen. Miehen pitää olla sen verran turhamainen, ettei kestä katsoa läskiukkoa peilistä.
Niin jos lihava mies treenaa niin kyllä tulee lihasta ja nostaa 200 penkistä silloin on hyväkuntoinen mutta ei mikään maratoonari. Minäkin nostan 120 kg penkistä ja indeksien mukaan olen sairaalloisen äski kun ylipainoa on 12 kg.
12 kg ei tee sinusta sairaalloisen läskiä. Minulla on 20 kg ylipainoa enkä minäkään ole kuin "merkittävästi lihava", ei vaikea eikä sairaalloinen lihavuus.
ATM-34 vai mikä tää nyt oli... terve vaan :)
Siinä on tasapainoilua. Ne joilla on pään sisältö kunnossa, ovat kiinnostavia vaikka minkä näköisenä. Ja vaikka olisi kuinka kireä ja lihaksikas kroppa, niin ei kiinnosta jos päässä hölskyy pissa.
Nelikymppisistä jo näkyy eletty elämä ja elämäntavat. Siihen mennessä fiksut kehityskelposet ovat jo oppineet elämään itselleen hyvää elämää. Vastaavasti siitä ikäluokasta löytyy myös paikalleen jämähtäneitä katkerikkoja.
Jos kroppa ei ole kunnossa, ei ole kyllä pään sisältökään, se on tosiasia. Joko elämästä puuttuu liikuntaa mikä ennakoi sairauksia ja huonokuntoisuutta, tai sitten mies mättää lohturuokaa jolloin päässä on vikaa.
Tuon määritelmän mukaan todella harva yli nelikymppisistä miehistä olisi päästään tarpeeksi terveitä. Yhtälailla urheilijoista löytyy päävikaisia. Ajattelen ennemminkin niin, että itsensä kanssa sujut oleva harrastaa asioita, jotka itseä kiinnostaa. Kaikille ei tule hyvää oloa liikunnasta, mutta näillekin on ottajansa, vaikkapa toinen samanlainen.
Jokaisella meistä on jonkin asteinen trauma ja ennakkoasenne erilaisiin tilanteisiin tai kohtaamisiin. Miten niitä sitten osaa selvitellä eri tilanteissa onkin se erottava tekijä. Lohturuokakin on joskus aivan paikallaan, jos siltä tuntuu.
Onko jotain takeita että monikaan yli nelikymppinen mies olisi päästään tarpeeksi terve?
Toisesta ketjusta toiselta kirjoittajalta poimittua, ja vähän eri kriteerein, mutta kuitenkin:
"Moni on jo luovuttanut. Ottanut yksinäisyyden pelossa epäluotettavan miehen, kun ei muuta saa siihen pysynään. Tai tehnyt lopulta lapsen yksin. Tai hankkinut koiran tai hevosen. Tai reissaa ulkomailla katsomassa maailmaa. Tai on vain yksin ja elää arkeaan.
Lähes joka pv joku tuttu kertoo, miten taas joku kaverin mies jäi kiinni kaksoiselämästä. Ei oo vielä tullut rehellistä miestä vastaan. Lopulta ne rehellisenäkin pidetyt on näyttäneet paskat puolensa.
Nykymiehet on SAIRAITA! "
Tuo oli yhden kirjoittajan mielipide, näkemys ja kokemus. Pitäkööt sen mun puolestani.
Jokainen määrittelee sen itse, minkälainen ajatusmaailma ja suhtautuminen asioihin on tarpeeksi siedettävää. Yhdelle kelpaa ja toiselle ei.
Yhden kirjoittajan ja hänen tuttavapiirinsä.
Vain yhden kirjoittajan näkemys. Tuttavapiiristäänkin.
Kukapa ei rumentuisi, jos sen niin tahtoo nähhä. Ikääntymisen nimittäin. Jotenkin nelikymppisenä näkee muutakin ihmisessä, kuin nuorekkaan tai nuoren ulkonäön. Ja se muu merkitsee eniten...
Näinpä. Mun mielestäni vanheneminen ei rumenna ketään. Kasvoista ja olemuksesta näkee kyllä aika hyvin asenteen elämään ja toisiin ihmisiin. Yksinkertaistettuna: katkera, pahansuopa ja ylimielinen näyttää rumalta minkä ikäisenä tahansa.
Miksi ne naiset sitten aina erehtyvät ottamaan sen katkeran, pahansuovan ja ylimielisen ja valittavat sitten miten kauhea mies se oli? Eikö se nyt muka kasvoista näkynyt, mitä?
Miten niin aina?
Ihmiset muuttuvat. Tulee uusia tilanteita, elämä muuttuu, odotukset ja arvot eivät aina kohtaa. Kun toiseen tutustuu paremmin, voi kohta tai vuosien saatossa ilmetä jotain mikä ei toimi. Saahan sitä valittaa... se voi helpottaa omaa oloa siinä hetkessä. Varmasti siinä kumppanissa oli hyvääkin, mutta jos tuntuu enimmän aikaa pahalta niin eipä kannata sellaista suhdetta jatkaa.
Jos joku mies tai nainen (ei kaikki naiset eikä kaikki miehet) näkevät suhteen loputtua toisen noin negatiivisesti, varmasti hänessä itsessäänkin on ollut vikaa. Joko jo valintavaiheessa (kriteereissä) tai ongelmien käsittelemisessä jatkossa. Jotenkin tuntuu, että moni haluaa kumppanista itsensä jatkeen tai vahventajan. Ei eroteta, että toinen on oma yksilönsä omine tarpeineen ja ajatuksineen.
Moni epämiellyttävä piirre tulee ilmi vasta tutustuessa paremmin. Mutta paljon jo voi päätellä kohtaamistilanteessa. Siitä, miten toinen on läsnä ja vastavuoroisuus toimii.
Ei rumene jos muistaa olla hauska :D
Naiset on ihan htä lihavia ja rumia mutta vaativat silti niitä komeita miehiä jotka bodaa ja ovat huippu kunnossa. Menkäähän iskemään naisia treffi palstoilta niin voitte todeta itse ettei tavis tantat teitä kelpuuta.