Haluaisin keskustella aiheesta millaista on elää suhteessa muslimiuskonnon omaavan miehen kanssa.
Mielellään naispuolisten kokemuksia olisin vailla.
Lähinnä mitä naisen on syytä tietää alunperin ennenkö suhde vakavoituu, pystyykö tällaisen kanssa elämään tasa-arvoista elää ns. suomalaisittain? Mitkä voivat olla ne suhteen huonot entä hyvät puolet? Mitkä asiat ovat "totaallisesti" eri tavalla kun meillä normaalisti? Kyseessä ei ole mikään "himo-muslimi" mutta joitakin piirteitä löytyy jotka mietityttää. Pitääkö suomalaisnaisen ikäänkuin "luopua" jostakin mihin normaalisti on tottunut jne....
Mielellään naispuolisten kokemuksia olisin vailla.
Lähinnä mitä naisen on syytä tietää alunperin ennenkö suhde vakavoituu, pystyykö tällaisen kanssa elämään tasa-arvoista elää ns. suomalaisittain? Mitkä voivat olla ne suhteen huonot entä hyvät puolet? Mitkä asiat ovat "totaallisesti" eri tavalla kun meillä normaalisti? Kyseessä ei ole mikään "himo-muslimi" mutta joitakin piirteitä löytyy jotka mietityttää. Pitääkö suomalaisnaisen ikäänkuin "luopua" jostakin mihin normaalisti on tottunut jne....
Vastaukset 71
Vanhimmat
Mieheni on muslimi, mut ei mikään tosi sellainen, eli häneltäkin löytyy joitakin piirteitä.
Ei näistä voi koskaan sanoa mitä tuleman pitää mutta meillä esimerkiksi silloin kun tavattiin, halusin heti keskustella asiat halki. eikä minulla tuolloin ollut mitään käsitystä muslimeista...ajattelin vaan että naista alistava joten kävin aika hyökkäävästi mieheni päälle, ilmoitin että minusta et saa kotivaimoa tekemälläkään jne...
Eikä hän edes niin ajatellut, joissakin asioissa tietysti joustan mutta ne ovat ehkä enemmän kulttuuriin liittyviä kuin uskontoon sillä meillä tuo uskonto ei kyl näy ns jokapäiväisessä elämässä. Silloin tällöin tulee esiin ja asioista sitten jutellaan...
Lähinnä minulta se vaatii hyvää selityskykyä, millä voin todistaa miehelleni että miksi jotkut asiat ovat paremmin toisella tavalla ja samoin hän selittää ja tehdään kompromissejä...
Joten kyllä meillä tasa-arvo toteutuu, kotitöitä tekee molemmat jne...
Eikä minun ole tarvinnut mistään luopua, ainut mistä mieheni ei pidä on mini mini hameet, mutta niitä en ole muutenkaan pitänyt... =)
Kiitos viestistäsi :)
Meillä ei tämä kommunikointi tapahdu toivotulla tavalla. On asioita joihin vain vinkataan kämmentä eikä niistä pääse puusta pidemmälle. Olen ymmärtänyt että esim alkoholi ei ole sallittua välttämättä enää "myöhemmällä iällä" tai kun naisesta tulee äiti. Ja kotityöt sekä lapset ovat enemmän tai vähemmän naisen hommaa. Joskus jos mainitsen kotitöistä vastaus on ettei se ole hänen hommaansa. Enkä välttämättä edes onnistu käymään ulkona vain tyttökavereitteni kanssa ilman että hän tulee mukaan. Ja sitten on olemassa tällainen motivaation puute mitä tulee suomen kielen opiskeluun ja tai panostukseen liittyen työnhakemista. Joskus tulee outoakin tekstiä humalassa siitä mitä minun pitäisi tehdä tai olla vaikka minä se töissä käyvä olen, ei hän. Ehkä se tasapaino kuitenkin joskus löytyy? Osaisitko yhtään kertoa mitkä olisivat sellaisia merkkejä että kannattaisi luopua koko suhteesta?
=(
Kämmenen vinkkaus, hmm, itse varmaan olisin jo luopunut...hän ei siis edes selitä sinulle...
Oletko kysynyt esim miksi hän ajattelee että kotityöt kuuluvat naiselle...?
No meillä alkoholin suhteen on niin ettei tykkää minu vetävän kännejä, mut seurustelujuomana saan sitä käyttää, ja minusta tuo on vaan hyvä ettei alkoholia käytetä humalaan asti, sillä hänkään ei sitä käytä niin...
Ulos meno naisten kanssa, tuohon en voi sanoa mitään kun itse aina toivon että mieheni tulee mukaan...on helpompaa kun ei tartte ketään hätistellä poies ja muutenkin tykkään käydä hänen kanssaan ulkona, vaikka olis tytötkin menossa mukana...
Suhteesta luopuisin siinä vaiheessa jossa SINÄ olet se joka tekee myönnytyksiä eikä hän ollenkaan, tai jos koet että joudut luopumaan itsellesi tärkeistä asioista.
Tiedän yhden muslimi miehen joka kyllä ajattelee juuri näin että naisen paikka keittiössä jne, mieheni kaveri ja kyllähän katsoikin kun minä laitoin miestäni joskus ojennukseen, kun sitten kysyin mieheltäni että mitä se möllötti totesi mieheni vain että "meidän kulttuurissa ei ole tapana että nainen tekee noin mutta älä sinä siitä välitä kun ei välitä hänkään, hänellä tärkeämpää on se että me ollaan onnellisia yhdessä"
Se on vähän monipiippuinen juttu. Välillä tuntuu ettei nämä kotityöt ole ongelma, mutta välillä siitä tulee sanomista, jos esim pyydän tekemään jotain. Tuntuu ettei tähän välttämättä tule balanssia koskaan. Hänen tempperamenttinsa pääsee valloilleen tietyistä asioista eikä siinä vaiheessa kannata keskustelua jatkaa. Yleensä kun hän on ottanut. Hää käy ulkona kavereidensa kanssa useimmin kun minun kanssani mutta tämä johtuu luonnollisesti siitä että minun on noustava aamulla töihin. Arvailen vain mitenköhän olisi jos minä haluaisin joskus tai kaverini haluaisivat tavata minua ilman häntä, onnistuisikohan se. Meillä ei ole koskaan talous antanut periksi moiselle. Mutta vastauksesi antoi paljon ajateltavaa, myös muiden vastaukset. Kiitos siitä! Panostan tähän kommunikointiin huomattavasti enemmän tästä lähtien =)
Ei millään pahalla, enkä tunne tapaustasi sen tarkemmin, mutta mieti hyvä ihminen, mitä haluat elämältä. Jos tilanne on jos tuossa vaiheessa tuollainen, ja miehen asenne se mikä on - se TUSKIN muuttuu paremmaksi tulevaisuudessa.
Mutta tsemiä...
Jätkähän viilaa sua linssiin koko ajan. Sietäsitkö tollasta käytöstä suomalaiselta. Jätkä elää ilmaseks vierelläs eikä edes välitä susta.
"Sietäsitkö tollasta käytöstä suomalaiselta."
Tuossa lauseessa on kyllä tietty viisaus. Jos tuollaisia asioita kerrottaisiin jostain suomalaisesta miehestä niin kyllä naiset tai ainakin feministit olisivat joukolla kimpussa kuin hyeenat - millainen peräkammarinpoika sovinistisika-juntti suomalaisressukka tuo mies olisikaan.
Mutta kun kyse onkin nyt ulkomaalaisesta muslimista niin keskustelu on hyvin rauhallista, analysoivaa, ja ymmärtävää.
poikkeuksiakin tuosta säännöstä lienee tässä keskustelussa?
Poikkeuksia löytyy mutta etkö ole kanssani samaa mieltä että tällainen "kaksoisstandardi" on enemmän tai vähemmän olemassa. Muslimia joka toimii kuin "sovinistisika" ymmärretään vaikka ei täysin hyväksyttäisikään, mutta suomalainen vastaavassa tilanteessa teilataan suoralta kädeltä.
Asia lienee jossain määrin sama myös ulkomaalaisten naisten ollessa kyseessä, eli suomalaiset miehet hyväksyvät heiltä sellaista jota eivät hyväksyisi suomalaiselta naiselta. Kuten sietävät anoppiaan ;) No leikki leikkinä mutta näin väitän.
en nyt ihan menisi suoralta kädeltä allekirjoittamaan. jos kohdalleni olisi osunut sovinistisika muslimi hän olisi saanut kenkää siinä missä sovinistisika suomalainenkin. kumpaakaan en vaan ole tavannut. tai toki olen tavannut mutta käsivartta lähemmäs he eivät ole päässeet!
jokaisella meistä on omat vikansa, suotakoon se myös sovinisteille. mutta kaipa niillekin ottajansa löytyy, suomalainen tai ulkomaalainen!
tuli vaan mieleen että tuossa alempanahan mä olenkin kuvannut meidän suhdettamme minun näkökulmastani. kyllä mulla oli ennemminkin käsitys hänen sovinistisuudestaan joka hänen taytyi osoittaa vääräksi. näin päin siis meillä!
En puhunutkaan sinusta, vaan että ko. suhtautumistapa on yleistä ainakin Suomessa.
Mies ei kulje kaupungilla kanssani paljon koskaan.
Saan tavata ystäviäni ihan yksin. Olen täysin vapaa kulkemaan mihin vaan ja milloin haluan.Kotityöt on minun kontollani, hän ei jaksa (äiti on passannut kotona piloille..)Varmaan samaa lusmuilua on suomalaismiehissä.
Mies ei tykkää pussailla. Se ei kuulemma kuulu kulttuuriin. Eli pusuja en saa...
suomalaiseen tyyliin...:D
Paljolti kulttuuri ja uskonto kulkevat käsi kädessä muslimeilla. Ja ymmärrettävää se onkin, jos lapsesta asti on asiat omaksunut, niin huomaamatta niitä tapoja noudattaa aikuisenakin.
Olen ihmetellyt joitakin juttuja ja vasta myöhemmin tajunnut, että ne kuuluvat islamiin.
Sitten on tämä puhtauskäsitys. Mies pesee itseään kovasti ja vaihtaa vaatteet useammin kuin minä. Joskus ärsyttää, kun pitää päivän vaatteiden pitämisen jälkeen pestä pyykkiä...
Sitä kämmenenen vinkkaamista on meilläkin riitojen aikana. ;)
Samoja ongelmia minulla olisi ihan suomalaismiesten kanssa, kokemusta on.
Joten sinnitellään..
Alkoholi on islamissa kielletty kokonaan.Jos miehesi juo,tuskin hän sitä sinultakaan voi kieltää.
Kuten jo aiemmin on käsitelty täällä monesti:
Huonoja puolia (ainakin mielestäni) on aika monen muslimimiehen vaatimus pojan ympärileikkauksesta. Jos pidät itse alkoholin ottamisesta silloin tällöin, niin monet muslimithan eivät juo..Tosin en tiedä voiko sitä kutsua huonoksi asiaksi!
Jos mies on Suomessa, hän todennäköisesti vaikuttaa kovinkin avarakatseiselta, mutta aika varmasti hänen kotinsa ja sukunsa omassa kotimaassa odottavat mieheltä tiettyjä asioita (suvun yhteisöllisyyshänn arvostus ja sosiaalinen paine on usein voimakasta). Tosin tässäkin asiassa se voi olla kaksiteräinen miekka.
Toisaalta ainakin minun tuntemani muslimimiehet ovat herrasmiehiä ja tyylikkäitä...Tiedä häntä. Kaikki yksilöitä?
kuten varmaan jo arvaatkin, meistä kukiin voi puhua vain omasta miehestään. sinun miehesi tuskin on minun mieheni kaltainen mutta jos sinua yhtään auttaa niin kerron mielelläni millaisiin kummallisuuksiin tai tavllisuuksiin olemme törmänneet.
tasa-arvo: mieheni on ylpeä siitä että hän osaa siivota ja kokata hyvin, siis paremmin kuin minä ja se ei ole ihan huono se. miesten ja naisten työt menevät meillä iloisesti sekaisin, tosin kun otan porakoneen käteeni, mieheni katsoo minua se "saanko minä hoitaa edes miesten työt ihan itse" katse silmissään..
vaatetus: pidän naisellisista vaatteista. korkeat korot, muodot paljastava vaatetus, koruja, meikkiä..mutta ei paljasta pintaa. eipä juuri, reiteni ja rintani eivät paljoa esittelyä kaipaa :0)
alkoholi: juon harvoin. tiedän, se on suhteelista mutta kerran-kaksi vuodessa taitaa osa lähelle oikeaa. mieheni ei ole absolutisti, joten minun ei myöskään tarvitse piilotella juomistani.
iltaelämä: en juuri käy ulkona kavereideni kanssa, tosin en käynyt silloinkaan kun seurustelin suomalaismiehen kanssa.
kaverit: vain kaksi hyvää ystävää, muut hyvän päivän tuttuja. kahdesta ystävästäni toinen on mieheni mielestä kevytkenkäinen,mutta olkoon. hän on silti minun ystäväni!
työelämä: työskentelen unelma-ammatissani. mieheni on ylpeä myös ammatillisesta minästäni ja tukee minua vaikeinakin aikoina(ja niitä on viime aikoina ollut paljon).
ruoka: mies ei syö sikaa eikä sisäelimiä, minä taas syön kaikkea. en koe menettäneeni mitään luopuessani sianlihasta ja sisäelimistä(okei, välillä tulee kiusaus maksalaatikkoon!). syön niitä jos töissä tai vieraisilla tarjotaan, mutta mieheni ei edes silloin.
uskonto: pyhät vietetään kummankin uskonnon mukaan, minä olen tehnyt pari paastoakin. nykyinen työni on kuitenkin niin rajoittavaa, etten saa enää paastota..joulu vietetään ilman lahjoja, kuten minun perheessäni on ollut muutenkin tapana. vain lapset saavat lahjoja. yhteen kokoontuminen on tärkeämpää. uskontoon liittyvät toimet (rukoilu yms.) tehdään pyhien aikaan. itse ukoilen joka päivä mutten niin dramaattisen suurielkeisesti kuin mieheni. moskeijassa ja kirkossa käymme kumpikin erikseen silloin kun käymme.
avioliitto: meidät tullaan varmaankin siunaamaan sekä islamilaisittain että luterilaisittain. isoja häitä en toivo, mieluummin häämatkaa jonnekin kauniiseen paikkaan. olemme olleet avoliitossa jo vuosia, eikä se ole tuntunut haittaavan kuin mieheni vanhempia. naimisiin pitää muuten mennä ennen kuin hankitaan lapsia!
niin ja väkivalta: lempeä mieheni on niiiiin taitava sivaltamaan sanan miekalla että nyrkkiä hän tuskin tulee koskaan tarvitsemaan.
näitä asioita tuli mieleeni ihan satunnaisessa järjestyksessä. toivottavasti sait edes jonkun kuvan siitä mitä tulevaisuus sulle voisi tuoda tullessaan. suosittelen ehdottomasti tutustumaan miehen vanhempiin. vain heistä näet sen, millaisen miehen ja naisen kuvan miehesi on oppinut!
Ilmeisesti suomi neitoa saa sittenkin pitää nyrkin (tai henkisen väkivallan) ja hellan välissä kunhan on vain ruskea naama. Suomalaismieheltähän tuollaista käytöstä ei enää millään suvaittaisi, mutta kun päälle laitetaan eksoottisuuslisä niin saa taas käyttäytyä ihan miten vaan.
Kireähenkistä kommentointia...minä en jaksaisi elää suomalaisen perusmiehen kanssa, joista suurin osa ei osaa elää. Olen naimisissa marokkolaisen kanssa viidettä vuotta ja suhde on tasapainoinen uskonnon ja kulttuurin suhteen. Hänellä on ollut sopeutumisongelmia mutta ongelmia niitä on jokaisella. Tärkeintä on se, että on itse onnellinen ja tyytyväinen suhteeseen. Siksi mittarina voi käyttää vain omaa järkeään ja tunnettaan. Mihin minä olen valmis, missä menee raja? Mutta selvää kai on, että PUHUMAAN on opittava, oli suhde suomalaisen tai ulkomaalaisen kanssa.
miehelläni ei ole ruskea naama.
Sanoisinko näin että monet näistä ulkomaalaisista on todella kiinnostuneita lasten tulevaisuudesta, vaimon hyvinvoinnista. He ovat perheen pää ja tekevät kaikkensa perheen eteen. Pitävät kuria sekä lapsille että vähän vaimollekkin. En tarkoita lyömistä, vaan että perheen pää pitää huolta "omistaan". Tunnen monta jotka vievät lapset tarhaan, laittavat ruokaa, tekevät koulutehtävät lasten kanssa jne. Uskottomuus ei yleensä muslimien kulttuuriin kuulu. Miks niin monilla on tollasia ennakkoluuloja ihmisiin? Tutustukaa toisiin ihmisiin eri kulttuureista niin saatte enemmän tietoa ja kokemuksia.
Olen itse kiinnostunut eräästä miehestä joka on muslimi. Pelkään kuitenkin suhteen aloittamista vaikka pidän hänestä. Hän ei vaikuta mitenkään yli uskovaiselta ja on tosi ihana. Mutta koskaan ei voi tietää. Olen lukenut kirjan joka kertoo juuri siitä pahimmasta painajaisesta mihin voi joutua. (Liza Marklundin "Uhatut")olenkohan sitten vaan yli-vainoharhainen.
uskottomuudesta vielä, Eikö musilimit salli 4 vaimoa ja lukematon määrä jalkavaimoja?? Niin, ohan niitä yhden yön "pika-avioliittojakin"
minä tulen allekirjoittamaan sellaisen sopimuksen avion auvoiseen satamaan astuessani jotta muita vaimoja ei minun lisäkseni tule olemaan.
ja mitäs uskottomuutta se on jos vaimonsa kanssa nussii?
Että oikein sopimuksen joudut asiasta kirjoittamaan? No just.
Johonkin rajaan asti on siedettävä erilaista käytöstä, siinä kohtaa kun se menee ristiin omien intressien kanssa ja yli äyräiden, on tehtävä omat johtopäätökset.
Meidän kaksikultturisessa suhteessa alkuun otettiin mittaa eroista, ja niistä selvittiin. Ei henkistä, eikä fyysistä väkivaltaa mutta kun painetta kertyy niin se sitten päästetään ulos. Kymmenen vuotta, ei ensimmäistäkään lyöntiä, eikä tule.
Jatkuvaa pientä sopeutumista, kasvamista, realiteetteja.
eikö avioliittokin ole sellainen?
sopimus on minusta aiheellinen, sillä kannatan itsekin yksiavioisuutta! sinä varmaan olisit mielissäsi neljästä vaimosta.
Minä? :) En minä ole kirjoittamassa sopimusta mistään jalkavaimoista, sinä olet. Aikamoisen häntäheikin olet onnistunut pyydystämään :)
minua ei kiinnosta mielipiteesi.
minua ei kiinnosta mielipiteesi.
Vastaat kuitenkin pariinkin kertaan..
vaikka massapostittaminen ei pitäisi palstalla onnistua, pystyn silti tekemään niin.
olen mä aika taitava, eikö?
et. hölmö sinä olet.
sellaista vaan, että islamiin ei kyllä kuulua alkoholi ei sitten tippakaan...muodot paljastava vaatetus ei myöskään ole islamin hommia..ei myöskään meikki.
JA OIKEASTI RUKOUS ON ISLAMISSA JOKAPÄIVÄISTÄ JA VIISI KERTAA VIELÄ RUKOILLAAN! Paaston aikaan tietysti myös, koska paasto ei ole paasto ilman rukousta..
sinä taidat sekoittaa nyt jotakin kulttuuria ja uskontoa, mutta puhdas islam perustuu viiteen pilariin: uskontunnustus, rukous, pyhiinvaellus, almut ja paasto--näitä meillä kotona noudatetaan ja yritämme muutenkin elää Allahin tahdon ja koraanin mukaan.
Islam ja tasa-arvo kyllä voidaan yhdistää!Musliminaisten eikä miesten ei kuulu eivätkä he saisi käydä discossa se on kiellettyä!
Mutta ystävät sen sijaan..niitä minulla on sekä muslimeita että ei-muslimeita--ihmisiä, jotka kunnioittavat minua ja valintojani. Naisia luonnollisesti kaikki, mutta niin miehenikin ystävät ovat miehiä. Muslimia ei voida vihkiä luterilaisesti! Ja muslimimies ei saisi sivaltaa edes sanan miekalla eikä myöskään saisi koskaan syödä sikaa koskaan!
Mieheni ei rukoile, syö meetvurstia silloin kun haluttaa. Ainoa asia on juominen ja tupakointi, sitä hän ei onneksi tee.
Saa nähdä, millaiseksi muutumme, jos lapsia siunaantuu.
Muuten sanoisin, että ongelmista huolimatta haluan elää mieheni kanssa lopun elämääni, jos kaikki menee hyvin. Hän on minulle se oikea..
ja sinä käännynnäisenä alat opettaa miten oikeaa islaminuskoa harjoitetaan? tiedän islamin viisi peruspilaria. kyse oli kuitenkin minun vaatetuksestani ja minun maksalaatikon syömisestäni, ei mieheni. jos mieheni hyväksyy minut näin, ei minulla ole mitään valittamista hänen suhtautumisessaan.
ja meidät muuten vihitään ev.lut.kaavan mukaan, se on minulle yhtä tärkeää kuin miehelleni tulla vihityksi imamin toimesta.
en ymmärrä hyökkäystäsi. haluatko opettaa miestäni hyväksi muslimiksi? kiitos ei tarvitse, tiedät kyllä itsekin miksi!
Minä haluaisin opettaa teidät muuttamaan muualle. Mutta taitaa olla turha toivo...
Toi on ehkä totta, mutta kuinka paljon esim. suomessa pahoinpidellään naisia , lapsia päivittäin? Kyllä niistäkin kirjoja on. Hanki tietoja miehestä.Kyllä sä huomaat sen käyttäytymisestä mikä se on. Kyllä keskusteleminen kaikesta paljastaa ennen taikka myöhemmin toisen luonteen. Naimisiin ei kannata mennä ennen kun todella tuntee sen toisen.
Subhaan allah, jokainen noudattaa islamia omalla tavallaan ja me pyrimme noudattamaan sitä niin kuin Allah on sen ilmoittanut..Allah on yksi ja Allah on ainoa, enkä minä pyri sinua opettamaan, sanoin vain, että tuota ei kannata kutsua islamiksi. Minulle Islam on ainoa oikea tie ja tiesitkö, että me islamiin palanneet olemme Koraanin mukaan todella puhtaita, siis etenkin jos elämme Koraanin mukaan.
Mutta halusin vain kertoa ihmisille siitä, että ei Islam todella hyväksy alkoholia, ei discossa käyntiä jne. jotta muille ihmisille ei tulisi vallan väärä kuva.
Ja toden totta olen onnellinen siitä, että mieheni noudattaa islamia niin hyvin kuin mahdollista, sillä jos ei yrittäisi noudattaa eikä rukoilisi, olisi todella vaikea olla hänen kanssaan. En siis ymmärrä, mitä vihjailet..sillä ei islam todellakaan hyväksy naisten alistamista eikä väkivaltaa, ei naisten sukupuolielinten silvontaa..islamin ja kulttuurin sekoittaminen se on niitä ikäviä käytäntöjä tuonut.
Ja lisäksi ei fundamentalismi myöskää ole islamia, eikä etenkään terrorismi..sillä islamhan tarkoittaa rauhaa.
Tulinnat, joita terroristit Koraanista julkaisevat ovat valheellisia.
Ja oikeasti, sen jälkeen, jos muslimimies on vihitty kristillisesti hän ei oikeastaan ole enää muslimi.Eri asia, jos menette maistraatissa naimisiin. Kristitty nainen sen sijaan voi mennä naimisiin moskeijassa, koska muslimimies voi mennä kristityn kanssa vihille ilman, että hän kääntyy, vaikkakin kääntyminen on luonnollisesti suositeltavaa.
Surullista, että ymmärsit viestini hyökkäyksenä..
Se,että on syntynyt muslimiksi ei takaa mitenkään sitä että tietäisi islamista jotain..
Taitaa tämä käännynnäinen kuitenkin tässä tapauksessa olla enemmän islamista perillä kuin miehesi.
suomalaiset miehet eivät ole noin typeriä! Viestisi kertoo sinusta enemmän kuin kenestäkään toisesta.
oet siinä mielessä oikeassa, useimmiten käännynnäiset todellakin ovat "uskovaisempia" kuin monet syntyjään muslimit. näin oon myös mieheni kohdalla ja todettakoon nyt myös muslimin vaimolle, että OIKEIN HYVÄ NÄIN!
minusta on kuitenkin kummallista että minusta tuntuu että joudun selittämään joka puolelle mieheni uskoa/uskomattomuutta. olemme varmaan jossakin välikädessä jossa olemme liian erilaisia tullaksemme hyväksytyksi suomalaisten silmissä ja liian maallistuneita ollaksemme hyväksyttyjä mieheni kulttuurin piiriin..
miksi kerrot minulle mm.että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin?
oletkohan nyt ymmärtänyt jotakin väärin? mieheni ei käy discossa, emme käy kumpikaan. käytän kyllä alkoholia, mutta puhuinko mitään mieheni alkoholin käytöstä? kuka mainitsi terroristit? jos luit sen viestin, mihin vastasitkin, uudelleen tulet huomaamaan että puhuin yksikön ensimmäisessä persoonassa.
asenteesi kieltämättä on hieman hyökkäävä, huomaat sen kyllä itsekin kun ymmärrät viestini sisällön. ja ymmärrät kyllä sen jos vaan haluat. moralisointi kun ei kuulu uskontoosi sen enempää kuin kenenkään elämäntapojen paheksunta.
"Allah on yksi ja Allah on ainoa, enkä minä pyri sinua opettamaan, sanoin vain, että tuota ei kannata kutsua islamiksi"
-> voisitko kertoa, mitä ei voi kutsua islamiksi? minun käyttäytymistäni? ei varmaankaan, sillä olen luterilainen. jos taas puhut kirkossa vihkimisestämme en voi muuta sanoa kuin että siinä on usko aika heikoissa kantimissa jos ei voi mennä papin vihittäväksi..
"alkoholi: juon harvoin. tiedän, se on suhteelista mutta kerran-kaksi vuodessa taitaa osa lähelle oikeaa. mieheni ei ole absolutisti, joten minun ei myöskään tarvitse piilotella juomistani." (ja sinä sanoit, että et puhunut miehesi alkoholin käytöstä)
Voit kyllä luonnollisesti puhua miehesi ja sinun suhteesta, enkä sitä tuomitse, enkä moralisoi, mutta se, että puhut islamista sen yhteydessä ei ole mielestäni oikein..se on minun sydämeni, joka sanoo niin ja se, mitä minä olen Islamista oppinut..ja jos koet viestini hyökkääväksi niin en voi sille mitään..Muslimien tapohin kuuluu sanoa suoraan, jos hän huomaa jonkun toisen muslimin tekevän vastoin Koraania..minä olen tottunut sellaiseen, sillä se on neuvojen antamista..Ymmärrän kyllä, että olet kristitty, eikä siinä mitään, mutta oletko miettinyt miten menettelette, jos hankitte lapsia?
JA ihan totta muslimi ei voi avioitua kirkossa ja sille on kyllä ihan selvät syynsä. Eihän kukaan voi olla kahta uskontoa samaan aikaan..eikä siis voi tulla kahden kaavan mukaan vihityksi. Kristinusko on kristinusko ja Islam, näin on ollut yli 1400 vuotta ja näin tulee olemaan..sillä se on se, mihin uskonnot perustuvat..itse en koe sitä rajoituksena, vaan se on lainalaisuus, uskontojen säilymisen tae.
Minulla on itselläni ystäviä, jotka ovat kristittyjä, minä en hyökkää kenekään uskontoa vastaan..olen vain ollut muslimi niin kauan, että jos näen jonkun puhuvan siitä, miten heillä noudatetaan islamia, en voi olla siihen puuttumatta, jos se ei noudata sitä, mitä Koraanissa tai haditheissa lukee. Se ei ole hyökkäys sinua kohtaan..vaan selvennys.
Ja oikeasti melkeinpä jokainen, joka on muslimiksi syntynyt ja saanut opetusta uskontoonsa, ymmärtää kyllä, että islam on oikeasti tärkeä asia..jokainen luonnollisesti valitsee sen tason, millä islamia noudattaa, mutta avoliitto, seksi ennen avioliittoa, alkoholi, discoilu jne. ei kuulu siihen.
Se ei ole moralisointia..se on vain sen toistamista, mitä Koraanissa on sanottu. Jos itse teen islamin mukaan väärin, olen iloinen, jos minulle siitä joku huomauttaa. Ei dawa ole moralisointia. En minä teitä tuomitse, ei se ole tehtäväni, ei minulla ole oikeuksia siihen. Jos ymmärrät tekstini tuomitsevana niin se on sinun omassa päässäsi..enkä sano tätä pahalla, mutta se on sinun tulkintaasi.
Toivon sinulle ja miehellesi siunausta ja johdatusta..
Ps.puhuin tyttöjen ympärileikkauksesta tietyssä kontekstissa, en erikseen..kerroin siitä, kuinka kulttuurit ovat vaikuttaneet useissa maissa islamiin, ja että tämä kulttuuri-islam ei ole puhdasta islamia..vaan se on kulttuuria. Sitä tarkoitin.
Yleensä vaan nämä tapa-muslimit tekevät ihan mitä sattuu.Itse en uskaltaisi henkilökohtaisesti olla naimisissa ei-harjoittavan muslimin kanssa.Heillä kun ei ole sitä jumalan pelkoa,silloin voi töppäillä ihan mitä vaan..Tunsin ennen paljon noita tapa-muslimeja ja juuri he ovat niitä ketkä pettävät ja tekevät niin uskomattomia juttuja että en edes halua niitä tässä muistella sen enempää.
Monet naiset ovat liian sinisilmäisiä.
okei, mielipide-eromme on aika selvä. minusta sinulla ei ole mitään pohjaa moralisoida(anteeksi, mutta sitä se minusta on)ketään sen pohjalta mitä luet netistä.
ja ei, islam ei oikeuta sinua antamaan neuvoja kristitylle, sillä tyrkyttäminen ei kuulu uskontoosi millään tavoin. nythän et anna neuvoja miehelleni, sillä minä olen se joka täällä hänestä puhuu. mikäli todellakin luit viestini ja sen viestin, mihin se oli vastaus, huomaat että painotin sitä kuinka jokainen mies on erilainen. tällä tietysti tarkoitin sitä kuinkan jokaisen usko ilmenee eri tavoin. säilytetään siis molemmin puolinen kunnioitus uskontojamme kohtaan, niin rauha säilyy, eikö?
minä olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei mieheni ole harjoittava muslimi. tämän takia meidät vihitäänkin kirkossa JA imamin siunauksella. ja mitä tulee lapsiin, olen tuskallisen tietoinen siitä miten lapset tulisi kasvattaa islamin uskoon. tämä onkin ollut meille se kynnyskysymys jonka vuoksi lapsia ei ole. onko se sitten oikea ratkaisu, en tiedä. en voi enkä halua hyväksyä sitä että lapsi kasvatetaan uskomaan eri tavalla kuin minä.
"Voit kyllä luonnollisesti puhua miehesi ja sinun suhteesta, enkä sitä tuomitse, enkä moralisoi, mutta se, että puhut islamista sen yhteydessä ei ole mielestäni oikein.."
missä kohtaa mainitsin muuten islamin?
"Voit kyllä luonnollisesti puhua miehesi ja sinun suhteesta, enkä sitä tuomitse, enkä moralisoi, mutta se, että puhut islamista sen yhteydessä ei ole mielestäni oikein.."
missä kohtaa mainitsin muuten islamin?
"Voit kyllä luonnollisesti puhua miehesi ja sinun suhteesta, enkä sitä tuomitse, enkä moralisoi, mutta se, että puhut islamista sen yhteydessä ei ole mielestäni oikein.."
missä kohtaa mainitsin muuten islamin?
Ok, meillä on erialinen käsitys moralisoinnista..sillä mielestäni minä kerroin vain, miten meillä tehdään..ja mikä on kulttuurin ja uskonnon ero, ja kuinka ihmiset niitä sekoittavat. En minä sanonut, että teidän kuuluisi tehdä näin tai että sinun palata islamiin tai olla palaamatta..
Kummallista on vain se, miten vihamielisesti suhtaudut hartauttaviin muslimeihin..
Minulla ei nimittäin ainakaan ole mitään kristittyjä vastaan, mutta huomaan katkeruuden puheessasi, kun puhut hartauttavista muslimeista.
Olen pahoillani jos sinulla on pahoja kokemuksia..todella olen ja niin minullakin..mutta kuitenkaan se ei tee koko joukosta huonoja.
Minä olen valinnut islamin samalla tavalla kuin sinä kristinuskon vakaumukseksesi, sillä erotuksella vain, että en ole syntynyt muslimiksi (tosin en tiedä, oletko sinä syntynyt kristityksi, en voi tietää sitä)..enkä minä tuomitse uskontoasi, vaikka esitän oman kantani..tein vain selvennyksen sen suhteen, mitä islam hyväksyy ja mitä ei.
Toivoisin, että vihasi ja katkeruutesi muslimeja kohtaan laantuu..
Ok, meillä on erialinen käsitys moralisoinnista..sillä mielestäni minä kerroin vain, miten meillä tehdään..ja mikä on kulttuurin ja uskonnon ero, ja kuinka ihmiset niitä sekoittavat. En minä sanonut, että teidän kuuluisi tehdä näin tai että sinun palata islamiin tai olla palaamatta..
Kummallista on vain se, miten vihamielisesti suhtaudut hartauttaviin muslimeihin..
Minulla ei nimittäin ainakaan ole mitään kristittyjä vastaan, mutta huomaan katkeruuden puheessasi, kun puhut hartauttavista muslimeista.
Olen pahoillani jos sinulla on pahoja kokemuksia..todella olen ja niin minullakin..mutta kuitenkaan se ei tee koko joukosta huonoja.
Minä olen valinnut islamin samalla tavalla kuin sinä kristinuskon vakaumukseksesi, sillä erotuksella vain, että en ole syntynyt muslimiksi (tosin en tiedä, oletko sinä syntynyt kristityksi, en voi tietää sitä)..enkä minä tuomitse uskontoasi, vaikka esitän oman kantani..tein vain selvennyksen sen suhteen, mitä islam hyväksyy ja mitä ei.
Ja tiedoksi, jokainen muslimi äiti ja isä kasvattaa lapsensa eri tavalla aivan kuin kristitytkin. Tietysti yritämme parhaamme opettaa lapsemme ja kasvattaa heidät islamia noudattamaan..mutta oikeasti jokaisella on oma tyylinsä..riippuen siitä myös, millaisia kokemuksia omasta lapsuudesta on,millainen lapsen temperamentti on jne. Emme me ole kaikki samasta muotista valettu.
Toivoisin, että vihasi ja katkeruutesi muslimeja kohtaan laantuu..
Olen aivan samaa mieltä kanssasi..olen ja tunnen edelleen monia ns. tapamuslimeja ja mieheni useimmat ystävät ja sukulaiset parhaita lukuunottamatta ovat sellaisia, ja se, millä tavoin he puhuvat joskus jopa vaimoistaan on aivan uskomatonta. En nyt halua missään nimessä leimata tapamuslimeja pahoiksi ihmisiksi en, en..mutta heillä ei todella ole sitä Jumalan pelkoa.
Toisekseen olen myös huomannut sellaista, että useille tapamuslimina oleminen on ns. olotila, joka loppuu ennemmin tai myöhemmin..ja sitten heräävät taas uskonnolliset ajatukset. Usein näin käy iän karttuessa, viimeistään kun kuolema lähestyy.
Kiitos sinulle siitä että jaksat puhua järkeä ja asiaa täällä, tämän kaiken kinastelun keskellä!
Moi,
Meillä varmaan tasa-arvo pelaa paremmin kuin monessa täysin suomalaisessa parisuhteessa. Olemme tehneet "sopimuksen", että mieheni(muslimi) mm. tekee ruoan ja tiskaa, minä siivoan ja kaupassa käymme yhdessä.Opiskelemme ja teemme töitä, kuten kuka tahansa "normaali" pariskunta. Alkoholia ja tupakkaa emme käytä kumpikaan, joten ongelmia ei ole senkään asian suhteen.Mistään en ole jotunut luopumaan, mutta saanut olen sitäkin enemmän - maailman parhaan aviomiehen!
Hienoa kuulla! Tämän kaiken jälkeen mitä tähän on kirjoitettu =)
Mutta oikein hyvää jatkoa kaikille...
Kiva kuulla että on muitakin joilla on hyvä parisuhde muslimi miehen kanssa. Kun näitä lukee, tulee mieleen että olenko ainoa jolla on käynyt näin hyvä tuuri.rehellisesti sanottuna en usko että suomalaisista olisin hänenlaistaan löytänyt. Minun mieheni on huomaavainen, kiltti ei koskaan hermostu mistään,tiskaa, siivoaa, laittaa ruokaa ja osaa jopa ommella. Hän on uskovainen, rukoilee 5 kertaa päivässä, kun siihen tottuu sekään ei häiritse. Me emme kumpikaan polta tai käytä alkoa, emmekä kapakoi muutenkaan. Uskonnon kanssa ei ole ollut ongelmia, koska minä en ole ikuna ns.kristitty ollutkaan, vanhempieni erilaiseta maailmankatsomuksesta johtuen, minulta on aina jäänyt joulut ym. viettämättä muutenkin.En oasallistu mieheni uskonnollisiin juhliin mitenkään,ja hän on sen ymmärtänyt ja hyväksynyt.Mutta hän on kaikinpuolin oikea esimerkki hyvästä aviomiehestä.En olisi ikinä uskonut että hänelaisia on edes olemassa, ennekuin tapasin sitten hänet.
Tuo oli suoraan kuin meidän elämästä! Minäkään en usko, että suomesta olisin koskaan hänen kaltaistansa löytänyt (alkoton ja savuton, ei kapakoi jne...)Meillä myös rukoillaan viidesti päivässä, muta se sujuu kaiken muun lomassa, ilman että asiaa en enää edes välttämättä huomaa :)
Onnea teille jatkossakin!
Vihamielinen ja epäilevä suhtautumisenne suomalaiseen mieheen todistaan vain sen, että elämänne ei ole niin idyllistä kuin väitätte. Oikeasti onnellisen ihmisen ei tarvitse mollata toisia.
En ole vihamielinen tai epäilevä suomalaisia miehiä kohtaan, enkä ylipäätänsä ketään muitakaan kohtaan. Miksi ihmeessä vihaisin suomalaisia miehiä, olenhan itsekin suomalainen. Se,että olen ulkomaalaisen kanssa naimisissa ei tarkoita sitä, että vihaisin kaikkia muita.Minulle on yksi ja sama onko elämänkumppani ulkomaalainen vai suomalainen, kunhan muuten vain natsaa ja oikealta tuntuu. Enpä jaksa vääntää tästä enempää...Ihan loputon suo, jos alkaa täällä väittelemään.
Moikka moi - lopullisesti
No eikös tällä palstalla nimenomaan mollata ulkomaalisia? jos sitten joku yrittää esittää muuta, niin sehän ei sitten voi mitenkään olla totta ja taas suomalaista mies parkaa ei arvosteta ja läp läp..
Mitää vikaa sussa on sitten?
Olen siis ollut naimisissa mieheni kanssa 12 vuotta, yksissä ollaan kuljettu vuoden enemmän. Elämä on ollut sitä tavallista arkea ylä- ja alamäkineen, mitä se aina parisuhteessa on. Arkielämässä uskonto ei näy millään tavalla, ainoastaan sianliha on jäänyt ruuista pois ja se nyt ei ole suurikaan häviö. Mieheni ei harjoita uskontoa eli ei rukoile lainkaan, kerran on yhdessäolomme aikana käynyt moskeijassa.
Olemme usein vierailleet hänen kotimaassaan ja minut on aina otettu lämpöisesti vastaan, olen saanut olla oma itseni. Mitään en ole menettänyt enkä mistään ole joutunut luopumaan, olen koko ajan ollut töissä ja välillä opiskellut, mieheni on myöskin ollut töissä.
Kuten jo edellä on mainittu, asioista tulee voida ja pitää puhua, mm. lasten kasvatukseen liittyvät asiat jne. Minä en ole kuulunut kirkkoon kuten eivät myöskään lapsemme.
Alkoholin käytössä ei ole mitään ongelmaa, sanuakaljan ottaa myös mieheni sekä ruuan kanssa viinilasillisen tai kaksi...myös kotimaassaan, jonne olemme muuttamassa piakkoin =)
Kaikkea hyvää jatkossa!
"mieheni on myöskin ollut töissä."
kotimaassaan ennen seurustelunne alkua?
kannattais,ettei se vaan ala hinkuumaan sitä muilta naisilta.
Hei!
En ole suhteessa muslimimiehen kanssa mutta isäni on muslimi ( ja me äitini ja pikkuveljeni kanssa kristittyjä mikä varmaan kertoo jo jonkin verran isästäni.) Molemmat vanhemmat ovat tehneet paljon töitä (olivat nuoria lääkäreitä ja usein päivystämässä), joten siivoukseen oli palkattu ulkopuolista apua ja viikonloppuisin äiti ja isä laitttoivat yhdessä ruuan (olemme syöneet paljon isän kotiruokia eikä koskaan sianlihaa) ja äiti hoiti kotia muuten.
Juhlapäiviä olemme viettäneet molempien uskontojen mukaan, äitini on melko uskonnollinen ja isä taas vähemmän. Joulua lahjoineen vietettiin kun olimme veljeni kanssa pieniä, syötiin kalkkunaa (jota myös äidin kodissa on syöty hänen lapsuudestaan asti) ja me lapset menimme äidin kanssa joulukirkkoon. Muuten sekä äiti että isä kertoivat isän uskonnosta ja kulttuurista meille pienestä asti ja havahduin tähän muslimien erilaisuuteen oikeastaan vasta 1990-luvulla kun asiasta on alettu puhua. Itse olen kiinnostunut isäni kulttuurista ja kieletä mutta nykyään jätän usein kertomatta että isäni on muslimi siitä syystä että harva ymmärtää että muslimeita on kaikenlaisia niinkuin kristittyjäkin.
Suhteet isän vanhempiin jäivät meille lapsille etäisiksi sillä äitiäni ei oikein koskaan hyväksytty sukuun. (vanhempani ovat menneet naimisiin 70-luvulla, jolloin tälläiset avioliitot olivat harvinaisia) Sen sijaan pikkuveljeni olisi tervetullut mutta on vieläkin vihainen äitini puolesta ja käy aika harvoin isän sukulaisten luona, joten ristiriidoitta ei olla säästytty :(
Vanhempieni suhde loppui eroon klassisen toisen naisen tapauksen vuoksi enkä usko että isän uskonto oli mitenkään pääsyynä eroamiseen. Nykyään he tapaavat lähinnä meidän lasten juhlissa ja välit ovat ihan hyvät ja isäni tulee toimeen myös äidin uuden miehen kanssa.
Uskon että liitto muslimin kanssa riippuu enemmän henkilöstä itsestään kuin uskonnosta, onnea Sinulle!
Tuo viimeinen lause ei pidä paikkaansa, vaikka kauniilta kuulostaakin.
Kehistysyhteistyön Palvelukeskus julkaisi syksyllä tietoa, että suomalaisnaisten ja arabien avioliitot päättyvät eroon n. 10 kertaa useammin kuin suomalaisten keskenään sopimissa avioliitoissa.
Ehkäpä ovat tarpeeksi "rohkeita" eroamaan - eivät kituuta vuosikymmeniä jossain kulissiliiitossa, kuten suurin osa suomalaisista!Suomalaisissa perheissä on niin tärkeää pitää kulissit kasassa, että ei suku ja naapurit tietäisi mitään pettämisestä jne...Ja kuitenkin joka toinen suomalainenkin pariskunta eroaa ja se toinern puoli haluaisi, mutta ei kasvojen menettämisen pelossa uskalla. Muslimeille ja arabeille ja heidän suomalaisille vaimoille yksi ja sama: eroaa tai ei, aina tulee arvostelua ja paskaa niskaan!
"joka toinen suomalainenkin pariskunta eroaa ja se toinern puoli haluaisi, mutta ei kasvojen menettämisen pelossa uskalla"
Aika reipashenkinen asenne sinulla, toivottavasti sinä et ikinä päädy naimisiin.
Olipahan vain peni provo ja hyvin upposi :)
Ja naimisissa ollaan ja pysytään. Jäitä hattuun kaikille, please!
"Olipahan vain peni provo ja hyvin upposi"
Et taida tietää mitä provo tarkoittaa?
On muuten totta että Suomessa avioeroprosentti on noin 50. Todella korkea siis. Ja osa niistä jotka eivät eroa kituuttavat huonossa liitossa. En jaksa etsiä sitä tietoa, mutta kyl virallinen luku on n. 50% Etsikää itse!!!
Eiköhän olisi parempi, että selvität asiaa itse tutustumalla miesystävääsi (oletus kirjoituksesi perusteella). Ja kirjastoista toki löytyy paljon islam-aiheista kirjallisuutta.
Omassa parisuhteessasi sinun pitää tehdä ratkaisut omien tuntemustesi mukaan. Ottaa itse vastuu. Jos teet päätöksiä muiden ihmisten kokemuksin perustuen, se ei ole mikään takuu, että tulet tehneeksi oikean päätöksen.
Jos teistä molemmista tuntuu, että olette toisissanne löytäneet puuttuvat puoliskonne niin varmasti suhde toimii oli uskonto- ja kulttuuritausta mikä hyvänsä. Näin kävi meillä.