Kerronpa nyt ensin lyhyesti omasta "urastani" musiikkin parissa. No, ensin soitin parivuotta pianoa, aloitin sen ehkä kymmenenvuotiaana. En ollut todellakaan mitenkään hyvä, mutta harrastukseksi pimputtelin. Sitten ala-asteen lopussa sain päähän, että haluan soittaa jotain muuta soitinta. Olin jo kyllä pitkään halunnut soittaa jotain muuta. Minä sitten valitsin viulun ja menin soittamaan sitä kansalaisopistoon. Soitin siellä viisivuotta. Kunnes viime syksynä pyrin musiikkiopistoon, ja pääsinkin sisään. Aikaisemmin en sinne ollut pyrkinyt kun ajattelin ettei sinne oteta "vanhempia" soittajia.
Aloitin soittamisen innokkaasti kuten pitääkin. Opetus on ollut perusteellista; olemme käyneet asteikkoja, sormiharjoituksia, korjaneet soittoasentoja (mitä karmeita virheitä) ym. muuta. Syksyllä opettaja ehdotti erästä pitempää konserttoa ja olen sitten soittanut sitä tänne asti ja motivaatio alkaa olla aika matala . . .
Motivaation puute ei kuitenkaan yksin johdu tästä kappaleesta, vaan yleensäkin siitä että olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään ettei minusta tule ehkä koskaan edes keskinkertaista soittajaa (no enpä olen senpuoleen ylemmäksi tavoitellutkaan) Harjoitellessani kappaleita katson vähän väliä kelloa paljon se on ja voisiko jo lopettaa, soitan kappaleet hutaisemalla enkä puutu epäpuhtauksiin, vaikka huomaan ne. Muuten en ehkä ole toivottomin tapaus sävelten puhtauksien kanssa, vaan jopa hyvä.
Nyt en siis tiedä mitä tekisin, jokatapauksessa soittamiseen saattaa tulla katkos ensivuonna ( ties vaikka lopettaisin kokonaan) Antakaa neuvoja kuinka saan edes hieman motivaatiotani, että jaksan pinnistellä vaikka tämän lukukauden loppuun.
Aloitin soittamisen innokkaasti kuten pitääkin. Opetus on ollut perusteellista; olemme käyneet asteikkoja, sormiharjoituksia, korjaneet soittoasentoja (mitä karmeita virheitä) ym. muuta. Syksyllä opettaja ehdotti erästä pitempää konserttoa ja olen sitten soittanut sitä tänne asti ja motivaatio alkaa olla aika matala . . .
Motivaation puute ei kuitenkaan yksin johdu tästä kappaleesta, vaan yleensäkin siitä että olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään ettei minusta tule ehkä koskaan edes keskinkertaista soittajaa (no enpä olen senpuoleen ylemmäksi tavoitellutkaan) Harjoitellessani kappaleita katson vähän väliä kelloa paljon se on ja voisiko jo lopettaa, soitan kappaleet hutaisemalla enkä puutu epäpuhtauksiin, vaikka huomaan ne. Muuten en ehkä ole toivottomin tapaus sävelten puhtauksien kanssa, vaan jopa hyvä.
Nyt en siis tiedä mitä tekisin, jokatapauksessa soittamiseen saattaa tulla katkos ensivuonna ( ties vaikka lopettaisin kokonaan) Antakaa neuvoja kuinka saan edes hieman motivaatiotani, että jaksan pinnistellä vaikka tämän lukukauden loppuun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...mielestäni pitää tehdä sillä lailla kuin itsestään tuntuu. Pitää paussia, jos ei huvita. Jonkin verran voi itseään patistaa, muttei pakottaa. Maailmassa ajatellaan nykyään niin urakeskeisesti, että "jos ei minusta tulee Menuhinia täytyy lopettaa". Tee musiikkia omaksi iloksesi. Pidä soittotaitoa sen verran yllä, että voit halutessasi palata vaikeampaankin ohjelmistoon. Sinun ei tarvitse tehdä päätöstä, että "nyt minä lopetan" tai "nyt olen vuoden soittamatta". Soita silloin kun huvittaa. Ei musiikki ole mitään pakkopullaa. Jos se siltä tuntuu, ei sitä tarvitse jatkaa. Etsi monenlaisia tapoja nauttia musiikista, sellaisia jotka sinua eniten kiinnostavat.
Musiikkiopistot ovat useimmiten tylsiä paikkoja. Niissä on pääasiassa epäluova ja kapea käsitys musiikkikulttuurista. Sen parissa ei kannata liian kauan kuluttaa aikaansa.