Tuskin kukaan voi kovitella että kaikki lähtee kun tarpeeksi huono tuuri osuu kohdalle. En olis itsekään osannut silloin nuorena 22 vuotiaana kuvitella miten huono onni tulee olemaan. Törmäsin kivaan tyttöön kun olin 21v, seurusteltiin puoli vuotta, mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen. Elämä hymyili, ei oikeestaan mitään negatiivistä, tottakai pientä nahinaa välillä kun molemmat itsepäisiä. Lapsi syntyi neljä vupotta myöhemmin, sitten alkoi tulla vastoinkäymisiä, töissä oli muutaman mätä omena, se aiheutti työ väsymystä, ärtyneisyyttä ja stressiä pitkällä aika välillä, kotona väsytti ja vuorotyö rokotti vielä lisää. Sitten nainen koki että jäi jotakin vaille, ei kuitenkaan halunut jutella vaan ajautui ravintolaillan päätteeksi jonkun miehen kanssa salasuhteeseen. Olin itse väsynyt ja rasittunut etten juuri edes huomannut muutosta, ei ollut enää seksiä, hellyttä tai läheisyyttä, Kihlattuni alkoi etääntymään ja lopulta paljasti salasuhteensa mulle. Se oli kuin hevosen potku, siitä kun jotenkin selvittiin kuoli yksi läheinen, kummi täti. Siitä kun selvisin oli kihlattuni ajautunut toiseen salasuhteeseen sillä erolla että eka suhde ei ollut kuulemma intiimi tämä sen sijaan oli kun nainen siitä kertoi. Siitäkin vielä jotenkin yli, ajan kanssa, sitten kuoli mamma, työpaikassakin alkoi YT ja lopuksi lopputili käteen. Oli kestämistä, henkinen puoli aivan loppu ja sitten alkoi kihlattu kiukuttelemaan, arvosteli mua heikosta rahatilanteesta, ei halunut seksiä, sanoi jopa vittumaisesti että kun saat työn palataan sitten makkarissa toisiin tunnelmiin ja kun ei saanut työtö ei ollut seksiäkään, näin se vain meni. Sitten päälle vielä sairaus joka vei sitten työkyvynkin vielä kaiken päälle. Fyysisiä rajoitteita, jouduin luopumaan toisesta tärkeestä harrastuksesta, kamppailuljista jota harrastin 12 vuotta, salitkin jääneet vähille, lähinnä kuntoilu ja kehon ylläpitävää toimintaa, sitten nainen vielä päätti että seksi on meidön kohdalta ohi. Ainoa ilo on täysi ikäinen lapsi ja onneksi jo omillaan, pitäsisi kai iloita kun ei oo rullatuolissa mutta kaikki normaali mihin olin tottunut on joutunut luopumaan, kaksi tärkeää harrastusta, seksi ja työ elämä. Nyt sitten olen saanut diaknoosin masennus kun mikään ei jaksa innostaa, kihlatuni elää osin omaa elääänsä eikä ole kovin kiinnostunut enää mistään yhteisestä. Olishan se voinuyt hitto vie paremminkin mennä se elämä mutta ei ollut kai muulla niitä oikeita kortteja, nyt sitten kitkutellaan päivä kerrallaan ja ikää alle 50v seksin vielä.
Aivan liikaa yhdelle
eihyvä2
10431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lapsesi on selvinnyt aikuisuuteen. Onneksi olkoon! Elämäsi on tehnyt tehtävänsä, ja olet vapaa!
Unohda se kihlattu.
Olette kuitenkin vielä yhdessä? Parempi asua yksin, sillä nyt olet yksin parisuhteessa. Monesti rahallisesti voi olla paremmin kun asuu yksin. Koita jaksaa ulkoilla vointisi mukaan. Lue itsehoito-oppaita (itse niitä aikoinaan luin). Ajattele, että tulevaisuus on parempi, älä jätä menneisyyttä kalvamaan mieleesi.
On olemassa meitä naisia, jotka olemme kokeneet elämässämme kaikenlaista ja olemme empaattisia.
Katse tulevaisuuteen vaan! Mennyt on mennyttä. Ja älä tuhlaa enempää elämääsi tuohon naiseen, se ei ole hyväksi sinulle.
Ei voi olla että kihlattu kiristää seksillä ja sabotoi mielenterveyttä. Jätä se ja hommaa uusi ymmärtäväinen muija.
Läheisten kuolemia, parisuhde-ongelmia, työpaikkahuolia tai työttömyyttä, rahavaikeuksia, terveysongelmia, monenlaisia menetyksiä tapahtuu lähes kaikille ihmisille aikuiselämän aikana. Minullekin. Ongelmien takia tehdään isoja valintoja, muutetaan elämän suuntaa. toivutaan, opitaan ja kehitytään.
Sinulla suurin vaikeus on ehkä mielenterveytesi menettäminen eli masennus. Sulla on elämää takana mutta kyllä sitä on vielä edessäkin. Voit tänäänkin tehdä valintoja siitä mitä haluat ja etsiä uusia asioita mistä nautit.
Parisuhteesi ei toimi. Aloita vaikka siitä ja tee ratkaisut jotka tekevät sun elämästäsi paremman.
Itselleni työterveyshoitajan tärkein ohje jaksamiseen on ollut riittävät yöunet. Muutaman viikon ajan olen taas huomannut, että se on elintärkeä ohje. Ehkä vain iravinnon saanti on tärkeämpi. Kun yöunet taas saisi työstressin tasoituttua palautumaan vaikka kuuteen tuntiin, niin sitten jaksaa taas jotain muutakin kuin töitä. Yritä sinäkin laskea lampaita, turisteja, katusoittajia tai mitä nyt silmäluomiesi kiinni ollessa saatat.
Oletpa aika löpsykkä kun noin kauan moista emäntää katsellut mutta ennenhän noin tehtiin jos oli lapsia. Vieläkinkö ootte kihloissa? Kuitenkin aikuisen elämään kuuluu myös päätös muutoksesta jos joku ei onnistu kuten työ tai suhde. Lapsesi kuitenkin ehjän lapsuuden ja kiittää sinua varmasti siitä, kuin jos olisi asunut tuon muijakkeen kanssa kahden.
Taidat olla vähän tyhmä? Olisit heittänyt ämmän mäkeen. Älä haise niin pahalle.
Opettele kirjottaa. "työ elämä" . Opettele yhdys sanat. "diaknoosin" mikä se on?
Miksi valitset jakaa elämäsi noin ala-arvoisen naisen kanssa? Miksi?
Sinulla on reippaat 30 vuotta elämää (tilastollisesti) jäljellä. Aiotko todellakin valita viettää noin monta vuotta tuon pahan ihmisen kanssa? Ihmisen joka henkisesti pahoinpitelee sinua päivästä päivään, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen.
Olisiko nyt jo korkea aika avata silmäsi ja nähdä pikkuisen enmmän vaivaa alkaa elää tavalla josta vihdoinkin saisit iloa. Ellet halua iloa, niin ainakin tyytyväisyyttä.
Ilmaista lounasta kun ei ole olemassa. Vaikka olisit kuinkatahaansa masentunut, aivan varmasti kykenet hankkimaan oman asunnon, pyydä lapsesi apuun!
Sitten omassa tuvassa omassa luvassa voit elää puolin tai toisin ja vihoinkin saat rauhassa tervehdyttää mielesi ja kehosi ilman tuota jatkuvaa ilkeämielistä-päällehyokkääjä-naistasi!
Olet nuori vielä. Ei ole ollenkaan ihme, että masennut tuollaisen vaimon kanssa. Teepä niin, että haet eroa ja pistät elämäsi parempaan järjestykseen. Sinulla on ollut sen verran vastoinkäymisiä, että nyt on aika kääntää kelkka paremmille poluille.