Erosin 4 kk sitten ja tuntuu etten pääse tästä erosta yli ollenkaan. Avoliitossa olin ja yhen lapsenki kerkesin tehä, mutta oman tyhmyyteni takia ero tuli. Olen aina joka suhteessa ollu se osapuoli jota on petetty, mutta nyt sitten pääsin ite sitä pettämistä kokeilemaan ja sanon et ei onni kauaa kukoistanu... Kerroin aina poikakaverilleni ku, olin pettäny häntä. Pettämistä jatku mun osalta 1/2 vuotta, mutta onneksi saman miehen kanssa ettei ollu muita kumppaneita. Tälle kyseiselle pojalle jonka kans vehtasin, ni sain tietää oottavani hänelle lasta.
Yhteisestä päätöksestä tein kuitenkin abortin, vaikka en ois sitä halunnu tehä=( Ikävöin kovasti mahassa kasvavaa pienokaista aika useesti ja haluaisin kovasti sen takasi. Mutta tiedän että se ei ole mahollista ja siitä kärsin kovasti.
Mua on kauheesti ruvennu ahistamaan, ku mua kosketaan tai tullaan liian lähelle... Baarissa en voi sietää, jos mua isketään tms. Yritin vähän aikaa seurustellakki yhen todella kivan ja mukavan jätkän kans, mutta en vaan pystyny joten jätin sen=( Olen nykyään kauhean väsyny, masentunu ja saatan ruveta vain itkemään... Ei kato paikkaa tai aikaa. Kaverit ei voi ymmärtää tätä mun tilannetta, koska niillä ei ole lasta ja suhteet on kulissia. Mä tiedän mitä on synnyttää lapsi ja hoitaa sitä 24 h päivässä ja mitä helvettiä se voi toisaalta olla. Nykyään lapsi asuu entisen poikakaverini luona ja voi erittäin hyvin, joten elämä mun lapsella on hyvin=) Vaikka mulla ei nyt, niin helppoa oliskaan...
Kertokaa omista kokemuksista ja piristäkää mua, että miten pääsen tästä kaikesta yli ettei tarvis yksin murehtia asioita! Voin alkaa mailaileen ja vaikka kirjeenvaihtoonki, jos vain jokunen kiva ihminen haluais alkaa rustimaan munkaa=)
Yhteisestä päätöksestä tein kuitenkin abortin, vaikka en ois sitä halunnu tehä=( Ikävöin kovasti mahassa kasvavaa pienokaista aika useesti ja haluaisin kovasti sen takasi. Mutta tiedän että se ei ole mahollista ja siitä kärsin kovasti.
Mua on kauheesti ruvennu ahistamaan, ku mua kosketaan tai tullaan liian lähelle... Baarissa en voi sietää, jos mua isketään tms. Yritin vähän aikaa seurustellakki yhen todella kivan ja mukavan jätkän kans, mutta en vaan pystyny joten jätin sen=( Olen nykyään kauhean väsyny, masentunu ja saatan ruveta vain itkemään... Ei kato paikkaa tai aikaa. Kaverit ei voi ymmärtää tätä mun tilannetta, koska niillä ei ole lasta ja suhteet on kulissia. Mä tiedän mitä on synnyttää lapsi ja hoitaa sitä 24 h päivässä ja mitä helvettiä se voi toisaalta olla. Nykyään lapsi asuu entisen poikakaverini luona ja voi erittäin hyvin, joten elämä mun lapsella on hyvin=) Vaikka mulla ei nyt, niin helppoa oliskaan...
Kertokaa omista kokemuksista ja piristäkää mua, että miten pääsen tästä kaikesta yli ettei tarvis yksin murehtia asioita! Voin alkaa mailaileen ja vaikka kirjeenvaihtoonki, jos vain jokunen kiva ihminen haluais alkaa rustimaan munkaa=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi olla sulla vaikka kilpirauhasen vajaa- taikka ylitoimintaa. Jos kaikki kokeet on ok. niin sit jatkat vaikka psygologille.Koitahhan hoitaa ittees.
mailaahan mulle: [email protected]
Laita mailia jos siltä [email protected]