Miehen exän yhteydenpito sukulaisiin

Olen melkein samassa tilanteessa. Käyn naimassa exää ja exän siskoa ja exän äippää ja exän isää ja exän mummoa ja exän pappaa.

Älä suhtaudu mitenkään. Jotkut ihmissuhteet jatkuvat vaikka pari on eronnut - miehesi äidin ja exän (tai muiden sukulaisten) tuttavuus ei liity teihin kahteen.

Minustakin on ajattelematonta pitää esillä vanhaa hääkuvaa, kun poika on jo uudelleen naimisissa. Onko teidän hääkuvanne siinä vieressä?

Koet ettei sinua ole hyväksytty ja se on ihan mahdollistakin. Ja anopit joskus osoittavat ihan mieltäänkin jos heidän mielestään ero oli huono päätös. Sehän on tietysti ihan typerää, koska ei äiti oman poikansa kumppania voi valita, vaikka kuinka mieli tekisi päättää rakkausasiatkin muiden puolesta.

Koita karistaa siis nuo ajatukset mielestäsi ihan yhdentekevinä: miehesi on valinnut ja hyväksynyt sinut, eikä sillä ole lopulta yhtään mitää väliä mitä muut ajattelevat. Et sinä nainut miehesi sukua ja voitte elää ihan onnellisena ilman heidän hyväksyntääkin.

No hei. Kukin tyylillään. Homma menee kuitenkin niin, ettet voi estää anoppia ja miehesi exän tapailua. He pitävät toistensa seurasta ja kahvittelusta. Se siitä, kivaa heille, eikö niin? Samoin, jos tai kun anoppi pitää miehesi ja exän hääkuvaa piirongin päällä. Se olkoon siinä. Sinun on vain sisäistettävä asia.

Sitten tuosta hyväksymisestä. Mies on valinnut sinut ja sinä miehen. Se on pääasia. Jos suku tulee hyväksyen "kaupanpäälle" niin ihan jees, silloin kun se on sitä kaikille. Aina ei niin ole. Ajattele itseäsi anoppina: olisit erittäin kiintynyt 1. miniääsi, voisi sanoa, että hän on kuin tytär sinulle. Poikasi ero ei ehkä kolahtaisi sinänsä, mutta erosi miniästä voisi olla raskas, paljon vaikeampi kuin pojan ja miniän eron hyväksyminen. Eikä miniästä tarvitse erota, ellei kumpikaan sitä halua.


Itselläni olen väleissä exän sukulaisiin, appeen, anoppiin ja exän sisaruksiin ja heidän perheisiin. Jos on ollut tekemisissä yli 20v niin ei sitä mielellään exän suvusta eroa, vaikka exästä eroasikin. Tämä oli myös appeni ääneenlausuttu toive; eroathan vain pojastani, et meistä muista. Jos mukaan olisi tullut exän uusi vaimo, niin mitäpä minä hänestä. Varmasti juttelisin ystävällisesti tavatessamme ja toivottaisin tervetulleeksi sukuun ;). Että siinä mielessä en ole kuin miehesi exä. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään.

Minä olen aivan kuin se mainitsemasi exä. Olen puhunut ex-anoppini kanssa asiasta. Olen pyytänyt, että hän poistasi hääkuvan hyllystä, mutta sitä hän ei suostu tekemään. Olen ehdottanut, ettemme tapaisi, hän siihen ettei käy. Meillä on parinkymmenen vuoden historia takana. Meidät erottaa toisistamme vain kuolema.

Olen pahoillani puolestasi. En ole itse ikinä sanonut uudesta miniästä mitään pahaa ex-anopilleni. Olen onnellinen, että exäni löysi ihmisen rinnalleen. Koita olla välittämättä asiasta. Älä tee siitä itsellesi mörköä, joka pilaa suhteesi anoppiisi ja varsinkin jos teillä on lapsia. Anna lasten nauttia mummista, niin kauan kuin hän siinä on.

Anoppisi, ja jopa miehesikin, on aikuinen ihminen.
Aikuinen ihminen osaa omalta osaltaan päättää kenen kanssa viettää aikaa, kenen kanssa kahvittelee ja kenen ei. Onhan tuo nyt sinun puolelta aivan helvetin ikävää kontrolloimista, miehen ja hänen sukulaisten pitäisi hyppiä sinun tahtosi mukaan.

Jos minä olisin miehesi, ottaisin eron sinusta heti.
Syy eroon olisi; olet sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki.

AP: Kiitos asiallisista kommenteista. Arvasin, että minua haukutaan kontrollifriikiksi ja mustasukkainen varmasti olenkin. Yritän tässä työstää asiaa, ettei exä ja anoppi häiritsisi, mutta mitä ihminen tunteilleen voi. Eniten minua häiritsee se, ettei exä ole hyväksynyt minua ja silti tapaa miehen sukulaisia. Vaikea sanoa, häiritsisikö se sitten, jos olisimme edes tavanneet.

Anopin kanssa alussa yritin tehdä tuttavuutta, mutta se ei vain lähtenyt jotenkin käyntiin. Yleensä tulen vanhempien ihmisten kanssa toimeen hyvin. Ehkä minun pitäisi vielä yrittää ja niin kuin joku ehdotti, että soittaa hänelle. Tajusin, että minulla ei ole edes hänen numeroaan???!!! (kertooko tämäkin jotain)

Olen käsittänyt, ettei exällä ole paljon ystäviä eikä sukulaisia, joten varmaan sitten sen takia tukeutuu miehen sukuun. Meilläkään ei ole lapsia, eikä tule, koska mieheni ei pysty saamaan lapsia. Anopilla on kirjahyllyssään molemmat hääkuvat, mutta eri hyllyillä. Kyllä se välillä niitä siirtelee vähän eri järjestykseen.

AP: Tarkoitin, että olen miehestäni mustasukkainen ja mielestäni se on normaalia, jos se ei ole sairaalloista. Enkä ole käskenyt ketään tekemään mieleni mukaan. Niin, miksi exän pitäisi hyväksyä minut? En tiedä. Minulle tulee vain tunne, että hän vihaa minua tai syyttää erosta minua, vaikka tulin kuvioihin vasta eron loppuvaiheessa. Tämä kaikki on vain minun mielikuvitustani.

Anoppini on iäkäs ihminen, eikä pysty tulemaan meille. Minä kyllä pystyn käymään hänen luonaan, mutta yleensä mieheni kanssa. Tästä tulee nyt kuva, että mietin tätä jatkuvasti, mutta elän omaa elämääni täysillä. Välillä joudun kuulemaan näistä exän ja sukulaisten tapaamisista. Siis ihmisen, jota en tunne. En tarkoita, että heidän tarvitsisi riidellä, kun heilläkään ei ollut riitaisa ero. Tämä nyt vaan vaivaa minua ja yritän päästä asian yli.

Aika sairaalloistahan tuo sinun mustasukkaisuutesi alkaa olemaan kun kritisoit ja haluaisti kontrolloida miehesi äidin ja miehesi sukulaisten vieraitakin.
Ja kyllähän tuo aikamoista määräilemistä on jos aikuinen, mitä ilmeisimmin kuitenkin ns. terveen kirjoissa kulkeva miehesi ei saa tavata entistä vaimoaan ilman sinun läsnäoloasi. Miksi ei?
Mitä sinä pelkäät tapahtuvan jos miehesi ja eksä olisivat kaksin kahvilassa kahvikupposen äärellä tai tapaisivat ruokakaupan hyllyjen välissä ja siinä vaihtaisivat muutaman sanan keskenään?

Kyllä kai kaikilla ihmisillä on hyväksytyksi tulemisen tarve; ystäviltään, puolisoltaan, sukulaisilta, työkavereiltaan ym. Niin kuin sanoin, että itse kuvittelen näitä vihaamisia ja syyttelyitä, kun en tiedä todellista kantaa. Itse itseäni kiusaan.

Ehkö olen odottanut tai tottunut toisenlaiseen käytökseen tai vastaanottoon, niin en nyt osaa sulattaa tällaista. Yritän parhaani. Luotan mieheeni täysin ja hän on tavannutkin exänsä kaupassa ja jutellut tämän kanssa. se on ihan ok.

Onneksi tuli ihan järkeviäkin vinkkejä, kiitos siitä. Niitä kaipasin, en syytöksiä. Mutta sellainen on keskustelupalstojen tyyli.

En olisi tuossa tilanteessa anopin kanssa enää koskaan missään tekemisissä.

Elämä on muutenkin niin haastavaa, etten jaksa ottaa lisärasitetta ihmisistä, jotka eivät minusta pidä. Moni kuitenkin pitää -keskityn niihin.

Ymmärrän fiiliksesi, mutta pyri lähestymään asiaa harkiten.

Ensinnäkin hääkuva hyllyssä on asiaton. Onko sinun ja miehesi hääkuva myös esillä? Rinnakkain exän hääkuvan kanssa? Mielestäni miehesi pitäisi ehdottomasti puuttua asiaan! On hänen vastuullaan ilmoittaa vanhemmilleen, ettei halua nähdä exän ja hänen hääkuvaa enää vanhempiensa kirjahyllyssä. Piste. Se ei ole sinun tehtävä, vaan miehen. Onko mies ihan lapanen?

Ero on saattanut olla aikoinaan appivanhemmillesi kova paikka. Siksi sinuun tutustuminen on jäänyt vähiin, vaikka sinussa ei mitään vikaa olisikaan. Harmillista, että vuodet eivät ole vielä korjanneet tilannetta. Onneksi ette kuitenkaan ole riitaisia, joten ole siitä kiitollinen.

Jotkut ihmissuhteet jatkuvat, sille ei mitään voi, eikä tarvitsekaan voida. Esimerkiksi oma veljeni on hyvä ystävä minun ex-mieheni kanssa. Ovat aina olleet, ja tulevat varmasti aina olemaan. Nykyinen monivuotinen puolisoni ymmärtää tämän täysin. Toisaalta, minun ex-mieheni suhtautuu luontevammin minun puolisooni. Ei ole mitään "pakoilua". Jos sattuvat törmäämään, niin sitten törmäävät.

Se että jostain syystä miehesi ex ei ole valmis kohtaamaan sinua, on merkki hänen omasta epävarmuudesta. Tai hänen hankalista tunteista. Anna niille tilaa. Hän tuskin on paha ihminen?

Minun exäni nykyinen vaimo pakoili minua noin 10 vuoden ajan. Sen jälkeen hän oli valmis kohtaamaan minut, hyvin asiallisella linjalla. Ja oikeastaan jopa ihan positiivisesti. Ehkä sinunkin miehesi exällä se aika on vielä edessä.

”Miehen exä ei ole halunnut tavata minua ja pakoilee meitä, jos tapaamme esim. jossain kaupungilla. Olen pyytänyt miestäni olla olematta tapaamatta exää.”

Kysymys a) Miksi miehelläsi on edes ollut tarkoitus tavata exäänsä eli miksi olet joutunut pyytämään ettei tapaisi? Ovatko he ystäviä?

Kysymys b) Exä siis tapaa myös miehen sukulaisia, mutta pakoilee sinua. Vaikuttaako susta, ettei exä ole osannut jatkaa omaa elämäänsä vaan roikkuu kuin haamuna miehesi entisessä elämässä; muille näkyvänä mutta sulta kuin piilossa?

Tunnustan, käyn kerran viikossa ex-anopin luona.
Keitetään yhdessä kahvit, istutaan ja jutellaan pari tuntia. Joka kerran kun käyn, ex-anoppi halaa moneen kertaan, pitää kädestä ja pyytää kyyneleet silmissä, että tulethan sinä varmasti taas ensi viikollakin käymään. Ei ole sydäntä sanoa ei, ex-anoppi on aina ollut minua kohtaan hyvin ystävällinen ja mukava, on minulla pari tuntia viikossa aikaa, kun parin sadan metrin päässä asun.

Miehesi exä ei halua tavata sinua. No entä sitten, englanniksi so what? Eihän ketään pidä tavata, ellei ajatus tunnu hyvältä ja/tai näe tapaamiseen mitään syytä. Itse olen tavannut mieheni exää ja hänen kumppaniaan, yhdessä ja erikseen. Mieheni ja exänsä lasten juhlista se alkoi. Jos miehen ex ei haluaisi minua mukaan minnekään, se olisi ihan ok. Miksi haluaisit olla sellaisen ihmisen seurassa, joka ei halua olla kanssasi?

"Olen pyytänyt miestäni olla olematta tapaamatta exää, koska minä en voi olla paikalla. Mies on noudattanut toivettani. "

Toivoahan tietysti aina voi, mutta oikeasti tuo on kontrollointia, vaikka mies onkin toivettasi noudattanut. Parisuhteessa on kyse luottamuksesta. Tähän väliin kerron itsestäni sen verran, että olen pitänyt yhteyksiä exexään (ex on ex-mies, exex on nuoruuden poikaystäväni, jonka kanssa asuinkin kaksi vuotta) lähemmäs 30 vuotta. Tämän on exäni ja nykyinen mieheni hyväksynyt. Vaikka kumpikaan ei ollut koskaan paikalla tapaamisissamme. Aivan kuin eivät ole olleet juuri missään ystävieni (miehet ja naiset) tapaamisissa mukana.

Anoppisi ja miehesi exän tapaamiset ovat täysin heidän välinen asia. Vaikka sinä katkaisit välisi exäsi sukuun, kaikki eivät tee samoin.

Sitten tuo miehesi ja exänsä hääkuva anopin kodissa. Ihan oikeasti - miksi hänen pitäisi piilottaa se kaapin nurkkaan eron vuoksi? Ymmärtäisin, jos miehesi haluaisi pitää vanhaa hääkuvaansa teidän kodissa, ettei se ole kohteliasta ja sopivaa sinua kohtaan. Mutta anopin koti on anopin. Sitä täytyy kunnioittaa. Tähän väliin taas itsestäni, tai pikemmin vanhemmistani. Vanhoilla vanhemmillani on edelleen olohuoneen hyllyllä minun ja exäni hääkuva (samoin appivanhemmillani). Rinnalla on kuva ja nykyisestä miehestäni; emme ole naimisissa, joten hääkuvaa ei luonnollisesti ole olemassa. Siellä on myös hauska valokuva minusta ja exexästäni parikymppisinä. Samoin siellä on kuvia lapsistani, vauvana, nuorena ja vanhempana. Mm transtyttöni kuva ennen sukupuolen korjausleikkausta - sekä kuva leikkauksen jälkeen.

Elikkäs vähän rispektiä toisia kohtaan hyvä ap, niin kyllä se elämä siitä järjestyy. Ja itselläsi on parempi olla. Relaa.

AP: Minun täytyy nyt kovasti puolustella täällä kantaani, eikä paljon ymmärrystä löydy tunteilleni. Olen aiemmin jo kirjoittanut, että luotan mieheeni täysin, mutta olen hänestä mustasukkainen. Ainakin exän suhteen. En usko, että tapaamisissa mitään sen kummempaa tapahtuisi, mutta minulle tulee ulkopuolinen olo siitä. Ja kuten jo senkin kirjoitin, että he ovat sattumalta tavanneet kaupassa, mikä on ihan ok. Ulkopuolinen olo minulla on varmaan oikea sana myös exän ja muiden sukulaisten tapaamiseen.

Monilla kommentoijista on hieman eri tilanne, että ovat tavanneet exän ja uuden ja on lapsia, jotka velvoittavatkin tapaamaan. Niin pystyykö silloin asettumaan täysin minun asemaan? Kuva-asiastakin on monta kantaa. Elettyä elämää ei tarvitse eikä voi pyyhkiä pois, mutta onhan heillä yhteiset muistot. Tarvitseeko kuvia olla näkyvällä paikalla, jos se mahdollisesti loukkaa jotakin? Voihan niitä kuvia katsoa jostain piirongin laatikostakin.

No, muut ovat ehkä kypsempiä kuin minä suhtautumaan näihin asioihin. Yritän olla välittämättä koko exästä ja parempi mielestäni olisi, etten kuulisi näistä tapaamisista ollenkaan. Mutta mieheni on avoin ja rehellinen, mitä arvostan.

ap:lle. Ei sinun tarvitse puolustella toimiasi, teet niin kuin parhaaksi näet.
Fakta kuitenkin on, että kontrollointisi vaikuttaa miehesi käytökseen pitkässä juoksussa. Avoinkin ihminen muuttuu.
Nyt miehesi vielä kertoo sinulle asioitaan, mitä enemmän vahtaat ja kyselet, sitä vähemmän jatkossa asioitaan kertoo.

Itse kuulun nuorempaan sukupolveen, jolle avioliitto ei ole enää sellainen "kunnia"asia kuin mitä oli isoisäni aikaan. Eikä kukaan nuorempi anna enää hääkuviaan eteenpäin, koska hei, reaaliaikaisen kuvan voi lähettää vastaanottajalle whatsupissa vaikka joka päivä.
Jos kysyt mieheltäsi asiaa, hän ei olisi antanut äidilleen kumpaakaan hääkuvaansa, koska miehet eivät jakele hääkuviaan muiden ihmisten riesaksi.
Hääkuvat ovat anopillasi esillä vain siksi kun ne on hänelle kuvassa olevan morsiamen toimesta puoliväkisin tungettu. Kohteliaisuussyistä anoppi laittoi saamansa kuvan näkyville kun ei kehdannut laatikkoonkaan sitä piilottaa saman tien. Ei sillä ole väliä ketä niissä kuvissa on, kuvat ovat pölynkerääjäroskaa, sosiaalista shittiä vailla merkitystä. Anopin ei kannata tehdä itselleen turhaa ongelmaa asiasta. Mieluusti anoppi heittäisi kaikki kuvat roskiin, mutta ei voi kun siitä nousisi hirveä sosiaalinen mökä sinun kaltaisten ihmisten toimesta.