Milloin sänkyyn?

Entäs kun takana jo tuntemista jokusen aikaa ja juteltu on kyllä todella, todella paljon ja aiheesta kuin aiheesta. Silti ei ole tullut aloitetta muuhun suuntaan, jos nyt ei pientä pussailua lasketa. Eli kyllä hieman jo alkaa kyllästyttää ja mietityttään...

alkuper. kirjoitti:

Entäs kun takana jo tuntemista jokusen aikaa ja juteltu on kyllä todella, todella paljon ja aiheesta kuin aiheesta. Silti ei ole tullut aloitetta muuhun suuntaan, jos nyt ei pientä pussailua lasketa. Eli kyllä hieman jo alkaa kyllästyttää ja mietityttään...

Oon vajaa kolmikymppinen nainen ja mulla on aiheesta kaksi niin vastakohtaista kokemusta, että ihan ihmetyttää. Tapailin erästä miestä yli 2 kk ja mä olisin jo ollut valmis seksiin. Tosin itse en ole valmis heti vaan kyllä haluan tuntea ensin noin reilun kuukauden tai sitten fiilis pohjalta, mutta ei tosiaan heti eka viikolla sänkyyn mennä. No joo, mä sit yli 2kk:n tapailun jälkeen kaadoin sen miehen sänkyyn ja ja me hyväiltiin toisiamme. Mies sanoi, että mä sain sen haluamaan. Kun sit ehdotin, että mennään siitä pidemmälle, vaatteet pois, niin mies kieltäytyi. Sen jälkeen se 3 päivän päästä ilmoitti mulle, ettei enää halua olla mun kans tekemisissä. Meni sit 2 kuukautta, nii se otti muhun yhteyttä ja sanoi, että haluais alkaa seurusteleen mun kanssa! Olin ihan ihmeissäni. Hän kuitenkin halusi sellaista seksitöntä suhdetta. Mulle ei seksitön suhde riitä, joten se siitä.

Sitten se vastakohtainen kokemus. Tapailin eri miestä yli 2 kk ennen kuin mentiin sänkyyn. Se oli alusta asti sovittu juttu, ettei tässä olla tapailemassa pelkän seksin takia ja sen aika tulee sitten kun on tullakseen, fiilis pohjalta siis. Mies teki selväksi, ettei ahdistele mua sen asian kaa eikä haluu painostaa, joten mä sain sitten sanoa, milloin se meidän yhteinen eka kerta on. Se tosiaan tuli sitten ihan fiiliksestä ja sopivasta hetkestä. Miehestä näki alusta asti, että sillä sormet syyhysi päästä kimppuun ja kyllä itsekin tunsin häneen valtavaa vetovoimaa, mutta halusin silti eka tutustuu kunnolla. Voitte uskoa, että toi kantoi hedelmää. Alettiin sitten seurusteleen ja voi sitä intohimon määrää, kun se lopulta pääsi valloilleen. Ei pystytä vieläkää pitää näppejämme toisista erossa eikä tietenkää tarviikaan. Ollaan ihan hulluina toisiimme ja se on tosi ihanaa. Mä opin tästä tosiaan sen vanhan sanonnan taas uudelleen, että hyvää kannattaa odottaa. :)

miialeea kirjoitti:

Oon vajaa kolmikymppinen nainen ja mulla on aiheesta kaksi niin vastakohtaista kokemusta, että ihan ihmetyttää. Tapailin erästä miestä yli 2 kk ja mä olisin jo ollut valmis seksiin. Tosin itse en ole valmis heti vaan kyllä haluan tuntea ensin noin reilun kuukauden tai sitten fiilis pohjalta, mutta ei tosiaan heti eka viikolla sänkyyn mennä. No joo, mä sit yli 2kk:n tapailun jälkeen kaadoin sen miehen sänkyyn ja ja me hyväiltiin toisiamme. Mies sanoi, että mä sain sen haluamaan. Kun sit ehdotin, että mennään siitä pidemmälle, vaatteet pois, niin mies kieltäytyi. Sen jälkeen se 3 päivän päästä ilmoitti mulle, ettei enää halua olla mun kans tekemisissä. Meni sit 2 kuukautta, nii se otti muhun yhteyttä ja sanoi, että haluais alkaa seurusteleen mun kanssa! Olin ihan ihmeissäni. Hän kuitenkin halusi sellaista seksitöntä suhdetta. Mulle ei seksitön suhde riitä, joten se siitä.

Sitten se vastakohtainen kokemus. Tapailin eri miestä yli 2 kk ennen kuin mentiin sänkyyn. Se oli alusta asti sovittu juttu, ettei tässä olla tapailemassa pelkän seksin takia ja sen aika tulee sitten kun on tullakseen, fiilis pohjalta siis. Mies teki selväksi, ettei ahdistele mua sen asian kaa eikä haluu painostaa, joten mä sain sitten sanoa, milloin se meidän yhteinen eka kerta on. Se tosiaan tuli sitten ihan fiiliksestä ja sopivasta hetkestä. Miehestä näki alusta asti, että sillä sormet syyhysi päästä kimppuun ja kyllä itsekin tunsin häneen valtavaa vetovoimaa, mutta halusin silti eka tutustuu kunnolla. Voitte uskoa, että toi kantoi hedelmää. Alettiin sitten seurusteleen ja voi sitä intohimon määrää, kun se lopulta pääsi valloilleen. Ei pystytä vieläkää pitää näppejämme toisista erossa eikä tietenkää tarviikaan. Ollaan ihan hulluina toisiimme ja se on tosi ihanaa. Mä opin tästä tosiaan sen vanhan sanonnan taas uudelleen, että hyvää kannattaa odottaa. :)

Itselläkin ikä lähellä kolmeakymmentä ja tosiaan se intohimo tuntuu puuttuvan kokonaan. Alussa kuitenkin olin todella ihastunut! Haluan toki tutustua mieheen ensin paremmin, jos on yhteinen toive pidemmälle suhteelle.
Mutta kun tuntuu nyt vaan siltä ettei miestä seksi kiinnosta tai sitten on sillä osastolla toivottoman ujo tai jotain muuta. Jokainen kuitenkin haluaa, että häntä halutaan...
Kyllä mä taidan olla valmis jo luovuttamaan. En pysty kuvittelemaan, että intohimon löytää vain sieltä vällyjen välistä vaan se on muutenkin ainakin uudessa suhteessa mukana.