Juuh.. No niin. Kaikkien mielestä olen paska kusipää mutta en sille mitään voi. Elikkäs oon lukiossa ja minulla on monia kavereita. Yksi heistä on vaan todella ärsyttävä. Siis ei "ärsyttävä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan päinvastoin. Eli tyyppi(olen poika ja hän on poika) seuraa minua kokoajan. Tai ei seuraa mutta silleen pyörii mun lähellä kokoajan kun haluaisin olla muitten kavereitten kanssa. Tää tyyppi on ihan jees tyyppi ja oon tuntenut sen kauan aikaa, ja en oikeesti haluais sanoo sille, että painu vittuun tai mitään. Mutta ei kiinnosta jutella sen kanssa mistään enkun kurssista. Muilla kavereillani on sentään elämä. Siis älkää käsittäkö väärin, kyllähän tämä ks. hemmon kanssa voi olla, mutta oikeesti siitä tulee jo riesa, se ei itse tajua lähteä pois jos en halua puhua sen kanssa. Hakeutuu aina minun luokse välunneilla ja ruokalassa. Todella ärsyttävää. Ja ei kiitos moralisointeija. Kertokaa, miten pääsen hemmosta kohteliaasti eroon? En halua olla hänen kanssaan, jonkun on pakko ymmärtää!
Ei kiinnosta, sen jutut. EN halua kuitenkaan olla ilkeä. Mitä teen? Huomennakin tylsiä tunteja sen kanssa.
Ei kiinnosta, sen jutut. EN halua kuitenkaan olla ilkeä. Mitä teen? Huomennakin tylsiä tunteja sen kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämän koulua on sekin kaikki, mitä hänen kanssaan koet. Sivistykseen kuuluu sekin, että sietää toista ihmistä. Varmaan joskus tulee vastaan sellainenkin tilanne, että joku ei halua sinua seuraansa. Silloin varmaan muistat näitä aikojasi. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Sanotaan, että jokainen ihminen tuodaan elämässämme tarkoituksella luoksemme siksi, että kukin heistä omalla tavallaan opettaa meille jotakin, mitä meidän tulee elämässämme oppia. Ajattele, että parin vuoden päästä te kaikki olette jossain ihan muualla. Aika kuluu kuitenkin pian...
Jee! Joku ymmärtää minua :) En kyllä haluaisi että aika kuluu nopeasti koska vietän elämäni parasta aikaa :) Heh.. Noh kai se on sitten kestettävä. Hyvä tyyppi hän kai loppujenlopuksi on. Tosin haluaisin olla muittenkin kanssa ilman että hän tulee siihen kyttäämään :(
Kaikillahan noita tommosia kokemuksia on. Mullakin oli yläaste- ja lukioaikana parikolme semmosta tyyppiä joita ei viittinyt häätää vaikka tosiaan olis tehny mieli sanoa että painukaa just sinne mistä tulitte. Paria niistä jopa autoin kun niitä yritettiin kiusata, vitutti kun ne ei pystyneet puolustaan itseään ja sitten joku ääliö koitti käyttää niitten heikkoutta oman pahan olonsa purkamiseen.
Mutta en mä silti niitten ystäväkään halunnut olla. Ne aina seuras ja tuntu että toiset oli kylmempiä ja tylysti lähti eri porukkaan ja jätti mut niitten ääliöitten kanssa. No, en tiä ehkä olis pitäny selkeästi sanoa niille että kuulkaas musta teissä mättää tälläset asiat. Tai en tiedä, olisko sekään ollu kovin mukavaa. Toisaalta mä en ole toisista ihmisistä sillälailla vastuussa että en vois elää omaakin elämää. Tajuat varmasti hyvin mitä ajan takaa, koska tilanteesi kuulostaa niin äärimmäisen tutulta. Sittemmin koulun loputtua en ole pitänyt heihin yhteyttä eivätkä he minuun. Se tulee sinullakin menemään näin, koska kouluympäristön jälkeen tilanne muuttuu totaalisesti, varskinkin jos muutat eri paikkakunnalle opiskelemaan kuin tämä tylsä tuttusi. Elämä etenee, välit viilenee, mut niin se vaan menee, sanoo sanassaan seremoniamestari (joku räppäri).