Luin Iltalehdestä jonkun jutun kuinka vaikeaa saadaan pariskuntien raha-asioista.
Meillä on yhteinen lainanhoito/päiväkotimaksutili johon siirretään rahaa hieman tulojen suhteessa. Asunnon omistus 50/50 ja yhteinen laina. Tiedostan että mahdollisessa erotilanteessa jään jotain ”tappiolle” kun asuntoa enemmän maksan, mutta mitä väliä ja toivottavasti siihen ei koskaan mennä.
Muuten meillä on omat tilit ja se maksaa kumpi ehtii/jaksaa. Välillä voidaan hieman tasapainottaa jos perstuntuma on sellainen ettei ole mennyt lähellekään tasan. Vastaavasti jos toisen tulot alenevat esim. äitiysvapaa/hoitovapaa niin sitten luonnollisesti se toinen maksaa enemmän. Tämäkin on mielestäni ihan jees koska vaimoni uhraa työelämänsä ja tulevaa eläkettään perheensä eteen.
Omat vai yhteiset rahat?
29
742
Vastaukset
- 7470
Ilman exeliä, 4-tielaskinta tai ilman kynää ja paperiakin asia on hoitunut 49 vuotta.
Kaikki on aina ollut täysin yhteistä ja vapaaasti molempien käytettävissä.
Olemme eläneet muutaman todella niukan vuoden jolloin niukkuus näkyi ruokapöydässäkin, saatikka lasten tai omissa varusteissa.
Vastaavasti, sitten kun on kertynyt hieman pelivaraa niin se ei ole johtanut holtittomuuteen.
Tulomme ovat olleet erittäin epätasaisesti jakautuneita mutta se ei ole haitannut muuten kuin rankemman verotuksen muodossa. Vaimo oli vuosikaudet kotona lasten kanssa aikaan jolloin mitätön lapsilisä tuli 3kk:n välein. Mitään tukia ei ollut.
Ennen nettiaikaa vaimo hoiti kaiken rahaliikenteen tuloja lukuun ottamatta.
Meillä on rinnakkaiset luottokortit 5000€:n rajalla ja käytämme sen maksuaikaominaisuutta, emme varsinaista luottoa. Raja on riittänyt kummallekin. Lasku menee yhteiselle käyttelytilillemme.
Emme ole koskaan kontrolloineet toisen kortin käyttöä koska kummallakin on tolkku päässä.
Tiesimme alusta alkaen järjestelyn vaikuttavan vaimon tulevaan eläkkeeseen joka on nyt KELAn täydentämänä 963,11€/kk, netto.
En pysty kuvittelemaan miten mikään muu järjestely olisi helpompi ja meille käytännöllisempi.
Mikä sopii kenellekin! - yli35v.yhdessä
Taas tämä aihe!
Mun tililtä menee sähköt ja puhelimet. Mies maksaa enemmän kulkuneuvoihin liittyviä kuluja. Samaten hän makselee, jos kotona tarvitaan jotain korjauksia. Hän ymmärtää paremmin niitä asioita ja osaa korjata.
Ruokaa osten enemmän minä ja saan käteistä mieheltä, jolla ei ole korttiakaan. Jos käydään yhdessä syömässä t. matkustetaan, hän maksaa useimmiten. Silloin, kun oli hoitomaksuja, niitä maksoi kumpi milloinkin, en oikein muista.
Joskus on nyrpistelty toisen hankinnoille, mutta riitaa ei ole rahasta koskaan saatu aikaiseksi. Eikä kumpikaan savuttele itselleen keuhkosyöpää eikä "nesteytä" ainakaan liikaa. Kalliita harrastuksia ei ole kummallakaan. - Kakkossmiess
Meillä yhteinen tili, johon kummallakin kortti josta hoidetaan ruuat ja yhteiset menot.
Rahaa tilille laitetaan tulojen suhteessa .
Sitten molemmilla vielä omat tilit omiin menoihin. - 7470
Sisältöä elämään!
Minun rahat, sinun rahat, yhteiset rahat, mitä, ja minkä verran ja kumpi maksaa?
Miten paljon me olemmekaan menettäneet elämämme ja parisuhteemme sisällössä kun tuo on puuttunut? - Retikka
Omat tilit, tietenkin. On aina olleet. Menot on yhteiset ja niistä on sovittu vuosikausia sitten. Kumpikin hoitaa osuutensa ja asiasta ei juuri tarvitse keskustella. Se mikä jää kummallakin omalle tilille, se jää. Jos toisella on enemmän saldoa hän maksaa mm. ravintolaillalliset, elokuvat sun muut. Aina tilanteen mukaan. Toimii !
- mekkkk
Naisen kannattaa säästää noin 10-20 tonnia ennen kun lapaia saa niin ei tartte kituuttaa pienellä äitiyspäivärahalla eikä kinuta mieheltään rahaa jos oma ei äitiyslomalla riitä.
- tätämieltäkö
ai, sun mielestä lapsi on siis pelkästään naisen kustannus?
- OllaanpaTarkkana
Olit vahingossa kirjoittanut "naisen" vaikka tietysti tarkoitit "vanhempien".
- 7470
Kuka mitenkin. Vaimoni vähäiset puotipuksun palkan säästöt, 1500mk, menivät ensimmäisen automme ostoon.
Kahden "varmisteluvuoden" jälkeen aloimme hankkimaan perrheen lisäystä ilman mitään säästöpottia. Pari vuotta myöhemmin olimme todella kusessa ok:n hankkimisen vuoksi mutta se oli luonnollinen elämänvaihe.
Vaimoni ei saanut mitään päivärahaa eikä kodinhoidon tukea mutta elimme minun tulojeni varassa tietoisena puutteista jotka olivat täysin luonnollisia. Ei ollut paineita näyttää mitään.
Tulottoman vaimoni ei tarvinnut kinuta minulta mitään koska kaikki oli yhteistä ja käytännön syistä vaimoni hoiti kaiken rahaliikenteen.
Elämässä oli yhteisiä haasteita, yhteisiä tavoitteita, yhteisiä epäonnistumisia ja yhteisiä onnistumisia. Sisältörikasta, onnellista elämää joka kantaa vielä nyt eläkevuosinakin. - mekkkk
tätämieltäkö kirjoitti:
ai, sun mielestä lapsi on siis pelkästään naisen kustannus?
Eihän nainen niitä rahoja lapsen kustannuksiin käytä vaan itseään varten että pystyy elämään vaikka äitiyslomalla onkin ja on riippumaton miehen rahoista eikä tartee kituuttaa on on rahaa tilillä.
- 7470
mekkkk kirjoitti:
Eihän nainen niitä rahoja lapsen kustannuksiin käytä vaan itseään varten että pystyy elämään vaikka äitiyslomalla onkin ja on riippumaton miehen rahoista eikä tartee kituuttaa on on rahaa tilillä.
Ajatuksesi ei täysin aukea minulle. Tuskin on tarkoituskaan!
- Yhteinenlapsion
Idiootti
- mekkkk
tätämieltäkö kirjoitti:
ai, sun mielestä lapsi on siis pelkästään naisen kustannus?
Ei se nainen niitä rahojaan siihen lapseen laita vaan itseensä eli voi lapsen kanssa vaikka matkustella ja ostaa itseelleen vaikka tarvittavat vaatteet ja käydä vaikka syömässä jossain eikä tartte himassa olla. Kun on pelivaraa tilillä niin elämä on paljon helpompaa.
- 7570
mekkkk kirjoitti:
Ei se nainen niitä rahojaan siihen lapseen laita vaan itseensä eli voi lapsen kanssa vaikka matkustella ja ostaa itseelleen vaikka tarvittavat vaatteet ja käydä vaikka syömässä jossain eikä tartte himassa olla. Kun on pelivaraa tilillä niin elämä on paljon helpompaa.
"Pelivara" ei vaadi omaa tiliä! Se "pelivara" on yhteisellä tilillä tai sitten ei.
Vaimoni on vuosien saatossa tehnyt lukuisia tyttäjen matkoja kuten myös matkoja murkkuikäisten lastemme ja sittemmin aikuisen tyttäremme kanssa.
Ei siihen ole tarvittu omaa tiliä vaan kustannukset ovat menneet yhteiseltä käyttelytililtämme kuten myös vaimon korttiostokset.
Asioista ei ole tarvinnut varsinaisesti neuvotella vaan on tarkistettu, etten minä ole suunnitellut ko. ajankohdalle mitään molempia sitovaa.
Vaimoni on aina osannut elää resurssiemme mukaan hurahtamatta kohtuuttomuuksiin vaikka "pelivaraa" sattuisi olemaankin.
Ostoksensa hän on esitellyt ylpeänä!
Kotimaassa hän on tehnyt kulttuurimatkoja ja joskus käynyt tyttäremme kanssa Tallinnassa joissakin asioissa.
Ei tälläinen elämä vaadi omia tilejä! - mekkkk
Meillä ollut aina omat tilit mutta kun asuntolaina otettiin niin on lainanhoitotili johon laitettiin lainanlyhennyksiin tarvittavat rahat mutta kummallakin silti omat tilit ja se maksaa jolla on rahaa mutta isompituloisena maksan lomareissuja ja muita. Kun vaimolla on omaa rahaa säästössä kun on äitiyslomalla niin ei tartte joak asiassa olla miehen kukkarolla ja se raha tuo riippumattomuutta taloudellisesti niin on mukaavanpaa että on rahaa kun kituuttaa pienellä päivärahalla. Jos sattuu olemaan pihi mies niin ongelmia tulee raha asioissa.
- Sellaistaseon
Kannattaa miettiä mitä sanoo. Tässä ollut lihavia vuosia, mutta voi tulla laihojakin.
- toivossaelää
Kunhan asiat pysyvät kohtuudessa jne.
- hengissävielä
Jos pysytään hengissä menee hyvin.
- kohtuukäyttäjänä
Kohtuudessa pysyminen. Mitä tarkoittaakin.
- toodrunktotank
Laskut maksaa ajallaan ei kuuntele putoa katolta ym.
- 7470
Vielä kerran. Omat tilit omiin menoihin? Omat menothan ovat joka tapauksessa pois perheen kokonaisbudjetista!
Silloin kun budjetissa ei ole pelivaraa niin "omat menot" ovat vähäisempiä, sopeutettuja kokonaisuuteen.
Kun rahaa on väljemmin niin eihän sen tarvitse merkitä sitä, että sitä ryhdytään syytämään "omiin menoihin".
Osoittakaa mitä epäjohdonmukaista tässä on!- Centitkin
Omana menona pidetään? Onko perheen hygieniatarvikkeet oma meno? onko perhen vaatteet vain jommankumman oma meno? Kun perheessä on auto, jota käyttää yksi, mutta sillä myös kuskataan lapsia, ja ruokaa kotiin, ja miestä/vaimoa reissutetaan, niin miten kulut voisivat olla oma meno, haltijalle.
Eiköhän tuo kun menot ja tulot jakautuvat niin että kumpikin pystyy osallistumaan perheen elatkseen/parin elatukseen, toimi ihan hyvin? Asetelma että toinen vaikkapa ei edes asukaan samassa osoitteessa, on samassa ruokapöydässä- osallistumatta kuluihin mitenkään. Itsellä tällainen kokemus: kyllä muutaman kerran piti kottia työnantajalta pyytää, mutta älysin sittemmin pistää kotini oven moiselta "puoliskolta" kiinni.
Minusta muuten, jos rahaa on, sitä saa käyttää myös omiin hankintoihin, eli menoihin. Ei se siltä puoliskolta ole pois, jos nainen hankkii jonkin kodinkoneen helpottaakseen arkeaan, tai vuokraa vaikka siirtolapuutarhapalstan, tai mitä ikinä, mistä on iloa.
Samoin mies saa ihan vapaasti muuttaa omaa rahaansa vaikka metsäpalstaan, jos kokee siellä puuhastelun olevan kivaa. Siinä mitään väärää ole, kun perheen tai parin välttämättömät perustarpeet on täytetty.
Toiset on perusluonteeltaan pihimpiä. On silti ikävää että se pihiys ulottuu asioihin, jotka helpottaisivat puolison elämää, ja puoliso ne itse hommaisi, mutta kun ei saa! Moni unohtaa että kun yhteen mennään, ei se anna omistusoikeutta toisen omaisuuteen- vaan on kyse sopimisasioista, ja kynä-paperia-laskin, jutuista, miten tulot ja menot jakautuvat.
Jos vain ksi panostaa koko ajan kodin asioihin, niin eihän hänelle jää mitään muuta näkyvää, kuin kuitteja piikissä.
Ruuat syöty, vessapaperit vedetty pytystä, ja lasten terveyteen liittyvät asiat on parannuttu ajat sitten. Mieskin syönyt. On ehkä perinteisin kuvio- - 7470
Centitkin kirjoitti:
Omana menona pidetään? Onko perheen hygieniatarvikkeet oma meno? onko perhen vaatteet vain jommankumman oma meno? Kun perheessä on auto, jota käyttää yksi, mutta sillä myös kuskataan lapsia, ja ruokaa kotiin, ja miestä/vaimoa reissutetaan, niin miten kulut voisivat olla oma meno, haltijalle.
Eiköhän tuo kun menot ja tulot jakautuvat niin että kumpikin pystyy osallistumaan perheen elatkseen/parin elatukseen, toimi ihan hyvin? Asetelma että toinen vaikkapa ei edes asukaan samassa osoitteessa, on samassa ruokapöydässä- osallistumatta kuluihin mitenkään. Itsellä tällainen kokemus: kyllä muutaman kerran piti kottia työnantajalta pyytää, mutta älysin sittemmin pistää kotini oven moiselta "puoliskolta" kiinni.
Minusta muuten, jos rahaa on, sitä saa käyttää myös omiin hankintoihin, eli menoihin. Ei se siltä puoliskolta ole pois, jos nainen hankkii jonkin kodinkoneen helpottaakseen arkeaan, tai vuokraa vaikka siirtolapuutarhapalstan, tai mitä ikinä, mistä on iloa.
Samoin mies saa ihan vapaasti muuttaa omaa rahaansa vaikka metsäpalstaan, jos kokee siellä puuhastelun olevan kivaa. Siinä mitään väärää ole, kun perheen tai parin välttämättömät perustarpeet on täytetty.
Toiset on perusluonteeltaan pihimpiä. On silti ikävää että se pihiys ulottuu asioihin, jotka helpottaisivat puolison elämää, ja puoliso ne itse hommaisi, mutta kun ei saa! Moni unohtaa että kun yhteen mennään, ei se anna omistusoikeutta toisen omaisuuteen- vaan on kyse sopimisasioista, ja kynä-paperia-laskin, jutuista, miten tulot ja menot jakautuvat.
Jos vain ksi panostaa koko ajan kodin asioihin, niin eihän hänelle jää mitään muuta näkyvää, kuin kuitteja piikissä.
Ruuat syöty, vessapaperit vedetty pytystä, ja lasten terveyteen liittyvät asiat on parannuttu ajat sitten. Mieskin syönyt. On ehkä perinteisin kuvio-Olen joskus sattunut marketin kassalle kun edessäni oleva pariskunta selvittelee keskenään mikä on kummankin henkilökohtaista ja mikä on "yhteistä" ostettavaa. Eipä se näyttänyt kovin selvää olevan.
Parsikunta riiteli jopa siitä miten heidän pitäisi jakaa "yhteisten" oluiden maksaminen kun ei löytynyt yhteistä näkemystä miten niiden kulutus jakautuu.
Minusta kaikki laskeminen ja jakaminen on tarpeetonta. Tarpeet ja resurssit sanelevat rajat katsomatta yhteisyyttä tai henkilökohtaisuutta.
Kulutuksesta emme oikeastaan keskustele. Hankinnoista kylläkin. Joidenkin hankintojen kohdalla jomman kumman mieliteko ohjaa ehdotusta tai kysymystä "mitä mieltä olisit jos - -"?
Esimerkkeinä uuden auton hankinta todettiin yhteisesti. Vaimoni ei puutu valintaan mutta kävimme yhdessä katsomassa ja ostamassa. Vaimoni mieli teki jouluviikoksi Itävallan - Slovenian kiertomatkalle. Sopii minulle. Yms.
Henkilökohtaisessa terveydenhuollossa olen joutunut "yllyttämään" vaimoani. Lähikorttelin yksityisklinikka on nopea ja tasokas.
Samoin kaihileikkaukset. On turha ryhtyä jonottamaan kunnalliselle puolelle kun yksityiseltä laikkaukset saa alle kahden viikon.
Sama juttu muissakin tarpeissa.
Laitatin itselleni hammasimplantit lähempänä 70v. Mukavampi pureskella ikärinäkin.
Yms.
Nämäkin ovat tavallaan yhteisiä kuluja koska ne vaikuttavat, enemmän tai vähemmän, yhteiselämään.
- NäinToimitaan
Miehellä on pari tiliä ja sitten on yhteinen tili, jota mieheni ei ole kyllä ainakaan tähän mennessä käyttänyt. Kummatkin maksavat omat laskunsa, minä voisin kyllä maksaa miehenikin laskut, mutta hän ei ole koskaan pyytänyt. Minä maksan omani yhteiseltä tililtä. Menot maksetaan sen mukaan, mitä mieheni sanoo. Kaikki kiinteät menot menevät mieheni rahoista, esim. vakuutukset, sähkö- ja vesilaskut sun muut. Omat hankinnat mies maksaa omalta tililtä ja minä yhteiseltä. Yleensä kyllä keskustellaan siitä, voiko jonkun tietyn asian hankkia, jottei myöhemmin synny eripuraa.
- minimerkki
Meillä on mieheni kanssa kummallakin omat käyttötilit, yksi yhteinen käyttötili, yksi yhteinen säästötili ja siinäpä se. Maksamme yhteisellä luotolla kuukauden ruoat ja muut välttämättömyydet ja kuun lopussa maksamme sen pois yhteiseltä käyttötililtämme. Omien henk.koht. tilien rahat käytetään sitten niihin omiin juttuihin, kuten työpaikkaruokailuihin, kahveihin, elokuviin, harrastuksiin, vaatteisiin yms. Yhteiselle säästötilille siirrämme joka kuukausi aina sen verran kuin kummankin budjetti antaa myöden - mies enemmän, koska tienaa enemmän. Tämä toimii meillä eikä ole tuntunut lainkaan sekavalta, ollaan istuttu alas ja mietitty rahajutut kerralla kuntoon ja saatu aikaiseksi aika hyvä systeemi:D Kummankaan ei tarvitse huolehtia rahan riittämisestä kun kulutustottumukset ovat molemmilla melko samat ja järki päässä. Omista rahoista maksetaan aina ne ns. turhimmat hankinnat, joten ei pääse siitäkään sanomaan että toinen kuluttaisi yhteisen tilin rahoja itsekkäisiin tarpeisiin....
- kawasaki_indian
Molemmilla on omat tilit, mutta rahat ovat yhteiset.
Molemmilla oli parin kuukauden nettoliksan verran säästössä kun alettiin seurustella. 45 yhdessä eletyn vuoden jälkeen meillä on kaikki mitä olemme halunneet, rahasta ei ole riidelty koskaan. Kun on ollut vähän rahaa, niin ei haittaa, niillä ollaan pärjätty mitä on ollut. Ollaan samanlaisia rahankäyttäjiä. ensin tulee asumiseen ja normaaliin elämiseen kuluvat pakolliset menot ja sitten ne joista on iloa molemmille. Meillä on pyritty siihen, että joka kuukausi olisi jäänyt säästöön jonkun verran rahaa ns. pahan päivän varalle. Nyt näin eläkkeellä niitä rahoja käytetään kaikkeen kivaan.
Minua on joskus hymyilyttänyt ystäväparisukuntien "omat menot". Meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut omia menoja. Kaikki laskut maksettiin mun tililtä, kun se oli loppu siirryttiin vaimon tilille. Ne mitä vaimon tilille jäi, olivat yhteistä säästöä. Kun mieleni teki moottoripyörää, sanoin asiasta vaimolle, ja hän innostui, että se olisi tosi kiva, meillä on nyt tämän verran, tuon verran tarvitaan vielä lisää, säästetään siihen. Ja sitten tehtiin pitkää päivää töissä. Kun rahaa oli tarpeeksi säästössä, ostettiin pyörä. Sillä painettiin pitkin poikin Suomea kesäviikonloppuisin, yöt vietettiin teltassa. Tuli käytyä Norjassa useampaan otteeseen. Ruotsikin ajettiin päästä päähän siksakkina yhdellä neljän viikon kesälomalla. Se oli sitä nuoruutta.
Kun ensimmäinen lapsi saatiin aikaiseksi runsaan yrittämisen jälkeen, vaimolla välähti mitä jos ostetaan asuntoauto ja lähdetään Eurooppaa kiertämään. No ei muuta kuin ynnäämään miten se onnistuisi ja viikon päästä vaimon auto oli vaihtunut kohtuullisen hyvään asuntoautoon. Niin sitä oltiin puoli vuotiaan vauvan kanssa monta viikkoa tien päällä, eikä ollut vaikeaa ollenkaan. Siltä reissulta saatiin monta elinikäistä ystävää eri puolilta maailmaa elämää rikastuttamaan.
Näin sitä on pikkuhiljaa hankittu omakotitalo, vaihdettu se uudempaan, ostettu kesämökki ja metsää, lapset kasvatettu omilleen, kaikki on saatu mitä on haluttu. On käyty kaukana kotoa koko perheen kanssa, on oltu lähempänä kymmeniä kertoja reissussa nyt jo lastenlastenkin kanssa.
Meillä vaatteita ja kenkiä kumpikin ostaa itselleen silloin kun haluaa, ei siihen toiselta lupaa tarvitse kysellä. Jos jotain tekee mieli, istutaan alas ja mietitään onko meillä siihen rahaa vai ei tai millä konstilla siihen olisi varaa. Pienemmät hankinnat menevät läpihuutojuttuna tyyliin, joo, ostetaan vaan.
Minulle oli selvää jo silloin kun näin vaimon eka kertaa, että tässä se nyt on, tämän naisen minä haluan, tämä suhde kestää loppuelämän. Ja niin se on kestänyt. En ole koskaan katunut, enkä usko, että vaimokaan on pettynyt yhteisiin vuosiin.
Ei meidän suhdetta ole heilauttaneet vaimon kotona olot lasten ollessa pieniä, eikä minun kahden vuoden työttömyysjakso. Kotona oleva ehti tehdä päivän aikana kotityöt ja meille jäi yhteistä aikaa paljon enemmän. Ei siitä tressiä kummallekaan tullut, menot sopeutettiin tuloihin.
Kun saatiin mukulat ovesta pihalle opiskelemaan, niin siitä se ilo urkeni, rahaa on säästynyt joka kuukausi. Nyt kun jäätiin muutama vuosi sitten eläkkeelle, ostettiin taas moottoripyörä. Sillä on nyt reissattu kolme kesää, yöt ollaan vietetty hotellissa.
Sen verran voin vielä sanoa, että ruuanlaitot, siivoukset, tiskit, pyykit, aikoinaan lastenhoito, molemmat tekivät ja tekevät kaikkia hommia pyytämättä ja toisen käskemättä. Ehkä tämän vuoksi meillä yhteiselämä on ollut hyvin yksituumaista ja leppoisaa, kumpikin tekee yhteisen hyvän eteen duunia, yhteistä aikaa on ollut koko parisuhteen ajan ja sitä on myös vietetty kimpassa.
Pidetään huolta toisistamme eikä nipoteta turhista. - qwqws
Avioliiton ainut säilymisen ehto on kaikki jaetaan. meillä aina yhteiset tilit rahat ja hankinnoista keskustellaa. parasta minä hoidan raha-asiat niin en voi ikinä syyttää vaimoani jos laskuja ei ole maksettu tai leipä loppuu. mutta kuka nykyajan uranainen suostuu tähän.
- 7570
Ilmeisen harvinainen sielunkumppani!
Jo ennen avioitumistamme oli selvää, että minä vastaan perheen toimeentulosta ja kaikinpuolisesta turvallisuudesta.
Alkuvuosina ainoa tilimme oli vaimoni nimissä koska silloin vähäisetkin talletuskorot olivat veroalaisia.
Käytännön syistä vaimoni hoiti kaikki maksut nettiaikaan saakka ja yhdessä vaiheessa, kun talovelat olivat niskassa pahimmillaan, hän joutui kerran sanomaan, että kirstun pohja häämöttää.
Pulavuosinakaan ei rahan niukkuus aiheuttanut vähäisintäkään erimielisyyttä. Puute oli yhteistä.
En ole koskaan kontrolloinut vaimoni menoja koska luotan ehdottomasti hänen järkevyyteensä ja tajuunsa tilanteestamme.
En tiedä uranaisista.Meidän harmoniamme eräs peruste saattaa olla, että olemme molemmat lähtöisin köyhistä työläiskodeista. Syntymät 1943 j 1948.
- tiukkaatekee
Minua hävettää oma tilanne kun en ole saanut työtä josta saisin toimeen tulon. Mieheni ja mieheni sukulaiset halveksii tästä syystä minua. Toisinaan mietin eroa, kun ei ole varaa olla naimisissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1373542Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen402785Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .402679Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631232548Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302545- 1161895
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3231619Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1741508Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.3161414- 661268