Pakko avautua koska tuntuu, että alkaa pää pikkuhiljaa hajota. Tilanne on, että olen ollut kohta kolme vuotta suhteessa itseäni useamman vuoden vanhemman miehen kanssa. Alussa kaikki oli ihanaa ja ajattelin välttyväni turhalta draamalta, sillä useinhan yli 35 vuotiaat ovat hiukan kypsempiä.
No, pian kuitenkin huomasin ettei tuo aivan paikkaansa pitänyt, sillä mies pommitti jatkuvasti viesteillä ja luuli minun löytäneen jonkun toisen, jos en sillä sekunnilla vastannut. Ajattelin tietysti että onpa söpöä, hän välittää minusta ja on mustasukkainen vaikkei siihen syytä edes ollut.
Tilanteet kuitenkin johtivat siihen, että hän oli miltei joka kerta aikeissa jättää minut, koska ajatteli että haluan kummiskin jonkun paremman kuin hän. Absurdi ajatus sinänsä, koska minulla ei ollut ketään miespuolisia ystäviä hänen lisäkseen.
Vähitellen luottamukseni alkoi rikkoutua jatkuvien erouhkauksien myötä. Rakastin häntä ja halusin tehdä kaikkeni, jotta suhteemme toimisi ja ettei hänen tarvitsisi epäillä minua. Joka päivä elin ahdistuksessa siitä, mitä seuraavat keskustelumme tuovat tullessaan ja milloin hän taas olisi aikeissa jättää minut. Aloin myös epäillä itseäni jatkuvien syytösten myötä. Pelkäsin koko ajan tekeväni jotain väärin ja antavani hänelle aihetta epäilykseen.
Päätin antaa ajan kulua, sillä uskoin että miehen käytös muuttuisi alkuhuuman jälkeen tasaisemmaksi. Niin tapahtuikin lopulta, mutta sitten alkoivat muut ongelmat. Mies alkoi haukkua ja pilkata minua. Jos loukkaannuin tästä, niin olin typerä enkä ymmärtänyt vitsiä ja mies sanoi ettei minun kanssani kannata puhua.
Monta kertaa olen saanut kuulla miten aiheutan hänelle ylimääräistä stressiä ja olisi parempi jos olisimme molemmat yksin. En ymmärrä miten hänelle stressiä aiheutan, sillä kaiken kokemani jälkeen yritän välttää tekemästä mitään, minkä tiedän suututtavan hänet. Olen yrittänyt olla iloinen ja piilottaa pahan oloni, koska hän ei kestä nähdä minun itkevän. Vaikka en edes itkisi hänen takiaan, niin silti hän ottaa sen henkilökohtaisesti.
Ja asioistahan ei tietenkään voi puhua. Olen yrittänyt eri lähestymistapoja, mutta mies joko suuttuu, kun puhun suoraan tai sitten ei ymmärrä ollenkaan, jos en sano suoraan. Olen siis aivan yksin tunteitteni kanssa.
Lapsia meillä ei ole, eikä ole suunnitelmissa hankkia vielä pitkään aikaan. Mies kuitenkin on sitoutunut ja haluaa yhteisen tulevaisuuden, mikä tuntuu välillä niin ristiriitaiselta hänen puheisiinsa nähden. Silloin kun asiat ovat hyvin, hän osaa olla todella ihana.
Mutta ihmettelen tässä, että mikä miestä oikein vaivaa? Miksi hänen pitää käyttäytyä tuolla tavalla?? Hän ei ole seurustellut aiemmin ja eikö hän vain sen takia tiedä, miten parisuhteessa toimitaan? Vai onko hänellä vain niin huono itsetunto, että pitää painaa minuakin alas. Siinä on kyllä onnistunut... en tunne itseäni enää ollenkaan viehättäväksi. Hän usein kehuu minulle muita naisia, muttei enää sano minua kauniiksi. Alussa kyllä jaksoi sanoa maailman kauneimmaksi ja ihanimmaksi mutta se laantui sitten alkuhuuman jälkeen. Mies ei itse pidä itseään komeana ja tämän tiedostaen kehun häntä säännöllisesti, sillä haluan kohottaa hänen itsetuntoaan. Ja tottakai pidän häntä oikeastikin hyvännäköisenä, enkä näe hänen ulkonäössään mitään vikaa.
Mutta kuten sanoin, en vaan ymmärrä. Olen väsynyt tähän kaikkeen...
No, pian kuitenkin huomasin ettei tuo aivan paikkaansa pitänyt, sillä mies pommitti jatkuvasti viesteillä ja luuli minun löytäneen jonkun toisen, jos en sillä sekunnilla vastannut. Ajattelin tietysti että onpa söpöä, hän välittää minusta ja on mustasukkainen vaikkei siihen syytä edes ollut.
Tilanteet kuitenkin johtivat siihen, että hän oli miltei joka kerta aikeissa jättää minut, koska ajatteli että haluan kummiskin jonkun paremman kuin hän. Absurdi ajatus sinänsä, koska minulla ei ollut ketään miespuolisia ystäviä hänen lisäkseen.
Vähitellen luottamukseni alkoi rikkoutua jatkuvien erouhkauksien myötä. Rakastin häntä ja halusin tehdä kaikkeni, jotta suhteemme toimisi ja ettei hänen tarvitsisi epäillä minua. Joka päivä elin ahdistuksessa siitä, mitä seuraavat keskustelumme tuovat tullessaan ja milloin hän taas olisi aikeissa jättää minut. Aloin myös epäillä itseäni jatkuvien syytösten myötä. Pelkäsin koko ajan tekeväni jotain väärin ja antavani hänelle aihetta epäilykseen.
Päätin antaa ajan kulua, sillä uskoin että miehen käytös muuttuisi alkuhuuman jälkeen tasaisemmaksi. Niin tapahtuikin lopulta, mutta sitten alkoivat muut ongelmat. Mies alkoi haukkua ja pilkata minua. Jos loukkaannuin tästä, niin olin typerä enkä ymmärtänyt vitsiä ja mies sanoi ettei minun kanssani kannata puhua.
Monta kertaa olen saanut kuulla miten aiheutan hänelle ylimääräistä stressiä ja olisi parempi jos olisimme molemmat yksin. En ymmärrä miten hänelle stressiä aiheutan, sillä kaiken kokemani jälkeen yritän välttää tekemästä mitään, minkä tiedän suututtavan hänet. Olen yrittänyt olla iloinen ja piilottaa pahan oloni, koska hän ei kestä nähdä minun itkevän. Vaikka en edes itkisi hänen takiaan, niin silti hän ottaa sen henkilökohtaisesti.
Ja asioistahan ei tietenkään voi puhua. Olen yrittänyt eri lähestymistapoja, mutta mies joko suuttuu, kun puhun suoraan tai sitten ei ymmärrä ollenkaan, jos en sano suoraan. Olen siis aivan yksin tunteitteni kanssa.
Lapsia meillä ei ole, eikä ole suunnitelmissa hankkia vielä pitkään aikaan. Mies kuitenkin on sitoutunut ja haluaa yhteisen tulevaisuuden, mikä tuntuu välillä niin ristiriitaiselta hänen puheisiinsa nähden. Silloin kun asiat ovat hyvin, hän osaa olla todella ihana.
Mutta ihmettelen tässä, että mikä miestä oikein vaivaa? Miksi hänen pitää käyttäytyä tuolla tavalla?? Hän ei ole seurustellut aiemmin ja eikö hän vain sen takia tiedä, miten parisuhteessa toimitaan? Vai onko hänellä vain niin huono itsetunto, että pitää painaa minuakin alas. Siinä on kyllä onnistunut... en tunne itseäni enää ollenkaan viehättäväksi. Hän usein kehuu minulle muita naisia, muttei enää sano minua kauniiksi. Alussa kyllä jaksoi sanoa maailman kauneimmaksi ja ihanimmaksi mutta se laantui sitten alkuhuuman jälkeen. Mies ei itse pidä itseään komeana ja tämän tiedostaen kehun häntä säännöllisesti, sillä haluan kohottaa hänen itsetuntoaan. Ja tottakai pidän häntä oikeastikin hyvännäköisenä, enkä näe hänen ulkonäössään mitään vikaa.
Mutta kuten sanoin, en vaan ymmärrä. Olen väsynyt tähän kaikkeen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän tuo kovin hyvältä kuulosta. Suhteenne ei ole tasapainoinen eikä miehesikään selvästikään ihan sinut itsensä ja oman itsetuntonsa kanssa. Miehessä saattaa myös olla hieman narsistisia piirteitä joihin viittaa juuri tuo sinun alas painamisesi ja muiden naisten kehuminen. Tai sitten hän on vain aika kehittymätön tunne-elämältään. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin hyvä.
Sinä olet myös selvästikin jo astunut siihen ansaan että yrität omalla käytökselläsi myötäillä miehesi oikkuja vaikka tiedät esim. että mustasukkaisuudelle ei ole mitään oikeaa syytä sinun puoletasi. Piilottelet myös omia tunteitasi koska pelkäät niiden suututtavan miehesi. Sekään ei ole oikein eikä niin pitäisi joutua missään suhteessa tekemään. Olet nyt kovaa vauhtia menettämässä omaa tahtoasi ja minuuttasi ja se on todella hälyttävää.
Ratkaisevaa olisi minusta nyt se että tajuat että sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi. Hyvä suhde tarkoittaa suhdetta jossa voit olla oma itsesi ja kumppanisi myös hyväksyy sinut sellaisena eikä vaadi sinua piilottamaan tunteitasi tai elämään hänen ehtojensa mukaan. Elätkö siis sinä hyvässä suhteessa? Kuvaamasi perusteella et todellakaan. Sanot rakastavasi miestäsi mutta jää hieman epäselväksi että miksi. Tekeekö hän sinun elämäsi paremmaksi? Kunnioittaako hän sinua? Kuunteleeko hän sinua ja välittääkö tunteistasi? Kirjoittamasi perusteella ei. Miksi siis rakastat ihmistä joka ei tee sinulle hyvää? Etkö arvosta itseäsi niin paljon että katsoisit ansitsevasi hyvää kohtelua?
Otapa nyt itseäsi niskasta kiinni ja katso hetken tilannetta ulkopuolelta. Jos joku ystäväsi tai sukulaisesi kertoisi suhteensa olevan samanlainen niin olisitko hänen puolestaan onnellinen että on saanut tuollaisen suhteen vai pitäisitkö sitä hänelle vahingollisena? Vai eikö sinulla ole ollut koskaan mallia hyvästä parisuhteesta joten et oikein tiedä millainen se voisi olla?
Voin kertoa sinulle että hyviä suhteita on paljonkin ja ne ovat ihan erilaisia kuin sinun. Ja sinäkin voisit saada sellaisen jos et antaisi käyttää itseäsi heittopussina tuossa suhteessa.
Huono itsetunto ja vähän narsistimainen? Exäni oli narsisti, sinun miehessäsi on paljon samija piirteitä. Suosittelen lähtemään vielä, kun mielenterveys on sinulla olemassa. Itsellä oli rajoilla, ettei olisi omassa päässä napsahtanut kokonaan. Onneksi heräsin näkemään, miten sairaa suhde meillä on.
Minulla on takana kaksi vastaavaa suhdetta. Voin sanoa että ei se ajan kanssa muutu kuin huonompaan suuntaan. Ja sinä muutut myös. Käyn itse läpi tällä hetkellä pitkää toipumisprosessia vaikka en koskaan noissa suhteissa ollessani tajunnut tällaista apua ja terapiaa tarvitsemani. Oireet itselleni tuli jälkeen päin ja tiedän nyt menettäneeni kaiken mitä ennen henkisesti olin. Sinun vaan täytyy lopettaa suhde. Voimia kovasti. Ei tule olemaan helppoa mutta ei ole nyt vaihtoehtoja. Muista että suhteen pitää antaa huomattavasti enemmän kuin mitä se ottaa.
Se on ikävää, jos suhteessa katoaa elämän ilo toisen persoonallisuus ongelman, liiallisen alkon käytön tms. myötä. Koita oppia välittämään itsestäsi ja rakastamaan itseäsi sopivasti sekä pistämään rajat oman itsen väärinkohtelulle. Liian kiltillä ihmisellä on taipumus miellyttää joka asiassa kuvitellen sen olevan oikea tie hyvään suhteeseen, just silloin menettääkin sen omimman itsensä, mikä ihmisenä on, kun ei voi toteuttaa itseään suhteessa normaalilla tavalla. Opettele puhumaan siitä, mitä sinä haluat ja miltä sinusta tuntuu. Sen oikean ihmisen seurassa sä voit riidelläkin turvallisesti, siltikään pelkäämättä, että menettäisit toisen sen seurauksena. Mutta hyvässäkin suhteessa voi tulla ero ja siltikin sä tiedät, että pärjäät sekä kykenet seisomaan omilla jaloillasi, vaikka menettäisitkin sulle rakkaan ihmisen. Se on sitä itsestään välittämistä ja rakkautta itseään kohtaan, mikä on yhtä tärkeää kuin se kumppanikin.
Nosta kytkintä ja nopsaan! Sinulla on järkeä analysoida tilanne rehellisesti ja realismin nimissä miehesi on täysi narsisti. Toista et voi muuttaa, ainoa muutettava asia on itsetuntosi rippeiden kerääminen ja lähteminen. Olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa, tyhmä olin odotellessani parempaa päivää. Se paras päivä tuli muuttaessa eri osoitteeseen. Tsemppiä, ole vahva!