Kauan mietit eroa?

Miksi vetkutit eroasi niin kauan että sait salarakkaasi lähtemään pois ? Mikä sinut piti vaan liitossa vaikka elämäsi rakkaus oli jo sinun?

Ei hän ollut salarakkaani. Hän ilmoitti viestillä, että EI halua minua EIKÄ tunne minua kohtaan mitään, joten tunteeni olivat yksipuoliset ja ovat hänen mukaansa tulevaisuudessakin. Ja minulla on tunteet edelleen häntä kohtaan ja tuskin koskaan häviävät. Minulle hän on unelmieni mies. En voi kuitenkaan asialle enää yhtään mitään.

Minäkin haluan kuulla tähän vastauksen !!!

Miehet odottavat että nainen tekee eropäätöksen. Silloin he eivät itse ole niitä kodinrikkojia ja säilyttävät maineensa. Ja alkaahan siinä hermostua vaimoon kun ei se ymmärrä ehdottaa eroa. Erittäin fiksua!

En ota kantaa noihin kolmansiin osapuoliin ja seurustelujn jonkun kanssa samaan aikaan, mutta kyllä todellakin on reilumpaa kertoa toiselle, että menee huonosti, mennä vaikka terapiaan ja tietysti keskustella eri vaihtoehdoista jatkosta tai eroamisesta. Homma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin muutama tässä puhuu eli ne jotka puhuu nyt, että olisivat halunneet tietää toisen aikeista niin jos otatte ajatusleikin niin miten se omisi vaikuttanut. Ero ja sen uhka itsessään on jo iso asia monesti kummallekin suhteen osapuolelle. Psykologisestikin se voi ahdistaa ihmistä valtavasti ja se voi lamaannuttaa toisen. Eli kaikessa on aina puolensa ja puolensa.

"Minkä ihmeen takia mies ei voinut kertoa minulle, että haluaa alkaa pohtia eroa MINUN kanssani. Kuvitteleeko mies olevansa vaimolle jotenkin välttämätön? "

Yleisesti eroa ei pohdita puolison kanssa, koska halutaan ensin selvittää selkeä oma kanta asiaan. Eli haluaako todella erota, ja jos niin mistä syistä. Jos kertoo mietteistään puolisolle heti ensimmäisessä vaiheessa, saattaa vain hermostuttaa, suututtaa, masentaa ym. todenteolla kumppaninsa. Silloin liittoa ei aivan varmasti saa enää toimivaksi.

Olen seurannut hyvin monia ihmisten eroja läheltä. Aivan erilaisia pareja, aivan erilaisia persoonia. Eroja yhdistää vain yksi tekijä; nimittäin se, että toinen osapuoli halusi eroa yksin, tai paljon enemmän kuin toinen. Ja joka tapauksessa se, joka eroa halusi tai halusi enemmän toimi päinvastoin kuin hänen ei-eroa-haluava kumppaninsa olisi toivonut. Ts. jotkut surivat sitä, ettei kumppani kertonut "ajoissa" eroajatuksistaan, ja toiset surivat sitä, että kumppani kertoi ajatuksistaan aivan liian alkutekijöistä lähtien. Eli vain pohti ääneen mahdollista eroa, joka puolestaan laukaisi toisessa riittämättömyyden, kelvottomuuden ym. tunteita. Näistä puolestaan syntyi riitaa, syyttelyä, ja toiset vain masentuivat, lamaantuivat. Ja näiden reaktioiden vuoksi sitten päädyttiin eroon, vaikkei se alkujaan "pohtiva" osapuoli olisi edes eroa halunnut.

Kannattaakin aina ottaa asiat vastaan juuri sellaisena kuin ne tulee. Jos aikoo sanoa "mikset sinä niin..." tai "mikset sinä näin" niin täytyisi miettiä mitä oikeastaan ajaa takaa. Asia on sellainen mikä se on. Ei se paranna tai pahenna asiaa, JOS puoliso olisi toiminut toisin. Vaikka meillä monella saattaa olla sellainen mielikuva. Että vaikeasta tulisi helppoa, jos asia olisi esitetty aiemmin/myöhemmin.

Monenlaisia kommentteja kuulleena yksi typerimmistä ja myös ehkä siten itseaiheutetusta kyvyttömyydestä koko parisuhteeseen on: pitäiskö erota ja vaihtaa nuorempaan?

Tuollaisen toistelu kyllä syövyttää koko liiton ja sitten itse myöhemmin jää pettämisestä kiinni ja yrittää vierittää kaikki syyt omasta itseaiheutetusta pahoinvoinnista syyttömän niskoille.

nekku_ kirjoitti:

"Minkä ihmeen takia mies ei voinut kertoa minulle, että haluaa alkaa pohtia eroa MINUN kanssani. Kuvitteleeko mies olevansa vaimolle jotenkin välttämätön? "

Yleisesti eroa ei pohdita puolison kanssa, koska halutaan ensin selvittää selkeä oma kanta asiaan. Eli haluaako todella erota, ja jos niin mistä syistä. Jos kertoo mietteistään puolisolle heti ensimmäisessä vaiheessa, saattaa vain hermostuttaa, suututtaa, masentaa ym. todenteolla kumppaninsa. Silloin liittoa ei aivan varmasti saa enää toimivaksi.

Olen seurannut hyvin monia ihmisten eroja läheltä. Aivan erilaisia pareja, aivan erilaisia persoonia. Eroja yhdistää vain yksi tekijä; nimittäin se, että toinen osapuoli halusi eroa yksin, tai paljon enemmän kuin toinen. Ja joka tapauksessa se, joka eroa halusi tai halusi enemmän toimi päinvastoin kuin hänen ei-eroa-haluava kumppaninsa olisi toivonut. Ts. jotkut surivat sitä, ettei kumppani kertonut "ajoissa" eroajatuksistaan, ja toiset surivat sitä, että kumppani kertoi ajatuksistaan aivan liian alkutekijöistä lähtien. Eli vain pohti ääneen mahdollista eroa, joka puolestaan laukaisi toisessa riittämättömyyden, kelvottomuuden ym. tunteita. Näistä puolestaan syntyi riitaa, syyttelyä, ja toiset vain masentuivat, lamaantuivat. Ja näiden reaktioiden vuoksi sitten päädyttiin eroon, vaikkei se alkujaan "pohtiva" osapuoli olisi edes eroa halunnut.

Kannattaakin aina ottaa asiat vastaan juuri sellaisena kuin ne tulee. Jos aikoo sanoa "mikset sinä niin..." tai "mikset sinä näin" niin täytyisi miettiä mitä oikeastaan ajaa takaa. Asia on sellainen mikä se on. Ei se paranna tai pahenna asiaa, JOS puoliso olisi toiminut toisin. Vaikka meillä monella saattaa olla sellainen mielikuva. Että vaikeasta tulisi helppoa, jos asia olisi esitetty aiemmin/myöhemmin.

Lue lisää

Kyllä se olisi muuttanut niin paljon. Mikä saa ajattelemaan, että parisuhde rakennetaan yhdessä, mutta puretaan yksin. Tunteilla huijaavat auervaarat tuomitaan rikoksesta, mutta avioliiton sisälläkö rakkauden näytteleminen ja puolison huijaaminen on sallittua.

nekku_ kirjoitti:

"Minkä ihmeen takia mies ei voinut kertoa minulle, että haluaa alkaa pohtia eroa MINUN kanssani. Kuvitteleeko mies olevansa vaimolle jotenkin välttämätön? "

Yleisesti eroa ei pohdita puolison kanssa, koska halutaan ensin selvittää selkeä oma kanta asiaan. Eli haluaako todella erota, ja jos niin mistä syistä. Jos kertoo mietteistään puolisolle heti ensimmäisessä vaiheessa, saattaa vain hermostuttaa, suututtaa, masentaa ym. todenteolla kumppaninsa. Silloin liittoa ei aivan varmasti saa enää toimivaksi.

Olen seurannut hyvin monia ihmisten eroja läheltä. Aivan erilaisia pareja, aivan erilaisia persoonia. Eroja yhdistää vain yksi tekijä; nimittäin se, että toinen osapuoli halusi eroa yksin, tai paljon enemmän kuin toinen. Ja joka tapauksessa se, joka eroa halusi tai halusi enemmän toimi päinvastoin kuin hänen ei-eroa-haluava kumppaninsa olisi toivonut. Ts. jotkut surivat sitä, ettei kumppani kertonut "ajoissa" eroajatuksistaan, ja toiset surivat sitä, että kumppani kertoi ajatuksistaan aivan liian alkutekijöistä lähtien. Eli vain pohti ääneen mahdollista eroa, joka puolestaan laukaisi toisessa riittämättömyyden, kelvottomuuden ym. tunteita. Näistä puolestaan syntyi riitaa, syyttelyä, ja toiset vain masentuivat, lamaantuivat. Ja näiden reaktioiden vuoksi sitten päädyttiin eroon, vaikkei se alkujaan "pohtiva" osapuoli olisi edes eroa halunnut.

Kannattaakin aina ottaa asiat vastaan juuri sellaisena kuin ne tulee. Jos aikoo sanoa "mikset sinä niin..." tai "mikset sinä näin" niin täytyisi miettiä mitä oikeastaan ajaa takaa. Asia on sellainen mikä se on. Ei se paranna tai pahenna asiaa, JOS puoliso olisi toiminut toisin. Vaikka meillä monella saattaa olla sellainen mielikuva. Että vaikeasta tulisi helppoa, jos asia olisi esitetty aiemmin/myöhemmin.

Lue lisää

No se olisi muuttunut, että en olisi antanut ottaa koiraa, jos olisi ollut edes pieni aavistus, että saatamme erota. Mieshän sen tiesi jo siinä vaiheessa. Arvatkaapa ottiko koiran erossa. Enkä olisi tullut kiireellä kotiin vaan tehnyt rauhassa työt ja antanut äijän viettää sitä laatuaikaa lasten kanssa, jonka sitten kuulin pilanneeni jo vuosia pelkällä läsnäolollani. Olisin matkustanut, se kun ei eksälle käynyt, että vaimo lähtee ilman häntä reissuun. Vaikka sitten kuulin pilanneeni ne yhdessä tehdyt reissutkin aina, kun olin niin hankala.

Miettikäänyvähän kirjoitti:

Kyllä se olisi muuttanut niin paljon. Mikä saa ajattelemaan, että parisuhde rakennetaan yhdessä, mutta puretaan yksin. Tunteilla huijaavat auervaarat tuomitaan rikoksesta, mutta avioliiton sisälläkö rakkauden näytteleminen ja puolison huijaaminen on sallittua.

Lue lisää

"Mikä saa ajattelemaan, että parisuhde rakennetaan yhdessä, mutta puretaan yksin."
Sotkeudun tähän: - parisuhteen "rakentamiseen" tarvitaan ainoastaan yhteinen osoite, päätös muuttaa sinne yhdessä, ei muuta. Parisuhteen sisältö on asia erikseen.
- parisuhteen purkuun, eli eroon riittää kun toinen päättää siitä. Näin usein tapahtuukin. Toisinaan erosta päätetään yhdessä. Yhdessä voi päättää ainoastaan silloin, kun molemmat haluavat erota, tai molemmat ainakin hyväksyvät sen, että toinen haluaa erota, vaikka itse ei haluaisi.

Ihminen ei ole aina selvillä tunteistaan vuodesta toiseen. Usein elämän varrella myös kumppanit muuttuvat - joskus päinvastaiseen suuntaan. Aika kapea katseista syyttää toista näyttelemisestä ja huijaamisesta. Kun näin tapahtuu, on oikeastaan melko selvää, miksi esim. sinun ex-kumppani ei ole tohtinut avautua tunteistaan.

Vieläkin_ketuttaa kirjoitti:

No se olisi muuttunut, että en olisi antanut ottaa koiraa, jos olisi ollut edes pieni aavistus, että saatamme erota. Mieshän sen tiesi jo siinä vaiheessa. Arvatkaapa ottiko koiran erossa. Enkä olisi tullut kiireellä kotiin vaan tehnyt rauhassa työt ja antanut äijän viettää sitä laatuaikaa lasten kanssa, jonka sitten kuulin pilanneeni jo vuosia pelkällä läsnäolollani. Olisin matkustanut, se kun ei eksälle käynyt, että vaimo lähtee ilman häntä reissuun. Vaikka sitten kuulin pilanneeni ne yhdessä tehdyt reissutkin aina, kun olin niin hankala.

Lue lisää

Kuulostaa siltä, ettei ex-liittosi ole toiminut ollenkaan. Olet joustanut ja antanut liikaa periksi.

AINA on olemassa mahdollisuus, että tulee ero. Teki mitä tahansa.

Puhun, pussaan ja suunnittelen tulevaisuutta. Tekisin sen keittiöremontin jos vaimo vaivautuisi edes katsomaan suunnitelmia, mutta varaa oikeuden valittaa jälkikäteen. Hoidin osaltani lapset ja kotityöt. Ja enemmän kuin oman osani vastaan taloudesta ja siitä että vaimo saa. Ei niin pientä asiaa etteikö vaimo tarjoa ratkaisuksi eroamista, vieläpä lasten kuullen.
Että sellaista. Taidan arvata mitä ohjeita saan.

KunMikäänEiRiitä kirjoitti:

Puhun, pussaan ja suunnittelen tulevaisuutta. Tekisin sen keittiöremontin jos vaimo vaivautuisi edes katsomaan suunnitelmia, mutta varaa oikeuden valittaa jälkikäteen. Hoidin osaltani lapset ja kotityöt. Ja enemmän kuin oman osani vastaan taloudesta ja siitä että vaimo saa. Ei niin pientä asiaa etteikö vaimo tarjoa ratkaisuksi eroamista, vieläpä lasten kuullen.
Että sellaista. Taidan arvata mitä ohjeita saan.

Lue lisää

"Ei niin pientä asiaa etteikö vaimo tarjoa ratkaisuksi eroamista, vieläpä lasten kuullen."

Mitä vastaat, miten kommentoit? Kannattaisiko ihan kahden kesken sanoa, ettet halua kertaakaan enää vaimon mainitsevan eron tarjoamista ratkaisuksi. Se on sinun ja lasten kannalta ikävää kuultavaa, vaikka vaimo siitä nauttisikin. Varmista nauttiiko. Jos nauttii, hae sinä eroa. Jos ei nauti, mutta vielä tarjoilee eroa, sitten eroatte.


Lopeta pussailu ja suunnittelu. Puhumisen vaihdat kuunteluun. Mitä vaimo haluaa? Miksi hän kitisee ja puhuu erosta? Keittiöremontin tilalle voisitte yhdessä suunnitella parisuhderemonttia, eikö niin?

En minä vaimoani kiusaa vaikka eron olen päättänyt ottaa. Odotan siihen asti kun nuorimmainen lähtee opiskelemaan ja siihen perään lähden minä. Haluan olla lasten kannalta paikalla ja isänä niin kauan kuin he minua isänä kotona tarvitsevat. Tämän hetken arvion mukaan siihen menee noin 3-5 vuotta. Sen vielä kestää vaikka hammasta purren.
Vaimon kanssa yhteiselo ja seksielämä on kuollut jo kauan sitten, niin siitä päätellen ei se pikkuvaimo siellä minua enää rakasta. Hyvä kun sietää kun maksan suurimman osan menoista. Kotiin menen joka ilta töistä eikä salarakastakaan ole.

Niinpä. Sitä juuri ei voi tajuta, miksi entinen puoliso piti perhehelvettiä yllä vuosikausia, kun olisi ihan vaan voinut sanoa, että kuules vaimo, en todellakaan rakasta sinua, olet minusta vittumainen ämmä ja haluan erota sinusta. Olisi voitu pistää parisuhde poikki jo aikoja sitten, vaikka olisikin jääty lasten takia vielä samaan kotiin asumaan. Sen sijaan piti yllä ihme näytelmää, vittuili minulle ja raivosi lapsille.

Edelleen_tyrmistynyt kirjoitti:

Niinpä. Sitä juuri ei voi tajuta, miksi entinen puoliso piti perhehelvettiä yllä vuosikausia, kun olisi ihan vaan voinut sanoa, että kuules vaimo, en todellakaan rakasta sinua, olet minusta vittumainen ämmä ja haluan erota sinusta. Olisi voitu pistää parisuhde poikki jo aikoja sitten, vaikka olisikin jääty lasten takia vielä samaan kotiin asumaan. Sen sijaan piti yllä ihme näytelmää, vittuili minulle ja raivosi lapsille.

Lue lisää

Juuri tuo käytös on erittäin kuluttavaa, että vaimolle vittuillaan ja omille lapsilleen räyhätään, mutta niin munattomia ollaan, ettei kyetä edes puhumaan parisuhteen ongelmista kuin ulkopuoliselle naiselle. Että miksi? Miks te miehet tuhoatte omat perhepesänne ja suhteet lapsiinne?

onkoisokinvikapäässä kirjoitti:

Juuri tuo käytös on erittäin kuluttavaa, että vaimolle vittuillaan ja omille lapsilleen räyhätään, mutta niin munattomia ollaan, ettei kyetä edes puhumaan parisuhteen ongelmista kuin ulkopuoliselle naiselle. Että miksi? Miks te miehet tuhoatte omat perhepesänne ja suhteet lapsiinne?

Lue lisää

Jos vaimolle vittuillaan ja omille lapsille räyhätään, niin miksei vaimo hae eroa? Ei se ole räyhärin yksinoikeus ollenkaan.

Koska vaimo rakasti ihan oikeasti miestä siitäkin holimatta. Ja luuli miehenkin rakastavan häntä.

ööööö kirjoitti:

Koska vaimo rakasti ihan oikeasti miestä siitäkin holimatta. Ja luuli miehenkin rakastavan häntä.

Miten kukaan voi kuvitella että räyhäävä ja vittuileva puoliso rakastaa ja itse rakastaa vittuilevaa puolisoa? Epäterveestä suhteesta kyse. Riippuvuus ei ole rakkautta.

Edelleen_tyrmistynyt kirjoitti:

Niinpä. Sitä juuri ei voi tajuta, miksi entinen puoliso piti perhehelvettiä yllä vuosikausia, kun olisi ihan vaan voinut sanoa, että kuules vaimo, en todellakaan rakasta sinua, olet minusta vittumainen ämmä ja haluan erota sinusta. Olisi voitu pistää parisuhde poikki jo aikoja sitten, vaikka olisikin jääty lasten takia vielä samaan kotiin asumaan. Sen sijaan piti yllä ihme näytelmää, vittuili minulle ja raivosi lapsille.

Lue lisää

"Sitä juuri ei voi tajuta, miksi entinen puoliso piti perhehelvettiä yllä vuosikausia,"

Ei entinen puolisosi perhehelvettiä voi yksin ylläpitää. Sallimalla helvetin, mahdollistit sen jatkumisen.

Edelleen_tyrmistynyt kirjoitti:

Niinpä. Sitä juuri ei voi tajuta, miksi entinen puoliso piti perhehelvettiä yllä vuosikausia, kun olisi ihan vaan voinut sanoa, että kuules vaimo, en todellakaan rakasta sinua, olet minusta vittumainen ämmä ja haluan erota sinusta. Olisi voitu pistää parisuhde poikki jo aikoja sitten, vaikka olisikin jääty lasten takia vielä samaan kotiin asumaan. Sen sijaan piti yllä ihme näytelmää, vittuili minulle ja raivosi lapsille.

Lue lisää

Samaa olen miettinyt. Miksei mies halua erota? Hän ei ole halunnut seksiä 6 vuoteen, hän ei pussaa, hyväile, ei puhu lähes mitään. Mutta miksi hän siitä huolimatta haluaa jatkaa tätä helvettiä? Olen monesti puhunut avioerosta, mutta mies vain suuttuu siitä. Nauttiiko hän sadismista? Vai lapsistako tämä tosiaan johtuu? Mies on sanonut, ettei halua erota, koska on konservatiivinen ja koska meillä on lapsia.... mutta kuinka pitkään se on sen arvoista????!!!!

Ihmettelevävaimo kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Miksei mies halua erota? Hän ei ole halunnut seksiä 6 vuoteen, hän ei pussaa, hyväile, ei puhu lähes mitään. Mutta miksi hän siitä huolimatta haluaa jatkaa tätä helvettiä? Olen monesti puhunut avioerosta, mutta mies vain suuttuu siitä. Nauttiiko hän sadismista? Vai lapsistako tämä tosiaan johtuu? Mies on sanonut, ettei halua erota, koska on konservatiivinen ja koska meillä on lapsia.... mutta kuinka pitkään se on sen arvoista????!!!!

Lue lisää

"Sitä juuri ei voi tajuta, miksi entinen puoliso piti perhehelvettiä yllä vuosikausia,"

Ei entinen puolisosi perhehelvettiä voi yksin ylläpitää. Sallimalla helvetin, mahdollistit sen jatkumisen. "

Eli tuossa vastaus. Jos sinullakin on perhehelvettiä, niin se on sitä juuri sen vuoksi, ettet ITSE tajua erota, vaan jatkat sairasta liittoa.

ystd kirjoitti:

Miten kukaan voi kuvitella että räyhäävä ja vittuileva puoliso rakastaa ja itse rakastaa vittuilevaa puolisoa? Epäterveestä suhteesta kyse. Riippuvuus ei ole rakkautta.

Meillä ukko räyhää kännissä ja seuraavana päivänä on ÄÄRETTÖMÄN katuvainen.
Oon kyllä joskus ajatellut että pitäis varmaan jättää se ihan itsekseen kärsimään omista ongelmistaan kun ei käytös muutu.

Ihmettelevävaimo kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Miksei mies halua erota? Hän ei ole halunnut seksiä 6 vuoteen, hän ei pussaa, hyväile, ei puhu lähes mitään. Mutta miksi hän siitä huolimatta haluaa jatkaa tätä helvettiä? Olen monesti puhunut avioerosta, mutta mies vain suuttuu siitä. Nauttiiko hän sadismista? Vai lapsistako tämä tosiaan johtuu? Mies on sanonut, ettei halua erota, koska on konservatiivinen ja koska meillä on lapsia.... mutta kuinka pitkään se on sen arvoista????!!!!

Lue lisää

Et sinä avioeroon tartte miehesi suostumista, eron voi hakea yksin.

Ohoh, mitä kidutusta yli 20 v saitko tuosta itsesi kiusaamisesta ylimääräisen sulan hattuusi , mikset eronnu heti kun siltä tuntui, sulta meni parhaat vuotesi ihan niinkö hukkaan, ei niitä korvaa edes vieraissa juokseminen.
Minusta tuo oli kamalaa, riistit itseltäsi vapauden.

En nyt "riistänyt itseltäni vapautta"! Elin vapautta suhteessa, jonka tiesin varmasti eräänä päivänä päättyvän. En nyt niin ajatellut, että avioliitto on joku vankila, jossa vuodet "olisivat menneet hukkaan". Elin ihan tavallisesti ihan tavallista itsenäistä elämää, johon kuului ihan normaalisti erilaiset ihmissuhteet ihastumisineen ja rakastumisineen. Jos olisivat toista niin häirinneet, niin olisi ihan vapaasti voinut lähteä.

Mitäs lapset oli mieltä kodin ilmapiiristä ja onnellisista vanhemmista?
Itse en osaa arvostaa moista uhrautuvaisuutta.

En ymmärrä koko "uhrautuvaisuutta"! Mikä siinä oli "uhrautuvaisuutta"? Tavallisessa elämässä! Ei "kodin ilmapiirissä " ollut mitään ihmeellistä! Mitkä "onnelliset vanhemmat"?
Elämä oli työtä, koulua, harrastuksia, matkoja ym., mitä elämään kuuluu.
Eihän sitä eroamistani tiennyt kukaan muu, kuin minä itse ainoastaan.

KAMALAAKO kirjoitti:

En nyt "riistänyt itseltäni vapautta"! Elin vapautta suhteessa, jonka tiesin varmasti eräänä päivänä päättyvän. En nyt niin ajatellut, että avioliitto on joku vankila, jossa vuodet "olisivat menneet hukkaan". Elin ihan tavallisesti ihan tavallista itsenäistä elämää, johon kuului ihan normaalisti erilaiset ihmissuhteet ihastumisineen ja rakastumisineen. Jos olisivat toista niin häirinneet, niin olisi ihan vapaasti voinut lähteä.

Lue lisää

Miksi? Mitä järkee? Mikset sinä sitä eroa hakenut? Vai oliko kivaa juosta reiältä reiälle....vai odotiko ,että muijas saa perintöä.?

Mikäonsyy kirjoitti:

Miksi? Mitä järkee? Mikset sinä sitä eroa hakenut? Vai oliko kivaa juosta reiältä reiälle....vai odotiko ,että muijas saa perintöä.?

Hei, jos se onkin akka ,sit ymmärrän , ämmät on tuollaisia niljakkeita.

Ehkä alussa yritinkin eroa hakea, mutta se oli silloin vanhan avioliittolain aikaan ja olisi ollut paljon monimutkaisempi, kun piti olla selkeä syy. Eikä syyksi riittänyt, että tää oli nyt sitten tässä. Paljon paperia annettiin luettavaksi ja täytettäväksi ja jonkun avioeroon johtavan syyn toteen näyttäminen tuntui tapauksessani työläältä. Helpompi oli tehdä kauaskantoisempi päätös.
Mitä "kivaa"? Ihan normaalia nuoren ihmisen elämää, kun tapaa erilaisia ihmisiä. Hassua vanhanaikaista ajattelua noi sun juttus!

Varsin epänormaalia elämää olla avioliitossa ja elää niin kun sinkku.

Mikä siinä nyt niin epänormaalia on!

Ämmät kirjoitti:

Varsin epänormaalia elämää olla avioliitossa ja elää niin kun sinkku.

Niinpä.

Niinpä! "Sinkkuna", joka huolehti lapset, kodin ja raha-asiat! Siitä oli "sinkkuus" kaukana!

KAMALAAKO kirjoitti:

Mikä siinä nyt niin epänormaalia on!

Miksi sitä sitte ylipäätään menee avioon, jos haluaa elää sinkkuelämää jatkossakin?

KAMALAAKO kirjoitti:

Niinpä! "Sinkkuna", joka huolehti lapset, kodin ja raha-asiat! Siitä oli "sinkkuus" kaukana!

Sitte sää olet ääliö, tai elit toisen siivellä.

Voi mennä "avioon" ja elää silti itsenäistä elämää ja hoitaa lapset ja kodin ihan itsenäisesti, kuten aikuiset ihmiset tekevät.
Ei se "avioliitto" merkitse kaikille sen ihmeempää. Toiset sitoutuvat enemmän ja toiset vähemmän. Toisille on hyvinkin tärkeää, että on naimisissa. Minulle ei ollut!

No, miksi sitte menit ,jollei sillä kerran ollut mitään sen kummempaa merkitystä? Voihan niitä pentuja tehdä ilman avioliittoakin, myös kotileikkiä voi ilman avioliittoa.

KAMALAAKO kirjoitti:

Voi mennä "avioon" ja elää silti itsenäistä elämää ja hoitaa lapset ja kodin ihan itsenäisesti, kuten aikuiset ihmiset tekevät.
Ei se "avioliitto" merkitse kaikille sen ihmeempää. Toiset sitoutuvat enemmän ja toiset vähemmän. Toisille on hyvinkin tärkeää, että on naimisissa. Minulle ei ollut!

Lue lisää

Kuuleppas avoliittokin on keksitty jo aikoja sitten......

Avioliitto ei ollut ideani! En ollut ajatellutkaan koko naimisiinmenoa, kun ei ollut koskaan ajatuksissanikaan. En koskaan mitään kotia leikkinyt, kun kommuunissa asuimme ja paljon muita oli asumassa kanssamme.

KAMALAAKO kirjoitti:

Avioliitto ei ollut ideani! En ollut ajatellutkaan koko naimisiinmenoa, kun ei ollut koskaan ajatuksissanikaan. En koskaan mitään kotia leikkinyt, kun kommuunissa asuimme ja paljon muita oli asumassa kanssamme.

Lue lisää

Ja silti menit ihan vastentahtoisesti, siis olet ääliö vanha hippi.

KAMALAAKO kirjoitti:

Avioliitto ei ollut ideani! En ollut ajatellutkaan koko naimisiinmenoa, kun ei ollut koskaan ajatuksissanikaan. En koskaan mitään kotia leikkinyt, kun kommuunissa asuimme ja paljon muita oli asumassa kanssamme.

Lue lisää

Oliko piri pinnassa?

Hepoakovedit kirjoitti:

Oliko piri pinnassa?

Taisivat kumpainenkin olla niin pöllyissä, että eivät tienneet mitä tuli tehtyä.

KAMALAAKO kirjoitti:

Voi mennä "avioon" ja elää silti itsenäistä elämää ja hoitaa lapset ja kodin ihan itsenäisesti, kuten aikuiset ihmiset tekevät.
Ei se "avioliitto" merkitse kaikille sen ihmeempää. Toiset sitoutuvat enemmän ja toiset vähemmän. Toisille on hyvinkin tärkeää, että on naimisissa. Minulle ei ollut!

Lue lisää

"Toisille on hyvinkin tärkeää, että on naimisissa. Minulle ei ollut! "

Näkökulma tuohon: minulle oli erittäin tärkeää mennä naimisiin ja erittäin tärkeää erota 26v myöhemmin. Näin se menee.

Ihmiset ovat erilaisia, muuttuvat matkan varrella, kaikkea tapahtuu. Miksi avioeroon pitäisi suhtautua yliampuvalla dramaattisuudella? Jos menee avioon ja pysyy yhdessä loppuelämänsä, ok. Jos eroaa, sekin on ok. Teki mitä teki, niin täydellistä elämää ei ole.

Just niin! Ei ole mitään kuolemanvakavaa mennä naimisiin tai erota. Eivät välttämättä muuta elämässä yhtään mitään. On vain ihan tavallista elämää, eivätkä kaikki suhtaudu asioihin dramaattisesti.

KAMALAAKO kirjoitti:

Just niin! Ei ole mitään kuolemanvakavaa mennä naimisiin tai erota. Eivät välttämättä muuta elämässä yhtään mitään. On vain ihan tavallista elämää, eivätkä kaikki suhtaudu asioihin dramaattisesti.

Lue lisää

Ei niin ,sitä voi vaikka viikonloppuna mennä kännipäissään naimisiin ja erota viikon päästä.

Kihloisjakänniskivaa kirjoitti:

Ei niin ,sitä voi vaikka viikonloppuna mennä kännipäissään naimisiin ja erota viikon päästä.

Niinkö luulet. Ei voi.

"Jokainen hoitaa omat parisuhteensa niin kuin itse parhaaksi katsoo. "

Tyrmäävän hyvä kommentti! Liian usein täällä yritetään hoitaa epätoivoisesti toisten parisuhteita.

Mietin eroa vuosia. Se lähti yhdestä merkittävästä tapahtumasta, mutta siihen vaikutti paljon, paljon muuta. Kunnes sitten viimein ei omat selityksetkään enää minulle kelvanneet. Täytyi myöntää, että ex oli muuttunut, todella huonoon suuntaan. Hän ei ollut enää se sama ihminen, jonka kanssa menin naimisiin aikoinaan. Pelottavinta oli huomata, että jos olisin kohdannut tämän ihmisen ensimmäistä kertaa kadulla 26v myöhemmin, olisin vaihtanut toiselle puolelle katua. Tästä johtuen myös lapset pelkäsivät. Täytyi odottaa niin kauan, että nuorin täytti 12v. Se jätti jälkensä lapsiin. Ex teki meidät kaikki hulluiksi, ravasimme terapiassa, jota ex halveksui. Ex oli ainoa joka tarvitsi terapiaa, mutta hän ei suostunut sellaiseen, ei voi ketään pakottaakaan. Eikä pakottamalla toteutetusta terapiasta mitään hyötyä olisikaan. MIKSI ODOTIT JOS TILANNE OLI NOIN PAHA KAIKKIEN KANNALTA, JOS OLIT ITSE TERVE MIKSI ET TEHNYT ASIALLE MITÄÄN. JOS PUOLISO OLI NOIN PIHALLA SINÄ OLIT AINOA KETÄ OLISI KYENNYT ASIASSA JOTAKIN TEKEMÄÄN.

En syyllistä sinua henkilökohtaisesti, mutta haluaisin avointa rehellistä keskustelua, joka auttaisi ihmisiä ettei näin kävisi.

Olisi kiva tietää miksi et kyennyt tekemään päätöstä että tilanne olisi muuttunut aikaisemmin?

Kuinka paljon Suomessa tuhlataan terapiarahoja näin? Kun yksi ainut ihminen ei halua hoitaa itseänsä ja mielenterveyttään, olla tasapainossa, niin hänen viisi perheenjäsentään täytyy ravata terapiassa. JOKAISEN IHMISEN TULEE KYETÄ HUOLEHTIMAAN OMASTA HYVINVOINNISTAAN JA TOIMITTAVA JOS TARVE VAATII, JOS TÄHÄN EI KYKENE EI PYSTY HOITAMAAN LASTEN HYVINVOINTIAKAAN.

Sinulla asiat ovat tapahtuneet eikä niille mitään enää mahda, mutta jos kertoisit miten olis pitänyt tehdä, se auttaisi ja rohkaisisi toisia toimimaan riittävän ajoissa, ettei peruuttamattomia vahinkoja pääse tapahtumaan.

y15 kirjoitti:

Mietin eroa vuosia. Se lähti yhdestä merkittävästä tapahtumasta, mutta siihen vaikutti paljon, paljon muuta. Kunnes sitten viimein ei omat selityksetkään enää minulle kelvanneet. Täytyi myöntää, että ex oli muuttunut, todella huonoon suuntaan. Hän ei ollut enää se sama ihminen, jonka kanssa menin naimisiin aikoinaan. Pelottavinta oli huomata, että jos olisin kohdannut tämän ihmisen ensimmäistä kertaa kadulla 26v myöhemmin, olisin vaihtanut toiselle puolelle katua. Tästä johtuen myös lapset pelkäsivät. Täytyi odottaa niin kauan, että nuorin täytti 12v. Se jätti jälkensä lapsiin. Ex teki meidät kaikki hulluiksi, ravasimme terapiassa, jota ex halveksui. Ex oli ainoa joka tarvitsi terapiaa, mutta hän ei suostunut sellaiseen, ei voi ketään pakottaakaan. Eikä pakottamalla toteutetusta terapiasta mitään hyötyä olisikaan. MIKSI ODOTIT JOS TILANNE OLI NOIN PAHA KAIKKIEN KANNALTA, JOS OLIT ITSE TERVE MIKSI ET TEHNYT ASIALLE MITÄÄN. JOS PUOLISO OLI NOIN PIHALLA SINÄ OLIT AINOA KETÄ OLISI KYENNYT ASIASSA JOTAKIN TEKEMÄÄN.

En syyllistä sinua henkilökohtaisesti, mutta haluaisin avointa rehellistä keskustelua, joka auttaisi ihmisiä ettei näin kävisi.

Olisi kiva tietää miksi et kyennyt tekemään päätöstä että tilanne olisi muuttunut aikaisemmin?

Kuinka paljon Suomessa tuhlataan terapiarahoja näin? Kun yksi ainut ihminen ei halua hoitaa itseänsä ja mielenterveyttään, olla tasapainossa, niin hänen viisi perheenjäsentään täytyy ravata terapiassa. JOKAISEN IHMISEN TULEE KYETÄ HUOLEHTIMAAN OMASTA HYVINVOINNISTAAN JA TOIMITTAVA JOS TARVE VAATII, JOS TÄHÄN EI KYKENE EI PYSTY HOITAMAAN LASTEN HYVINVOINTIAKAAN.

Sinulla asiat ovat tapahtuneet eikä niille mitään enää mahda, mutta jos kertoisit miten olis pitänyt tehdä, se auttaisi ja rohkaisisi toisia toimimaan riittävän ajoissa, ettei peruuttamattomia vahinkoja pääse tapahtumaan.

Lue lisää

"Olisi kiva tietää miksi et kyennyt tekemään päätöstä että tilanne olisi muuttunut aikaisemmin?"

Juurihan kirjoitin "Täytyi odottaa niin kauan, että nuorin täytti 12v."

Ex oli pihalla, totta. Mutta minulla ei ollut siitä mitään todisteita. Oli ainoastaan exän häiriökäytös siihen sisältyen vaikka ja mitä - oma ja lasten ahdistus ja pelko, ym. Oma terapeuttini jopa kehotti odottamaan nuorimman lapsen 12v syntymäpäivää. Sillä hän oli varma, että erosta syntyy riita huoltajuudesta. Minä en ollut ihan varma, koska muistelin miestä sellaisena kuin hän oli ollut. En sellaisena joksi hän oli tullut. Kun eron aika koitti, ex alkoi riidellä ja käyttäytyä entistä hullummin. Ja "yllätys" riita loppui lähes alkuunsa... koska nuorin lapsi oli jo 12v ja viranomaiset kuulivat häntä(kin).

Minäkään en siis saanut exääni hoitoon, en millään. Hänen oireensa eivät olleet sellaiset, että olisi voinut kutsua ambulanssin/poliisin. Vasta neljän vuoden jälkeen erosta oli. Se oli meille kaikille muille helpotus. Ei ollut minun syytä, ettei hän ymmärtänyt omaa tilannettaan. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi voinut tehdä mitään paremmin kuin tein. En yhtään mitään paremmin enkä enempää.

Ehket sinä sitä ymmärrä, mutta muiden ihmisten oikeassa elämässä on useinkin tilanteita, jolloin on tarkoin harkittava kumpi huono vaihtoehto on parempi. Nimenomaan ajoitus on ratkaiseva tässäkin. Tietysti minulla oli selvillä lähimmän turvakodin puhelinnumero . Myös miehen sukulaiset tukivat meitä ja yrittävät osansa saada häntä hakeutumaan hoitoon. Vaikka miehen isä on jo vanha ja rauhallinen luonne, hän menetti hermonsa monta kertaa poikansa kanssa. Sen tekivät myös hänen sisaruksensa useaan kertaan eromme jälkeen.

Näin äskettäin tv-ohjelman Tapio Suomisesta, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun hän kertoi miten hän makasi pitkään eteisen lattialla, en muista mitä hän siinä teki, hänen ex-vaimonsa soitti Tapion veljelle, pyysi tulemaan ja viemään hänet sairaalaan. Suostuttelua kesti neljä tuntia, sitten hän lähti. Tiedätkö mitä ajattelin "noin helppoa se on toisilla". Olin lähes kateellinen. Ehkä exän olisi pitänyt käyttää enemmän alkoholia , saatava potkut töistäkin, sakkoja ja ties mitä muuta.... Ei sekään ihan hyvä juttu, mutta kuitenkin todistettavampaa eron hetkellä.

mietintääkerrakseen kirjoitti:

"Olisi kiva tietää miksi et kyennyt tekemään päätöstä että tilanne olisi muuttunut aikaisemmin?"

Juurihan kirjoitin "Täytyi odottaa niin kauan, että nuorin täytti 12v."

Ex oli pihalla, totta. Mutta minulla ei ollut siitä mitään todisteita. Oli ainoastaan exän häiriökäytös siihen sisältyen vaikka ja mitä - oma ja lasten ahdistus ja pelko, ym. Oma terapeuttini jopa kehotti odottamaan nuorimman lapsen 12v syntymäpäivää. Sillä hän oli varma, että erosta syntyy riita huoltajuudesta. Minä en ollut ihan varma, koska muistelin miestä sellaisena kuin hän oli ollut. En sellaisena joksi hän oli tullut. Kun eron aika koitti, ex alkoi riidellä ja käyttäytyä entistä hullummin. Ja "yllätys" riita loppui lähes alkuunsa... koska nuorin lapsi oli jo 12v ja viranomaiset kuulivat häntä(kin).

Minäkään en siis saanut exääni hoitoon, en millään. Hänen oireensa eivät olleet sellaiset, että olisi voinut kutsua ambulanssin/poliisin. Vasta neljän vuoden jälkeen erosta oli. Se oli meille kaikille muille helpotus. Ei ollut minun syytä, ettei hän ymmärtänyt omaa tilannettaan. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi voinut tehdä mitään paremmin kuin tein. En yhtään mitään paremmin enkä enempää.

Ehket sinä sitä ymmärrä, mutta muiden ihmisten oikeassa elämässä on useinkin tilanteita, jolloin on tarkoin harkittava kumpi huono vaihtoehto on parempi. Nimenomaan ajoitus on ratkaiseva tässäkin. Tietysti minulla oli selvillä lähimmän turvakodin puhelinnumero . Myös miehen sukulaiset tukivat meitä ja yrittävät osansa saada häntä hakeutumaan hoitoon. Vaikka miehen isä on jo vanha ja rauhallinen luonne, hän menetti hermonsa monta kertaa poikansa kanssa. Sen tekivät myös hänen sisaruksensa useaan kertaan eromme jälkeen.

Näin äskettäin tv-ohjelman Tapio Suomisesta, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun hän kertoi miten hän makasi pitkään eteisen lattialla, en muista mitä hän siinä teki, hänen ex-vaimonsa soitti Tapion veljelle, pyysi tulemaan ja viemään hänet sairaalaan. Suostuttelua kesti neljä tuntia, sitten hän lähti. Tiedätkö mitä ajattelin "noin helppoa se on toisilla". Olin lähes kateellinen. Ehkä exän olisi pitänyt käyttää enemmän alkoholia , saatava potkut töistäkin, sakkoja ja ties mitä muuta.... Ei sekään ihan hyvä juttu, mutta kuitenkin todistettavampaa eron hetkellä.

Lue lisää

(Ei ollut minun syytä, ettei hän ymmärtänyt omaa tilannettaan. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi voinut tehdä mitään paremmin kuin tein. En yhtään mitään paremmin enkä enempää.
mutta kuitenkin todistettavampaa eron hetkellä.) ¨miksi sinun pitää näin voimakkaasti todistella syyttömyyttäsi¨??

Sinun mielestä kyseisille asioille ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa, on vain kärsittävä kunnes viimmeinenkin lapsi täyttää 12 v, niin ei tarvitse riidellä miehen kanssa huoltajuudesta.

Melko karu ohje muille, itse haluaisin löytää edes yhden ajatuksen, millä voisi estää kyseinen tilanne, siis muiden ei tarvitse käydä samaa ongelmaa läpi, vaan voisin auttaa muita tilanteessa.

y15 kirjoitti:

(Ei ollut minun syytä, ettei hän ymmärtänyt omaa tilannettaan. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi voinut tehdä mitään paremmin kuin tein. En yhtään mitään paremmin enkä enempää.
mutta kuitenkin todistettavampaa eron hetkellä.) ¨miksi sinun pitää näin voimakkaasti todistella syyttömyyttäsi¨??

Sinun mielestä kyseisille asioille ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa, on vain kärsittävä kunnes viimmeinenkin lapsi täyttää 12 v, niin ei tarvitse riidellä miehen kanssa huoltajuudesta.

Melko karu ohje muille, itse haluaisin löytää edes yhden ajatuksen, millä voisi estää kyseinen tilanne, siis muiden ei tarvitse käydä samaa ongelmaa läpi, vaan voisin auttaa muita tilanteessa.

Lue lisää

En todistellut, kerroin miten asiat oikeassa elämässä usein on. Voi valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta paremman.

Meillä oli vaikeaa, mutta monella muulla vielä vaikeampaa. Kenenkään tilanne ei ole samanlainen. Yhdistävänä tekijänä on vain muiden ahdistus ja pelko miehestä/isästä. Oli hänen ongelmansa mikä vain, mielenterveys ml. päihdeongelmat ja muut riippuvuudet, niille tyypillistä on salaaminen. Ongelma myönnetään aniharvoin ja näin salaaminen voi jatkua. Mielenterveysongelmat ja alkoholiriippuvuus ovat vaikeimmat todistaa. Jos ongelmana on esim. pössyttely, voidaan vaatia huumeseulaa.

Tiedän monia isiä, jotka ovat myöntäneet ajaneensa kännissä lapset kyydissään. Vaikka he ovat vannoneet lasten äidille, etteivät käytä alkoholia ollessaan lastensa kanssa. Tätäkään ei voi todistaa millään muutoin kuin ratsiassa, joka sattuisi sopivasti kohdalle. Ei ole sattunut. Sen välttäminen on aika helppoa pk-seudullakin saati muualla.

Valitettavasti minä en pysty ratkaisemaan näitä vallitsevia ongelmia. Jokaisen täytyy käydä ne omalta kohdaltaan läpi, mikäli lasten isällä on mielenterveys/päihde yms ongelma, jota hän ei myönnä ja ero on tulossa. Ohjeeni on puhua muille läheisille. Ongelma on, jos läheisiä ei ole tai he asuvat kaukana. Läheisillä ihmisillä kuten meillä on mahdollisuus todeta ongelma. Viranomaisia harvemmin voi hälyttää kylään katsomaan isän touhuja, ellei niistä ole välitöntä uhkaa. Merkittävintä on, että eron jälkeen isällä ei ole mitään kontrollia, jos lapset ovat hänellä. Hän saa kiusata ja olla juuri niin hullu kuin on, olla vaikka jatkuvasti kännissä. Onneksi jotkut lapset lähtevät kolkuttelemaan naapurin ovea ja pyytämään apua, tai ruokaa... jotkut eivät lähde. Jotkut lapset soittavat äidilleen ja kertovat esim. "isä juo". Kaikilla lapsilla ei ole tähän mahdollisuutta.

mietintääkerrakseen kirjoitti:

En todistellut, kerroin miten asiat oikeassa elämässä usein on. Voi valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta paremman.

Meillä oli vaikeaa, mutta monella muulla vielä vaikeampaa. Kenenkään tilanne ei ole samanlainen. Yhdistävänä tekijänä on vain muiden ahdistus ja pelko miehestä/isästä. Oli hänen ongelmansa mikä vain, mielenterveys ml. päihdeongelmat ja muut riippuvuudet, niille tyypillistä on salaaminen. Ongelma myönnetään aniharvoin ja näin salaaminen voi jatkua. Mielenterveysongelmat ja alkoholiriippuvuus ovat vaikeimmat todistaa. Jos ongelmana on esim. pössyttely, voidaan vaatia huumeseulaa.

Tiedän monia isiä, jotka ovat myöntäneet ajaneensa kännissä lapset kyydissään. Vaikka he ovat vannoneet lasten äidille, etteivät käytä alkoholia ollessaan lastensa kanssa. Tätäkään ei voi todistaa millään muutoin kuin ratsiassa, joka sattuisi sopivasti kohdalle. Ei ole sattunut. Sen välttäminen on aika helppoa pk-seudullakin saati muualla.

Valitettavasti minä en pysty ratkaisemaan näitä vallitsevia ongelmia. Jokaisen täytyy käydä ne omalta kohdaltaan läpi, mikäli lasten isällä on mielenterveys/päihde yms ongelma, jota hän ei myönnä ja ero on tulossa. Ohjeeni on puhua muille läheisille. Ongelma on, jos läheisiä ei ole tai he asuvat kaukana. Läheisillä ihmisillä kuten meillä on mahdollisuus todeta ongelma. Viranomaisia harvemmin voi hälyttää kylään katsomaan isän touhuja, ellei niistä ole välitöntä uhkaa. Merkittävintä on, että eron jälkeen isällä ei ole mitään kontrollia, jos lapset ovat hänellä. Hän saa kiusata ja olla juuri niin hullu kuin on, olla vaikka jatkuvasti kännissä. Onneksi jotkut lapset lähtevät kolkuttelemaan naapurin ovea ja pyytämään apua, tai ruokaa... jotkut eivät lähde. Jotkut lapset soittavat äidilleen ja kertovat esim. "isä juo". Kaikilla lapsilla ei ole tähän mahdollisuutta.

Lue lisää

En todistellut, kerroin miten asiat oikeassa elämässä usein on. Voi valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta paremman.

Meillä oli vaikeaa, mutta monella muulla vielä vaikeampaa. Kenenkään tilanne ei ole samanlainen. Yhdistävänä tekijänä on vain muiden ahdistus ja pelko miehestä/isästä. Oli hänen ongelmansa mikä vain, mielenterveys ml. päihdeongelmat ja muut riippuvuudet, niille tyypillistä on salaaminen. TÄMÄ KOSKEE TIETENKIN SAIRAITA ISIÄ, TÄMÄ EI KOSKE KAIKKIA MIEHIÄ Ongelma myönnetään aniharvoin ja näin salaaminen voi jatkua. Mielenterveysongelmat ja alkoholiriippuvuus ovat vaikeimmat todistaa. Jos ongelmana on esim. pössyttely, voidaan vaatia huumeseulaa. JOS TOINEN VANHEMMISTA ON KYKENEVÄ KORJAAMAAN TILANTEEN, ON SE HÄNEN VELVOLLISUUS, LASTEN HYVINVOINNIN VUOKSI.

Tiedän monia isiä, jotka ovat myöntäneet ajaneensa kännissä lapset kyydissään. Vaikka he ovat vannoneet lasten äidille, etteivät käytä alkoholia ollessaan lastensa kanssa. MINÄ EN TUNNE MIESTÄ KETÄ OLISI AJANUT LAPSET KODISTAAN, TIEDÄN KYLLÄ TAPAUKSIA, MUTTA KYSYMYKSESSÄ ON OLLUT MIELISAIRAUS TAI VAKAVA ALKOHOLISOITUMINEN
Tätäkään ei voi todistaa millään muutoin kuin ratsiassa, joka sattuisi sopivasti kohdalle. Ei ole sattunut. Sen välttäminen on aika helppoa pk-seudullakin saati muualla. KYSYMYS ON VARMASTI MONIONGELMA PERHEISTÄ.

Valitettavasti minä en pysty ratkaisemaan näitä vallitsevia ongelmia. Jokaisen täytyy käydä ne omalta kohdaltaan läpi, mikäli lasten isällä on mielenterveys/päihde yms ongelma, jota hän ei myönnä ja ero on tulossa. NÄMÄ POIKKEUKSELLISET TILANTEET TULEE HOITAA AINA AMMATTILAISEN TUELLA
Viranomaisia harvemmin voi hälyttää kylään katsomaan isän touhuja, ellei niistä ole välitöntä uhkaa. TILANTEESSA ON MENTY LIIAN PITKÄLLE JOS TARVITAAN POLIISEJA, TERVEEN VANHEMMAN TULEE TOIMIA LASTEN KANNALTA Merkittävintä on, että eron jälkeen isällä ei ole mitään kontrollia, jos lapset ovat hänellä. Hän saa kiusata ja olla juuri niin hullu kuin on, olla vaikka jatkuvasti kännissä. ON LAPSIA KOHTAAN VÄÄRIN ETTÄ HE JOUTUVAT ELÄMÄÄN SAIRAASSA YMPÄRISTÖSSÄ, JOSSA TÄSSÄKIN ON KYSYMYS Onneksi jotkut lapset lähtevät kolkuttelemaan naapurin ovea ja pyytämään apua, tai ruokaa... jotkut eivät lähde. Jotkut lapset soittavat äidilleen ja kertovat esim. "isä juo". Kaikilla lapsilla ei ole tähän mahdollisuutta. TÄÄLÄ KIRJOITELLAAN SULASSA SOVUSSA TÄYSIN SAIRAISTA TILANTEISTA JA NORMI EROISTA.

Ihan liian kauan, että tuntee jo ittensä väliin paskaksi ja saamattomaksi. APUA ON SAATAVILLA ON USAKALLETTAVA OTTAA ENSIMMÄINEN ASKEL, SIINÄ EI MENETÄ MITÄÄN. Turhaan myös ajatellut lapsia ja heidän parastaan mitä helvetin hyötyä, kun kukaan ei tasan tarkkaan välitä hevon vittua miltä itestä tuntuu. LAPSIA EI SAA SEKOITTAA VANHEMPIEN EROON, HEIDÄN VELVOLLISUUS EI OLE MIETTIÄ VANHEMPIEN HENKILÖKOHTAISIA ONGELMIA. Mä oon hyväksynyt jo lopuniän yksin elämisen ajatuksen, tekis vaan niin helvetisti mieli repästä ittensä tästä kaikesta perhe, työt, ihan kaikki. OLET ITSE TEHNYT PÄÄTÖKSET AIKANAAN, VALINNUT MIEHEN, SYNNYTTÄNYT LAPSET KAIKKI NÄMÄ OVAT OLLEET SINUN YKSIN PÄÄTETTÄVISSÄ OLEVIA ASIOITA, TOINEN OSAPUOLI ON VOINUT KESKUSTELLA ASIOISTA MUTTA SINULLA OLI PÄÄTÖSVALTA ASIOIHIN.

Jos haluat oikeasti päästä asiassa eteenpäin, on ymmärrettävä oma vastuu tapahtumissa.
Sinä valitsit väärän kumppanin, hän ei ollutkaan sitä mitä kuvittelit tai halusit. Kumppania on mahdoton muuttaa ilman avointa kommunikaatiota, eikä aina edes tällä. Tästä on turha syyttää puolisoa, koska sinä itse teit päätöksen vakinnasta, kuten myös puolisosi valitsi sinut.
Jokainen on samassa tilanteessa kun menevät maimisiin, parisuhde vaatii uhrauksia on pakko tehdä asioita sen eteen ettei tule väärinymmärryksiä, helpoin tapa on avoin kommunikaatio.
MIKSI ET SINÄ OLE SE VAHVEMPI KETÄ NOSTAA PELKÄT FAKTAT PÖYTÄÄN JA KERTOO MITEN ASIAT MENEE. OTA YKSI ASIA KERRALLA KÄSITTELYYN JA ISTUTTE PERHEVEUVONNASSA NIIN KAUAN ETTÄ PÄÄSETTE YHTEISYMMÄRRYKSEEN JA TÄMÄ KIRJATAAN YLÖS, AINA VOITTO EI OLE SE PARAS VAIHTOEHTO.


Eiköhän kumppani sit ite järkkäilis ja yrittäis tulla toimeen muksujensa kanssa, MONI NAINEN ON YLLÄTTYNYT KUINKA HYVIN MIES PÄRJÄÄKIN KUN SAA TOIMIA MITEN ITSELLE ASIAT PARHAITEN SOPII. NAISEN ON HYVÄKSYTTÄVÄ ERILLAISET TOIMINTATAVAT. ite vois painua myös muuten ihan eri kuvioihin ja jonnekin, jossa ees jonkun verran tuntis tekevänsä jotain arvokasta ja ystävällisenä ihmisenä enköhän ystäviäkin pystyis hankkiin. NOIN VARMASTI JOKAINEN MIETTII KUN HAASTEITA ON PALJON, MUTTA TODELLISUUDESSA KUKAAN MUU KUIN SINÄ ET VOI TEHDÄ SINUN OMAN HYVINVOINNIN ETEEN MITÄÄN, ELLET KERRO ASIASTA PUOLISOLLE MITÄÄN, JOS PUOLISO EI VÄLITÄ ASIASTA ON SINUN TEHTÄVÄ RATKAISUJA ITSESI VUOKSI, KOSKA ILMAN OMAA HYVINVOINTIA ET KYKENE HUOLEHTIMAAN LASTEN HYVINVOINNISTA.

Tekstini on karua, mutta onko tilanteen korjaamiseksi muita realistisia keinoja???
Selittelyä ja syyllistelyä voi harrasta, mutta tämä pelkästään riitauttaa asiaa enemmän, myös oma hyvinvointi kärsii, näissä tilanteissa ei ole voittajia.

y15 kirjoitti:

Ihan liian kauan, että tuntee jo ittensä väliin paskaksi ja saamattomaksi. APUA ON SAATAVILLA ON USAKALLETTAVA OTTAA ENSIMMÄINEN ASKEL, SIINÄ EI MENETÄ MITÄÄN. Turhaan myös ajatellut lapsia ja heidän parastaan mitä helvetin hyötyä, kun kukaan ei tasan tarkkaan välitä hevon vittua miltä itestä tuntuu. LAPSIA EI SAA SEKOITTAA VANHEMPIEN EROON, HEIDÄN VELVOLLISUUS EI OLE MIETTIÄ VANHEMPIEN HENKILÖKOHTAISIA ONGELMIA. Mä oon hyväksynyt jo lopuniän yksin elämisen ajatuksen, tekis vaan niin helvetisti mieli repästä ittensä tästä kaikesta perhe, työt, ihan kaikki. OLET ITSE TEHNYT PÄÄTÖKSET AIKANAAN, VALINNUT MIEHEN, SYNNYTTÄNYT LAPSET KAIKKI NÄMÄ OVAT OLLEET SINUN YKSIN PÄÄTETTÄVISSÄ OLEVIA ASIOITA, TOINEN OSAPUOLI ON VOINUT KESKUSTELLA ASIOISTA MUTTA SINULLA OLI PÄÄTÖSVALTA ASIOIHIN.

Jos haluat oikeasti päästä asiassa eteenpäin, on ymmärrettävä oma vastuu tapahtumissa.
Sinä valitsit väärän kumppanin, hän ei ollutkaan sitä mitä kuvittelit tai halusit. Kumppania on mahdoton muuttaa ilman avointa kommunikaatiota, eikä aina edes tällä. Tästä on turha syyttää puolisoa, koska sinä itse teit päätöksen vakinnasta, kuten myös puolisosi valitsi sinut.
Jokainen on samassa tilanteessa kun menevät maimisiin, parisuhde vaatii uhrauksia on pakko tehdä asioita sen eteen ettei tule väärinymmärryksiä, helpoin tapa on avoin kommunikaatio.
MIKSI ET SINÄ OLE SE VAHVEMPI KETÄ NOSTAA PELKÄT FAKTAT PÖYTÄÄN JA KERTOO MITEN ASIAT MENEE. OTA YKSI ASIA KERRALLA KÄSITTELYYN JA ISTUTTE PERHEVEUVONNASSA NIIN KAUAN ETTÄ PÄÄSETTE YHTEISYMMÄRRYKSEEN JA TÄMÄ KIRJATAAN YLÖS, AINA VOITTO EI OLE SE PARAS VAIHTOEHTO.


Eiköhän kumppani sit ite järkkäilis ja yrittäis tulla toimeen muksujensa kanssa, MONI NAINEN ON YLLÄTTYNYT KUINKA HYVIN MIES PÄRJÄÄKIN KUN SAA TOIMIA MITEN ITSELLE ASIAT PARHAITEN SOPII. NAISEN ON HYVÄKSYTTÄVÄ ERILLAISET TOIMINTATAVAT. ite vois painua myös muuten ihan eri kuvioihin ja jonnekin, jossa ees jonkun verran tuntis tekevänsä jotain arvokasta ja ystävällisenä ihmisenä enköhän ystäviäkin pystyis hankkiin. NOIN VARMASTI JOKAINEN MIETTII KUN HAASTEITA ON PALJON, MUTTA TODELLISUUDESSA KUKAAN MUU KUIN SINÄ ET VOI TEHDÄ SINUN OMAN HYVINVOINNIN ETEEN MITÄÄN, ELLET KERRO ASIASTA PUOLISOLLE MITÄÄN, JOS PUOLISO EI VÄLITÄ ASIASTA ON SINUN TEHTÄVÄ RATKAISUJA ITSESI VUOKSI, KOSKA ILMAN OMAA HYVINVOINTIA ET KYKENE HUOLEHTIMAAN LASTEN HYVINVOINNISTA.

Tekstini on karua, mutta onko tilanteen korjaamiseksi muita realistisia keinoja???
Selittelyä ja syyllistelyä voi harrasta, mutta tämä pelkästään riitauttaa asiaa enemmän, myös oma hyvinvointi kärsii, näissä tilanteissa ei ole voittajia.

Lue lisää

Lapset miettivät aina vanhempien ongelmia, jos niitä on. Sinun käsityksesi ettei lapsia pidä sekoittaa niihin ei ole realistinen. Lapset jos ketkä "haistavat" herkästi miten asiat vanhempien välillä oikeasti ovat.

Tiäkkö mitä y15 mitäpä jos ihan itse menisit terapiaan ja hoitaisit ton oman jankutukses kuntoon. Siis mikä vitun tarve sulla on tunkee joka väliin noita sun pitää puhua ja hoitaa asioita. Voi v oikeesti. Me ollaan puhuttu ja arvaa vaan oonko hoitanut. Uskonut ja yrittänyt, mun voinat vaan loppu tähän. Toinen tietää, että avioero on tksi vahva vaihtoehto, silti on kuin ei mitään. Ollaan terapioita myöden käyty asioita läpu ja jos ei oo ihan imbesilli niin tasan tietää ongelmat. Mä en vaan oikeesti jaksa enää, kohta en edes lapsiakaan niin kauheelta kuin kuulostaa. Mun kokemus alotukseen on, että vaikka asioita kuinka yrittäis korjata ja terapioota käydä niin kyllä se vaan niin on, että aaioiden korjaaminen tapahtuu suht nopeesti, jos on tapahtuakseen.
Lapset todellakin haistaa ja tietää ongelmat ja varmaan monissa perheissä. Ne vaan on asioita, joista vaietaan.

Ja tuo edellinen olin siis minä, joka aiemmin kirjoitin nimimeekillä pelkkääpaskaariittävästi.

mietintääkerrakseen kirjoitti:

Lapset miettivät aina vanhempien ongelmia, jos niitä on. Sinun käsityksesi ettei lapsia pidä sekoittaa niihin ei ole realistinen. Lapset jos ketkä "haistavat" herkästi miten asiat vanhempien välillä oikeasti ovat.

Lue lisää

MInä en muista koskaan murehtineeni vanhempieni ongelmia , eikä myöskään veljeni, vanhempani kyllä tappelivat jonkin verran avioliittonsa aikana se on jäänyt mieleen ja me veljieni kanssa vaan naureskeltiin niiden sanaharkkaa.
Sitte kun ne eros niin se tuli meille yllätyksenä, me olimme sitte jo melkeen aikuisia ja faijaa kävimme tapaamassa sillon kun huvitti ,tai kun tarvisimme rahaa.
Faija oli sellainen jörrikkä ei paljoa puhunut ,eikä mutsikaan mikään plätisiä ollut.

niinsemenee kirjoitti:

Tiäkkö mitä y15 mitäpä jos ihan itse menisit terapiaan ja hoitaisit ton oman jankutukses kuntoon. Siis mikä vitun tarve sulla on tunkee joka väliin noita sun pitää puhua ja hoitaa asioita. Voi v oikeesti. Me ollaan puhuttu ja arvaa vaan oonko hoitanut. Uskonut ja yrittänyt, mun voinat vaan loppu tähän. Toinen tietää, että avioero on tksi vahva vaihtoehto, silti on kuin ei mitään. Ollaan terapioita myöden käyty asioita läpu ja jos ei oo ihan imbesilli niin tasan tietää ongelmat. Mä en vaan oikeesti jaksa enää, kohta en edes lapsiakaan niin kauheelta kuin kuulostaa. Mun kokemus alotukseen on, että vaikka asioita kuinka yrittäis korjata ja terapioota käydä niin kyllä se vaan niin on, että aaioiden korjaaminen tapahtuu suht nopeesti, jos on tapahtuakseen.
Lapset todellakin haistaa ja tietää ongelmat ja varmaan monissa perheissä. Ne vaan on asioita, joista vaietaan.

Lue lisää

"Lapset todellakin haistaa ja tietää ongelmat ja varmaan monissa perheissä. Ne vaan on asioita, joista vaietaan."

Se on juuri näin. Mitä enemmän vanhemmat yrittävät salata, sitä paremman vainun lapset usein saa.

y15:lle suosittelen myös pitkää terapiaa. Tuollaisesta jankutuksesta ei niin vain pääsekään eroon.

lisäyshuom kirjoitti:

Ja tuo edellinen olin siis minä, joka aiemmin kirjoitin nimimeekillä pelkkääpaskaariittävästi.

Tiäkkö mitä y15 mitäpä jos ihan itse menisit terapiaan ja hoitaisit ton oman jankutukses kuntoon. Siis mikä vitun tarve sulla on tunkee joka väliin noita sun pitää puhua ja hoitaa asioita. Voi v oikeesti. OLEN ITSE SELVINNYT EROSTA, KUN YMMÄRSIN OMIEN VALINTOJEN JA PÄÄTÖKSIEN VAIKUTUKSEN, OLEN ITSE TEHNYT VALINTOJA AIKANAAN ENKÄ VOI SYYLLISTÄÄ EXÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA. MENI VUOSIA ENNEN KUIN YMMÄRSIN TÄMÄN, MUTTA SEN JÄLKEEN MINULLA ALKOI VASTA OMA ELÄMÄ.

Me ollaan puhuttu ja arvaa vaan oonko hoitanut. Uskonut ja yrittänyt, mun voinat vaan loppu tähän. PITÄISIKÖ TEHDÄ JOTAKIN RADIKAALIA, JOS MIKÄÄN EI ONNISTU JOKAINEN VOI EROTA JOS HALUAA, SE EI VAADI TOISEN LUPAA.

Toinen tietää, että avioero on tksi vahva vaihtoehto, silti on kuin ei mitään. Ollaan terapioita myöden käyty asioita läpu ja jos ei oo ihan imbesilli niin tasan tietää ongelmat. MENE YKSIN PARISUHDETERAPEUTULLE JA KERRO MIHIN PÄÄDYT JA PYYDÄ OHJEITA, MITEN KYKENET EROAMAAN MAHDOLLISIMMAN PIENIN RIIDOIN, SE HELPOTTAA KOKO PERHEEN TOIPUMISTA. Mä en vaan oikeesti jaksa enää, kohta en edes lapsiakaan niin kauheelta kuin kuulostaa. ÄLÄ LUOVUTA, VAAN HAE APUA Mun kokemus alotukseen on, että vaikka asioita kuinka yrittäis korjata ja terapioota käydä niin kyllä se vaan niin on, että aaioiden korjaaminen tapahtuu suht nopeesti, jos on tapahtuakseen. KUN KYKENET YMMÄRTÄMÄÄN OMAN OSUUDEN ASIOIDEN KULUSSA, PÄÄTÖS ON HELPPO TEHDÄ, KOSKA TURHA SYYLLISTEN JÄÄ POIS JA VOIT HETI KESKITTYÄ OLENNAISIIN ASIOIHIN.

Lapset todellakin haistaa ja tietää ongelmat ja varmaan monissa perheissä. Ne vaan on asioita, joista vaietaan. SE ON SELVÄ ETTÄ LAPSET AISTIVAT ENSIMMÄISENÄ ETTÄ VANHEMMILLA ON RISTIRIITOJA, ITSE MUISTA TÄMÄN SELKEÄSTI. MUTTA LAPSIA EI SAA SEKOITTAA VANHEMPIEN RIITOIHIN.

Ja tuo edellinen olin siis minä, joka aiemmin kirjoitin nimimeekillä pelkkääpaskaariittävästi.
ON VAIKEAA TIETÄÄ KENELLE KULLOINKIN VASTAA JOS NIMIMERKKI VAIHTUU.

mietintääkerrakseen kirjoitti:

Lapset miettivät aina vanhempien ongelmia, jos niitä on. Sinun käsityksesi ettei lapsia pidä sekoittaa niihin ei ole realistinen. Lapset jos ketkä "haistavat" herkästi miten asiat vanhempien välillä oikeasti ovat.

Lue lisää

Lapset miettivät aina vanhempien ongelmia, jos niitä on. Sinun käsityksesi ettei lapsia pidä sekoittaa niihin ei ole realistinen. Lapset jos ketkä "haistavat" herkästi miten asiat vanhempien välillä oikeasti ovat. KYLLÄ JOKAINEN KENELLÄ LAPSIA ON TIETÄÄ MITEN HYVIN LAPSET AISTIVAT VANHEMPIEN RISTIRIIDAT, MUTTA ON TÄYSIN ERIASIA SEKOITTAA LAPSIA VANHEMPIEN EROON.

Sinulla on asiat kunnossa jos et tiedä mistä kirjoitan, pahinta on jos vanhemmat puhuttavat, manipuloivat lapsia oman edun vuoksi ja tämä on vahingollista lapsille. jOS SYYLLISTÄT EXÄÄ LAPSILLE SYYLLISTYT AINA EPÄOIKEUDEN MUKAISEEN TOIMINTA, ON EPÄITSEKÄSTÄ ALIARVIOIDA LASTEN KYKYÄ AISTIA MIKÄ ON OIKEEN JA VÄÄRIN.

80luvullamaalla kirjoitti:

MInä en muista koskaan murehtineeni vanhempieni ongelmia , eikä myöskään veljeni, vanhempani kyllä tappelivat jonkin verran avioliittonsa aikana se on jäänyt mieleen ja me veljieni kanssa vaan naureskeltiin niiden sanaharkkaa.
Sitte kun ne eros niin se tuli meille yllätyksenä, me olimme sitte jo melkeen aikuisia ja faijaa kävimme tapaamassa sillon kun huvitti ,tai kun tarvisimme rahaa.
Faija oli sellainen jörrikkä ei paljoa puhunut ,eikä mutsikaan mikään plätisiä ollut.

Lue lisää

"me veljieni kanssa vaan naureskeltiin niiden sanaharkkaa."
Tuo on yksi selviytymiskeino.

Miksi selittelet ja haukut puolisoasi, jokainen lukia varmasti ummärtää että puolisosi on todella sairas,

Kuten tuossa edellä jo sivuttiinkin mielenterveys yms aihetta, niin todellakin lähes kaikki perustuu salaamiseen ja ongelman kieltämiseen. Vaikka y15 tuossa paasaa ettei lapsia saa sekoittaa vanhempien eroon, hän on väärässä. KOITA YMMÄRTÄÄ ETTÄ SINUN HENKILÖKOHTAISESSA TILANTEESSASI PUOLISO ON VAKAVASTI MIELISAIRAS, TILANTEESI ON TÄYSIN POIKKEUKSELLINEN. Erityisesti lasten täytyy oppia (salassa) avautumaan mitä julmuuksia toinen vanhempi tekee, miten väärin hän kohtelee ym. Vaikenemisella on usein todella kamalat seuraukset. Valitettavasti tämä on ainoa tapa välttyä eroriidoilta tai ainakin minimoida ne. Sanomattakin on selvää, että lasten täytyy toisen vanhemman kanssa avautua myös sosiaaliviranomaisille. NYT PUHUT TÄYSIN POIKKEUKSELLISESTA TILANTEESTA, TÄTÄ EI VOI VERRATA NORMI EROIHIN, MUTTA TODELLA HYVÄ KIRJOITUS NIILLE KENELLÄ ON NOIN VAIKEA TILANNE, SIIS KUN MUKANA ON MIELISAIRAUTTA.

"Jos omat lapseni eivät olisi kertoneet miten huonosti isänsä kohtelee heitä, olisin varmasti myös odottanut ja pitkittänyt eroa vielä. Nuorin lapsista oli erotessamme 10v. Ero ei mennyt kuitenkaan kuten Strömsössä"

Kaikkien lasten kanssa pitäisi tosiaan puhua pienestä pitäen enemmän ihmissuhde- ja tunnetaidoista. Kertoa ihmisen omista rajoista. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään sietää, edes omilta vanhemmilta, ei muiltakaan läheisiltä, ei keneltäkään. Lapsen tärkeää kertoa turvalliselle aikuiselle, jos hän tuntee tulleensa kaltoin/huonosti/epäasiallisesti kohdelluksi. Esimerkkejä edellisistä tapauksista kerrotaan myös. Kaikenlaiset tunteet ovat tärkeitä ja auttavat ihmistä, myös pientä lasta eteenpäin elämän polulla, ei pelkästään aikuisia.

On sanomattakin selvää, yleensä, ei läheskään aina tällä avioeropalstalla, että omien ja läheisten ihmisten tunnetaidoilla on suunnaton vaikutus ihmisen kaikkinaiseen hyvinvointiin. Kukaan ei voi hyvin, jos läheisen käytös ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteita on huonoa. Omat tunteet tuntuvat itsessä, samoin toisissa. Normaalia on esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, että toinen tunnistaa kumppaninsa tai ystävänsä tunteen ja mielialan ilman että sanotaan sanaakaan. Tämä taito tunnistaa omia ja toisten ihmisten tunteita opitaan jo lapsena - ennen kuin osataan puhua. Syntymätön lapsi reagoi äitinsä tunteisiin jo sikiöaikana. Tunteet ovat ihmisen tärkein selviytymiskeino ja suunnannäyttäjä.

MinnaQ kirjoitti:

"Jos omat lapseni eivät olisi kertoneet miten huonosti isänsä kohtelee heitä, olisin varmasti myös odottanut ja pitkittänyt eroa vielä. Nuorin lapsista oli erotessamme 10v. Ero ei mennyt kuitenkaan kuten Strömsössä"

Kaikkien lasten kanssa pitäisi tosiaan puhua pienestä pitäen enemmän ihmissuhde- ja tunnetaidoista. Kertoa ihmisen omista rajoista. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään sietää, edes omilta vanhemmilta, ei muiltakaan läheisiltä, ei keneltäkään. Lapsen tärkeää kertoa turvalliselle aikuiselle, jos hän tuntee tulleensa kaltoin/huonosti/epäasiallisesti kohdelluksi. Esimerkkejä edellisistä tapauksista kerrotaan myös. Kaikenlaiset tunteet ovat tärkeitä ja auttavat ihmistä, myös pientä lasta eteenpäin elämän polulla, ei pelkästään aikuisia.

On sanomattakin selvää, yleensä, ei läheskään aina tällä avioeropalstalla, että omien ja läheisten ihmisten tunnetaidoilla on suunnaton vaikutus ihmisen kaikkinaiseen hyvinvointiin. Kukaan ei voi hyvin, jos läheisen käytös ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteita on huonoa. Omat tunteet tuntuvat itsessä, samoin toisissa. Normaalia on esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, että toinen tunnistaa kumppaninsa tai ystävänsä tunteen ja mielialan ilman että sanotaan sanaakaan. Tämä taito tunnistaa omia ja toisten ihmisten tunteita opitaan jo lapsena - ennen kuin osataan puhua. Syntymätön lapsi reagoi äitinsä tunteisiin jo sikiöaikana. Tunteet ovat ihmisen tärkein selviytymiskeino ja suunnannäyttäjä.

Lue lisää

Kaikkien lasten kanssa pitäisi tosiaan puhua pienestä pitäen enemmän ihmissuhde- ja tunnetaidoista. Kertoa ihmisen omista rajoista. MELKO PITKÄÄN SAAT ODOTTAA ETTÄ LAPSET PYSTYVÄT YMMÄRTÄMÄÄN TUNNETAIDOISTA JNE.. MITÄÄN. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään sietää, edes omilta vanhemmilta, ei muiltakaan läheisiltä, ei keneltäkään.7-10 VUOTIAAT LAPSET YMMÄRTÄVÄT VASTA TÄMÄN. Lapsen tärkeää kertoa turvalliselle aikuiselle, jos hän tuntee tulleensa kaltoin/huonosti/epäasiallisesti kohdelluksi. MISTÄ LAPSI TIETÄÄ TURVALLISEN AIKUISEN? KYLLÄ LÄHTÖKOHTAISESTI VANHEMMILLE TULEE PYSTYÄ KERTOMAAN KAIKISTA ASIOISTA. EDELLISESSÄ TARINASSA PUOLISOLLA OLI VAKAVIA MIELENTERVEYSONGELMIA SEKÄ MUUTA SAIRAUTTA, EIKÄ TÄTÄ ESIMERKKIÄ VOI MITENKÄÄN PITÄÄ NORMAALINA KERTOMUKSENA, ENEMMÄN OLEN HUOLISSANI MIKSI TERVE PUOLISO EI TEHNYT AIKAISEMMIN ASIALLE MITÄÄN.

On sanomattakin selvää, ENSIN ASIA ON TÄYSIN SELVÄ yleensä, SITTEN YLEISELLÄ TASOLLA ei läheskään aina HARVEMMIN tällä avioeropalstalla MITÄ NÄISTÄ TARKOITAT? että omien ja läheisten ihmisten tunnetaidoilla on suunnaton vaikutus ihmisen kaikkinaiseen hyvinvointiin. EMPAATTINEN IHMINEN KYKENEE ASETTUMAAN TOISEN ASEMAAN JA KOHTELEMAAN TOISTA INHIMILLISESTI JA OIKEUDENMUKAISESTI, TUNNETAITO ON VÄÄRÄ SANA, KOSKA TUNNE ON JOKAISEN IHMISEN HENKILÖKOHTAINEN OMINAISUUS. Kukaan ei voi hyvin, jos läheisen käytös ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteita on huonoa. KOROSTAT TUNTEITA MIELESTÄNI LIIKAA, JÄRJELLÄ MIETITÄÄN ASIOITA JA TUNTEELLA PÄÄTETÄÄN MIKÄ ON PARAS VAIHTOEHTO, Omat tunteet tuntuvat itsessä, samoin toisissa. ?? Normaalia on esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, että toinen tunnistaa kumppaninsa tai ystävänsä tunteen ja mielialan ilman että sanotaan sanaakaan. ON ITSESTÄÄN SELVÄÄ ETTÄ IHMISESTÄ NÄKYY ULOSPÄIN TIETYT ASIAT, VÄSYMYS, PAHANTUULISUUS, INTOHIMO JA RAKASTUMINEN. Tämä taito tunnistaa omia ja toisten ihmisten tunteita opitaan jo lapsena - ennen kuin osataan puhua. NYT SEKOITAT TÄYDELLISESTI ASIAT Syntymätön lapsi reagoi äitinsä tunteisiin jo sikiöaikana. Tunteet ovat ihmisen tärkein selviytymiskeino ja suunnannäyttäjä. KYLLÄ AIKUISEN IHMISEN TULEE MIETTIÄ ASIOITA JA SEN JÄLKEEN PÄÄTTÄÄ MIKÄ VAIHTOEHTO TUNTUU PARHAIMMALTA. TÄMÄ PÄTEE MYÖS PARISUHTEESSA, ON NAURETTAVAA SANOA ETTÄ TIETÄÄ MITÄ TOINEN AJATTELEE, on täysin eri asia nähdä kumppanista onko hän vihainen tai iloinen tai jotakin muuta.

Lapset kommunikoivat tunteilla kunnes oppivat puhumaan, kun lapsi on iloinen se nauraa/hymyilee ja kun on huono olo hän itkee. Tämä kuuluu lasten kehityskaareen, ei sitä pidä sekoittaa aikuisten kommunikaatioon.

Tunteiden korostaminen on selkeästi huonon itsetunnon tuoma ongelma, jos et kykene huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi syyllistät muita tunteettomuudesta, koska et kykene puolistamaan tai ajamaan omaa etuasi normaaleissa haasteissa. Parisuhteissa tämä ilmenee siinä, ettei toinen osapuoli kykene puolustautumaan eikä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja tällöin syyllistää puolisoaan omasta ongelmastaan. Tämä asia ei tule koskaan muuttumaan ellei omaa vastuuta omasta elämästä ymmärretä.

MinnaQ kirjoitti:

"Jos omat lapseni eivät olisi kertoneet miten huonosti isänsä kohtelee heitä, olisin varmasti myös odottanut ja pitkittänyt eroa vielä. Nuorin lapsista oli erotessamme 10v. Ero ei mennyt kuitenkaan kuten Strömsössä"

Kaikkien lasten kanssa pitäisi tosiaan puhua pienestä pitäen enemmän ihmissuhde- ja tunnetaidoista. Kertoa ihmisen omista rajoista. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään sietää, edes omilta vanhemmilta, ei muiltakaan läheisiltä, ei keneltäkään. Lapsen tärkeää kertoa turvalliselle aikuiselle, jos hän tuntee tulleensa kaltoin/huonosti/epäasiallisesti kohdelluksi. Esimerkkejä edellisistä tapauksista kerrotaan myös. Kaikenlaiset tunteet ovat tärkeitä ja auttavat ihmistä, myös pientä lasta eteenpäin elämän polulla, ei pelkästään aikuisia.

On sanomattakin selvää, yleensä, ei läheskään aina tällä avioeropalstalla, että omien ja läheisten ihmisten tunnetaidoilla on suunnaton vaikutus ihmisen kaikkinaiseen hyvinvointiin. Kukaan ei voi hyvin, jos läheisen käytös ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteita on huonoa. Omat tunteet tuntuvat itsessä, samoin toisissa. Normaalia on esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, että toinen tunnistaa kumppaninsa tai ystävänsä tunteen ja mielialan ilman että sanotaan sanaakaan. Tämä taito tunnistaa omia ja toisten ihmisten tunteita opitaan jo lapsena - ennen kuin osataan puhua. Syntymätön lapsi reagoi äitinsä tunteisiin jo sikiöaikana. Tunteet ovat ihmisen tärkein selviytymiskeino ja suunnannäyttäjä.

Lue lisää

Totta turiset. Mikään muu ei ole lasten kasvatuksessa niin tärkeää kuin myötätunto. Ilman sitä kokemusta lapsesta ei kasva tasapainoista, toiset ihmiset huomioivaa aikuista.

Tärkeää on niinikään lapsen syntymästä asti sanoittaa lapsen tunteita "ymmärrän että sinusta tuntuu nyt pahalta/harmittaa, kun..." Lapsi ei ehkä tajua sitä ekalla kerralla kun sen sanoo, eikä välttämättä kolmannella tai kolmannellakymmenennelläkään kerralla, mutta kun toistuvasti sanoittaa lapsen tunteen ja osoittaa ymmärrystä, jossain vaiheessa lapsi osaa itsekin tunnistaa tämän tunteen.

Lapsen tunnetaitojen kehittyminen alkaa siitä, että hän tunnistaa omat tunteensa. Se on ensimmäinen askel kohti tunteiden säätelyä, kannattelua ja hallintaa. Lapsi oppii tunnistamaan tunteitaan, kun vanhempi tai muu tärkeä aikuinen sanoittaa niitä aina kun mahdollista, ei vain esimerkiksi kriisitilanteissa, vaan myös ilon hetkellä. Kun aikuinen sanoittaa, lapsi voi opetella ymmärtämään ja nimeämään omia tunteitaan. Harmituksen, ilon, innostuksen ja pelon, sekä miljoonat muut tunteet. Kun lapsi osaa nimetä tunteensa, hän oppii myös säätelemään omaa käyttäytymistään, eli sitä, miten hän tuo erilaisia tunteita esiin. Lisäksi hän oppii kertomaan niistä, ja näin ollen aikuisen on helpompaa auttaa lasta käsittelemään omia tunteitaan.

"Kuten tuossa edellä jo sivuttiinkin mielenterveys yms aihetta, niin todellakin lähes kaikki perustuu salaamiseen ja ongelman kieltämiseen."

Nimenomaan nuo salaaminen ja kieltäminen ovat ongelmallisia. Juuri sen vuoksi erityisen tärkeää on jo lapselle opettaa itsepuolustusta ja -suojelua. Usein jo leikki-ikäiset tai viimeistään eskarilaiset äkkäävät, että eri ihmisille pitää puhua eritavalla. Monia lapsia ärsyttää, jos heistä ei puhuta yksilönä vaan klönttinä "kaikki naapurin lapset ovat kamalia" -tyyliin, vaikka näin sanova tuntisi ainuttakaan naapurin lasta.

Joskus lastenkin kannattaa salata asioita. Mutta ei mihin asti tahansa, etenkin jos ne ovat haitallisia. Silloin on hyvä tietää etukäteen kenen puoleen kääntyä, jotta asiaan tulisi muutos.

y15 kirjoitti:

Kaikkien lasten kanssa pitäisi tosiaan puhua pienestä pitäen enemmän ihmissuhde- ja tunnetaidoista. Kertoa ihmisen omista rajoista. MELKO PITKÄÄN SAAT ODOTTAA ETTÄ LAPSET PYSTYVÄT YMMÄRTÄMÄÄN TUNNETAIDOISTA JNE.. MITÄÄN. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään sietää, edes omilta vanhemmilta, ei muiltakaan läheisiltä, ei keneltäkään.7-10 VUOTIAAT LAPSET YMMÄRTÄVÄT VASTA TÄMÄN. Lapsen tärkeää kertoa turvalliselle aikuiselle, jos hän tuntee tulleensa kaltoin/huonosti/epäasiallisesti kohdelluksi. MISTÄ LAPSI TIETÄÄ TURVALLISEN AIKUISEN? KYLLÄ LÄHTÖKOHTAISESTI VANHEMMILLE TULEE PYSTYÄ KERTOMAAN KAIKISTA ASIOISTA. EDELLISESSÄ TARINASSA PUOLISOLLA OLI VAKAVIA MIELENTERVEYSONGELMIA SEKÄ MUUTA SAIRAUTTA, EIKÄ TÄTÄ ESIMERKKIÄ VOI MITENKÄÄN PITÄÄ NORMAALINA KERTOMUKSENA, ENEMMÄN OLEN HUOLISSANI MIKSI TERVE PUOLISO EI TEHNYT AIKAISEMMIN ASIALLE MITÄÄN.

On sanomattakin selvää, ENSIN ASIA ON TÄYSIN SELVÄ yleensä, SITTEN YLEISELLÄ TASOLLA ei läheskään aina HARVEMMIN tällä avioeropalstalla MITÄ NÄISTÄ TARKOITAT? että omien ja läheisten ihmisten tunnetaidoilla on suunnaton vaikutus ihmisen kaikkinaiseen hyvinvointiin. EMPAATTINEN IHMINEN KYKENEE ASETTUMAAN TOISEN ASEMAAN JA KOHTELEMAAN TOISTA INHIMILLISESTI JA OIKEUDENMUKAISESTI, TUNNETAITO ON VÄÄRÄ SANA, KOSKA TUNNE ON JOKAISEN IHMISEN HENKILÖKOHTAINEN OMINAISUUS. Kukaan ei voi hyvin, jos läheisen käytös ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteita on huonoa. KOROSTAT TUNTEITA MIELESTÄNI LIIKAA, JÄRJELLÄ MIETITÄÄN ASIOITA JA TUNTEELLA PÄÄTETÄÄN MIKÄ ON PARAS VAIHTOEHTO, Omat tunteet tuntuvat itsessä, samoin toisissa. ?? Normaalia on esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, että toinen tunnistaa kumppaninsa tai ystävänsä tunteen ja mielialan ilman että sanotaan sanaakaan. ON ITSESTÄÄN SELVÄÄ ETTÄ IHMISESTÄ NÄKYY ULOSPÄIN TIETYT ASIAT, VÄSYMYS, PAHANTUULISUUS, INTOHIMO JA RAKASTUMINEN. Tämä taito tunnistaa omia ja toisten ihmisten tunteita opitaan jo lapsena - ennen kuin osataan puhua. NYT SEKOITAT TÄYDELLISESTI ASIAT Syntymätön lapsi reagoi äitinsä tunteisiin jo sikiöaikana. Tunteet ovat ihmisen tärkein selviytymiskeino ja suunnannäyttäjä. KYLLÄ AIKUISEN IHMISEN TULEE MIETTIÄ ASIOITA JA SEN JÄLKEEN PÄÄTTÄÄ MIKÄ VAIHTOEHTO TUNTUU PARHAIMMALTA. TÄMÄ PÄTEE MYÖS PARISUHTEESSA, ON NAURETTAVAA SANOA ETTÄ TIETÄÄ MITÄ TOINEN AJATTELEE, on täysin eri asia nähdä kumppanista onko hän vihainen tai iloinen tai jotakin muuta.

Lapset kommunikoivat tunteilla kunnes oppivat puhumaan, kun lapsi on iloinen se nauraa/hymyilee ja kun on huono olo hän itkee. Tämä kuuluu lasten kehityskaareen, ei sitä pidä sekoittaa aikuisten kommunikaatioon.

Tunteiden korostaminen on selkeästi huonon itsetunnon tuoma ongelma, jos et kykene huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi syyllistät muita tunteettomuudesta, koska et kykene puolistamaan tai ajamaan omaa etuasi normaaleissa haasteissa. Parisuhteissa tämä ilmenee siinä, ettei toinen osapuoli kykene puolustautumaan eikä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja tällöin syyllistää puolisoaan omasta ongelmastaan. Tämä asia ei tule koskaan muuttumaan ellei omaa vastuuta omasta elämästä ymmärretä.

Lue lisää

"ON NAURETTAVAA SANOA ETTÄ TIETÄÄ MITÄ TOINEN AJATTELEE, on täysin eri asia nähdä kumppanista onko hän vihainen tai iloinen tai jotakin muuta."

Tunnetko jääväsi heikoille ja siksi vähättelet toisten taitoja sanoen niitä naurettaviksi? Pelkästään sinusta tietää lähes tulkoon kaiken mitä vastaat toisille kirjoittajille heidän kirjoituksiinsa. Milloin joku on itsekäs, milloin vedät prinsessakortin, milloin jonkun elämä on mielestäsi "poikkeustapaus", "naiset..." . Et kunnioita toisia, vaivaudu ajattelemaan heidän tunteitaan, vaan selität ja vähättelet, arvostelet. Se estää terveen vuorovaikutuksen syntymisen kanssasi.

Laitanpa tähän vielä: en vastaa enää kirjoituksiisi. Pystytkö olemaan vastaamatta tähän? Jos pystyt, sinussa on ainesta.

MinnaQ kirjoitti:

"ON NAURETTAVAA SANOA ETTÄ TIETÄÄ MITÄ TOINEN AJATTELEE, on täysin eri asia nähdä kumppanista onko hän vihainen tai iloinen tai jotakin muuta."

Tunnetko jääväsi heikoille ja siksi vähättelet toisten taitoja sanoen niitä naurettaviksi? Pelkästään sinusta tietää lähes tulkoon kaiken mitä vastaat toisille kirjoittajille heidän kirjoituksiinsa. Milloin joku on itsekäs, milloin vedät prinsessakortin, milloin jonkun elämä on mielestäsi "poikkeustapaus", "naiset..." . Et kunnioita toisia, vaivaudu ajattelemaan heidän tunteitaan, vaan selität ja vähättelet, arvostelet. Se estää terveen vuorovaikutuksen syntymisen kanssasi.

Laitanpa tähän vielä: en vastaa enää kirjoituksiisi. Pystytkö olemaan vastaamatta tähän? Jos pystyt, sinussa on ainesta.

Lue lisää

"ON NAURETTAVAA SANOA ETTÄ TIETÄÄ MITÄ TOINEN AJATTELEE, on täysin eri asia nähdä kumppanista onko hän vihainen tai iloinen tai jotakin muuta."

Tunnetko jääväsi heikoille ja siksi vähättelet toisten taitoja sanoen niitä naurettaviksi?
KIRJOITI FAKTASTA KOSKA TIEDÄN MISTÄ KIRJOITIN.
Pelkästään sinusta tietää lähes tulkoon kaiken mitä vastaat toisille kirjoittajille heidän kirjoituksiinsa. SE ON TOTTA, EN HYVÄKSY VÄÄRISTELYÄ ENKÄ VALHEITA Milloin joku on itsekäs, milloin vedät prinsessakortin, milloin jonkun elämä on mielestäsi "poikkeustapaus", "naiset..." . ET OLE KERTAAKAA PYSTYNYT OSOITTAMAAN LAUSETTA MISSÄ KIRJOITIN KUTEN KERROT Et kunnioita toisia, vaivaudu ajattelemaan heidän tunteitaan, vaan selität ja vähättelet, arvostelet. Se estää terveen vuorovaikutuksen syntymisen kanssasi. SINÄ TOIMIT EPÄREHELLISESTI.

Y15 kirjoitti:

"ON NAURETTAVAA SANOA ETTÄ TIETÄÄ MITÄ TOINEN AJATTELEE, on täysin eri asia nähdä kumppanista onko hän vihainen tai iloinen tai jotakin muuta."

Tunnetko jääväsi heikoille ja siksi vähättelet toisten taitoja sanoen niitä naurettaviksi?
KIRJOITI FAKTASTA KOSKA TIEDÄN MISTÄ KIRJOITIN.
Pelkästään sinusta tietää lähes tulkoon kaiken mitä vastaat toisille kirjoittajille heidän kirjoituksiinsa. SE ON TOTTA, EN HYVÄKSY VÄÄRISTELYÄ ENKÄ VALHEITA Milloin joku on itsekäs, milloin vedät prinsessakortin, milloin jonkun elämä on mielestäsi "poikkeustapaus", "naiset..." . ET OLE KERTAAKAA PYSTYNYT OSOITTAMAAN LAUSETTA MISSÄ KIRJOITIN KUTEN KERROT Et kunnioita toisia, vaivaudu ajattelemaan heidän tunteitaan, vaan selität ja vähättelet, arvostelet. Se estää terveen vuorovaikutuksen syntymisen kanssasi. SINÄ TOIMIT EPÄREHELLISESTI.

Lue lisää

Yhäkö täällä mesoat? Toisten ihmisten elämän arvostelu ei ole faktaa. Ainoastaan pelkkää typerää arvostelua.

hmhm kirjoitti:

Yhäkö täällä mesoat? Toisten ihmisten elämän arvostelu ei ole faktaa. Ainoastaan pelkkää typerää arvostelua.

Jos kuvittelee että tietää mitä puoliso ajattelee, ilman että kysyy puolisolta se on valheellista ja väärää. Kyllä jokaisen aikuisen tulee kyetä kommunikaatioon, on väärin ja ylimielistä kuvitella mitä toinen ajattelee. Kysymys on empatian puutteesta ja tämä lisää riitaisia eroja.

Toki ymmärrän sen ettei tätä kykene ymmärtämään jos ei ole empatiaa.

Miten miehesi oli ilkeä ?

Kirjoittelet todella vaikeasta ja täysin sairaasta tilanteesta, mitä ei koskaan saa hyväksyä. Jokaisen vanhemman tulee toimia kyseisessä tilanteessa lasten hyvinvoinnin vuoksi. Jos ei itse kykene on haettava ulkopuolista apua.

Kyseistä kertomusta ei todellakaan voi yleistää normi eroksi