TT: Olof Palmen leski Lisbet Palme on kuollut 87-vuotiaana.
( Hän oli syntyisin suvusta Beck-Friis vapaaherratar syntyjään, joka oli tanskalais-ruotsalainen vph. -aatelissuku, puolisoilla on myös suomalaisia juuria - Olof Palmella isoäitinsä von Born kautta lähemmin).
Heidän ideologiansa ei ollut säätynsä mukainen "ylemmyyden ylläpitoa" - vaan ihmisläheinen ja tasaveroisuuteen pohjautuva humaanisuus.
Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen leski Lisbet Palme on kuollut, kertoo Ruotsin uutistoimisto TT. Omaiset ovat vahvistaneet kuolinuutisen uutistoimistolle. 14.3.1931 syntynyt Lisbet Palme kuoli sairastettuaan jonkin aikaa. Omaiset eivät aio kommentoida kuolemaa enempää julkisuudessa.
Ruotsin Unicefin puheenjohtajanakin työskennellyt Lisbet Palme teki työtä ihmisoikeuksien parissa ja pyrki edistämään erityisesti Afrikan ihmisoikeuksia. Hän muun muassa vastusti julkisesti tyttöjen silpomisleikkauksia ja kampanjoi niitä vastaan.
Kun Olof Palme murhattiin vuonna 1986 Tukholman keskustassa, Lisbet oli hänen seurassaan. Surmatyön tekijää ei ole koskaan saatu selville. Murhatutkimus avattiin uudestaan kaksi vuotta sitten.
Palmet ehtivät olla naimisissa 30 vuotta. Heillä on kolme yhteistä, aikuista lasta.
( Hän oli syntyisin suvusta Beck-Friis vapaaherratar syntyjään, joka oli tanskalais-ruotsalainen vph. -aatelissuku, puolisoilla on myös suomalaisia juuria - Olof Palmella isoäitinsä von Born kautta lähemmin).
Heidän ideologiansa ei ollut säätynsä mukainen "ylemmyyden ylläpitoa" - vaan ihmisläheinen ja tasaveroisuuteen pohjautuva humaanisuus.
Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen leski Lisbet Palme on kuollut, kertoo Ruotsin uutistoimisto TT. Omaiset ovat vahvistaneet kuolinuutisen uutistoimistolle. 14.3.1931 syntynyt Lisbet Palme kuoli sairastettuaan jonkin aikaa. Omaiset eivät aio kommentoida kuolemaa enempää julkisuudessa.
Ruotsin Unicefin puheenjohtajanakin työskennellyt Lisbet Palme teki työtä ihmisoikeuksien parissa ja pyrki edistämään erityisesti Afrikan ihmisoikeuksia. Hän muun muassa vastusti julkisesti tyttöjen silpomisleikkauksia ja kampanjoi niitä vastaan.
Kun Olof Palme murhattiin vuonna 1986 Tukholman keskustassa, Lisbet oli hänen seurassaan. Surmatyön tekijää ei ole koskaan saatu selville. Murhatutkimus avattiin uudestaan kaksi vuotta sitten.
Palmet ehtivät olla naimisissa 30 vuotta. Heillä on kolme yhteistä, aikuista lasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lisbethän puhui vähän sekavan ristiriitaisia lausunnoissaan....eikä ihme.
No annetaan puheet siinä tilanteessa anteeksi kun henkilö on shokissa ja järkyttynyt brutaalista surmatyöstä miehensä rinnalla kulkien!
Kuka tahansa jopa alan ammattilainen ( kuten hän psykologina) saattaa nähdä kummallisia, ja sekoittaa itsensä pakkosyötettyyn ja keksittyyn murhaaja-kandiin!
Se on kai jonkunlainen keino selvittää asiaa itselleen jotain ja selvitä, ja tehdä samalla suruyötä?
Sellainen tapaus joka edelleen puhuttaa ei voi mennä pikaisesti ohitse lähimmältäkään perheenjäseneltä - paisti tunteettomalta psykopaatilta joita riittää enenevässä määrin meilläkin ja jopa yhteiskunnan päättävissä elimissä.
No varmasti näinkin.
(Sellaista asiaa ei ole kuin "surutyö"; tämänkin muotitermin taas psykologit lanseerasivat käyttöön.
Suru ja työ ovat kaksi eri asiaa. )
Sallitaan sekin jos joku haluaa sekoittaa saman sisällön sanat!
Mutta kyllä "surutyö" on ihan virallinen termi, jolla halutaan kuvata sitä prosessia jonka läheisen tai muun henkilön poismeno aiheuttaa.
Käsittelemätön sureminen (oli sitten työnä tai muuten) voi olla jatkossa ongelmallinen ja tuoda suremattomalle ongelmia monella tasolla.
-- >-- >
http://introspekt.fi/2009/04/05/suru-oma-keho-surutyon-valineena/
"_
Suru – oma keho surutyön välineenä
Suru auttaa hyväksymään menetykset. Se sopeuttaa elämän väistämättömiin muutoksiin ja avaa ovet uuteen. Surutyössä oma keho on tärkeä. Se kertoo huolenpidon tarpeesta ja on myös suoranainen surutyön väline.
Elämä on jatkuvaa muutosta. Se ottaa meiltä pois myös arvokkaita asioita, joista emme millään halaisi luopua. Juuri silloin tarvitsemme avuksi surua.
Surutyö auttaa päästämään irti siitä, minkä on peruuttamattomasti menettänyt. Se tekee tilaa uusille asioille elämässä.
Surun ainoa hoito on sureminen.
Suru ei tuhoa, vaan rakentaa ja eheyttää. Se on ihmiselle kuin kotelo perhoselle.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Sen suojissa koemme kuin muodonmuutoksen ja voimme nähdä kaiken uudessa valossa.
Surun kotelossa myllertävät usein muutkin tunteet kuten viha, pelko, syyllisyys, häpeä, kaipuu ja jopa ilo. Ne kaikki on tarkoitettu aidosti koettaviksi.
Surutyö onkin juuri tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Se vie aikaa, joskus jopa vuosia.
Eikä täällä työllä saa olla kiirettä tai suoritustapaa.
Jos ohitamme surutyön ja torjumme kipeät tunteet, alkaa keho ennen pitkää oireilla. Itkemätön itku saattaa lopulta sairastuttaa kehon tai masentaa mielen vakavasti. Kyky itkeä on siis toipumisen merkki. "..../...
jne.
Surutyö "virallisena terminä" on lähinnä nurinkurinen käsite, sillä perusteella etenkin, ettei tällaisten yhdyssanojen luominen tuo mitään UUTTA oivallusta kyseiseen asiaan - ei tietenkään.
Se saa vain asian (muka) kuulostamaan fiksummalta.
Tuo tulee täysin ilmi myös ylläolevassa kommentissa; suru pysyy suruna , vaikka siihen mitä liitettäisiin.
Mitenkähän ennenvanhaan ihmiset osasivat surra, kun kukaan yliviisas ei ollut neuvomassa työ-sanan peräänliittämistä???:P
Tunteiden kohtaaminen ja käsitteleminen ei ole mitään "työtä" - työksi nimittäminen jopa banalisoi näin vakavan asian. Voihan siitä tehdä vaikka prosessikaavion!
Kuten hyvin toteat: "Surun ainoa hoito on sureminen." Aivan!
(Samantyyppisiä turhakesanoja on esim. "tahtotila" - tahto on jo sinänsä mielentila. )
Aito demokratia, oikeusvaltio, ihmisten ihmis-kansalais-potilaiden-itsemääräämisoikeudet, ovat perustuslaillisia, äärimmäisen tärkeitä oikeuksia, jotka aidoissa oikeusvaltioissa ja demokratioissa, kuuluvat jokaiselle kansalaiselle.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3976558-nyt-jysahti-vasemmistoliittoon-suhtaudutaan-myonteisemmin-kuin-kokoomukseen
Tulevissa eduskuntavaaleissa, Suomen kansalaiset, voivat puolusta itseään ja toisiaan, äänestämällä edellä kerrottujen ihmisoikeuksien puolesta, aidon perusturvan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Ja taas meni kommari Leninin huomaan...