armon lahjan, niin miksi nainen ei siis saisi Pyhää Henkeä täynnä toteuttaa paimenen virkaansa?
Jos nainen on saanut Hengeltä Piispan tai Pastorin
PyhänHengenLahja
38358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
On täysin mahdotonta, että niin kävisi koska se on Jumalan sanaa vastaan. Jumala ei koskaan tomi omaa sanaansa vastaan.
Henki on kuin tuuli, se menee minne tahtoo ja tekee mitä haluaa. Sitä ei mitkään Paavalit määräile ja Käskytä.
Paavali ei määräile Pyhää Henkeä mutta Paavali tuntee Hänet ja kertoo Hänestä.
Mutta jos Pyhä Henki antaa naiselle paimenen armonlahjan ja tekee tästä pastorin tai piispan, niin miten se muka sitten on Jumalan sanaa vastaan?
Pyhä Henki ei sitä tee koska se on vastoin Jumalan tahtoa ja sanaa.
Oletko saatanan asialla?
En mutta sinä olet.
Miten se muka sitten on Jumalan sanaa vastaan?
Tässä montakin perustetta.
http://www.luterilainen.net/se-sana-seisoo-vahvana-pappisvirka-ja-naispappeus-raamatullisten-perusteiden-selvittelya/
Höpsis. Kyllä naonen saa olla paimen. Ei sitä ole kielletty. Kunhan ei puhu muiden päälle ja ole oppimaton. Pyhä Henko jakaa armonlahjat niille kenellä tahtoo, ei se katso kenenkään sukupuolta, sillä kaikki ovat kristuksessa yhtä.
Jos paimen voi olla vain yhden vaimon mies niin miten hän voi olla nainen?
Kiellät Raamatun sanan. En yllättynyut.
Itse et myönnä sitä, että Pyhä Henki voi antaa naisellekkin paimenen lahjan, ei se sitä kiellä. Miksi siis nainen ei voisi toimia pastorina tai piispana?
En myönnä, koska Jumala ei koskaan toimi vastoin omaa sanaansa.
Lue edellä laittamani linkki.
En ole saatanan kanssa missään tekemisissä.
Sinä olet saatanan juoksupoika.
Juuri näin 👍🏽
"Jumala ei koskaan tomi omaa sanaansa vastaan."
Jumala ei ole kirjoittanut raamattua.
Nainen vaietkoon seurakunnassa. Niin on Jumala määrännyt. Naispapit ovat katolisen kirkon hapate ja salajuoni, jolla se yrittää tuhota ja saada reformoidut kirkot valtaansa.
Nainen vaietkoon seurakunnan kokouksessa eikä pulisko ja häiritkö, vaan kysyköön kotona mieheltään jos ei ymmärrä jotain.
Paavali siinä määräsi.
Jepsulleen - "Minä en salli..."
Jumalan puhdas sana:
1Kor 14.34 Teidän vaimonne pitää seurakunnissa ääneti oleman; sillä ei heille ole sallittu puhua, vaan että he ovat alamaiset, niinkuin myös laki sanoo. -Biblia
Jumalan puhdas sana:
1Tim 2.11 Oppikaan vaimo hiljaisuudessa, kaikella nöyryydellä. 12 Mutta en minä salli vaimon opettaa enkä miestänsä vallita, vaan että hän on hiljaisuudessa. 13 Sillä Adam on ensin luotu ja sitte Eva. -Biblia
On se niin kaunista se Jumala, Allah on yhtä kaunista.
Haluaisitko paskoa Koraanin päälle ja ladata videon todisteeksi teostasi YouTubeen?
Uskallatko vai oletko vellihousu?
Taas tällainen hengellisestu umpityhmä aloitus joka kertoo ettei mitään tajua ole asiasta aloittajalla eikä monilla kommentoijilla.
edelleen Paavali ei tee mitään joka ei ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.
Helluntailaiseten mukaan se ei käy koska tuon hengen kiinni saamiseen vaaditaan pallit. Todellisen hengen mukana olon voi siis päätellä kassien koosta ja painosta.
JUMALA loi IHMISEN omaksi KUVAKSEEN.nyt te epäpyhät ja lainoppineet NASU kii.näin alkusanoin RAAMATTU.se ei erottele meitä 3ihmislajiin.ja sitäpaitsi se on MENNYTTÄ ET MIEHET tääl valtaa PITÄÄ.nasu kii.ja naiset kasvattakaa poikanne tasavaltalaisiksi.jos saan pyytää??
Pastorit ovat kotona ihan samanlaisia miehiä kuin muutkin.
Pastorina oleminen on vain rooli.
Kun pastorin virkaa ovat hoitaneet vain miehet, se on pönöttynyt omaan korkeuteensa.
Pastorit uskoivat itsekkin olevansa jotain suurta.
Kun naiset tulevat sekaan, pönötys putoaa, siitä tulee jopa huvittavaa. Arvo laskee.
Kun miehet menevät perinteisesti naisvaltaisille aloille, kuten kokit, ruuanlaiton arvo nousee. Aikoinaan suomi pojat pitivät ruuan laittamista vain akkojen työnä.
Mieshoitaja taas ei nosta hoitotyön arvoa, vaan hoitotyössä olevaa miestä pidetään edelleen jotenkin kummajaisena. Miehen ei kuulu vaihtaa vaippoja vanhuksille, se ei vain sovi. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta sen vaistoaa.
Totta suurinosa miespuolisita sairaanhoitajista on töissä joko ambulanssissa tai ensiavussa.
Oho. Luin että jos nainen on saanut hengiltä piispan tai pastorin. Hui. Hihii!
Kyllä yksinäiset naiset yllättyvät kun selipaatissa elävä piispa ryömii yölliseen aikaan sängyssä viereen ja alkaa lämmittelemään.
Tuskin yksinäiset naiset tietävät, että onnni heidän kanssa on aika lyhyt. No mitä nyt heitän niin max. kymmenen minuttia , toki onhan tuo ihan hemmitin oleellinen jos ajattellee ilman korkontia vetäjiä, aika harvassa, sillai normi tyypit.
ja mikäköhän on "piispan armolahja" jos sitä ei ole Raamatussa mainittu?
Termi episkopos esiintyy UT:ssa vain viisi kertaa. Varhaisin esiintymä tulee vastaan Paavalin 50-luvulla jKr. kirjoittaman Filippiläiskirjeen alkutervehdyksessä (Fil. 1:1): ”Paavali ja Timoteus… tervehtivät kaikkia Filippissä olevia Kristuksen Jeesuksen pyhiä sekä seurakunnan kaitsijoita (episkopos) ja palvelijoita (diakonos).” Seuraava esiintymä tulee vastaan todennäköisesti 90-luvulla jKr. kirjoitetuissa Apostolien teoissa kirjoittajan itsensä laatimassa Paavalin jäähyväispuheessa Efesoksen seurakunnan vanhimmille (Ap. t. 20:28): ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi (episkopos) Pyhä Henki on teidät pannut.” Samoilta vuosilta peräisin olevassa 1. Pietarin kirjeessä kirjoittaja käyttää Kristuksesta episkopos-nimitystä (1. Piet. 2:25): ”Te olitte ´eksyksissä niin kuin lampaat´, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan (episkopos) luo.” Vasta 2. kristillisen vuosisadan alkuun sijoittuvissa, Paavalin nimiin laadituissa pastoraalikirjeissä episkopos-termi lähestyy sille kirkkohistoriassa myöhemmin tullutta merkitystä ja tulee korostetusti esiin kahdessa piispaa ja hänen tehtäviään koskevassa ”huoneentaulussa”. Niistä toinen on jakeissa 1. Tim. 3:1-7: ”Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan (episkope), tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan (episkopos) tulee olla moitteeton…” Jakeissa Tit. 1:7-9 puhutaan ”piispasta” varsin samalla tavalla kuin jakeissa 1. Tim. 3:1-7: ”Seurakunnan kaitsijan (episkopos) täytyy näet olla nuhteeton…”
Jakeessa 1. Tim. 3:1 käytetty sana ”episkope” viittaa selkeästi piispuuteen eli ”kaitsijan virkaan”. Saman sisältöisenä sana tulee UT:ssa muuten vastaan ainoastaan Vanhan testamentin lainauksessa jakeessa Ap. t. 1:20 (”Ottakoon toinen hänen kaitsijantehtävänsä”). Tässä ”episkope”-termillä viitataan kuitenkin apostoliin, ei ”piispaan”. Kun sana esiintyy vielä kaksi kertaa UT:ssa, se ei liity tehtävään, vaan merkitsee ”tarkastusta”, ”etsikkoa” UT:ssa (Luuk. 19:44; 1. Piet. 2:12).
Edellä olevista tekstikohdista ilmenee, että episkopos-termillä ei ollut keskeistä roolia ensimmäisen kristillisen sukupolven seurakunnallisessa elämässä. Paikallisten seurakuntien organisaatiossa vastuuta kantoivat toisenlaisilla nimityksillä varustetut henkilöt. Heitä voitiin nimittää ”johtajiksi” (1. Tess. 5:12), ”vanhimmiksi” (presbyteros) (Ap. t. 11:30; 14:23; 20:17), ”profeetoiksi” tai ”opettajiksi” (Ap. t. 13:1; 1. Kor. 12:28-29). Alkukristillisille seurakunnille oli tyypillistä se, että johtajia oli useita ja että nimitykset eivät olleet vakiintuneita. Ainoa vakiintunut nimitys oli ”apostoli”, jolla tarkoitettiin ylösnousseen Kristuksen valtuuttamaa lähetystyöntekijää. Apostolit eivät kuuluneet mihinkään yksittäiseen seurakuntaan, vaan toimivat matkustelevina lähettiläinä omilla alueillaan perustaen seurakuntia ja järjestäen niiden elämisen puitteet tavalla, joka vastasi parhaiten kunkin yhteisön olosuhteita. Apostolin virkaa ei voinut jättää perinnöksi toiselle henkilölle. Kukaan ei vielä mieltänyt itseään papiksi ensimmäisten kristillisten sukupolvien aikana. Pappeus liittyi Jerusalemin temppelin uhritoimituksiin tai pakanallisiin uskonnollisiin menoihin. Kristinuskon ainoa pappi oli kertakaikkisella uhrilla itsensä uhrannut Kristus (Hepr. 9:23-28; 10:11-15). Koska Jeesus ei kuulunut papilliseen Leevin sukuun, hänenkin ainutlaatuinen pappeutensa selitetään Heprealaiskirjeessä ”Melkisedekin pappeuden” avulla (Hepr. 7:11).
Pastoraalikirjeissä oleva korostus, että piispan tuli olla ”yhden vaimon mies” (1. Tim. 3:2,12; Tit. 1:6), ei sellaisenaan painota seurakunnan johtajan sukupuolta, vaan hänen avioliittoetiikkansa esimerkillisyyttä. Se, että tänä aikana julkiseksi yhteisöksi mielletyn seurakunnan johtajan tuli olla henkilö, joka saattoi sitä viranomaisten edessä edustaa, eli mies, oli yhteiskunnallisten syiden takia itsestäänselvyys, kun taas avioliiton pyhyyden puolustamisessa oli hellenistisen kulttuurin piirissä alleviivaamisen tarvetta.
Seurakunnan organisaation nimitykset ”piispa” ja ”diakoni” tulevat siis kreikkalaisesta kulttuurista. Kuitenkin seurakuntien organisaatiomalli, joka vähitellen, toisen ja kolmannen kristillisen sukupolven aikana vakiintui, näyttää seuraavan juutalaisten synagogien organisaatiomallia. Yksi piispa seurakunnan johtajana vastaa ”synagogan esimiestä”, jonka tehtävänä oli huolehtia yhteisön järjestyksestä, kokousten sujumisesta ja rakennuksesta. Hänen apunaan toimi ”vanhimpien neuvosto”, josta tuli malli piispan alaisuudessa toimiville seurakunnan ”vanhimmille”. ”Diakonien” tehtävät nousevat kuin itsestään yhteisön käytännöllisten asioiden hoitamisen tarpeista, joskaan heidänkään tehtävänkuvansa ei ole rajoittunut ainoastaan seurakunnan käytännön tarpeisiin, vaan myös sen julistuksen ja opetuksen alueille, mikä tulee selkeästi esille esimerkiksi luvusta Ap. t. 6.
Eikö Pyhän Hengen lahjat ole hengellisiä armolahjoja. Ei Hän mitään kirkon virkoja jaa.
Toki Hän saa julistaa jos Hän sellaisen armolahjan on saanut.
Ei ole olemassa tuollaisia armolahjoja. Eikä Pyhä Henki toimi sitä vastaan, mitä Hän on Raamatussa ilmaissut apostolien ja muiden kirjoittajien kautta.
Itse näen kokemuksesta, että Pyhä Henki on vain Raamatussa oleva asia. Sillä ei ole mitään tekemistä nykyajan uskovien kanssa.