Vaikea aloittaa tämä jostain mutta yritän kaiken oleellisen kirjoittaa jotta voisitte toivottavasti antaa jotain neuvoja.
Meillä meni mieheni kanssa oikein mukavasti, välillä pieniä arkipäivän erimielisyyksiä mutta ei silleen pahoja riitoja tai ongelmia. Emme asu yhdessä ja nyt emme olleet nähneet kunnolla melkein kuukauteen (muutamana päivänä muutaman tunnin verran) tai tehneet yhdessä oikein mitään miehen opiskelu ja työkiireiden vuoksi. Vaikka emme olleet ehtineet nähdä kuulin kuitenkin että mieheni oli mennyt ulos kavereidensa kanssa vaikka lupautui ensin tulemaan luokseni. Ymmärrän kyllä toisaalta että hänki haluaa käydä ulkona kavereiden kanssa (käymme yhdessä yleensä aika usein) mutta sitten minua suututti se että hän ei tullutkaan luokseni kuten lupasi.
Hän tulikin sitten siitä seuraavana päivänä jolloin olimme ystävieni kanssa vähän maistelemassa kotonani. Olin jo aika humalassa ja ystäväni lähtivät siitä sitten jatkamaan ja jäimme mieheni kanssa kahden. En tiedä yhtään mistä riita sitten lähti mutta tappelimme tosissamme. En muista kaikkea mitä olen sanonut mutta olen kuulemma haukkunut ja sylkenyt suustani sammakoita. Tapauksen jälkeen mieheni on ollut erittäin suuttunu ja sanonut ettei halua nähdä minua vähään aikaan. Olen pyytänyt useita kertoja anteeksi, kertonut myöskin senkin etten todellakaan ole tarkoittanut sanomaani..että vihaisena tuli liioiteltua ja sanottua pahasti. Olen ihan neuvoton mitä tässä voisi tehdä :( että saisin mieheni leppymään ja uskomaan etten tarkoittanut...
Meillä meni mieheni kanssa oikein mukavasti, välillä pieniä arkipäivän erimielisyyksiä mutta ei silleen pahoja riitoja tai ongelmia. Emme asu yhdessä ja nyt emme olleet nähneet kunnolla melkein kuukauteen (muutamana päivänä muutaman tunnin verran) tai tehneet yhdessä oikein mitään miehen opiskelu ja työkiireiden vuoksi. Vaikka emme olleet ehtineet nähdä kuulin kuitenkin että mieheni oli mennyt ulos kavereidensa kanssa vaikka lupautui ensin tulemaan luokseni. Ymmärrän kyllä toisaalta että hänki haluaa käydä ulkona kavereiden kanssa (käymme yhdessä yleensä aika usein) mutta sitten minua suututti se että hän ei tullutkaan luokseni kuten lupasi.
Hän tulikin sitten siitä seuraavana päivänä jolloin olimme ystävieni kanssa vähän maistelemassa kotonani. Olin jo aika humalassa ja ystäväni lähtivät siitä sitten jatkamaan ja jäimme mieheni kanssa kahden. En tiedä yhtään mistä riita sitten lähti mutta tappelimme tosissamme. En muista kaikkea mitä olen sanonut mutta olen kuulemma haukkunut ja sylkenyt suustani sammakoita. Tapauksen jälkeen mieheni on ollut erittäin suuttunu ja sanonut ettei halua nähdä minua vähään aikaan. Olen pyytänyt useita kertoja anteeksi, kertonut myöskin senkin etten todellakaan ole tarkoittanut sanomaani..että vihaisena tuli liioiteltua ja sanottua pahasti. Olen ihan neuvoton mitä tässä voisi tehdä :( että saisin mieheni leppymään ja uskomaan etten tarkoittanut...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin miehesi asemassa tässä tapauksessa. Siksi ymmärrän hänen käytöstään. Omassa tapauksessani poikaystäväni teki kaljan voimalla kaikista pienistä ongelmistamme härkäsiä kärpäsistä ja tuli sanoneeksi jos jonkinlaisia mukavuuksia jotka saivat minut epäilemään koko suhteen järkevyyttä. Olo oli hämmentynyt ja loukkaantunut,harmitti. Siltä miehestäsikin varmaan tuntuu. Minunkin poikaystäväni toisteli sitä kuinka humalassa tuli sanottua paljon sellaista mitä ei tarkoittanut ja liioittelu vääristeli loput. Ei se silti vienyt kokonaan pois sitä epäilyksen kalvavaa tunnetta että hän olisikin tarkoittanut joka sanaansa. Uskon kuitenkin että mikäli suhteenne muutoin on hyvällä pohjalla aikapulasta huolimatta, miehesi tarvitsee nyt vain aikaa selvitelläkseen ajatuksiaan sinusta ja suhteestanne, ja antaa sitten anteeksi. Älä hoputa. Tällaiset riidat ovat niitä pieniä suhteen kehittämis-pysäkkejä, joilla tehdään ratkaisuja, kompromisseja ja opitaan lisää toisesta. Jokaisen selvitetyn pysäkin jälkeen suhde jatkaa eteenpäin entistä vahvempana. Voimia! Miehesi kyllä näkee sinut vihansakin läpi.
kyllä, jos ette ole olleet yhdessä noinkaan pitkään aikaan... luulisi, että sinulla on ollut jo siitäkin apha mieli, ei siis ihme, jos purkauduit suuttumalla. Onko niin, että teidän välinen "rakkaus" ei olekaan enää se tärkein, senhän oikeasti pitäisi olla...voisko sitä miettiä sitä tärkeysjärjestystä ja vähän korjailla...? Usein sen tajuaa vasta sitten kun sen on menettänyt (sen tärkeimmän siis)
Kiitos vastauksista.
Piia sinulta halusin kysyä että jatkuuko suhteenne yhä ja millaisia ajatuksia sinulla on kaiken jälkeen? Pystytkö uskomaan poikaystävääsi ja onko asiat jotenki selvenneet vai jatkuuko sama yhä?
Kyllä, suhteemme jatkuu pidettyämme muutaman päivän ajattelutauon. Tauon jälkeen puhuimme asiat halki, kerroin miltä hänen sanansa minusta tuntuivat ja mitä ajattelin hänen sanomistaan asioista nyt. Pystyimme asiallisesti keskustelemaan kaikesta mikä loukkasi ja mietityttämään jääneet asiat otettiin esille. Tietenkään eivät nuo poikaystäväni loukkaavat sanat mielestäni tuolla keskustelulla poistuneet, mutta nyt minun on helpompi häntä ymmärtää ja hän sai mahdollisuuden oikoa humalassa päästettyjä sammakoita. Toki tuo keskustelu selvensi asioita, mutta se sai minut myös skeptisemmäksi koko suhteen laadusta ja huomaan katsovani poikaystävääni nyt eri tavalla. Olen enemmän varpaillani. Haluan toki uskoa poikaystävääni, mutta se vaatii nyt enemmän työtä. Älä siis sinäkään tuomitse miestäsi jos hänellä on vaikeuksia uskoa anteeksipyyntöjesi tulevan suoraan sydämestä. Kehottaisin pitämään, jos mahdollista, tuulettavan keskustelun, sillä melkeinpä pahinta mitä tapauksessanne enää voisi sattua olisi asioiden jättäminen omaan arvoonsa, kuin ne muka ajan kanssa jonnekin katoaisivat. Haavat voi parantaa. Jos molemmat siihen uskotte, niin tilanne näyttää oikein toiveikkaalta.
Kokemuksesta kerron seuraavaa: viinan mukana päähänsä ei kukaan kaada sanoja, joita ei olisi koskaan aiemmin edes ajatellut. Viinan mukana katoaa harkintakyky ja tulee sanottua asiat vähän kärkevämmin, mutta ei niitä täysin itselle vieraita ajatuksia sinne päähän eksy. Tuollainen kännihaukkuminen voi olla hyvinkin valaisevaa kohteelleen, kun pääsee kuulemaan mitä toinen on syvällä päässään tullut pohtineeksi.
Eksäni haukuskeli minua kännipäissään eikä edes muistanut sanojaan seuraavana päivänä. Kovin selitteli kännin piikkiin puheitaan, mutta nyt neljä vuotta eron jälkeen on uskaltanut tunnustaa että kyllä jotain sen suuntaista oli tullut ajateltua, toki ei ihan niin rumasti kun siinä känniraivossaan tuli sanottua.
Eli kyllä ne pahat puheet ajatuksina siellä päässä ovat olleet, viina vain tuo ne ulos. Kun suodattaa siitä viinan tuoman pahansuopuuden, tietää oikeasti mitä mies/nainen ajattelee "pimeinä hetkinään".