Karu tosiasiahan on se, että pitkäaikaistyötön ei pysty kilpailemaan avoimilla työmarkkinoilla vapaista työpaikoista. Mitä kauemmin työttömänä, sitä huonompi työkokemus ja kilpailukyky. Jossain vaiheessa se on periaatteessa nolla. Työttömyydestä on tullut rasite työttömälle, jonkunlainen momentti 22: ilman työkokemusta ei saa työtä, ilman työtä ei saa työkokemusta. Pitkäaikaistyötön ei pääse koskaan näyttämään osaamistaan. Sosiaalisen ja inhimillisen myötätunnon täydellinen puuttuminen suurelta osalta työnantajia tekee työllistymisen pitkäaikaistyöttömälle käytännössä mahdottomaksi. Inhimillisessä yhteiskunnassa ja systeemissä pitkä työttömyys huomioitaisiin ja työllistettäisiin pitkäaikaistäyttömät ensin. Näin se ei kuitenkaan toimi epäinhimillisessä uusliberaalissa maailmassa ja systeemissä. Samalla yhteiskunta ja poliitikot tekevät hyvin vähän näiden ihmisten auttamiseksi. Syy on se, että joukkotyöttömyydestä ei halutakaan eroon. Se on tuottavaa yhteiskunnalle: palkat pysyvät kurissa > inflaatio on kurissa (mikä on EU:n tavoite) > kotitalouksien ostovoima on hyvä > korot pysyvät alhaalla > Suomen ja yritysten kilpailukyky on hyvä (mikä on EU:n tavoite) jne, jne.
Mutta se ei merkitse sitä, että poliitikot eivät ole tehneet mitään auttaakseen näitä ihmisiä. Mielestäni jokaisen pitkäaikaistäyttömän on otettava selvää, mitä poliitikot ovat tehneet heidän auttamiseksi ja tartuttava jokaiseen oljenkorteen. Yksi tällainen oljenkorsi on mielestäni työharjoittelu työmarkkinatuella. Tiedän, tiedän, se on vaikea asia. Mutta se on kuitenkin oljenkorsi ja voi olla tie takaisin työmarkkinoille. Mahdollisuus saada työtä työharjoittelun kautta on kuitenkin parempi kuin kilpailemalla CV:llä ja työkokemuksella. Se vaatii kuitenkin täydellistä motivoitumista työttömältä. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä. Itse olen päättänyt satsata jatkossa ainoastaan työharjoitteluun (työttömänä vuodesta 2001 asti).
Mitä muita tällaisia ”oljenkorsia” työmarkkinoille voisi olla pitkäaikaistyöttömälle?
Mutta se ei merkitse sitä, että poliitikot eivät ole tehneet mitään auttaakseen näitä ihmisiä. Mielestäni jokaisen pitkäaikaistäyttömän on otettava selvää, mitä poliitikot ovat tehneet heidän auttamiseksi ja tartuttava jokaiseen oljenkorteen. Yksi tällainen oljenkorsi on mielestäni työharjoittelu työmarkkinatuella. Tiedän, tiedän, se on vaikea asia. Mutta se on kuitenkin oljenkorsi ja voi olla tie takaisin työmarkkinoille. Mahdollisuus saada työtä työharjoittelun kautta on kuitenkin parempi kuin kilpailemalla CV:llä ja työkokemuksella. Se vaatii kuitenkin täydellistä motivoitumista työttömältä. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä. Itse olen päättänyt satsata jatkossa ainoastaan työharjoitteluun (työttömänä vuodesta 2001 asti).
Mitä muita tällaisia ”oljenkorsia” työmarkkinoille voisi olla pitkäaikaistyöttömälle?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tällaisella oljenkorrella olen jo monasti Harjoitellut, mutta tässä sitä vaan taas ollaan. No money, no honey. Joten se niistä oljenkorsista. Mutta harjoittele sinä vaan jos tykkäät ihan sama mulle mitä kukakin tekee. Niinkauan kun minua ei PAKOTETA näillä tuloilla enään harjoittelijaksi. Mulla ei psyyke sellaista alistamista ja nöyryyttämistä enään kestä. ONKO SELVÄ?!!!!!!!!!!!!!!!!
Kuinka suuri oli motivoitumisasteesi näissä työharjoitteluissa? Ja oliko työ todella sinulla sopivaa (vaikuttaa motivaatioon)?
Niin kuin sanoin, sata prosenttinen motivaatio on tärkeintä työharjoittelussa, jos sen halutaan johtavan vakituiseen työsuhteeseen.
Oliko sinulla esim. mitään strategiaa työpaikalla että saat sieltä vakituista työtä? Kuinka taklasit esim. niitä ennakkoluuloja joita työssä olevilla on työttömiä kohtaan?
Strategia rakas Watson! Strategiaa!
Ensinnäkin paikkoja on todella vaikeaa edes löytää joihin pääsee edes keskustelemaan "harjoittelusta". Joten ei siinä motivaatiolla ole tekemistä silloin jos ne ovat kiven alla ne paikat. Ja ei kai harjoittelun tarkoitus ole muuta kun se että katsoo oletko edes mitenkään sopiva mahdolliselle alalle. Itse en ole ollut minulla kun on nämä allergiat monessa kohdin esteenä. Sitten tulee vastaan niitä "ihania motivoivia työkavereita", monessa paikassa. Että tulee sellainen olo että; just nyt ulos täältä ja vähän äkkiä. Ne ketkä ovat sen kokeneet tietävät kyllä mistä puhun. Jotkut kohtelevat sinua kuin ilmaa, jotkut halveksivasti tuhahtaen vaikka mitä yrittäisit. Jotkut esittää kaveria ja puhuvat kaiken mitä olet sanonut selkäsi takana ja pikkasen ylimääräistäkin. Kuule motivoidu siinä sitten kun saat vastaasi pelkkää paskaa mitä vaan yritätkin. Ja jotkut paikat joissa olen harjoitellut, osoittautuvat niin mahdottomiksi työpaikoiksi fyysisen rasittavuuden vuoksi, ettei niissä vaan kertakaikkiaan fysiikka kestä. Ja mistä sitäkään etukäteen voi tietää, ennekuin on kokeillut. Sitä vaan kuvittelee päässään kaikenlaista jostakin paikasta ja ajattelee kun tuokin, niin miksen minäkin. Mutta se ei välttämättä onnistu kun kaikki eivät valitettavasti sovellu kaikkiin paikkoihin. Joten siinä sulle motivaatiota.
Niihin paikkoihin joihin soveltuisin ei edes pääse harjoittelijoiksi, koska ne ovat ylibuukattuja sekä harjoittelijoiden että työntekijöidenkin suhteen. Joten paree on olla vaan ja kärsiä tämäkin rangaistus, koska ei se sen paremmaksi tule tästä muuttumaan kuitenkaan.
"Ja ei kai harjoittelun tarkoitus ole muuta kun se että katsoo oletko edes mitenkään sopiva mahdolliselle alalle."
Asenteesi on ollut mielestäni väärä: "Menen nyt vähän katselemaan sinne jos siitä olisi minulle jotain"-asenne. Tuolla asenteella ei saada mitään työtä. Täytyy alusta alkaen olla sata prosenttisesti motivoitunut työhön jota siellä tehdään ja näyttää se.
Olet ehkä ymmärtänyt väärin koko työharjoittelun tarkoituksen.
Sitä paitsi olet ilmeisesti valinnut täysin vääriä aloja: liian raskaita, terveydellesi sopimattomia jne. Alallesi sopiviin paikkoihin et edes viitsi hakea: "Niihin paikkoihin joihin soveltuisin ei edes pääse harjoittelijoiksi, koska ne ovat ylibuukattuja sekä harjoittelijoiden että työntekijöidenkin suhteen."
Ja työharjittelijan täytyy olla alusta lähtein varautunut niihin ennakkoluuloihin, joihin työpaikalla törmää työntekijöiden ja työnjohdon puolelta ja pystyä taklaamaan niitä. Yksi ennakkoluuloista on että työtön on laiska, surkea ja saamaton luuseri. Siihen ennakkoluuloon voi vastata tekemällä kovasti töitä. Vakituiset työntekijät voivat sitä paitsi kokea harjoittelijan uhkana omalle työpaikalleen. Yritä ymmärtää heitäkin. Vältä siis kaikenlaista selän takana paskan puhumista ym. sellaista.
Onnea vaan yrityksellesi. Toivottavasti jaksat olla "motivoitunut" kaikkeen. Min en ennää jaksa, enkä mie viitti.
Hyvä, jos vielä jaksat työharjoittelun kautta pääseväsi töihin. Minäkin joskus siihen vaihtoehtoon uskoin, kun oli seinä edessä. En usko enää. Harjoittelupaikoissa kun ei ole paljon valikoitavaa. Kyllä ne paikat ovat ihan niitä, joihin tarvitaan työntekijä, muttei niihin ole varaa palkata sitä. Näitä ovat olleet kaikki eteeni tulleet harjoittelu- ja tukityöpaikat olleet. Yhdessäkään en saanut asiallista kohtelua, sinulle kyllä viestitään selkeästi asemasi siellä. Töitä sinun oletetaan tietenkin paiskivan motivoituneesti juuri sillä porkkanalla, että muka kun hyvin teet SAATAT työllistyä. Mutta niin hyvin ei niitä kukaan pysty tekemään. Totta on sekin, ettei p.a.työtön kelpaa enää muuten töihin ja sehän tässä niin karmeeta onkin. Mutta oma psyykkeeni ei niitä paikkoja kestä. Olen liian hyvä työntekijä alistettavaksi ja nöyryytettäväksi. Vaikka tajuan tilanteen, en siltikään mene enää harjoittelijaksi mihinkään. Onnea sinulle kuitenkin.
Oliko sinulla mitään strategiaa harjoittelupaikalla esiintyvien ongelmien ratkaisemiseksi? Otisko esim. esille kokemasi ongelmat työnjohtajan tai työntekijöiden kanssa vai kärsitkö vaan nahoissasi?
"Töitä sinun oletetaan tietenkin paiskivan motivoituneesti juuri sillä porkkanalla, että muka kun hyvin teet SAATAT työllistyä."
Oliko työharjoittelun alussa puhetta, että voit saada työpaikan sieltä?
Kannattaa mielestäni ottaa asia puheeksi ennen harjoittelupaikkaan menemistä. Anna työnanatajan tietää, että et ole mikään ovimatto.
"Kannattaa mielestäni ottaa asia puheeksi ennen harjoittelupaikkaan menemistä. Anna työnanatajan tietää, että et ole mikään ovimatto."
Mahdollisuus, että sinut otetaan todesta ja kohdellaan hyvin, paranevat varmasti huomattavasti. Työnantajan on vaikeampi perua sanojaan, jos etukäteen on sovittu asioista. Tai ainakin heidän on perusteltava tekonsa. Mikä voi olla vaikeaa jos olet tehnyt oman osuutesi hyvin.
toivottavasti et kovasti pety siellä harjoittelupaikoissa joihin menet! Muista käyttää niitä strategioitasi sitten oikeissa paikoissa, aina ja aina vaan ;) vaikka kuinka tökkisi vastaan.
kyllä kaikki strategiat on kokeiltu. Niiden toimimattomuuden syitä on ehkä vaikea selittää näin tässä, mutta tulet sen kyllä huomaamaan käytännössä. Niin että kokeilemaan vaan ihan vapaasti ja onnea vielä kerran. Minun strategiani on pysyä harjoittelusta erossa ja sitäpaitsi harjoittelin jo 25 vuotta ennen työttömyyttäni ihan tarpeeksi.
Niin kuin sanoin; että työharjoittelu johtaa työpaikkaan, täytyy harjoittelijan olla 110 % motivoitunut ja määrätietoinen. On varmasti ihmisiä, jotka ovat sillä strategialla saaneet töitä.
Kukaan ei palkkaa harjoittelijaa töihin, oli tämä sitten mikä yli-ihminen tahansa ja tekisi vaikka 150% motivaatiolla hommaa. Katsos kun palkatulle työntekijälle pitää maksaa palkkaa, harjoittelija menee työmarkkinatuella ja ylläpitokorvauksella. Harjoittelijaa voi käyttää myös surutta hyväksi työpaikan likakaivona ja nakkikoneena, oikealle työntekijälle jolla on oikea työsopimus ja tässä sopimuksessa tarkasti määrätyt työtehtävät ei ylenmääräinen suruton nakittaminen onnistukaan niin helposti. Miksi kukaan palkkaisi töihin harjoittelijaa kun uuden uhrin saa helposti entisen tilalle. Katsos kun työnantajat ajattelevat aina ensimmäiseksi omaa lompakkoaan ja firman etua.
Minut palkattiin. Melkein kaksi vuotta tein möäräaikaisilla sopimuksilla. Nyt se on loppu.
Työllistetyn "nimike" vaan ei muuttunut kahdessa vuodessa. Vaikkei niin pitkiä tukitöitä edes ole olemassa. Kuitenkin minua kohdeltiin hyvin kaikissa suhteissa eikä ollenkaan alentuvasti.
Ainahan on olemassa se säännön vahvistava poikkeus. Hieno juttu että sinut palkattiin, vaikkakin vain määräaikaiseksi. Sama vain ei valitettavasti koske kaikkia. Ja kalsea kohtelu harjoittelijaa kohtaan on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.