Sain meheni kiinni suhteesta viime kesänä, annoin mahdollisuden. Nyt ollaan puoli vuotta katsottu ja yritetty eikä rakkaudesta ole tietoakaan. Itse olin valmis panostamaan avioliittoomme ja annoin mahdollisuuden. Kuitenkin mies kylmeni ja viitteitä edelleen löytyy siitä toisesta naisesta. Nyt olemme eroamassa. Ja mies kyselee onko tämä oikea ja ainoa vaihtoehto. Mielestäni on, mutta hän vetoaa poikaamme joka on 2v. Teenkö oikein, eihän enää ole muuta mahdollisuutta?
Takaisin?
Mirkku
91209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehesi kai haluaisi pitää sinut ja perhe-elämän, ja sitten vielä pikku ystävättären vähän sulostuttamaan harmaata arkea.
Jos sellainen sopii sinulle, niin siitä vaan. Miksi kaikkien liittojen pitäisi olla samanlaisia, kyllä niitä erilaisia järjestelyitä voi pitää jos kaikki asianosaiset ne hyväksyvät.
yhä ihastunut naiseen tai sitten vain kriisissa ja potee huonoa omaatuntoa....Suosittelen terapeutilla käymistä. Ja jutelkaa!
mun eksä huitoi useita vuosia muualla, mut sitten hermostuin ja pistin ulkoruokintaan. Jos haluat olla sille ukolles äiti, siitä vaan,silloin se onnistuu, ei muuten.
citylehdestä, että joskus pariskunnat "tarvitsevat" herätyksen ja pettämisestä voi tulla uusi alku suhteeseen. Kaikki riippuu teistä molemmista. Etsi lehti käsiisi ja lue. Joku terapeutti tai psykologi oli siihen kommentoinut.
Olen sitä mieltä että ainakaan lapsen takia ei kannata jatkaa epätyydyttävää ja rakkaudetonta liittoa, siitä kärsivät kaikki, eritoten lapsi. Lapsi kyllä vaistoaa ettei kaikki ole kohdallaan. Jos mikään muu ei auta, on ero paras mahdollinen ratkaisu. Kipeää tekee varmasti mutta aika helpottaa ja huomaat että se oli ehkä sittenkin jokaiselle osapuolelle paras mahdollinen ratkaisu. Tsemppiä!!!!!
Aika onneton "ydinperhe" ja elämisen malli lapselle tulossa, jos äiti kärsii eikä isälläkään kertomasi mukaan tunne-elämä oikeilla uomillaan ole. Mielummin sitten kaksi tasapainoista vanhempaa ja eriosoitteissa.
Ja alkuperäiselle: Silti, kannattaa huolella harkita ja yrittää ... mitä olet/olette tehneetkin, mutta tulokset eivät kuulostaneet kovin rohkaisevilta. Vain sinä ja miehesi ovat asiantuntijoita sanomaan sen, onko todellakin yrittämisen polku kuljettu loppuun ja eikähän "hieromalla porsaasta ajokoiraa saa".
en tiedä,kumpi on parempi vaihtoehto lapsille,itselläni oli lapsena kotona ollessa aika
kireä ilmapiiri,mutta todella onnellinen,ettei vanhempani eronneet.
Kyllähän lapsille ero on aina vaikea juttu(ainakin
oma lapseni kovasti toivoo vielkin,että palaisimme yhteen exäni kanssa,vaikka erostakulunut neljä vuotta,meillä ei ollut kyllä mitään väkivaltaa,alko-ongelmaa ym.mutta puhumattomuutta ja riitaa kyllä oli(harvoin kyllä
lapsen kuullen)
Ainakin minusta tuntuu,että olen myös osittain pilannut lapseni elämän eron myötä,vaikka lapsi
asuu molempien tykönä yhtä paljon.
... tai ehkä elämäsi juuri nyt olisi onnellisempi, jos olisit voinut lapsena elää erilaisen ilmapiirin kodissa ja vanhempasi olisivat eronneet, jos kerran lapsuuden kotisi ilmapiiri oli tuollainen...
Niin, ja ehkä nyt olet silloin saamiesi roolimallien uhri ... ikävää.
Älä ole surkimus älä anna periksi oma mieheni teki saman ,muutti jopa vuodeksi pois toisen naisen perään ,kuitenkin muutti lasten takia takaisin isojen velkojen kera ja,pitää tänäkin päivänä vielä yhteyttä ja tapailee toista vaik on sanonut et suhde loppu,se joka kerran valehtelee ja pettää tekee sitä uudestaan ja uudestaan.