Asumusero

Minulla on tuttavapariskunta, jotka ovat palanneet yhteen kahden vuoden erillään asumisen jälkeen. Taitaa kuitenkin olla hyvin harvinaista.

Tuntemassani tapauksessa vaimo halusi muuttaa pois, koska miehen kanssa oli vaikea elää hänen persoonallisuudenpiirteidensä vuoksi. Takaisin palatessaan hän oli päättänyt että hyväksyy jatkossa miehen sellaisena kuin tämä on, eikä toivo enää parannusta käytökseen.

vaikka se ei ole kovin positiivinen, tällä hetkellä. Päätimme muuttaa viime syksynä erilleen molempien toiveissa yhteenpalaaminen.(Kannattaa selvittää ettei toisella ole salaa ihastusta!) Kauhea paniikki oli ainakin minulla, kun toivoin paluuta yhteen ja silti riideltiin.... Pahensi vain tilannetta. Kunnes mieheni vihelsi pelin poikki vuoden lopussa. Nyt sitten ei ole enää mitään.....itselläni oli kysymysmerkkejä kuukauden verran uudesta naisesta, mutta nyt olen luovuttanut. En jaksa kysellä, anella, hänellä on nyt oma elämä!

Toisaalta pieni toivo sydämessä palaa, että nyt kun tilanne on tosiaan rauhoitettu, niin kaipuu tulisi myös hänen sydämeensä ja tajuaisi ettei voi elää ilman minua. Aika näyttää miten käy, mutta....Minä olen päästänyt irti, sydämessä yhä toivo. Tärkein opetus lienee, että molemmat kasvaisivat ja oppisivat elämään yksin. Luin yhdestä kirjasta, että vasta sitten on yhteenpaluukin mahdollista. (Suosittelen mars ja venus sarjoja...on niissä asiaakin)Avioliitto on hyväksymistä, rakastamista ja anteeksiantamista.

Itseäni kannustaa lähipiirin onnistuneet breikit (pitkätkin), jossa ollaan palattu yhteen. Yksi pari oli puoli vuotta erossa, toinen vuoden verran ja kolmannet neljä vuotta.Mutta niin paljon kuin on pareja on tarinoita. Aika näyttää oliko oma avioliittoni niin lujalla rakkauspohjalla kuin luulin.Sillä tosirakkaus palaa....Toivon Sinulle/Teille kaikkea hyvää, kannattaa miettiä tosi tarkasti mitä teet, koska siinä on kaksi vaihtoehtoa.

Paljon riippuu tilanteesta, jos pitkä suhde ja lapsia, niin luulisin takaisinpaluun olevan hyvinkin mahdollista. Riippuu myös "eron" syistä.
Jos miehesi on ahdistunut ja menojalkakin vipattaa eikä asioita voida selvittää puhumalla, vaikeaa voi olla.
Jos kuitenkin päädytte eroon, älä jää "odottelemaan", eikä se tarkoita sitä, että sinun pitää pyydystää mies vaan palauttelet entisiä ystävyyssuhteita, harrastat entistä enemmän. Kyllä ihminen voi elää täyttä elämää ilman suhdettakin muutaman kuukauden.

lue ihmeessä kirja "jälleenrakennus", kirjoittanut Bruce Fisher. Siinä käsitellään todella hyvin asumuseroa.