Johtuuko kirkon nopea väenlasku maallistumisesta vai vanhanaikaisuudesta?
Eräät piirit sanovat, että kirkko on mennyt niin pitkälle maallisessa julistuksessaan, että sillä ei ole enää mitään annettavaa ihmisille. Siksi väki eroaa. Toiset piirit taas väittävät, että kirkko julistaa niin muinaista ajattelutapaa, että uskominen siihen on mahdotonta. Väki on jyrkästi jakautunut modernia ja vanhaa vaativiksi.
Kirkon linjasta päättää lopulta kirkolliskokous. Ongelma on se, että siellä tärkeät päätökset on määrätty tehtäväksi määräenemmistöllä lakiesityksinä eduskunnalle, jolloin enemmistö väestä voi ajatella täysin eri tavalla, kuin virallinen päätös.
Jo 50-luvulla naisten pääsy papinvirkaan oli enemmistön kanta, mutta vasta 30 vuotta myöhemmin saavutettiin määräenemmistö. Aina, kun sitä ennen asiaa kasiteltiin ja päädyttiin vanhalle kannalle, eroissa tuli suuri piikki. Kun naispappeus lopulta tuli, tutkimusten mukaan nämä eronneet eivät enää palanneet.
Kun eräs hyvin vanhoillista ääntä pitävä ministeri-kansanedustaja esitteli kantaansa julkisuudessa, syntyi suuria piikkejä eroissa, koska kansa ajatteli hänen puhuvan kirkon sulla. Eroajia oli kymmeniä tuhansia.
Vapaat suunnat ovat saaneet eroajista hyvin harvoja. Eroajat evät juuri eroa konservatiivisista syistä, joten kirkko mahdollisesti vanhoillistuu, kun eroajat ovat modernisti ajattelevia. Ei siis ole vielä selvä, kummin tulee tapahtumaan, meneekö kirkko ideologisesti taaksepäin ja muuttuu vähitellen vapaitten suuntien kaltaiseksi pieneksi yhteisöksi, vai kerkiääkö moderni väki saada äänensä kuuluviin, ennen kuin kyllästyy odottamaan määräenemmistön saavuttamista ja eroaa sitä ennen.
Kumpi tulee olemaan kirkon suunta, moderni vai vanhoillinen, emme varmuudella tiedä ulkomaidenkaan esimerkin avulla, sillä kirkkojen hallinto on erilainen.
Eräät piirit sanovat, että kirkko on mennyt niin pitkälle maallisessa julistuksessaan, että sillä ei ole enää mitään annettavaa ihmisille. Siksi väki eroaa. Toiset piirit taas väittävät, että kirkko julistaa niin muinaista ajattelutapaa, että uskominen siihen on mahdotonta. Väki on jyrkästi jakautunut modernia ja vanhaa vaativiksi.
Kirkon linjasta päättää lopulta kirkolliskokous. Ongelma on se, että siellä tärkeät päätökset on määrätty tehtäväksi määräenemmistöllä lakiesityksinä eduskunnalle, jolloin enemmistö väestä voi ajatella täysin eri tavalla, kuin virallinen päätös.
Jo 50-luvulla naisten pääsy papinvirkaan oli enemmistön kanta, mutta vasta 30 vuotta myöhemmin saavutettiin määräenemmistö. Aina, kun sitä ennen asiaa kasiteltiin ja päädyttiin vanhalle kannalle, eroissa tuli suuri piikki. Kun naispappeus lopulta tuli, tutkimusten mukaan nämä eronneet eivät enää palanneet.
Kun eräs hyvin vanhoillista ääntä pitävä ministeri-kansanedustaja esitteli kantaansa julkisuudessa, syntyi suuria piikkejä eroissa, koska kansa ajatteli hänen puhuvan kirkon sulla. Eroajia oli kymmeniä tuhansia.
Vapaat suunnat ovat saaneet eroajista hyvin harvoja. Eroajat evät juuri eroa konservatiivisista syistä, joten kirkko mahdollisesti vanhoillistuu, kun eroajat ovat modernisti ajattelevia. Ei siis ole vielä selvä, kummin tulee tapahtumaan, meneekö kirkko ideologisesti taaksepäin ja muuttuu vähitellen vapaitten suuntien kaltaiseksi pieneksi yhteisöksi, vai kerkiääkö moderni väki saada äänensä kuuluviin, ennen kuin kyllästyy odottamaan määräenemmistön saavuttamista ja eroaa sitä ennen.
Kumpi tulee olemaan kirkon suunta, moderni vai vanhoillinen, emme varmuudella tiedä ulkomaidenkaan esimerkin avulla, sillä kirkkojen hallinto on erilainen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Maallistuminen on se tärkein tekijä. Usko Jumalaan on suorastaan romahtanut. Se heijastuu sitten vähitellen kirkkoonkin ja sen jäsenmäärään.
Usko Jumalaan on enemmänkin filosofinen vakaumus. Voi uskoa Jumalaan ihan omin päinkin, ilman kytköksiä uskonnollisiin organisaatioihin. Joskus voi mennä usko sellaiseen Jumalaan, jota kokee kirkon julistavan - alkaa uskoa toisenlaiseen Jumalaan.
Miten se meni Suomessa? Ei uskottu ihan Jumalaan, vaan enemmänkin luontoaiheisesti uskontoa harrastettiin.
Sitten tulivat kristityt ja pakottivat kansalaiset kristinuskoon. Taisi siinä yhteydessä tulla myös kirkko. Eli kun on uskottu Jumalaan, niin siinä on ollut aina kirkko?
Juutalaisilla ei ollut eikä ole kirkkoa, mutta heillä oli ja on sama Jumala.
Kyllä luonnonuskonnosakin oli jumalia, jopa sana jumala on perua sieltä.
Sana kirkko tulee kreikan sanonnasta kyriakhe ekklesia, Herran (= Jeesuksen) kansankokous. Eipä tietenkään ollut juutalaisilla kirkkoa, mutta oli Jumala.
Niin. Kristityt omivat juutalaisuudesta vaikka mitä, johtuen siitä, että alkuun he olivat juutalaisia, kuten Paavali?
Kirkon tilanne alleviivaa ja korostaa sekavaa sanomaa, joka ei voi olla jumalallista alkuperää.
Catch 22, kirkko häviää aina.
Ehkä kirkon suunta on oikea. Se kulkee sellaisesta sekasotkusta, jossa kuviteltiin KOKO RAAMATUN KAIKKIEN KIRJOITUSTEN KUULUVAN KAIKILLE kohden järjestystä, jossa Evankelis-Luterilainen kirkko tajuaa olevansa vain yksi seitsemästä seurakunnasta nimittäin GALATIAN seurakunta sekä Ilmestyksen Smyrnan seurakunta eli kakkosseurakunta.
Galatalaiskirje vakuttaa Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ei kreikkalaista eikä muuta kansallisuutta, vaan kaikki ovat Kristuksessa ja Kristus on kaikissa. Juuri tämän näyn täyteyttä kohden kirkko on kulkemassa.
1. Efeso = Rooma
2. Smyrna ja Galatia = Luterilaiset
3. Pergamo ja Kolossa = Ortodoksiset
4. Tyatira = Jehovan todistajat
5. Sardes = Helluntaikirkko
6. Filadephia = Adventtikirkko?
7. Laodikea = Vapaakirkko ja Pelastusarmeija ?
8. ???? = Anglikaaninen kirkko
9. ???? = Mormonit.
10. Jne.
Tein pienen kirjoitelman aiheesta 1999 ja sen hetkinen Paavi hengessään osti tekijänoikeudet siihen 10 000 eurolla.
http://tapiok1.mbnet.fi/kruu2000/kruu2000b.pdf
Tarkoitukseni oli herätellä keskustelua siitä, kumpi tie on todennäköisempi. Ei tällä kertaa siitä, mikä on eroamisen syy, mistä on jo keskusteltu ummet ja lammet. Toinhan esiin senkin vaihtoehdon, että modernien erotessa kirkko pienenee ja samalla vanhoillistuu.
Kun kirkko luopuu Raamatun hengellisistä arvoista hengelliset eroavat.
Uskoisin että kirkosta erotaan molemmilta laidoilta kun kirkko hoipertelee.
Ei kirkko koskaan luovu hengellisyydestä.
Oletan, että kirkko konservoituu (so konservatiivit ottaa lopunkin vallan).
Perusteluina+tuolle+olettamukselleni+on+kirkon+seurakuntavaalien+matala+kiinnostavuus+(äänestysaktiivisuus+15-17%),+niiden+pitotapa+(sammutetuin+lyhdyin)+ja+etenkin+konservatiivien+uskonnolliset+organisaatiot+(herätysliikkeet),+jotka+mahdollistaa+yhteydenpidon+ennen+vaaleja+ja+siten+äänten+keskittämisen+omille+konservatiivisille+ehdokkaille.
Ja+tietenkin+se,+että+kirkon+konservatiivit+ovat+erittäin+aktiivisia+kirkon+seurakunta-+ja+muissakin+vaaleissa.+
Luterilaisen kirkon jäsenmäärän väheneminen tapahtuu siinä missä ilmaston lämpeneminenkin.
Konstantinus Suuren aikoihin, 300-luvulle saakka, juontuva kristillisen kirkon ja valtion suhde hiipuu entisestään. Ihmiset tietävät, että valtioon heidän on sattuneesta syystä kuuluttava. Vähitellen he ovat alkaneet oivaltaa, että nykyisenlaisessa yhteiskunnassa heidän ei tarvitse henkensä, kansalaisoikeuksiensa, vapautensa ja yhteiskunnallisten mahdollisuuksiensa takia kuulua "valtauskontoon" ja sen organisaatioon. Ihmisten sisäinen henkisten asioiden pohdinta ja mahdollinen hengellinen etsiminen ja vakaumus ovat vapautuneet ulkoisesta määräysvallasta, pannauhkauksista ja jalkapuupelokkeista.
Reformaatio teki aikanaan kärvistelevin tunnoin rajuja ratkaisuja. Luterilaisen kirkon perinteeseen kuuluisi mielestäni jatkaa sitä linjaa, päivityksiä, perusasioiden etsintää. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko mieltää vaalivansa erityisen tarkkaan varhaisten kristittyjen kirkollista elämää. Sekin näyttää hyvältä linjalta mielestäni, on hiukan kuin ikkuna kirkkoisien aikaan.
Luterilainen kirkko miettiköön, jaksaako paimentaa niinkään suurta laumaa, mikä sillä nyt on. Eikö?
" Kirkko ei koskaan luovu hengellisyydestä. "
Mutta onko se hyvä henki, vai paha henki ?
Kaikki ne kauheudet ja julmuudet mitä Kristuksen nimissä on tehty, se näyttää todella pahalta hengeltä.
Uskonnoissa on tosiaan ollut pahat kasvot.
Taitaa olla enimmäkseen kyse maallistumisesta.
Usko jumaliin on vähenemään päin, ja yhä useampi niistäkin, jotka uskovat johonkin yliluonnolliseen vaikuttajaan tai korkeampaan voimaan kokee, ettei tarvitse kirkon kaltaista jäykkää ja autoritääristä uskomusinstituutiota maailmankatsomuksensa tueksi. Viimeisten tutkimusten mukaan n. puolet suomalaisista uskoo jumalaan, mutta vain n. kolmannes kirkon opin mukaiseen jumalaan. Uskonnon merkitys ihmisten arkielämässä on myös vähentynyt.
>> Johtuuko kirkon nopea väenlasku maallistumisesta vai vanhanaikaisuudesta? <<
Kansan maallistumisesta ja kirkon konservatiivisuudesta. Mutta lähes sama joukkopako olisi tapahtunut, jos kirkko olisikin liberaali. Syystä että ihmiset ei usko, eikä kirkkoon kuulumattomuudesta enää rangaista. Se on sosiaalisesti hyväksyttyä.
Miksi siis maksaa tyhjästä.
Se johtuu edellenkin siitä, että kirko on luopunut Raamatun sanasta ja jopa omasta opistaan mielyttäkseen maailmaa. Kirko ei pärjää puuhamaiden kanssa 😉
No mikä logiikka? Jos kerran kirkko mielestäsi toimii kuten "maailma" haluaa, niin miten kansa jättää kirkon? Suurin osahan on kuitenkin muita kuin uskovia, kuten tiedossa on.
Sinä ja minä emme kuitenkaan kuulu kirkkoon: itse erosin 1993.
"60 prosenttia jo eronneista tai sitä harkitsevista sanoo, että ratkaisuun vaikuttaa ratkaisevasti tai jonkin verran se, että kirkko on liian vanhoillinen"
"eniten erohalukkuutta kirkosta on perussuomalaisia ja vihreitä kannattavien suomalaisten keskuudessa"
Vasemmiston kannattajat ovat varmaankin jo eronneet.
Kirkkoon+kuuluvien+osuus+koko+väestöstä:
Myös 2005-2010 väki väheni reippaasti.
Totta, se oli se Päivin ilta, joka nosti erojen määrään, reippaasti.
Mutta erotrendi on yhtä kaikki kiihtynyt, selvästi, ja oletan, että kiihtyy jatkossa vielä lisää.
Niin, jos tuossa on mukana vuosi 2010. Mutta siitä tulisi jo kuuden vuoden periodi.
Näyttää silti olevan samaa luokkaa 2005-2010 ja sitten 2010-2015.
Mutta sen jälkeen tosiaan erojen määrä on vain lisääntynyt. Eroaminen on nyt pop. Aikoinaan kirkosta eroamista varmaan hävettiin.
Kirkko on kautta aikojen keskittynyt haukkumaan juutalaisia, fariseuksia ja kirjanoppineita, vaikka sen olisi pitänyt opettaa oikein elämisen taitoja.
Kirkon on vaikea opettaa edes kymmentä käskyä, koska se itse rikkoo jo ensimmäistä ja monta muutakin, kuten...
"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi, " se tulee rikotuksi jo tuossa, mitä alussa kerroin.
Ehkä se uskoo, että haukkumalla juutalaisia, ristiin rastiin ja vielä palatessakin, juutalaisista tulee täydellisiä ihmisiä ja jos maanpäältä löytyy niitä täydellisiä niin Jumala pelastaa koko maailman heidän takiaan. Heistä ja heidän kauttaan. Ja koska kristillinen oletus on että kärsimys on kasvattaja, niin pannaan juutalaiset kärsimään.
Aivan kuten hurskaan vaimon uskotaan pelastavan myös renttumiehensä. Ja koska kärsimys pitää olla, niin pannaan vaimot kärsimään halveksuntaa ja alempiarvoisuutta, heistä tulee nöyriä ja hurskaita.
Kristitty eroaa virkamies'kirkosta', ja liittyy kristittyjen seurakuntiin tai palvelee Jumalaa yksin.
Poliittisesti aivopestyt eroavat mielenosoituksena, koska kirkko ei heidän mielestään maallistu riittävän nopeasti ja radikaalisti. Kirkolla ei ollut heille mitään merkitystä heidän ollessaan sen jäseniäkään, ja heille kirkkoon kuuluminen, tai paremminkin siitä eroaminen, on pelkkää politiikkaa ja kaveripiirissä pätemistä poliittisella 'korrektiudellaan'.
Uskonnottomat eroavat taloudellisista syistä: miksi maksaa kirkkoveroa, jos ei tunne saavansa siltä mitään.
Kuka enää jää kirkkoon? Lievästi tapauskonnolliset. Sosiaalisista syistä kirkkokerhoon kuuluvat. Kirkon parista toimeentulonsa saavat. Hengelliset etsijät, jotka eivät vielä ole tajunneet, etteivät he luterilaisesta kirkosta tule Jeesusta löytämään. Lähtekää pois porttokirkosta, että ette itse tule osallisiksi sen saamasta rangaistuksesta. Jeesus tulee hyvin pian. Hän tempaa ylös taivaaseen, pois viimeisistä tuomion vuosista, uudestisyntyneet uskovat, ei niitä, joilla on joku rasti ruudussa jossain papereissa, että he ovat maallisen luterilaiskirkon jäseniä.
Itse olen ollut sekä ev.lut- kirkossa, että vapaissa suunnissa, mutta ei missään ole ollut "Jeesusta".
Eli on aivan sama missä seurakuntayhteisössä kukin on.
Mulla on käynyt mielessä kirkosta eroaminen, kun siellä vihittäisiin homo pareja.
Kirkko on ollut minulle pyhä jo lapsesta saakka, jonne läksimme usein hevosella 13 kilometrin päähän.
En halua, että niitä kirkon arvoja romutetaan, yksi hirveimpiä olisi homoparien vihkiminen.
Se näyttää vihaa ja punaista vaatetta.
Ikävä, kun suhtaudut noin halveksivasti homopareihin. Viha ei ole hyväksi.
Kaksoissidos
Jos juutalaiset noudattavat käskyjä, se on omavanhurskautta ja ulkokultaisuutta, omilla voimilla yrittämistä. Siis väärin.
Kun tapahtuu joku onnettomuus juutalaisille, se ei ole aiheuttajien syy vaan, vaan silloin huudetaan; Ette ole noudattaneet käskyjä ja siksi Jumala teitä rankaisee.
Tällaista pelisä voi kristillisyydessä havaita.
Vika on aina juutalaisissa. Se lohtu siinä tietysti on, että Hyvä lupaus on juuri vikauhrille ja vain hänelle.
Koska sinä et enimmäkseen vastaa etkä keskustele toisten kanssa, on vähän vaikea suhtautua sinuun muuten kun ohittamalla asiasi.
Miten minä keskustelen sinun kanssa, jos sinä ohitat. Ota kantaa niin vastaan kyllä, jos se asiallinen kannanotto. En minä moitetta ryhdy puolustelemaan, kun se ei merkitse minulle mitään.
Nikki näin.näkisin oli tehnyt havainnon, ettet yleensä vastaa etkä keskustele. Vasta sen jälkeen hän oli päätynyt menettelyyn, että asiasi on syytä ohittaa. Nyt vastineessasi käänsit syyn ja seurauksen toisinpäin.
Vastaan minä jos on aihetta, tietysti jos ketju on pitkä ja siellä alkupäässä on jotain minun kommenttiin kirjoitettu, voi jäädäkin huomaamatta, mutta voihan sen ilmaista toiste. En minä täällä ihan jatkuvasti pävystä ja seuraa.
Ja olenhan minä sinunkin kanssasi keskutellut, en tosin aina saa vastausta, mutta minulle riittää sekin, että joku lukee, ei ole pakko vastata jos ei ole sanottavaa.
Siihen mitä kirjoitan, saan idean yleensä täällä olevilta kirjoittajilta, joten kyllä se keskustelua on.
Olen monesti kommentoinut kirjoitukseesti myönteisesti tai kysyen, mutta olen hetken päästä huomannut, että olet kirjoittanut uuden kommentin niinkuin kommenttiani ei olisi ollut olemassakaan. En moiti siitä sinua, vaan ihmettelen. Toki se joskus on myös harmittanut.
Se voi olla mahdollista, jos samaan aikaan olen kirjoittanut sitä toista kommenttia ja edellisen palaute on jäänyt huomaamatta. Olen pahoillani, yritän katsella huolellisemmin. Kiitos kun kerroit, jos palautteesi on vielä ollut myönteistä, niin kaksinverroin kiitos siitä. Se on nimittäin hyvin harvinaista minulle.
Useimmiten käy niin, että minun kommentin jälkeen ketju loppuu siihen ja kaikki hyppäävät toisiin ketjuihin. Mutta ei se mitään, minä hyppään myös, muiden mukana.
Tällaista se on, elämä, jos haluaa pysyä mukana pitää hypätä- :)
Ettei nyt aloittaja loukkannu, niin vastataan aloituksen kysymykseen.
"Johtuuko kirkon nopea väenlasku maallistumisesta vai vanhanaikaisuudesta? "
Vastaisin; Ei kummastakaan vaan oikeudenmukaisuuden lisääntymisestä. Eikö ole sanottu ihan raamatussa, että " Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu. "
<<Ettei nyt aloittaja loukkannu...<<
Menee hiukan överiksi, en ole sanonut, enkä sano, että loukkaantuisin, jos joku ei kommentoi kysymystäni. Kyllä se on kaikille esitetty, mutta en edellytä, että kaikki sanovat mielipiteensä.
Kyselet johtuuko kirkon nopea väenlasku maallistumisesta vain vanhanaikaisuudesta?
Jyväskylän yliopiston vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan moni nuori aikuinen etsii vastausta kysymykseen: Kuka minä olen”?
Tutkijoiden mukaan nuorille selkeän identiteetin muodostuminen on yksi tärkeistä kehitystehtävistä.
Tutkijoiden mukaan identiteetti on ihmisen käsitys itsestään: kuka hän on mitä hän haluaa ja mitä tavoittelee.
Nuorista aikuisista jo 40 prosentilla on sellaisia identiteettivaikkeuksia, että ne voivat aiheuttaa henkistä pahoinvointia ja hankaluuksia löytää oma paikkansa elämässä.
Hajanaisesta identiteetistä seuraa mm. masennusoireita, opiskelu-uupumista, motivaation ja innostuksen puutetta sekä matalampi elämäntyytyväisyys.
Suomalaistutkimus on samassa linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa.
Kirkon pitäisi kysellä itseltään tukisiko nuortemme tasapainoisen identiteetin löytymistä paremmin maallistunut vai vanhanaikainen kirkko?
<<Kirkon pitäisi kysellä itseltään tukisiko nuortemme tasapainoisen identiteetin löytymistä paremmin maallistunut vai vanhanaikainen kirkko?<<
Tarkoituksesi on varmaan hyvä tälläista lausuessasi, mutta et varmaan tiedä, että se on pääkysymys kirkollisessa keskustelussa.
Pitemmällä tähtäimellä ajatellen uskontojen merkitys tulee pienenemään. Jos teknologinen tasomme nousee ja ymmärryksemme luonnontieteestä lisääntyy, muuta tietä ei oikein ole.
Uskontotieteen tutkijat ovat samoilla linjoilla biologien kanssa, että uskonnollisuus on geneettinen ja evolutiivisesti hyödyllinen sopeuma. Geenistö on uskomattoman resistiivinen, joten sitä kautta ei ole odotettavisssa kymmeniin tuhansiin vuosiin mitään muutosta.
Uskonnollisuus on siis vakio, mutta uskonnollisuuden muodot muuttuvat. Suosituimpia ovat nykyisin psykologismi ja terveysuskonto. Pienempia uskonnollisuuden ilmenemiä ovat muinaisuskojen harrastus, enkeliuskot, vaihtoehtoterapiat, luomu, lähiruoka ja monet muut ruokaan liittyvät uskomukset ja rokotevastaisuus, muutamia mainitakseni.
Koska valtiovalta ei enää tunne tarpeelliseksi käyttää kristinuskoa keinonaan hallita, kristinuskon kannatus on suuresti vähentynyt. Saamaan suuntaan vaikuttaa tieteiden kehitys. Tiede ei ole uskonnonmuoto, vaan se omaksutaan aivojen ylimmällä ja nuorimmalla kerroksella, jossa asuu looginen ajattelu.
Ihmisten intellektuaalinen taso pysyy sellaisena, että monet eivät voi omaksua tieteellistä katsomusta suoraan, mutta auktoriteettien kautta. Nykyauktoriteetit yhä harvemmin edes uskovat Jumalaan, joten yhä harvemmat suuresta yleisostäkään enää uskovat. Samalla tieteellisen kuvan kannatus kasvaa, vaikkeivät monet tunnekaan yksityiskohtia.
Näistä lähtökohdista näyttäisi siltä, että kristinusko, muukin jumalusko ja vanhat uskonnot taantuvat, mutta itse uskonnollisuus ei taannu. Tulee uusia ja uusia uususkontoja.
Kyse taitaa kuitenkin olla myös siitä, miten pitkälti uskotaan yliluonnolliseen. Se yliluonnollinenhan kuitenkin niitä uskontoja leimaa. Muut "uskonnot" ovat eri pohjalla.