Kaipaisin kipeästi neuvoa hyvinkin kenties turhaan ongelmaan,
joka silti vaivaa minua hyvin, hyvin paljon.
Minulla on ongelma mieheni itsetyydytyksen suhteen.
Tiedän, että koko akti on luonnollinen, ja odotan itselleni oikeutta toteuttaa sitä,
mutta loukkaannun aina, kun saan kuulla avomieheni masturboineen.
Vaikka kuinka olemme asiasta puhuneet, toivoneet, että tämä menisi ohi,
niin se on edelleen yksi ainoa kynnyskivi onnelliseen suhteeseen.
Minulle tulee naisena hyvin alennettu, syrjitty ja turha olo tässä suhteessa
kun rakkainpani tyydyttää itse itseään. En itsekään ymmärrä miksi näin on,
sillä tiedän sen olevan turhaa.
Miten tämmöisistä tunteista voi päästä eroon?
Kasvaako sitä näistä yli?
Tämä tosiaan -järjellä ajateltunta- pieni asia on paisunut kovin isoksi herneeksi
prinsessapatjojemme alla, ja kaipaamme kumpikin tähän jo toimivaa ratkaisua.
Tiedän, että minulla on asennevamma, kun loukkaannun jostain, minkä tiedän olevan
luonnollista ja oikeutettua, mutta miten muuttaisin sitä?
Jotta helpottaisimme toistemme elämää tässä suhteessa, mieheni lupasi
poistaa pornonsa koneeltaan osoituksena siitä, että hän on valmis myönnytyksiin
ja tahtoo parastani. Vain viikko sen jälkeen hän oli uudestaan käynyt
etsimässä aikuisviihdettä itselleen netistä.
Tämä koettelee luottamusta vielä enemmän; hänhän voisi sanoa toista ja tehdä toista
myös muissa asioissa?
En tiedä miten suhtautua asioihin enää.
Tahtoisin pystyä avoimesti
hyväksymään mieheni masturboinnin, ei se aiemmissakaan suhteissa
ole ollut ongelma. En vain tiedä miten siinä onnistuisin; ideoita?
Kiitos jo etukäteen.
joka silti vaivaa minua hyvin, hyvin paljon.
Minulla on ongelma mieheni itsetyydytyksen suhteen.
Tiedän, että koko akti on luonnollinen, ja odotan itselleni oikeutta toteuttaa sitä,
mutta loukkaannun aina, kun saan kuulla avomieheni masturboineen.
Vaikka kuinka olemme asiasta puhuneet, toivoneet, että tämä menisi ohi,
niin se on edelleen yksi ainoa kynnyskivi onnelliseen suhteeseen.
Minulle tulee naisena hyvin alennettu, syrjitty ja turha olo tässä suhteessa
kun rakkainpani tyydyttää itse itseään. En itsekään ymmärrä miksi näin on,
sillä tiedän sen olevan turhaa.
Miten tämmöisistä tunteista voi päästä eroon?
Kasvaako sitä näistä yli?
Tämä tosiaan -järjellä ajateltunta- pieni asia on paisunut kovin isoksi herneeksi
prinsessapatjojemme alla, ja kaipaamme kumpikin tähän jo toimivaa ratkaisua.
Tiedän, että minulla on asennevamma, kun loukkaannun jostain, minkä tiedän olevan
luonnollista ja oikeutettua, mutta miten muuttaisin sitä?
Jotta helpottaisimme toistemme elämää tässä suhteessa, mieheni lupasi
poistaa pornonsa koneeltaan osoituksena siitä, että hän on valmis myönnytyksiin
ja tahtoo parastani. Vain viikko sen jälkeen hän oli uudestaan käynyt
etsimässä aikuisviihdettä itselleen netistä.
Tämä koettelee luottamusta vielä enemmän; hänhän voisi sanoa toista ja tehdä toista
myös muissa asioissa?
En tiedä miten suhtautua asioihin enää.
Tahtoisin pystyä avoimesti
hyväksymään mieheni masturboinnin, ei se aiemmissakaan suhteissa
ole ollut ongelma. En vain tiedä miten siinä onnistuisin; ideoita?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Jotta helpottaisimme toistemme elämää tässä suhteessa, mieheni lupasi
poistaa pornonsa koneeltaan osoituksena siitä, että hän on valmis myönnytyksiin
ja tahtoo parastani."
Mitä sinä olet tehnyt helpottaaksesi toistenne elämää, osoituksena siitä että tahdot miehesi parasta?
Oletko todella yrittänyt muuttaa ajattelutapaasi itsetyydytyksestä? Teetko sitä itse? Mitä itsetyydytys sinulle merkitsee?
Minä olen omalta osaltani tehnyt parhaani helpottaakseni mieheni oloa tässä suhteessa;
meillä on ollut muitakin ongelmia, olen tehnyt kompromisseja, antanut tilaa ja tullut
vastaan, jos on ollut jotain.
Nämä asiat ovat välillämme selviä, molemmat on tehnyt omat osansa ja kumpikin on sitä mieltä.
"Oletko todella yrittänyt muuttaa ajattelutapaasi itsetyydytyksestä?"
Olen todellakin yrittänyt. Aina välillä tunnen onnistuvani,
mutta useimmiten se jää vain muutamaan päivään tai korkeintaan viikkoon.
Sen jälkeen alkaa sama uudestaan; pelkkä ajatuskin rakkaastani "kädellä" loukkaa.
Aivan kuin en olisi itsessäni tarpeeksi hänelle. Ja vielä kun tiedän, mistä hän
kiihottuu, mitä hän ajattelee ne muutamat minuutit, se alentaa minua entisestään.
(Kierointa on se, että itse kiihotun samoista asioista, mitä tiedän hänen ajattelevan.)
Tyydytän kyllä itse itseäni joskus, ja usein hyvin samankaltaisissa tilanteissa kuin
miehenikin itseään. Voisin varmasti elää ilman itsetyydytystä, jos se jostain
syystä katsottaisiin tarpeelliseksi, olen kuitenkin tyytyväinen seksielämään
parisuhteessamme. Tahtoisin antaa puolisolleni vapauden olla oma itsensä, masturboida
jos siltä tuntuu; en tahtoisi olla este, sillä tiedän, ettei hänkään estä minua mitenkään.
Kaiken lisäksi, kun tämä koko masturbointi-asia suhteessamme (tai ainakin päässäni)
on laajentunut siitä, mitä se todellisuudessa on, sillä sitä ei tapahdu kovinkaan usein
laajemmin katsottuna, eikä se ole kovinkaan vakavaa. Joten vaikka koko ongelma olisi minun päässäni;
Minä tahtoisin siitä eroon.
Ymmärrän tunteesi varsin hyvin. Eilen illalla nukkumaan mennessä yritin hyväillä miestäni ja saada hänet innostumaan petipuuhista - ei mennyt läpi vaan alettiin nukkumaan.
Tänä aamuna mieheni painui sängystä noustuaan suihkuun, jossa masturboi itseään. Tuli hiukka kurja olo... Mieheni väittää seksin olevan ylimainostettua eikä sen takia halua sitä kovinkaan usein, mutta kyllä "kädelle" riittää töitä. Ja kehtaa vielä myöntää masturboivansa useita kertoja viikossa, kun itse ruinaan joka perhanan päivä enkä saa!!
Ymmärrän viestin, eli mieheni ei jostain syystä halua minua. Tai ehkä oman käden kautta homma toimii ongelmitta ja nopeasti...?? En tajua. Ei petä, ei halua erota eikä meidän seksielämässä ole muka vikaa. Mutta mitä???
Joten ymmärrän kyllä tunteesi!! Raivostuttavaa saada useita kertoja viikossa tuntea nöyryytystä, aliarvostamista jne. vaikkei siitä varmaankaan ole kyse. Masturboinhan itsekin, mutta olisi se kivampaa mieheni kanssa...
Oletko muuten saanut miehesi kiinni "rysän päältä", siis itse teossa? Itse en ole vielä, mutta kun hyökkään suihkuun näen hänet selkä minuun päin ja "mulkku piilossa" ja hän välttelee katsettani. Normaalisti taas (kun ei ole salattavaa) on eripäin suihkussa eikä piilottele itseään.
Aika loukkaavasti siis alkoi tämäkin aamu!! Eniten ärsyttää se, että vaikka miehen "salarunkkaus" loukkaakin, se samaan aikaan myös kiihottaa... että siitä sitten töihin pöksyt kosteina!!
Tulipahan purettua omaakin kiukkua!
Kyllä minä olen yllättänyt mieheni, muutaman kerran.
Meillä kun ei vessan ovea pidetä lukossa, ellemme ole hoitamssa isompaa hätää,
niin ajattelin yksi aamu mennä seuraksi suihkuun kun kuulin mieheni olevan siellä.
Ovi oli yllättäen lukossa ja kommenttina kuului 'mä oon ihan just valmis'.
Toisella kertaa kun tein ruokaa, ja kävin kysymässä mieheltäni suihkusta
jotain -en muista mitä- hän oli siellä.. tekemässä sitä. Sitten sitä itkettiin ja kokattiin.
Useimmiten mieheni kyllä itse kertoo, minun korvissani jopa vähän kehuen, että
hän on taas 'tehnyt sen'. Toisaalta toivoisin, ettei hän kertoisi lainkaan,
mutta kun kokoajan kuljen miettien, mastruboiko hän nyt vaiko ei, niin parempi se on tietää,
vaikka sattuukin..
Tiedän omasta kokemuksesta, mitä on tulla torjutuksi ja nöyryytetyksi, se repii hajalle.
Vaikka nykyään olenkin tyytyväinen seksielämäämme, vielä vähän aikaa sitten oli
asiat toisin; minä kinuin saadakseni tyydytystä ja nautintoa ja tulin torjutuksi
useimmiten. Sitten suostuin seksiin silloin, kun kumppanini sitä tahtoi, vaikken olisi
itse halunnutkaan - mutta kun pitää ottaa kun annetaan jos ei muulloin saa.
Se on niin loukkaavaa, vaikka ei periaattessa oli mitään syytä!
En tiedä miten saisin sen loppumaan.
Minua loukkaa eniten se, kun herään siihen, että mieheni runkkaa vieressäni peiton alla samassa sängyssä. Miksei kysynyt minua apuun? Ehkä kohtelias, eikä halunnut herättää minua halujensa takia.
Ongelmasi ei oikeastaan ole miehen masturbointi vaan sinun seksinpuutteesi. Jos olisit täysin tyydytetty, olisit vain mielissäsi että hän hoitelee itseään välillä. Aiemmissa suhteissasi olet nähtävästi saanut seksiä riittävästi, et ole kokenut masturbointia ongelmana.
En voi muuta kuin suu auki hämmästellä MITÄ te selitätte ?!
Siis jos kyse ei ole omasta seksinpuutteesta, eli se puoli oikeastikin toimii hyvin ja saat(te) riittävän usein,
en voi käsittää !
Jos itse herään mieheni masturbointiin, en voi muuta kun haltioissani katsella! Saisi tehdä sitä useammin!
"Miksi ei kysy sinua apuun" !?! Herran jestas!
Eikö aikuinen ihminen uskalla itse "osallistua" jos siltä tuntuu ?
Ja käännähän asia päinvastaiseksi.
-Joskus (useinkin) on ihan ihana häärätä vain omineen. Ilman ulkopuolisia rasitteita, ja tehdä se vain itselleen. Katsella saa, ei aina koskeakaan.
Mutta hei pliis, HALOO!!!!
Voisiko miehelläsi olla suorituspaineita tms? Jos hän kokee seksin jotenkin ahdistavaksi ja oma apu olisi siis käytössä vain "itsensä säästämiseksi".
Enpäs tiedä. Oletteko miettineet että kokeilisitte yhdessä tuota toimenpidettä, siis katselisitte toisianne runkkaamassa? Saattaisi ehkä hieman aukaista tilannetta ja tuoda erilaista maustetta elämään.
Kyllä me olemme voineet masturboida itsellämme toistemme edessä - itseasiassa sängyllä,
vierekkäin. Ja samoin seksin jälkeen, jos siltä on jostain syystä tuntuntut.
En usko, että miehelläni on enää paineita sänkyhommien suhteen,
jos niitä joskus olikin, hän on päässyt niistä selkeästi ylitse ja voi
nähtävästi nauttia rakastelusta kanssani.
Pitää varmaan kai psyykata vain itseäni, kunnes ymmärrän, että muutkin kuin minä
tyydyttää itseään, ja että se ei alenna minua lainkaan ihmisenä. En tiedä..
Voihan miehelläsi olla paineita, koska suhtaudut hänen itsetyydytykseensä kuvaamallasi tavalla. Se, että kokee toisen rajoittavan omaa toimintaansa kohtuuttomasti ja/tai epäoikeudenmukaisesti, voi hyvinkin luoda juopaa parisuhteeseen, eikä seksi enää tunnukaan iloiselta ja rentouttavalta, kuten sen kuuluisi.
Mutta edelleenkin toistan, meillä ei ole
sängyn puolella ongelmia. Jos olisi, asioista
puhuttaisiin, sillä meidän suhteessamme kaikesta
puhutaan. Jopa tästä minun 'ongelmastani' hänen
masturbaatiotaan kohtaan.
Kukaan ei tainnut ymmärtää alkuperäistä kysymystäni,
Miten pääsisin tästä eroon?
En minä kaivannut lisää analyysia tai ehdotuksia
siihen, miten suhteessamme asiat ovat, tai eivät ole.
Sä pääset ongelmasta eroon paneutumalla sen perinmäisiin syihin. Ongelmasi ei nimittäin ole miehesi masturbointi vaan siihen liittyvät muut jutut joita joko tietoisesti tai tietämättäsi ajattelet. Ongelmasi voi todellisuudessa olla se, että hän ajattelee niitä muita naisia ja pornoa runkatessaan. Sä koet että miehesi pitäisi omistautua vain sinulle, etkä pidä siitä ajatuksesta, että miehesi tyydyttyy ilman sinuakin ja "toisten naisten" avulla. Siksi sä tunnet "naisena hyvin alennettu, syrjitty ja turha olo". Mietipä vain miksi näin todellisuudessa on? Miksi tunnet näin? Miksi porno on sinulle sallittu kiihottumiseen, mutta ei miehellesi? Ihan samalla tavalla se on apukeino kiihottumiseen kuin sinullakin. Miksi sinä tunnet siitä jääväsi syrjään? Koetko ne pornon naiset jotenkin kilpailijoina? Sinun kanssahan miehesi on, ei niiden ruudulla olevien akkojen kanssa.
Mielestäni teidän pitäisi sopia keskenään, että ette juttele masturboinnista ollenkaan. Unohdatte koko asian. Käsket miehesi pitämään turpansa kiinni, jos hän on sitä harrastanut. Miehesi voisi myös opetella puhdistamaan koneensa käytön jälkeen, ettet näe hänen käyneen moisilla sivuilla. Tämä menee tietysti ehkä sinun mielestäsi salailuksi ja peittelyksi. Mutta minkäs teet, kun et kerran pysty avoimesti tosiasioita nielemään, niin näin on tehtävä.
Tämä voi tietysti olla vaikeaa toteuttaa enää tässä vaiheessa, koska olet vienyt ongelman jo niin pitkälle, että luottamus on jo kärsinyt. Varsinkin kun pornot ilmestyivät takaisin koneelle ja kävit epäilemään miehen sanoja muutenkin. Tiukka paikka teillä saada luottamus takaisin ja ratkoa ne todelliset ongelmat. Onnea yritykselle silti.
Eiköhän ne aika monet miehet tyydytä itseään , ja toisinaan useammankin kerran päivässä...Luulis ettei se ole mitenkään sinulta pois jos mies tekee niin..
Voisithan sinä ehdottaa hänelle että huomioisi enemmän sinuakin aina välillä, ehdottaa esim että Kulta olisi mukava rakastella illalla..:)
Suurin osa miehistä varmaan tyydyttää itseään,
eikä se tuota minulle minkäännäköistä vaivaa myöntää sitä.
Ei se periaatteessa olekaan minulta pois, eikä se kovin
usein vaikuta seksin määrään muutenkaan. Ei kyse alunperinkään ollut siitä.
Halusin vain tietää, miten voisin suhtautua asiaan
paremmin, kun Kaikilla muilla saroilla suhde on jo Hyvä.
Asian ydin jäi monelta tajuamatta...
Ajattele niin, että parempi on masturboida kuin pitää vieraita naisia.
Minä kärsin heiman vastaavasta ongelmasta. Oma mieheni on kertonut masturboidessaan ajattelevansa entisiä naisiaan (pornon katselun ohella). Olemme keskustelleet asiasta ja hänen mielestään se on erittäin kiihottavaa, eikä osaa oikein muuta sanoa. Existänsä hän kertoi ajattelevansa sitä, millaista seksi oli heidän kanssaan. Keskustelun jälkeen mieheni kertoi ajattelevansa kuitenkin minuakin, mutta "en niin usein". Minua tämä loukkaa hyvin paljon, enkä oikein osaa suhtautua asiaan..
Mitä tässä pitäisi ajatella?
Muuten suhteemme toimii hyvin, suuria siitoja ja muita erimielisyyksiä todella harvoin. Rakastan miestäni, enkä eroa tahdo edes ajatella asian vuoksi.
Jännä juttu, meidän suhteessa esiintyy jotakin samantyyppistä toimintaa. Silloin on otettava kun on jotenkin saatavilla, eikä voi tietää milloin se tapahtuu. Tuntuu, että ehkäisylaastareitakin käytän "turhaan" kerran viikossa tai kahdessa onnistaa. Kortsun kanssa ehtii kaikki jo loppuun, ennen kun kortsu on päällä, mies lerpahtaa kumiukkelista nopeasti. Pikkuhiljaa olen muuttunut itsekin haluttomammaksi. Mutt asit suhteessamme toimii, mutta minä olen usein "puutteessa"
Mies joskus sanoi, että omin käsin saa paremmin, kunnolla. Minun kanssani hän on vain minun mielikseni, seei tunnu hyvältä. Hän todella haluaa seksiä kanssani ehkä kerran puolessa vuodessa oikeasti.
Asiasta on ollut vaikea puhua, ja tunnen koittaneeni ihan kaikkea mahdollista. Läheisyyttä meillä kuitenkin on paljon, ja se ei auta seksiasioihin. Tiedän, että "katkerana" sanon joskus pahasti, mutta en usko sen oikein vaikuttaneen, tietysti pyydän anteeksi. Mutta se on helvetillistä kun mieli tekee, mutta ei saa, ei pysty, ei kykene, milloin mistäkin syystä. Kerran viikossakinolisi ihan ok. Siedettävää. Epävarmuus ei anna luottamusta eikä iloa. Ajan kuluessa alkaa hermostuttaakun mitään ei tapahdu ja masturbointi ei pitkän päälle auta, kun mieli tekisi miestä.
Tämän kaiken keskellä on perseestä, että mies alkaa masturboida, kuin huvikseen. En pysty katselemaan moista, koska se on ehkä harmitonta, mutta näissä olosuhteissa äärettömän loukkaavaa.
Vuosi takaperin ajauduin eroottisesti antoisaan suhteeseen joksikin aikaa. Niin pitkän ajan jälkeen tulin lähes riippuvaiseksi miehen syleilystä ja tyydyttämisestä. En salannutasiaa mitenkään ja erohan siitä tuli. Eron aikana mieheni kuitenkin ajatteliasioita, ja aloitimme uudelleen. Eron jälkeen on ollut vähän parempaa; tätä noin kerran viikossa -meininkinä. Sitä ennen pakkoselibaatti saattoi kestää parikin kuukautta helposti.
Tähän tahtiin tyydyn, rakkaudesta. Joskus sanon tylysti, että jos mielesi tekee saada, opettelesaamaan minun kanssani. Seksin aikana voimme masturboida orgasmin edesauttamiseksi, mutta paremmin se on onnistunut tällä kaavalla, mies ei enää juurikaan "runkkaile huvikseen", ei ainakaan minun läsnäollessani. Ajattelisin, että enemmän auttoi se, että mies todella joutui punnitsemaan pakon edessä tärkeysjärjestystä elämässään ja että onnistuimme puhumaan asioista lopulta niiden oikeilla nimillä..
Olen huomannut, että joka ei ole moista käynyt läpi, ei sitä oikein tahdo ymmärtääkään. Toivottavasti seei ole kovin yleistä. Minä ainakinolen meinannut tulla todella hulluksi, koska olen paljon syyttänyt miehen "kummallisuudesta" itseäni ja hakenut itsestäni vikaa. Vika, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, ei ole minussa. Jos parisuhteen suola on kadoksissa ja mautonta, se tekee vain hallaa pitemmän päälle jatkuessaan.
Sepustuksestani tuli pitkä, mutta ainoita ohjeita omasta elämästäni on puhumienen ja sen kautta valintojen tekeminen. Ehkä on otettava riski, että suhtde voi päättyäkin....
Ongelmasi voi vielä olla pieni, mutta jos se sattuisi pahenemaan tai laajenemaan, niin kuten ongelmille toisinaan käy, se voi muuttua pahaksikin. Parempi jo alussa koittaa setviä ongelmat pois, etteivät jäisi kaivelemaan.