Miten suhtaudut kuolemaan?

En tiedä, voiko rakkautta ylistää enää upeammin kuin sanomalla: ”Jumala on rakkaus” (1.Joh. 4:16). Ylistys on lyhyt, mutta suuri. Se on nopeasti sanottu, mutta merkitykseltään valtava. Kuinka äkkiä voikin sanoa: Jumala on rakkaus. Tässäpä lyhyt juttu. Jos lasket sen, pääset vain yhteen. Mutta jos punnitset sen, niin valtava! ”Jumala on rakkaus.” Ja Johannes sanoo: ”Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” Anna Jumalan olla sinulle talo, ja ole sinä Jumalalle talo. Pysy sinä Jumalassa, ja pysyköön Jumala sinussa. Jumala pysyy sinussa, niin että elät hänen sisässään. Pysy sinä Jumalassa, niin että et sorru. Sanoohan apostoli nimenomaan rakkaudesta näin: ”Rakkaus ei koskaan sorru” (vrt. 1. Kor. 13:8). Miten voisi sortua sellainen, joka pysyy Jumalan sisässä?

”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.” (1.Joh. 4:17). Tässä Johannes kertoo, miten kukin meistä voi kokeilla, kuinka pitkälle rakkaus on elämässä kasvanut, tai oikeastaan, kuinka pitkälle kukin on edennyt rakkaudessa. Jos nimittäin Jumala on rakkaus, ei rakkaus silloin kasva tai vähene. Rakkauden sanotaan kasvavan sinussa, mutta sillä tarkoitetaan sitä, että sinä olet kasvanut rakkaudessa. Kysy siis itseltäsi, kuinka paljon olet rakkaudessa kasvanut ja kuule, mitä sydämesi sinulle vastaa, niin tiedät, millaiseen mittaan olet kasvanut. Johannes lupasi näyttää, mistä tiedämme rakastavamme Jumalaa, ja hän sanoo: ”Rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä…” – niin, milloin? – ”Kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin” (1.Joh. 4:17). Se, joka tuntee rohkeutta tuomiopäivää ajatellessaan, on tullut rakkaudessa täydelliseksi. Mitä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan? Sitä, että ei pelkää tuomiopäivän koittoa. On olemassa ihmisiä, jotka eivät usko koko tuomiopäivään. Heillä ei voi olla mitään rohkeutta sitä kohtaan, koska eivät usko tuon päivän edes koittavan. Jätämme heidät nyt väliin, herättäköön Jumala heidät, jotta he eläisivät. Mitäs sanottavaa meillä kuolleista olisi. He eivät usko tulevaan tuomiopäivään eivätkä pelkää sitä, eivätkä osaa odottaa sitä, mihin eivät usko.

Mutta entä sitten, kun joku alkaa uskoa tuomiopäivän tuloon? Heti kun hän alkaa uskoa, hän alkaa myös pelätä sitä. Mutta jos hän sitä pelkää, hänessä ei vielä ole rohkeutta tuomiopäivää kohtaan eikä rakkaus ole hänessä vielä täydellistä. Eihän tämän tarvitse silti johtaa epätoivoon. Jos näet ihmisessä syntyviä alkuja, miksi heittäisit toivon perille pääsystä? Sinä kysyt: Mitä ihmeen alkuja muka näen? Vastaan: Juuri se pelko on alku. Kuule vaikka Raamatun sanaa: ”Herran pelko on viisauden alku” (Ps. 111:10). Kun joku siis alkaa pelätä tuomion päivää, hän pelkonsa kautta alkaa korjata elämäänsä. Hän alkaa varoa vihollisiaan eli syntejään. Hän alkaa sisäisesti heräillä uudestaan henkiin ja toisaalta haudata sitä, mikä on maallista. Näinhän sanoo apostolikin: ”Haudatkaa se, mikä teissä on maallista” (Kol. 3:5).

A-U.Gustinus kirjoitti:

En tiedä, voiko rakkautta ylistää enää upeammin kuin sanomalla: ”Jumala on rakkaus” (1.Joh. 4:16). Ylistys on lyhyt, mutta suuri. Se on nopeasti sanottu, mutta merkitykseltään valtava. Kuinka äkkiä voikin sanoa: Jumala on rakkaus. Tässäpä lyhyt juttu. Jos lasket sen, pääset vain yhteen. Mutta jos punnitset sen, niin valtava! ”Jumala on rakkaus.” Ja Johannes sanoo: ”Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” Anna Jumalan olla sinulle talo, ja ole sinä Jumalalle talo. Pysy sinä Jumalassa, ja pysyköön Jumala sinussa. Jumala pysyy sinussa, niin että elät hänen sisässään. Pysy sinä Jumalassa, niin että et sorru. Sanoohan apostoli nimenomaan rakkaudesta näin: ”Rakkaus ei koskaan sorru” (vrt. 1. Kor. 13:8). Miten voisi sortua sellainen, joka pysyy Jumalan sisässä?

”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.” (1.Joh. 4:17). Tässä Johannes kertoo, miten kukin meistä voi kokeilla, kuinka pitkälle rakkaus on elämässä kasvanut, tai oikeastaan, kuinka pitkälle kukin on edennyt rakkaudessa. Jos nimittäin Jumala on rakkaus, ei rakkaus silloin kasva tai vähene. Rakkauden sanotaan kasvavan sinussa, mutta sillä tarkoitetaan sitä, että sinä olet kasvanut rakkaudessa. Kysy siis itseltäsi, kuinka paljon olet rakkaudessa kasvanut ja kuule, mitä sydämesi sinulle vastaa, niin tiedät, millaiseen mittaan olet kasvanut. Johannes lupasi näyttää, mistä tiedämme rakastavamme Jumalaa, ja hän sanoo: ”Rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä…” – niin, milloin? – ”Kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin” (1.Joh. 4:17). Se, joka tuntee rohkeutta tuomiopäivää ajatellessaan, on tullut rakkaudessa täydelliseksi. Mitä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan? Sitä, että ei pelkää tuomiopäivän koittoa. On olemassa ihmisiä, jotka eivät usko koko tuomiopäivään. Heillä ei voi olla mitään rohkeutta sitä kohtaan, koska eivät usko tuon päivän edes koittavan. Jätämme heidät nyt väliin, herättäköön Jumala heidät, jotta he eläisivät. Mitäs sanottavaa meillä kuolleista olisi. He eivät usko tulevaan tuomiopäivään eivätkä pelkää sitä, eivätkä osaa odottaa sitä, mihin eivät usko.

Mutta entä sitten, kun joku alkaa uskoa tuomiopäivän tuloon? Heti kun hän alkaa uskoa, hän alkaa myös pelätä sitä. Mutta jos hän sitä pelkää, hänessä ei vielä ole rohkeutta tuomiopäivää kohtaan eikä rakkaus ole hänessä vielä täydellistä. Eihän tämän tarvitse silti johtaa epätoivoon. Jos näet ihmisessä syntyviä alkuja, miksi heittäisit toivon perille pääsystä? Sinä kysyt: Mitä ihmeen alkuja muka näen? Vastaan: Juuri se pelko on alku. Kuule vaikka Raamatun sanaa: ”Herran pelko on viisauden alku” (Ps. 111:10). Kun joku siis alkaa pelätä tuomion päivää, hän pelkonsa kautta alkaa korjata elämäänsä. Hän alkaa varoa vihollisiaan eli syntejään. Hän alkaa sisäisesti heräillä uudestaan henkiin ja toisaalta haudata sitä, mikä on maallista. Näinhän sanoo apostolikin: ”Haudatkaa se, mikä teissä on maallista” (Kol. 3:5).

Lue lisää

Paavali tarkoittaa maallisilla tässä hengellisiä rikoksia, sillä hän jatkaa ja selittää näin: ”ahneus, saastaisuus” (vrt. Kol. 3:5) ja kaikki, mitä niistä seuraa. Mitä enemmän sitten tällainen ihminen hautaa näitä maallisia asioita, kun hän on alkanut pelätä tuomiopäivää, sitä enemmän hänessä herää ja vahvistuu kaikki, mikä on taivaallista. Taivaallisia taas ovat kaikki hvvät teot. Kun nämä taivaalliset asiat sitten heräävät, hän alkaa kaivaten odottaa sitä, mitä äsken pelkäsi. Hänhän pelkäsi Kristuksen tulevan takaisin ja tullessaan kohtaavan hänet epäpyhänä niin, että hänet tuomittaisiin kadotukseen. Nyt hän sitten odottaakin Kristuksen tulevan takaisin, jotta kohtaisi hänet pyhänä ja kruunaisi hänet voittajaksi. Heti, kun puhdas sielu alkaa ikävöidä Kristuksen paluuta, siitä tulee uskossa, toivossa ja rakkaudessa sisäisesti neitsyt, joka ikävöi sulhasen syleilyjä ja torjuu muut rakastajat. Nyt sillä onkin rohkeus tuomiopäivää kohtaan! Nyt sielu ei enää rukoile itsensä kanssa ristiriidassa lausuessaan: Tulkoon sinun valtakuntasi. Se, joka pelkää, että Jumalan valtakunta tulee, pelkää, että hänen rukouksensa kuullaan. Millaista sellainen rukoileminen on, että pelätään rukousten toteutuvan? Mutta se, joka rukoilee näin rakkauden rohkaisemana, toivoo, että valtakunta jo tulisi. Samasta kaipauksesta lausutaan psalmissa tällä tavoin: ”Herra, kuinka kauan vielä? Herra, käännyt jo puoleeni ja pelasta minut.” (Ps. 6:4–5) Psalmin laulaja valittaa, koska joutuu odottamaan.

On muuten olemassa ihmisiä, jotka kuolevat kärsivällisinä, ja sitten on olemassa joitain täydellisiä, jotka myös elävät kärsivällisinä. Mitäkö tarkoitan? Ihminen, joka vielä kaipaa tätä elämää, kun hänelle koittaa kuoleman hetki, sietää kärsivällisesti kuolemansa. Hän kamppailee itsensä kanssa, jotta voisi noudattaa Jumalan tahtoa. Hän tahtoisi sielussaan seurata sitä, minkä Jumala on hänen osakseen valinnut eikä sitä, miten ihmisen tahto valitsisi. Janotessaan vielä tätä nykyistä elämää hän kuitenkin joutuu kamppailemaan kuoleman kanssa, ja hän joutuu turvautumaan kärsivällisyyteen ja rohkeuteen, jotta kuolisi tyynin mielin. Tällainen ihminen kuolee kärsivällisesti. Mutta sellainen ihminen, joka ikävöi apostolin tavoin haluavansa lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo (Fil. 1:23) ei vain kuole kärsivällisesti vaan myös elää kärsivällisesti ja kuolee iloiten. Huomaa, miten apostoli elää kärsivällisyydessä eli on kärsivällisesti rakastamatta tätä elämää ja oikeastaan vain sietää sitä. ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.” (Fil. 1:23–24)

P.Aavali kirjoitti:

Paavali tarkoittaa maallisilla tässä hengellisiä rikoksia, sillä hän jatkaa ja selittää näin: ”ahneus, saastaisuus” (vrt. Kol. 3:5) ja kaikki, mitä niistä seuraa. Mitä enemmän sitten tällainen ihminen hautaa näitä maallisia asioita, kun hän on alkanut pelätä tuomiopäivää, sitä enemmän hänessä herää ja vahvistuu kaikki, mikä on taivaallista. Taivaallisia taas ovat kaikki hvvät teot. Kun nämä taivaalliset asiat sitten heräävät, hän alkaa kaivaten odottaa sitä, mitä äsken pelkäsi. Hänhän pelkäsi Kristuksen tulevan takaisin ja tullessaan kohtaavan hänet epäpyhänä niin, että hänet tuomittaisiin kadotukseen. Nyt hän sitten odottaakin Kristuksen tulevan takaisin, jotta kohtaisi hänet pyhänä ja kruunaisi hänet voittajaksi. Heti, kun puhdas sielu alkaa ikävöidä Kristuksen paluuta, siitä tulee uskossa, toivossa ja rakkaudessa sisäisesti neitsyt, joka ikävöi sulhasen syleilyjä ja torjuu muut rakastajat. Nyt sillä onkin rohkeus tuomiopäivää kohtaan! Nyt sielu ei enää rukoile itsensä kanssa ristiriidassa lausuessaan: Tulkoon sinun valtakuntasi. Se, joka pelkää, että Jumalan valtakunta tulee, pelkää, että hänen rukouksensa kuullaan. Millaista sellainen rukoileminen on, että pelätään rukousten toteutuvan? Mutta se, joka rukoilee näin rakkauden rohkaisemana, toivoo, että valtakunta jo tulisi. Samasta kaipauksesta lausutaan psalmissa tällä tavoin: ”Herra, kuinka kauan vielä? Herra, käännyt jo puoleeni ja pelasta minut.” (Ps. 6:4–5) Psalmin laulaja valittaa, koska joutuu odottamaan.

On muuten olemassa ihmisiä, jotka kuolevat kärsivällisinä, ja sitten on olemassa joitain täydellisiä, jotka myös elävät kärsivällisinä. Mitäkö tarkoitan? Ihminen, joka vielä kaipaa tätä elämää, kun hänelle koittaa kuoleman hetki, sietää kärsivällisesti kuolemansa. Hän kamppailee itsensä kanssa, jotta voisi noudattaa Jumalan tahtoa. Hän tahtoisi sielussaan seurata sitä, minkä Jumala on hänen osakseen valinnut eikä sitä, miten ihmisen tahto valitsisi. Janotessaan vielä tätä nykyistä elämää hän kuitenkin joutuu kamppailemaan kuoleman kanssa, ja hän joutuu turvautumaan kärsivällisyyteen ja rohkeuteen, jotta kuolisi tyynin mielin. Tällainen ihminen kuolee kärsivällisesti. Mutta sellainen ihminen, joka ikävöi apostolin tavoin haluavansa lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo (Fil. 1:23) ei vain kuole kärsivällisesti vaan myös elää kärsivällisesti ja kuolee iloiten. Huomaa, miten apostoli elää kärsivällisyydessä eli on kärsivällisesti rakastamatta tätä elämää ja oikeastaan vain sietää sitä. ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.” (Fil. 1:23–24)

Lue lisää

Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.

”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.” Ja miksi me olemmekaan rohkeita? Koska ”sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa” (1.Joh. 4:17). Siinä kuulit syyn rohkeuteesi. Johannes kertoo: ”Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.” Sinusta tuntuu varmaan siltä, että tuossa on nyt sanottu jotain aivan mahdotonta. Eihän ihminen voi olla niin kuin Jumala. Olen jo aiemmin selittänyt teille, ettei aina tarkoiteta jotain täysin samanlaista, kun sanotaan ”niin kuin”, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös tiettyä samankaltaisuutta. Miten muuten voisit sanoa, että niin kuin minulla on korvat, niin on myös minun kuvallani? Ei kai nyt ihan samalla tavalla? Silti käytät sanoja ”niin kuin”. Jos meidät siis on luotu Jumalan kuviksi, miksi me emme ole niin kuin Jumala? Siksi, että emme ole samanlaisia vaan omalla tavallamme hänen kaltaisiaan. Miten siis meille annetaan rohkeus tuomiopäivää kohtaan? Näin: ”Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.” Meidän pitää liittää nämä sanat rakkauteen, jotta ymmärtäisimme mitä tuossa sanotaan. Herra sanoo evankeliumissa: ”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?” Mitä Herra siis tahtoo meidän tekevän? ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” Jos hän kerran käskee meidän rakastaa vihamiehiämme, millaisen esimerkin hän antaa meille? Itse Jumalan. Herrahan sanoo: ”Jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia.” Millä tavalla Jumala näin teki? Siten, että hän rakastaa vihamiehiään ja antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Jos kerran siis Jumala kutsuu meitä sellaiseen täydellisyyteen, että me rakastamme vihamiehiämme ”niin kuin” hän rakasti omia vihamiehiään, niin silloin meidän rohkeutemme tuomiopäivää kohtaan voi hyvin perustua siihen, että ”sellainen kuin Jeesus on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa”. Samalla tavalla kuin Jumala rakastaa vihamiehiään ja antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateensa niin hurskaille kuin jumalattomillekin, niin mekin voimme kohdella vihamiehiämme. Ja vaikka emme voikaan hakea heille aurinkoa ja sadetta taivaalta, voimme antaa heille ne kyynelet, jotka vuodatamme heidän puolestaan rukoillessamme.

V_eljet kirjoitti:

Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.

”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.” Ja miksi me olemmekaan rohkeita? Koska ”sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa” (1.Joh. 4:17). Siinä kuulit syyn rohkeuteesi. Johannes kertoo: ”Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.” Sinusta tuntuu varmaan siltä, että tuossa on nyt sanottu jotain aivan mahdotonta. Eihän ihminen voi olla niin kuin Jumala. Olen jo aiemmin selittänyt teille, ettei aina tarkoiteta jotain täysin samanlaista, kun sanotaan ”niin kuin”, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös tiettyä samankaltaisuutta. Miten muuten voisit sanoa, että niin kuin minulla on korvat, niin on myös minun kuvallani? Ei kai nyt ihan samalla tavalla? Silti käytät sanoja ”niin kuin”. Jos meidät siis on luotu Jumalan kuviksi, miksi me emme ole niin kuin Jumala? Siksi, että emme ole samanlaisia vaan omalla tavallamme hänen kaltaisiaan. Miten siis meille annetaan rohkeus tuomiopäivää kohtaan? Näin: ”Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.” Meidän pitää liittää nämä sanat rakkauteen, jotta ymmärtäisimme mitä tuossa sanotaan. Herra sanoo evankeliumissa: ”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?” Mitä Herra siis tahtoo meidän tekevän? ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” Jos hän kerran käskee meidän rakastaa vihamiehiämme, millaisen esimerkin hän antaa meille? Itse Jumalan. Herrahan sanoo: ”Jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia.” Millä tavalla Jumala näin teki? Siten, että hän rakastaa vihamiehiään ja antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Jos kerran siis Jumala kutsuu meitä sellaiseen täydellisyyteen, että me rakastamme vihamiehiämme ”niin kuin” hän rakasti omia vihamiehiään, niin silloin meidän rohkeutemme tuomiopäivää kohtaan voi hyvin perustua siihen, että ”sellainen kuin Jeesus on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa”. Samalla tavalla kuin Jumala rakastaa vihamiehiään ja antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateensa niin hurskaille kuin jumalattomillekin, niin mekin voimme kohdella vihamiehiämme. Ja vaikka emme voikaan hakea heille aurinkoa ja sadetta taivaalta, voimme antaa heille ne kyynelet, jotka vuodatamme heidän puolestaan rukoillessamme.

Lue lisää

Katsokaapa vielä, mitä Johannes sanoo tuosta rohkeudesta. Mistä täydellinen rakkaus tunnetaan? Siitä, että ”pelkoa ei rakkaudessa ole” (1.Joh. 4:17). Mitä on siis sanottava ihmisestä, joka on alkanut pelätä tuomiopäivää? Jos rakkaus olisi hänessä täydellistä, hän ei pelkäisi. Täydellinen rakkaushan toimii täydellisen vanhurskaasti eikä se osaa pelätä mitään. Sehän päinvastoin ikävöi pahuuden loppumista ja Jumalan valtakunnan tulemista. Rakkaudessa ei siis ole pelkoa. Ja millaisessa rakkaudessa? Ei vasta-alkaneessa rakkaudessa. Millaisessa siis? Täydellisessä rakkaudessa, sanoo Johannes. ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon” (1.Joh. 4:18). Antaa pelon siis alkaa, sillä ”Herran pelko on viisauden alku”. Pelko ikään kuin valmistaa sijaa rakkaudelle. Sitten kun rakkaus alkaa asustaa sydämessä, niin pelko, joka oli valmistanut sille sijaa, karkotetaan. Sitä mukaa rakkaus kasvaa, pelko vähenee. Mitä paremmin rakkaus sisäistyy, sitä ulommaksi pelko karkaa. Paljon rakkautta, vähän pelkoa. Vähän rakkautta, paljon pelkoa. Mutta ellei pelkoa ole ensin laisinkaan, ei rakkaudella ole mitään, mihin astua sisään.

Olemme kaikki nähneet, miten neulan avulla lanka pistetään sisään kankaaseen, kun ommellaan jotain. Neula menee ensin sisään, mutta ellei se tule ulos, ei lankakaan tule perässä. Samalla tavalla pelko valtaa ensin mielen, mutta sen ei tule jäädä sinne asumaan, sillä se on tullut mieleen voidakseen tuoda rakkauden perässään. Kun sieluun sitten on asettunut turva, millainen ilo siitä koituukaan meille jo tässä ajassa ja sitten myös tulevassa! Entä kuka voisi meitä vahingoittaa meitä tässä ajassa, jos olemme täynnä rakkautta? Katsokaa, miten apostoli riemuitsee tästä rakkaudesta: ”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?” (Room. 8:35) Pietarikin sanoo: ”Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää?” (1.Piet. 3:13.) Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo piinaa. (Vrt. 1.Joh. 4:17–18.) Syntisten omatunto piinaa heidän sydäntään, eikä vanhurskauttaminen ole vielä tullut valmiiksi. Vielä on sydämessä jotain, joka kutisee ja pistää. Mitä muuten psalmi sanoo täydellisestä vanhurskaudesta? ”Sinä muutit itkuvirteni iloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun enkä tunne kivun pistosta.” (Vrt. Ps. 30:12–13.) Mitä ihmeen kivun pistosta? Se tarkoittaa: mikään ei paina omaatuntoani. Mutta kun pelko painaa minua! Niin, älä pelkää. Anna rakkauden astua sisään ja parantaa pelon tekemät haavat. Jumalan pelko haavoittaa samalla tavalla kuin lääkärin skalpelli. Se valuttaa mädän pois ja silloin voi näyttää siltä kuin haava vain pahenisi.

J.O.Hannes kirjoitti:

Katsokaapa vielä, mitä Johannes sanoo tuosta rohkeudesta. Mistä täydellinen rakkaus tunnetaan? Siitä, että ”pelkoa ei rakkaudessa ole” (1.Joh. 4:17). Mitä on siis sanottava ihmisestä, joka on alkanut pelätä tuomiopäivää? Jos rakkaus olisi hänessä täydellistä, hän ei pelkäisi. Täydellinen rakkaushan toimii täydellisen vanhurskaasti eikä se osaa pelätä mitään. Sehän päinvastoin ikävöi pahuuden loppumista ja Jumalan valtakunnan tulemista. Rakkaudessa ei siis ole pelkoa. Ja millaisessa rakkaudessa? Ei vasta-alkaneessa rakkaudessa. Millaisessa siis? Täydellisessä rakkaudessa, sanoo Johannes. ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon” (1.Joh. 4:18). Antaa pelon siis alkaa, sillä ”Herran pelko on viisauden alku”. Pelko ikään kuin valmistaa sijaa rakkaudelle. Sitten kun rakkaus alkaa asustaa sydämessä, niin pelko, joka oli valmistanut sille sijaa, karkotetaan. Sitä mukaa rakkaus kasvaa, pelko vähenee. Mitä paremmin rakkaus sisäistyy, sitä ulommaksi pelko karkaa. Paljon rakkautta, vähän pelkoa. Vähän rakkautta, paljon pelkoa. Mutta ellei pelkoa ole ensin laisinkaan, ei rakkaudella ole mitään, mihin astua sisään.

Olemme kaikki nähneet, miten neulan avulla lanka pistetään sisään kankaaseen, kun ommellaan jotain. Neula menee ensin sisään, mutta ellei se tule ulos, ei lankakaan tule perässä. Samalla tavalla pelko valtaa ensin mielen, mutta sen ei tule jäädä sinne asumaan, sillä se on tullut mieleen voidakseen tuoda rakkauden perässään. Kun sieluun sitten on asettunut turva, millainen ilo siitä koituukaan meille jo tässä ajassa ja sitten myös tulevassa! Entä kuka voisi meitä vahingoittaa meitä tässä ajassa, jos olemme täynnä rakkautta? Katsokaa, miten apostoli riemuitsee tästä rakkaudesta: ”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?” (Room. 8:35) Pietarikin sanoo: ”Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää?” (1.Piet. 3:13.) Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo piinaa. (Vrt. 1.Joh. 4:17–18.) Syntisten omatunto piinaa heidän sydäntään, eikä vanhurskauttaminen ole vielä tullut valmiiksi. Vielä on sydämessä jotain, joka kutisee ja pistää. Mitä muuten psalmi sanoo täydellisestä vanhurskaudesta? ”Sinä muutit itkuvirteni iloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun enkä tunne kivun pistosta.” (Vrt. Ps. 30:12–13.) Mitä ihmeen kivun pistosta? Se tarkoittaa: mikään ei paina omaatuntoani. Mutta kun pelko painaa minua! Niin, älä pelkää. Anna rakkauden astua sisään ja parantaa pelon tekemät haavat. Jumalan pelko haavoittaa samalla tavalla kuin lääkärin skalpelli. Se valuttaa mädän pois ja silloin voi näyttää siltä kuin haava vain pahenisi.

Lue lisää

Katsopas: kun mätä vielä on ruumiissa, haava on pienempi, mutta vaarallisempi. Sitten tulee lääkärin veitsi. Haavaan ei äsken sattunut niin paljon kuin nyt, kun lääkäri sitä leikkaa. Kun sitä parannetaan, siihen sattuu enemmän kuin silloin kun siihen ei koskettu. Mutta juuri sen tähden haavaan sattuu enemmän sitä hoidettaessa, että sen parannuttua siihen ei sattuisi enää koskaan.

Anna siis pelon vallata sydämesi, jotta sen mukana tulisi rakkaus sisään. Lääkärin veistä seuraa arpi. Meidän lääkärimme on sellainen, ettei häneltä jää edes arpia. Jätät vain itsesi hänen oikean kätensä haltuun. Jos sinussa ei nimittäin ole pelkoa, sinua ei voida vanhurskauttaa. Tämä lause lukee Raamatussa: ”Joka on vailla pelkoa, ei voi tulla vanhurskaaksi” (vrt. Sir. 1:28). Pelon täytyy siis tulla ensin sisään, jotta rakkaus voisi sen kautta saapua. Pelko on lääke, rakkaus on terveys. Se, joka pelkää, ei vielä ole täydellinen rakkaudessa. Miksi? Koska pelossa on piinaa, samalla tavalla kuin lääkärin leikatessa tuntuu piinalliselta.

Augustinus: Kaikki rakkaudesta. Saarnoja ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Latinan kielestä suomentanut Timo Nisula. 2016, Kirjapaja, Helsinki.

" ei kiitos"
-
Kun sinä kuolet, se ei ole tasapuolinen uskotko.
-

Lukekaapa Saarnaajan kirjan yhdeksäs luku. Siellä kerrotaan joissakin jakeissa, ettei kuoleman jälkeen ole mitään tietoista olotilaa. Lestadiolaiset saarnamiehet eivät koskaan ole tästä luvusta saarnanneet. Eivätkö he kehtaa, kun sieltä totuus paljastuu, ettei kuoltuamme heti mennä taivaaseen. Mihinpä taivaaseen sitä vielä mentäiskään, kun eihän sitä edes ole valmistettu. Kun aina höpötätte kuolemattomasta sielusta, niin hakekaa ihmeessä minulle sellainen raamatun paikka, jossa sanottaisiin sielun olevan kuolematon. Sellaista paikkaa ei valitettavasti löydy. Älkää viitsikö tarjota sitä rikas mies lasarus vertausta, koska se on vain vertaus, ei kirjaimellinen, eikä sitä paitsi siinäkään kertomuksessa puhuta sielusta pätkääkään, eikä sitäkään oliko kysymyksessä rikkaan miehen ja lasaruksen ruumis vai sielu tuon puoleisessa.

kysyäsaa kirjoitti:

Lukekaapa Saarnaajan kirjan yhdeksäs luku. Siellä kerrotaan joissakin jakeissa, ettei kuoleman jälkeen ole mitään tietoista olotilaa. Lestadiolaiset saarnamiehet eivät koskaan ole tästä luvusta saarnanneet. Eivätkö he kehtaa, kun sieltä totuus paljastuu, ettei kuoltuamme heti mennä taivaaseen. Mihinpä taivaaseen sitä vielä mentäiskään, kun eihän sitä edes ole valmistettu. Kun aina höpötätte kuolemattomasta sielusta, niin hakekaa ihmeessä minulle sellainen raamatun paikka, jossa sanottaisiin sielun olevan kuolematon. Sellaista paikkaa ei valitettavasti löydy. Älkää viitsikö tarjota sitä rikas mies lasarus vertausta, koska se on vain vertaus, ei kirjaimellinen, eikä sitä paitsi siinäkään kertomuksessa puhuta sielusta pätkääkään, eikä sitäkään oliko kysymyksessä rikkaan miehen ja lasaruksen ruumis vai sielu tuon puoleisessa.

Lue lisää

Sillä hakusanalla, minkä kerroit, ei löydy.
Mutta jos ajatellaan asiaa, niin Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, joka lähtee Jumalan luo takaisin, ihmisen kuoltua.


1. Moos. 2:7 
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Eli ihmiselle syntyy myös sielu, joka mielestäni on ainut, joka on pysyvä, ja se on osa, joka jää tuomiolle, ylösnousemus- ruumiiseen.

Vahvistuksen ajatukselleni on UTN;n osalta;Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28).

Myös Jaakob kirjoittaa sielusta, jonka hän näkee pelastuneena, siis Iankaikkisuuden statuksena.; Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. (Jaak. 1:21) 

Tämä on vaikea kysymys, eksaktia vastusta on vaikea antaa, mutta tukeudun Raamatun sanomaan.

Kes.

Kesitas kirjoitti:

Sillä hakusanalla, minkä kerroit, ei löydy.
Mutta jos ajatellaan asiaa, niin Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, joka lähtee Jumalan luo takaisin, ihmisen kuoltua.


1. Moos. 2:7 
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Eli ihmiselle syntyy myös sielu, joka mielestäni on ainut, joka on pysyvä, ja se on osa, joka jää tuomiolle, ylösnousemus- ruumiiseen.

Vahvistuksen ajatukselleni on UTN;n osalta;Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28).

Myös Jaakob kirjoittaa sielusta, jonka hän näkee pelastuneena, siis Iankaikkisuuden statuksena.; Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. (Jaak. 1:21) 

Tämä on vaikea kysymys, eksaktia vastusta on vaikea antaa, mutta tukeudun Raamatun sanomaan.

Kes.

Lue lisää

Saarnaaja 9:5,6...10. on mainintoja näissä jakeissa kuoleman jälkeisestä tiedottomasta tilasta. Lisäksi: Jumala loi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä TULI elävä sielu. Kun henki lähtee tomukasasta se palaa Jumalan luo joka sen kerran heille antoi ja prosessi menee takaperin -- SIELUA ei siis enää ole on vain tomukasa ja henki palasi Jumalan luo..

Se henki joka palasi Jumalan luo ei ole sielu (sielu on ihminen joka koostui maan tomusta ja hengestä) .. Kuoleeko ihmisen sielu kun se palajaa Jumalan luo? Miksi sen täytyisi kuolla tai ns. hävitä ja siten odottaa ylösnousemusta. Aivan järjetön ajatus, täysin harhappinen päätelmä että Jumala tappaa ihmisen sielut ja sitten luo niitä uudeksi ylösnousemuksessa. Voisi jäädä joku kiireessä luomata uudesti. Kyllä sielujen tulee olla hengissä että voivat ylösnousemuksesta olla osallisena.

kysyäsaa kirjoitti:

Saarnaaja 9:5,6...10. on mainintoja näissä jakeissa kuoleman jälkeisestä tiedottomasta tilasta. Lisäksi: Jumala loi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä TULI elävä sielu. Kun henki lähtee tomukasasta se palaa Jumalan luo joka sen kerran heille antoi ja prosessi menee takaperin -- SIELUA ei siis enää ole on vain tomukasa ja henki palasi Jumalan luo..

Se henki joka palasi Jumalan luo ei ole sielu (sielu on ihminen joka koostui maan tomusta ja hengestä) .. Kuoleeko ihmisen sielu kun se palajaa Jumalan luo? Miksi sen täytyisi kuolla tai ns. hävitä ja siten odottaa ylösnousemusta. Aivan järjetön ajatus, täysin harhappinen päätelmä että Jumala tappaa ihmisen sielut ja sitten luo niitä uudeksi ylösnousemuksessa. Voisi jäädä joku kiireessä luomata uudesti. Kyllä sielujen tulee olla hengissä että voivat ylösnousemuksesta olla osallisena.

Lue lisää

Tulkinnallista, mutta myös perustelet. Minä olen itseni antaa ymmärtää juutalaisena, että sielu on kaikissa elollisessa, ihmisissä ja eläimessä. Siksi Temppelissä heidän verensä ei saa sekoittua.

kysyäsaa kirjoitti:

Saarnaaja 9:5,6...10. on mainintoja näissä jakeissa kuoleman jälkeisestä tiedottomasta tilasta. Lisäksi: Jumala loi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä TULI elävä sielu. Kun henki lähtee tomukasasta se palaa Jumalan luo joka sen kerran heille antoi ja prosessi menee takaperin -- SIELUA ei siis enää ole on vain tomukasa ja henki palasi Jumalan luo..

Se henki joka palasi Jumalan luo ei ole sielu (sielu on ihminen joka koostui maan tomusta ja hengestä) .. Kuoleeko ihmisen sielu kun se palajaa Jumalan luo? Miksi sen täytyisi kuolla tai ns. hävitä ja siten odottaa ylösnousemusta. Aivan järjetön ajatus, täysin harhappinen päätelmä että Jumala tappaa ihmisen sielut ja sitten luo niitä uudeksi ylösnousemuksessa. Voisi jäädä joku kiireessä luomata uudesti. Kyllä sielujen tulee olla hengissä että voivat ylösnousemuksesta olla osallisena.

Lue lisää

Miten selität nämä sielut?
Ilm. 6:9
Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden.

kysynvaan kirjoitti:

Miten selität nämä sielut?
Ilm. 6:9
Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden.

Lue lisää

Tämä on mielenkiintoinen sinetti.

Ensin se kertoo, että vihan ajan alusta surmataan Jeesukseen uskovia. Tämä tapahtuu antikristuksen, lähinnä porttoustoiminnan toimesta (17;6).
Myöhemmin Peto saa rajattoman vallan ja kokee olevansa voittaja ja alkaa surmata pyhiä (13;7).
Viidennen sinetin marttyyrit eivät ennen seurakunnan ylös ottoa tapettuja uskovia, sillä siinä tapauksessa he olisivat mukana tempauksessa ja tässä vaiheessa heillä olisi kirkastetut ylösnousemusruumiit.
Taas vihan ajan marttyyrit nousevat ”riviin” vasta milleniumiin, heti alussa, josta 20;4. Näiden Marttyyrien tulee kärsivällisesti odottaa omaa ylösnousemustaan.
Suomenkieliset käännökset antavat ymmärtää, että jokin ennalta määrätty lukumäärä tulisi täyteen? Joskin alkukielen selityskään ei ole kovin yksiselitteinen ja selkeä. Siellä ei lukumäärästä mitään, vaan käytetään verbiä ”pleroo”, jonka tarkoitus on täyttää, ja tehdä täydelliseksi.
Joten kysymys on marttyyriuden loppuun saattaminen vihan ajalla, jolloin Jeesuksen tunnustus ihmisille ja Isälle lopun ajalla pitää paikkansa, Joh; 18:9 että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut."
Toiseksi ei ole epäselvää tässäkään, että ihminen voidaan tappaa, mutta sielu jää elämään, he siirtyvät Herran luokse.
Sieluruumiilla (ylösnousemusruumiilla) on kutakuinkin sama ulkomuoto ja olemus, joka muistaa omia asioita, mutta nimi on toinen, jonka tietää vain Jeesus sekä nimensaaja; Ilm 2;17 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. kukaan muu kuin sen nimen saaja.
Joten siellä ei vanhoja muistella, ei ole kaunaa, eikä katkeruutta.
En kuitenkaan voi välttyä tulkitsemaan rikas mies ja Lasarus, sillä heidän sielunsa siinä keskustelevat, ei ruumiit. Molemmat olivat tietoisessa tilanteessa.
Myös Kirkastusvuorella Elia ja Mooses olivat ylösnousemusruumiissa ja toimivat täydellisesti, sielu heissä elää. Elia oli luonnollisessa ruumissa, ei ollut vielä kuollut.
Sieluruumis voidaan vaatettaa, kuten Jumala vaatetti Paratiisista ulosheitetyt ihmiset, jossa ensimmäisen kerran uhrattiin eläin.
Sielunruumiit kootaan Vaivan/ vihan aikana tiettyyn paikkaan, josta ”alttarin alla” on epämääräinen ilmaisu. Sitä on vaikea määritellä tarkasti. Kuitenkin heidän ”odotuspaikka” on lähellä kaikkein Pyhintä paikkaa.

Kohta alkaa Kärppäpeli, jatkan, jos on tarpeen.

Kes.

Kesitas kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen sinetti.

Ensin se kertoo, että vihan ajan alusta surmataan Jeesukseen uskovia. Tämä tapahtuu antikristuksen, lähinnä porttoustoiminnan toimesta (17;6).
Myöhemmin Peto saa rajattoman vallan ja kokee olevansa voittaja ja alkaa surmata pyhiä (13;7).
Viidennen sinetin marttyyrit eivät ennen seurakunnan ylös ottoa tapettuja uskovia, sillä siinä tapauksessa he olisivat mukana tempauksessa ja tässä vaiheessa heillä olisi kirkastetut ylösnousemusruumiit.
Taas vihan ajan marttyyrit nousevat ”riviin” vasta milleniumiin, heti alussa, josta 20;4. Näiden Marttyyrien tulee kärsivällisesti odottaa omaa ylösnousemustaan.
Suomenkieliset käännökset antavat ymmärtää, että jokin ennalta määrätty lukumäärä tulisi täyteen? Joskin alkukielen selityskään ei ole kovin yksiselitteinen ja selkeä. Siellä ei lukumäärästä mitään, vaan käytetään verbiä ”pleroo”, jonka tarkoitus on täyttää, ja tehdä täydelliseksi.
Joten kysymys on marttyyriuden loppuun saattaminen vihan ajalla, jolloin Jeesuksen tunnustus ihmisille ja Isälle lopun ajalla pitää paikkansa, Joh; 18:9 että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut."
Toiseksi ei ole epäselvää tässäkään, että ihminen voidaan tappaa, mutta sielu jää elämään, he siirtyvät Herran luokse.
Sieluruumiilla (ylösnousemusruumiilla) on kutakuinkin sama ulkomuoto ja olemus, joka muistaa omia asioita, mutta nimi on toinen, jonka tietää vain Jeesus sekä nimensaaja; Ilm 2;17 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. kukaan muu kuin sen nimen saaja.
Joten siellä ei vanhoja muistella, ei ole kaunaa, eikä katkeruutta.
En kuitenkaan voi välttyä tulkitsemaan rikas mies ja Lasarus, sillä heidän sielunsa siinä keskustelevat, ei ruumiit. Molemmat olivat tietoisessa tilanteessa.
Myös Kirkastusvuorella Elia ja Mooses olivat ylösnousemusruumiissa ja toimivat täydellisesti, sielu heissä elää. Elia oli luonnollisessa ruumissa, ei ollut vielä kuollut.
Sieluruumis voidaan vaatettaa, kuten Jumala vaatetti Paratiisista ulosheitetyt ihmiset, jossa ensimmäisen kerran uhrattiin eläin.
Sielunruumiit kootaan Vaivan/ vihan aikana tiettyyn paikkaan, josta ”alttarin alla” on epämääräinen ilmaisu. Sitä on vaikea määritellä tarkasti. Kuitenkin heidän ”odotuspaikka” on lähellä kaikkein Pyhintä paikkaa.

Kohta alkaa Kärppäpeli, jatkan, jos on tarpeen.

Kes.

Lue lisää

Olisi hyvä antaa hänen vastata, jolle kommentti on osoitettu. Tahditonta sinulta.

kysynvaan kirjoitti:

Olisi hyvä antaa hänen vastata, jolle kommentti on osoitettu. Tahditonta sinulta.

Menikö jotenkin yli, Sinulta? Sorry.
Jotka vastausta tarvitsevat, ymmärtävät kyllä.

Kesitas kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen sinetti.

Ensin se kertoo, että vihan ajan alusta surmataan Jeesukseen uskovia. Tämä tapahtuu antikristuksen, lähinnä porttoustoiminnan toimesta (17;6).
Myöhemmin Peto saa rajattoman vallan ja kokee olevansa voittaja ja alkaa surmata pyhiä (13;7).
Viidennen sinetin marttyyrit eivät ennen seurakunnan ylös ottoa tapettuja uskovia, sillä siinä tapauksessa he olisivat mukana tempauksessa ja tässä vaiheessa heillä olisi kirkastetut ylösnousemusruumiit.
Taas vihan ajan marttyyrit nousevat ”riviin” vasta milleniumiin, heti alussa, josta 20;4. Näiden Marttyyrien tulee kärsivällisesti odottaa omaa ylösnousemustaan.
Suomenkieliset käännökset antavat ymmärtää, että jokin ennalta määrätty lukumäärä tulisi täyteen? Joskin alkukielen selityskään ei ole kovin yksiselitteinen ja selkeä. Siellä ei lukumäärästä mitään, vaan käytetään verbiä ”pleroo”, jonka tarkoitus on täyttää, ja tehdä täydelliseksi.
Joten kysymys on marttyyriuden loppuun saattaminen vihan ajalla, jolloin Jeesuksen tunnustus ihmisille ja Isälle lopun ajalla pitää paikkansa, Joh; 18:9 että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut."
Toiseksi ei ole epäselvää tässäkään, että ihminen voidaan tappaa, mutta sielu jää elämään, he siirtyvät Herran luokse.
Sieluruumiilla (ylösnousemusruumiilla) on kutakuinkin sama ulkomuoto ja olemus, joka muistaa omia asioita, mutta nimi on toinen, jonka tietää vain Jeesus sekä nimensaaja; Ilm 2;17 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. kukaan muu kuin sen nimen saaja.
Joten siellä ei vanhoja muistella, ei ole kaunaa, eikä katkeruutta.
En kuitenkaan voi välttyä tulkitsemaan rikas mies ja Lasarus, sillä heidän sielunsa siinä keskustelevat, ei ruumiit. Molemmat olivat tietoisessa tilanteessa.
Myös Kirkastusvuorella Elia ja Mooses olivat ylösnousemusruumiissa ja toimivat täydellisesti, sielu heissä elää. Elia oli luonnollisessa ruumissa, ei ollut vielä kuollut.
Sieluruumis voidaan vaatettaa, kuten Jumala vaatetti Paratiisista ulosheitetyt ihmiset, jossa ensimmäisen kerran uhrattiin eläin.
Sielunruumiit kootaan Vaivan/ vihan aikana tiettyyn paikkaan, josta ”alttarin alla” on epämääräinen ilmaisu. Sitä on vaikea määritellä tarkasti. Kuitenkin heidän ”odotuspaikka” on lähellä kaikkein Pyhintä paikkaa.

Kohta alkaa Kärppäpeli, jatkan, jos on tarpeen.

Kes.

Lue lisää

Laita ukko jäitä hattuusi, ettet sekoa.

exvapari kirjoitti:

Laita ukko jäitä hattuusi, ettet sekoa.

Mistä se Kessi saa nyt jäitä, kun ne on sinun housuissasi.

"miljoonien silminnäkijiden todistukset "

Hä??? Mikäs väite tämä tämmöinen on? Tähän mennessä on jääty kaipaamaan sitä ensimmäistäkin edes kuten kuten luotettavaa todistusta.

On niitä. Kaikki samaa mieltä Rahaan, Audiin ja BMW;hen, autot tulee olla valkeita.

Kesitas kirjoitti:

On niitä. Kaikki samaa mieltä Rahaan, Audiin ja BMW;hen, autot tulee olla valkeita.

Kumpaanko uskot enemmän?

Mietinyt kirjoitti:

Kumpaanko uskot enemmän?

En kumpaakaan, en Kerhon jumalaa rahaa, minulla on Jeesus, enkä noita "mulkunjatkeita", minulla on mersu.