Missä HCD?

Sivustolla www.tyopaikkakiusatut.net

Tämä palsta on ollut kuollut jo pitkään. Facebook ryhmät ovat nykyään suositumpia.

Vak(g)inaiset vänkyttäjät ovat täältä häipyneet.

Kuinka kiusaaminen ratkaistaan?
“Kuinka kiusaaminen ratkaistaan” onkin sitten se tämän aiheen kiusallinen kysymys. Siihen kun ei ole antaa helppoa vastausta. Vaikeaa kiusaamisen ratkaisusta tekee mm. se, että siinä keskiöön nousee kiusatun oma toiminta ja hänen kykynsä vastustaa kiusaamistaan ja ratkoa tilannettaan. Tämä taas on ikävä ajatus siksi, että kiusatulla on jo valmiiksi vaikeaa, eikä voida hyvällä tahdolla odottaa, että jokainen löytäisi itsestään rohkeutta ja voimia laittaa itse kiusaamiselleen stoppia.

Vaikeaa siitä tekee lisäksi se, että kiusattuun usein vaikutetaan aktiivisesti siten, ettei tämä uskaltaisi lähteä vastustamaan kiusaamista. Koulussa uhataan hakata, jos kiusattu menee vasikoimaan. Työpaikalla saatetaan taas uhata kiusaamisen lisäämisellä, sosiaalisella eristämisellä, maineen pilaamisella ja muilla vallankäytön välineillä. Käytännössä kiusatulta otetaan jatkuvasti pois hänen kykyään tehdä tilanteelleen mitään.

Tämä taas on raskasta siksi, että ulkopuolinen kiusaamiseen puuttuminen yleensä joko loistaa täysin poissaolollaan, tai on riittämätöntä. On kyllä aidosti hyvä, että työpaikoilla ja kouluissa pidetään ilmapiirikoulutuksia, valistetaan ihmisiä vallankäytöstä ja kiusaamisesta ja tehdään erilaisia interventioita, mutta tämä ei valitettavasti vain usein riitä. Nämä ovat ihailtavia askelia oikeaan suuntaan, mutta itsessään usein riittämättömiä.

Mikä siis neuvoksi? Omasta itsevarmuuskouluttajan näkökulmastani kiinnittäisin erityistä huomiota häpeätyöskentelyyn. Juuri kiusaamisen uhrin häpeä ja pyrkimys säilyttää kasvonsa on se, joka antaa tilanteen jatkua ja suojaa kiusaajaa. Kun uhri ei uskalla nostaa ongelmaa esiin, kiusaaja on turvassa.

Mitä parempi on kykymme kestää häpeää ja “kasvojen menetystä”, sitä paremmin kykenemme nostamaan esiin sekä itseemme, että muihin kohdistuvaa kaltoinkohtelua.

Kun häpeäntunteensa hyväksyy ja kestää, on esimerkiksi helpompi nostaa ongelma jopa julkisesti esiin. Minua on muuten henkisesti alistettu tällä työpaikalla viimeisen vuoden ajan ja syyllisiä ovat muuten nuo tuossa.

Tämän ei ole tarkoitus olla mikään kiusattua kielteisesti vastuuttava ja syyllistävä “vain sinä itse voit ratkaista ongelmasi, on oma syysi ettet ole vielä tehnyt sitä” -tyyppinen argumentti. On kuitenkin kylmä tosiasia, että yhteisö ei kiusattua usein ole valmis tarpeeksi vahvasti auttamaan. Silloin on kannettava enemmän itse, vaikkei se millään tasolla ole oikein tai reilua.

Tässä vaiheessa olisi mielestäni tärkeää lähteä edes lisäämään tietoisuutta tästä(kin) ongelmasta. Työpaikkakiusaaminen on yleinen ja vaiettu ilmiö, joka nakertaa valtavan monen mielenterveyttä, lisää sairaspoissaoloja, laskee työn tehoa ja tekee yhteiskunnastamme osaltaan huonomman paikan.

Kiitos paljon lukemisesta, saa jakaa!
https://elaparemmin.fi/blogi/tyopaikkakiusaaminen/