Olen lukioikäinen tyttö ja olen viettänyt nyt viimeisten 3,5 vuoden aikana noin 1,5 vuoden ajan kotiaresteissa. Arestien aikana olin kotona kotiorjana, enkä perheenjäsenenä. Minulla ei ollut puhelinta tai muita älylaitteita käytössäni.
Syitä ovat olleet:
Ystäville kertominen masennuksesta
-II- äidin väkivaltaisesta käytöksestä (asetin kuulemma äitini huonoon valoon, eikä asiat kuulemma kuulu ystävilleni)
Kotoa karkaaminen (koska kotona oli vaikea olla väkivallan takia)
Itsemurhayritys (Olin viettänyt 9kk kotona, joten sain vain tarpeeksi)
Yhdessä vaiheessa pieni kiinnostus tytöistä
Juominen (olin ollut hajalla kaikista aresteista ja yksinolemisesta, joten saatuani vapautta vedin överit)
Valehteleminen menoista (90% läheisistä ystävistäni kiellettiin, joten valehtelin kenen seurassa olin)
Äiti syyttää minua siitä että olen tilani tähän kuntoon saannut. Kuulemma hänellä ei ole osaa eikä arpaa ja että muidenkin vanhemmat ratkaisevat tilanteet samalla tavalla kuin hän on tähän asti. Armoa en saa lainkaan sillä, teen kuulemma kaiken vain ilkeyttäni, vaikka tosiaankaan niin ei ole...
Vapauduin torstaina 4vk:n arestista, syynä tälle oli se että olin mennyt kirjastoon opiskelemaan ja olin ottanut kaverin mukaani opiskelemaan. Kuulemma en olisi näin saannut tehdä.
Eilen perjantaina minulla oli menoa 18:00, mutta myöhästyin bussistani, joten olin paikan päällä kello 18:15. Äiti oli raivoissaan, koska olin pettänyt hänen luottamuksensa jälleen ja sanoi pitävänsä minut kotona loppuvuoden. Koulusta suoraan kotiin ja illalla 21 puhelin pois, kokeisiin joudun lukemaan kotona (yleensä olen kirjastossa)..
Onko tämä oikeasti reilua? Onko oikeasti muuallakin näin? Mitä minun pitäisi tehdä?
Syitä ovat olleet:
Ystäville kertominen masennuksesta
-II- äidin väkivaltaisesta käytöksestä (asetin kuulemma äitini huonoon valoon, eikä asiat kuulemma kuulu ystävilleni)
Kotoa karkaaminen (koska kotona oli vaikea olla väkivallan takia)
Itsemurhayritys (Olin viettänyt 9kk kotona, joten sain vain tarpeeksi)
Yhdessä vaiheessa pieni kiinnostus tytöistä
Juominen (olin ollut hajalla kaikista aresteista ja yksinolemisesta, joten saatuani vapautta vedin överit)
Valehteleminen menoista (90% läheisistä ystävistäni kiellettiin, joten valehtelin kenen seurassa olin)
Äiti syyttää minua siitä että olen tilani tähän kuntoon saannut. Kuulemma hänellä ei ole osaa eikä arpaa ja että muidenkin vanhemmat ratkaisevat tilanteet samalla tavalla kuin hän on tähän asti. Armoa en saa lainkaan sillä, teen kuulemma kaiken vain ilkeyttäni, vaikka tosiaankaan niin ei ole...
Vapauduin torstaina 4vk:n arestista, syynä tälle oli se että olin mennyt kirjastoon opiskelemaan ja olin ottanut kaverin mukaani opiskelemaan. Kuulemma en olisi näin saannut tehdä.
Eilen perjantaina minulla oli menoa 18:00, mutta myöhästyin bussistani, joten olin paikan päällä kello 18:15. Äiti oli raivoissaan, koska olin pettänyt hänen luottamuksensa jälleen ja sanoi pitävänsä minut kotona loppuvuoden. Koulusta suoraan kotiin ja illalla 21 puhelin pois, kokeisiin joudun lukemaan kotona (yleensä olen kirjastossa)..
Onko tämä oikeasti reilua? Onko oikeasti muuallakin näin? Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, oletko kertonut kenellekään perheen ulkopuoliselle aikuiselle tilanteestasi?
Olimme sossussa asiakkaita, sillä karatessani juoksin nuorten turvatalolle. Kerroin sossuille tilanteestani, mutta äiti kertoi kahden kesken minulle, että tilanne muuttuisi, joten kerroin sossuille uudemman kerran, että olin liioitellut. Tilanne ei kuitenkaan kotona helpottunut vaan päinvastoin.
Käyhän kuule koulukuraattorin tms. juttusilla. Sen olet vähintään ansainnut. Saat perspektiiviä ja tukea asiaan.
Hienoa että lapsella on rajat mm kännykän suhteen mutta tuo alkaa lipsahtaa kyllä liiallisuuksiin. Vanhemmillasi voi olla samasta asiasta eri näkemys.
Onko koulussasi kuraattori, hänelle voit kertoa onnettomista kotiolosuhteistasi. Jos kirjoitat totta, niin varmasti saat apua tuollaiseen onnettomaan elämäntilanteeseesi.
Ole rohkea ja kerro avoimesti kotisi tilanteesta ammattihenkilölle. He ovat vaitiolovelvollisia, mutta varmasti saat sieltä apua itsellesi.
Toivon sinulle rohkeutta viedä asiaa eteenpäin. Tsemmpiä!