Haluan heti alkuun sanoa, että voitte saarnata niin paljon kuin lystäätte, ei liikuta minua. Tämä kuitenkin kaikella kunnioituksella, ei ole tarkoitus olla koppava.
Olen nyt siis kolmatta viikkoa "omakeksimällänipaastolla". Päivittäin kaloreita syön suunnilleen 500, en liiku kuitenkaan ollenkaan, joten nämä riittävät mainiosti. Juon runsaasti teetä, sekä yhden Nutrifast -keiton päivässä (vitamiinit saan purkista). Tarkoitukseni on ensin pudottaa noin 20 kg painostani ja sitten vasta alkaa liikkua ja kiinteytyä, tälläisenä pömppömahaisena läskireisineni kun en millään saa itteäni kuntoilemaan. Tunnen itseni kömpelöksi, ihan kuin ihmiset tuijottaisivat.
Ja sitten tästä kuuluisasta säästöliekistä. Enkö laihdu jos jatkan samaan malliin tarpeeksi pitkään? Nyt on painoa tippunut (vain) 3 kg.
Älkää ihmiset neuvoko, että syö enemmän ja liiku. Se ei onnistu, tuloksena: minä syön, ja lihon, sillä EN KUITENKAAN LIIKU! Hoikepmana se kuntoilukin maistuu ihan erilaiselle, uskallan sitten mennä ulos häpeilemättä (tai ainakin vähemmän kuin ennen). *unelmoi*
Roikkuva iho ei minua toistaiseksi haita, pääsenhän siitä kuitenkin joskus eroon.
Olen tyytyväinen olotilaani, joskus tuntuu huimausta kun nousen aamulla sängystä, mutta mitäpä pienistä.
Ja kyllä, tiedän sellaisesta sairaudesta kuin anoreksia, enkä ole sitä hankkimassa itselleni. Haluan ainoastaan olla normaalipainoinen, pirteä, hyväkuntoinen ja HOIKKA!
Saa (ja pitääkin) kommentoida, mitä kullekin nyt mieleen tulee. Haluaisin vielä toivottaa kaikille samassa veneessä oleville onnea! Kyllä se onnistuu lopuksi! Sen on pakko! Ja ellemme itse ota itseämme niskasta kiinni, kukaan muukaan ei tee sitä puolestamme!
-Aurinkoista kevättä-
~Ethiopia
Olen nyt siis kolmatta viikkoa "omakeksimällänipaastolla". Päivittäin kaloreita syön suunnilleen 500, en liiku kuitenkaan ollenkaan, joten nämä riittävät mainiosti. Juon runsaasti teetä, sekä yhden Nutrifast -keiton päivässä (vitamiinit saan purkista). Tarkoitukseni on ensin pudottaa noin 20 kg painostani ja sitten vasta alkaa liikkua ja kiinteytyä, tälläisenä pömppömahaisena läskireisineni kun en millään saa itteäni kuntoilemaan. Tunnen itseni kömpelöksi, ihan kuin ihmiset tuijottaisivat.
Ja sitten tästä kuuluisasta säästöliekistä. Enkö laihdu jos jatkan samaan malliin tarpeeksi pitkään? Nyt on painoa tippunut (vain) 3 kg.
Älkää ihmiset neuvoko, että syö enemmän ja liiku. Se ei onnistu, tuloksena: minä syön, ja lihon, sillä EN KUITENKAAN LIIKU! Hoikepmana se kuntoilukin maistuu ihan erilaiselle, uskallan sitten mennä ulos häpeilemättä (tai ainakin vähemmän kuin ennen). *unelmoi*
Roikkuva iho ei minua toistaiseksi haita, pääsenhän siitä kuitenkin joskus eroon.
Olen tyytyväinen olotilaani, joskus tuntuu huimausta kun nousen aamulla sängystä, mutta mitäpä pienistä.
Ja kyllä, tiedän sellaisesta sairaudesta kuin anoreksia, enkä ole sitä hankkimassa itselleni. Haluan ainoastaan olla normaalipainoinen, pirteä, hyväkuntoinen ja HOIKKA!
Saa (ja pitääkin) kommentoida, mitä kullekin nyt mieleen tulee. Haluaisin vielä toivottaa kaikille samassa veneessä oleville onnea! Kyllä se onnistuu lopuksi! Sen on pakko! Ja ellemme itse ota itseämme niskasta kiinni, kukaan muukaan ei tee sitä puolestamme!
-Aurinkoista kevättä-
~Ethiopia
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen joskus nuorempana itsekin laihtunut vastaavalla tavalla, mutta kun ne kilot ei todellakaan pysy poissa. Elimistö tottuu siihen, että saa vain 500 kaloria päivässä. Sitten kun syöt enemmän, keho "imee" ja varastoi innolla kaiken ylimääräisen. Silloin on todella vaikea arvioida paljonko liikunnalla tulisi kuluttaa, kun äkkiseltään kasvattaa saamansa energian määrää. Ja kyllä muuten se ruokakin himottaa sairaalloisesti pitkän nälkäkuurin jälkeen.
Eli kannattaa ajatella sen painon kontrolloimisen sen kuuluisan loppuelämän kannalta. Ei kenenkään ole oikeasti pakko laihtua ensi kesäksi. Tuottaa vain turhia paineita itselleen. Entäs jos asettaakin tavoitteen ensi syksyksi. Sittenhän on kondiksessa seuraavina kesinä ja muina vuodenaikoina. Koko elämä edessä, puoli vuotta, vuosi sinne tai tänne. Jokainen liikakilo pois on aina hieno juttu. Se on aina parempi kuin yksi lisäkilo.
Kyllä tuollaisellakin ruokavaliolla laihtuu, mutta mitä järkeä siinä on, jos painonpudotus johtuu ainoastaan nesteiden ja lihasten häviämisestä? RAsvatkin palavat kyllä, mutta kohtuullinen 0,5-1 kilon painonpudotus on suositeltavaa juuri siksi, että silloin lihakset eivät häviä. Lihakset kuluttavat energiaa huomattavasti enemmän kuin rasvakudos eli vaikka alussa painonpudotus olisi hitaampaa järkevällä dieetillä, loppuvaiheessa se kääntyy edukseen, kun rasvakudoksen ja lihasten suhde muuttuu; lihakset polttavat rasvaa viikko viikolta nopeammin...
En moralisoi. Kukin laihduttaa tyylillään. Sinun tavassasi on vain suuria riskejä. Lisäksi en näe mitään järkeä laihduttaa kitukuurilla, kun kevyesti (mutta normaalisti!) syömällä laihtuu saman verran. Miksi kärsisin nälästä tai huimauksesta, jos voin sen sijaan syödä hyvin ja VOIDA HYVIN?
Laihduttamiseen tepsii kyllä paremmin kevyt ruokavalio kuin suurikaan määrä liikuntaa. Liikunta kyllä kiinteyttää, mutta ei yksistään laihduta. Eli olet oikeilla jäljillä.
Laihduttaminen on hidasta hommaa. Mutta terveellä elämäntapojen muutoksella sen ei tarvitse olla ikävää, kituuttamista, nälkää ja kieltäytymistä. Olen myöskin laihtunut 3 kiloa ja syönyt samalla hyvin ja monipuolisesti. Jopa nautiskellutkin.
Älä riuduta itseäsi. Ihmisen elimistö on niin fiksu organismi, että sitä on vaikea huijata. Kannattaa siis pelata se omilla säännöillä ja ravita sitä hyvin, mutta ei liikaa. Se palkitsee kyllä viisaan huolehtijansa!;)
Voimia sinulle valitsemallasi tiellä!
Voimia sinullekin! Onnistut hienosti!
Olen sikäli tyytyväinen tähän "dieettiini", etten tunne nälkää. Ja jos tunnen niin hillitsen itseni. Olen kokeillut monia laihdutuskuureja, lakkoja yms. Olen vain jotenkin sellainen, että joko kaikki tai ei mitään. En yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäni, jos olen saanut edes jotain suuhun aamulla.
Sen sijaan jos en ole syönyt ollenkaan, olo on mainio, enkä tunne kuin pientä nälkää.
Mielestäni minulla on hyvä itsekuri, joten totun kyllä "paaston" jälkeen syömään terveellisesti. Ja koska silloin pystyn jo urheillakin, toivottavasti en liho. :-)
Laihduttaminen on hidasta hommaa, sanot, kyllä, olen samaa mieltä. Minulla nyt vain on aika omaperäinen tapa. Ainoa, joka onnistuu (rautaisen itsekurin kanssa ;-)).
Ymmärrän oikein hyvin tuon pointin, että kaikki tai ei mitään. Itselläni on nimittäin hyvin paljon samaa vikaa... Nyt olen opetellut uutta tapaa syödä (kohtuudella kaikkea) kuukauden verran, mutta tiedostan vaarat vieläkin.
Jos vointisi on hyvä, mikäs siinä on paastotessa. Seuraa kuitenkin terveyttäsi, sillä pitkällä nälkäkuurilla voi olla muita ikäviä vaikutuksia (hormoonitoiminta menee sekaisin, hiukset ja kynnet haurastuvat, iho kuivuu jne.) sairastumisesta puhumattakaan. Kehosi on kuitenkin ainoasi, joten älä rääkkää sitä liikaa. Pieni itsekurin opettelu tekee kyllä sielullekin hyvää, mutta muista lopettaa ajoissa. Uskon kyllä, että "paasto" painonpudotuksen alkuun tsemppaa mukavasti ja irroittaa tehokkaasti vanhoista ruokatottumuksista.
Jonain päivänä mekin ollaan ihannemitoissa, usko pois (hitaasti, mutta varmasti)!
Kuulostaa hyvältä dieetiltä, että kolmatta viikoa olet jaksanut laihduttaa ja kolme kiloa on tippunut. Just sopiva tahti. (Kaloreita et taida osata laskea ihan oikein, mutta mitäpä tuosta - luultavasti se sun noin 500 on laihtumisvauhdista päätellen noin 1000. Mutta älä takerru siihen!) Pääasia että tulosta syntyy sopvasti ja että voit hyvin. Sinuna ottaisin kuitenkin yhden monivitamiinivalmisteen joka päivä, aivan kaiken varalta. Saattaisi auttaa huimaukseenkin.
Ja sekin ulostaa minusta järkevältä, että ensin tiputat painoasi ja sitten alat liikkua kun se tuntuu hyvältä. Etsi itsellesi jokin oikein kiva liikuntaharrastus, jota tykkäät harrastaa vaikka lopun ikääsi. Liikunta ei ole kovin hyvä painonpudotuskeino, mutta se auttaa pitämään saavutetun painon. Kun liikut, et liho ollenkaan niin helposti takaisin.
Sästöliekki ei ole mikään on-off -ilmiö. Aina kun laihduttaa, niin elimistö yrittää pistää vastaan säästämällä kulutusta. Elimistö säästää sitä enemmän, mitä vähemmän saa energiaa. Siksi suurin hyötysuhde laihduttamisessa tulee matalalla energiavajeella. Siitä huolimatta: mitä vähemmän tulee kaloreita, sitä nopeammin laihtuu.
Kyllä se taitaa se 500 olla, usko mua. Laskin että yhdestä teeannoksesta saan 80 kcal, juon sellaisia 3-5 päivässä Nutrifast, joka on 120 kcal. Laskepa nyt itse uudestaan.
Kokemuksesta sanon, että 500 kcal dieetillä laihtuu n. 2 kiloa viikossa ja mahdolliset nestevarastojen poistumiset lisäksi. Eli paino voi hyvin alentua jopa 4-5 kiloa ensimmäisellä viikolla. Sinä et taida olla dieetillä ollenkaan? Tai sitten syöt unissasi.
Itse asiassa, olet oikeassa. Olen peilistä huomannut, että olen laihtunut, poskipäät ovat tulleet esiin ja housut mahtuvat paljon paremmin jalkaan. Hyvä, että selvensit minulle asian, olen kiitollinen. Tässä on enää vain yksi asia tehtävissä: painun kauppaan ostamaan uutta vaakaa, sillä omani ilmeisesti näyttää sääennustetta.
Minulla on hieman sama tilanne kuin sinulla, eli olen aivan omakeksimälläni dieetillä. Minullekin on turha puhua liikunnan lisäämisestä, kun se on turhaa. Lenkillä käyn kerran pari viikossa jos siltä tuntuu ja ilma on ihana. Nyt vasta pari viikkoa takana mutta paino on pudonnut, koska housut eivät enää purista :) Minulla on myös helpompi olla kokonaan syömättä, kuin syödä jotain pientä, sillä silloin tuntuu mopo karkaavan käsistä. Muutenkaan en saa aamuisin kurkusta alas kuin kahvin. Joten ensimmäisen aterian syön yleensä viiden aikaan enkä koe minkäänlaisia nälän tunteita ennen sitä. Aterialla syön kanafileen ja vihreää salaattia tai ruisleivän vähärasvaisella juustolla ilman voita. Myös minulla menee teetä iltaisin useampi kupillinen. Lisäksi juon kivennäisvettä pari litraa päivittäin. Koitan pitää itseni kiireisenä, etten edes ehdi ajatella ruokaa. Toimii minulla. Toivottavasti kesällä olisin sutjakammassa kunnossa! Ja lisään vielä, että en jaksa juosta puntarilla, vaan luotan enemmän siihen, miltä tuntuu ja alkavatko vaatteet istua päälle paremmin. Tsemppiä kaikille laihduttaville kanssasisarille! Laihdutetaan jokainen sillä tyylillä, joka tuntuu itsestä sopivalta!
Myös minä olen niin sanottu on/off tyyppi. Paljon helpompaa olla syömättä mitään kun että yrittäis koko ajan syödä jotain pientä. Ja syön toki päivässä yhen lämpimän aterian sekä jos on kovasti nälkä niin hedelmiä, porkkanoita tai leipää. Tosi kannustavaa lukea että muillakin on samanlaisia ajatuksia ja ettei kaikki heti tuomitse jos laihduttaakin hiukan radikaalimmalla tavalla kuin mikä olisi ehkä suotavaa (joidenkin mielestä). Turha sitä on miettiä sen kummemmin mitään säästöliekkejä ja muita... tottahan ne mutta varmampi tapa laihtua on kuitenkin syömättömyys kuin se että jatkais samaan malliin ja söis kaikkea... ja pelkästään ajatuksesta tulee jo hyvä mieli ettei oo syöny niin paljoo kun yleensä. Useasti on paljon huonompi olo niin henkisesti kuin fyysisestikkin sen jälkeen kun on syönyt koko päivän kaikkea hyvää, kuin sen jälkeen että on syönyt niukasti. Joten jatketaan samaan malliin jotta päästään bikini kuntoon :)!
On kivaa kuulla, etten ole ainoa tälläisen "ongelman" kanssa! Hyvä, että olette molemmat löytäneet sopivan tavan päästä liikakiloista eroon! Loppujen lopuksi ei ole olemassakaan sellaista laihdutuskuuria, joka sopisi aivan kaikille ja tuottaisi tulosta! Mielestäni on hyvä ensin miettiä, mikä sopii juuri itselleen ja rohkeasti kokeilla. Onnistumme varmasti! Kannustakaa itseänne, muistakaa, että jokainen päivä kun olette syöneet keveämmin tuo teidän lähemmäksi ja lähemmäksi tavoitettanne, oli se sitten bikiniunelma tai jokin muu.
Öitä.