Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa. Olemme nähneet melkein joka viikonloppu, etäisyyttä on yli 100km. Mies on kiltti, auttavainen ja tulemme hyvin toimeen. En kuitenkaan enää tunne ihastusta/rakkauden tunnetta kuten vuelä vuosi sitten. Välillä en jaksaisi lähteä häntä tapaamaan viikonloppuna. Läheisyyttä on mutta en enää halua häntä seksuaalisesti. Mitä tekisin? Päätänkö suhteen? Pohdin että tässä olisi hyvä mies mutta riittääkö se pidemmän päälle? Oli vaihe jossa minä halusin muuttaa yhteen mutta mies on tosi varovainen muutoksiin eli se on jäänyt puheen tasolle. Nyt minulla on oikeastaan tuo ajatus jäänyt kun en halua olla ainoa joka tuollausia isoja juttuja miettii. Minulla on yksi lapsi, miehellä ei ole. Kumpikaan ei haluaa enää lasta. Minua surettaa kovasti kuitenkin ajatus jos suhde päättyy koska mies on kuitenkin hyvä kaikin puolin ha voin olla oma itseni hänen seurassa. Se jokin voimakas tunne kuitenkin puuttuu. Hänen lähellä on kuitenkin hyvä olla mutta kaipaus puuttuu ja isot tunteet ovat laimentuneet.
Erota vai ei
Hfhnkoyesjbl
5280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tullut mieleen, ettei sitä päätöstä tarvitse tehdä yksin.
Jos olisin tuo mies, niin olisin hyvin iloinen kun kertoisit minulle, miltä sinusta tuntuu ja että pohdit "että tässä olisi hyvä mies mutta riittääkö se pidemmän päälle?" Yhteen muuttamistakin olit suunnitellut, mutta ilmeisesti mies silloin oli pidättyväinen asiassa.
Nythän voitte nostaa kissan pöydälle ja yhdessä pohtia, miten jatkatte eteenpäin vai päätättekö lopettaa suhteen.
Neuvo keskusteluun: kerro miltä SINUSTA tuntuu, mutta älä vielä puhu johtopäätöksistä eli mitä aiot tai et aio hänen kanssaan. Jos hänkin on avoin, pääsette kiinnostavaan keskusteluun tulevaisuudesta joko yhdessä tai erikseen. Se on teidän tango!
Kun kerrot että "isot tunteet ovat laantuneet" niin sinuna kyselisin itseltäni että mitä se ihan käytännössä tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä että ne alun suuret intohimot ovat vaihtuneet seesteisempään "aikuiseen" rakkauteen vai että tunteet ovat ihan oikeasti kokonaan kadonneet? Hyvin moni kun sekoittaa nuo asiat keskenään. Tiedät varmaan hyvin itsekin että ei se alun ihastumisvaihe voikaan kestää loputtomiin. Sen on pakko muuttua joksikin muuksi ajan kuluessa. Mutta se onkin kinkkisempi kysymys että minkälaiseksi sen pitäisi muuttua.
Se, mitä suhteeltanne jatkossa haluat ja mitä saat, on asia joka on kiinni vain sinusta itsestäsi. Millainen suhde antaa sinulle sitä mitä haluat kun muistat että sitä alun huumaa se ei voi millään enää olla. Ja mieti myös sitä että voisiko suhteenne nykyisessä vaiheessa tehdä jotain sellaista joka veisi suhdettanne johonkin uuteen suuntaan. Onko suhteenne jämähtänyt samaan siksi että ette ole ottaneet askelta esim. yhteen muuttamiseen mutta ette ole tehneet myöskään selkeää päätöstä siitä että haluatte elää jollain muulla tavalla mutta kuitenkin suhteessa? Vai haluatteko vain liian eri asioita? Ehkä olisi ainakin nyt aika käsitellä tuo asia oikeasti yhdessä ja päätyä johonkin molempia tyydyttävään ratkaisuun. Ehkä sen jälkeen tunteet olisivat selvempiä sekä sinulla että miehellä?
Voi toki olla että suhteenne on laimentunut ihan oikeasti eikä sillä ole tulevaisuutta. Sekin on ihan mahdollista. Mutta katso että et pidä sitä ainoana mahdollisuutena vain sen takia että se ei tunnu enää samalta kuin vuosi sitten. Kummalista olisi jos tuntuisi.
Olis siis hyvä ettette muuttaneet yhteen, mies oli oikeassa estäessään hosumisen. Kun on seurustellut tiiviisti pari vuotta ennen ns. virallista yhteenmuuttoa, ehtivät tunteet tasaantua. Pari joko hitsautuu yhteen tai huomaavat että tunteet eivät syvene vaan väljähtyvät. Suhde voi vain tulla tiensä päähän vaikkei kummassakaan olisi mitään ”vikaa”.
Oikean ihmisen kanssa tuntuu, että suhde on parin vuoden kuluttua edelleen kuin vasta alussa ja molemmat odottavat tulevaisuudelta mukavia yhteisiä asioita.
Jos et jaksaisi edes lähteä tapaamaan miesystävää ja seksikään ei kiinnosta hänen kanssaan vaikka harvemmin näettekin, on todellakin mietinnän paikka.
Kerro miehelle ajatuksistasi ja olkaa tapaamatta vaikka kuukaudenkin. Selvittele mitä tunnet vai tunnetko oikein mitään muuta kuin kaveruutta. Tämä olisi reilua miestäkin kohtaan. Hän saattaa jopa olla samoilla linjoilla kanssasi, kokea että olet ihan kiva ja hyvä ihminen, mutta parisuhdetta kantavaa rakkauden tunnetta ei ole välillenne syntynyt.
Ilman muuta päätät suhteen. Se on reilua kumpaakin kohtaan, vaikka mies miten väittäisi muuta. Olkaa iloisia, ettette ehtineet hankkia lapsia!
Valitettavasti näin tulee tapahtumaan todennäköisesti muidenkin miesten kanssa; näin useimpien naisten mieli on ohjelmoitu toimimaan. Tutkimusten mukaan keskimäärin naisen ihastus- (eli himo-) vaihe kestää noin vuoden.
Mitä yllä mainittuun aikuiseen rakkauteen tulee, rakkaus on ihan eri tunne kuin himo. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan molemmat. Siksipä toimiva parisuhde on myytti.
Jos mies olisi suostunut yhteenmuuttoon, nyt olisi kotona seksiä pihtaava avovaimo jolla on naama nutturalla, koska mies ei kiinnostakaan.
Eroa heti. Olet jo tuhlannut temppuiluusi miehen aikaa: ensin haluat ja sitten et haluakaan enää yhtään mitään. Mies onnekseen osasi rauhallisena järkeillä, että parempi katsoa kuin katua.
Olen itse nainen enkä ymmärrä tuommoista draamailua. Ettei tuo erohommakin olisi vaan joku hallinta- tai temppuilukeino sinulta. Ei normaalin aikuisen tunteet ja päätökset tuolleen heilahtele ihan päinvastaisiksi jos toinen ei ole edes tehnyt mitään mikä sen olisi voinut aiheuttaa.