Sokea saa näkönsä -
Eräs tunnetusti sokea Aleksandrialainen heittäytyi keisarin [Vespasianuksen] jalkoihin ja vaikeroiden pyysi tätä hartaasti parantamaan ruumiinvikansa. Hän teki näin sen neuvon mukaan, jonka oli saanut Serapis- jumalalta, jota tämä monin tavoin taikauskolle omistautunut kansa palvoo enemmän kuin muita jumaluuksia. Hän anoi Vespasianukselta että tämä suvaitsisi kostuttaa hänen poskensa ja silmänsä syljellään. Toinen henkilö tuli saman jumalan neuvosta ja rukoili että keisari jalallaan painaisi hänen sairastunutta kättään. Aluksi Vespasianus piti heitä pilkkanaan ja torjui heidät. He kuitenkin sitkeästi jatkoivat pyytämistään. Niinpä Vespasianus, vaikka pelkäsikin turhan yrityksen aiheuttamaa skandaalia, antoi sairaiden miesten pyyntöjen sekä toisaalta liehittelijöidensä puheen suostutella itsensä toivomaan onnistumista. Vihdoin hän antoi käskyn, että asiasta tulisi kysyä lääkärien mielipidettä, nimittäin olisiko tällaisen sokeuden ja käden sairauden parantaminen inhimillisesti mahdollista. Lääkärit keskustelivat asiasta eri näkökulmista. “Toisessa tapauksessa”, he sanoivat, “näkökyky ei ollut kokonaan tuhoutunut ja saattaisi palautua, jos sen esteet poistettaisiin. Toisessa tapauksessa taas ruumiinjäsen joka oli sairastunut voisi olla palautettavissa entiselleen, jos siihen kohdistuisi parantava vaikutus. Tämäpä saattaisikin olla jumalien mieleen ja keisari voisi toimia jumalan tahdon välikappaleena. Joka tapauksessa kunnia onnistumisesta tulisi keisarille kun taas epäonnistuminen koituisi sairaiden onnettomuudeksi.“ Niin Vespasianus, ajatellen että kaikki olisi hänelle hänen hyvän onnensa tähden mahdollista, maireasti hymyillen ja läsnäolevan suuren ihmisjoukon kiihkeästi odottaessa teki mitä vaadittiin. Käsi parani välittömästi ja päivänvalo paisti taas sokealle. Paikanpäällä olleet henkilöt todistavat molemmista asioista vielä tänäänkin, kun mitään ei enää voi saavuttaa valehtelemalla. (Tacitus, Hist. 4.81)
Henkien manaaja -
Olen nähnyt maanmieheni Eleasarin – Vespasianuksen, tämän poikien, tribuunien ja muiden sotilaiden läsnäollessa – vapauttavan ihmisiä demonien vallasta. Menetelmä oli seuraavanlainen: Eleasar laittoi riivatun miehen nenään sormuksen, jonka sinetin alla oli eräs Salomon määräämistä juurista. Kun mies sitten haistoi sen, veti Eleasar demonin ulos miehen sieraimista. Samalla mies kaatui maahan ja Eleasar vannotti demonia enää palaamasta mieheen. Hän mainitsi Salomon nimen ja resitoi tämän valmistamia loitsuja. Vakuuttaakseen läsnäolijat ja osoittaakseen itsellään olevan tällaisen voiman Eleasar sijoitti vettä täynnä olevan astian vähän matkan päähän riivatusta. Kun demoni lähti miehestä, Eleasar komensi sen kaatamaan astian ja niin näyttämään katselijoille, että se oli poistunut miehestä. (Josefus, Ant. 8.46-48)
Hullu Jeesus -
Jerusalem temppeleineen tuhoutui vuonna 70 ajanlaskun alun jälkeen nk. ensimmäisessä juutalaissodassa. Eri lähteiden mukaan noin vuonna 62 tai vuonna 66 ryhtyi eräs Jeesus Ananiaanpoika huutamaan pahankatkuisia ennustuksiaan kaupungin tuhosta. Jerusalem oli tuolloin ihan rauhallinen. Kaupungin asukkaat tästä hermostuivat, mikä johti Jeesus Ananiaanpojan ruoskimiseen. Jesus bin Ananias jatkoi kuitenkin huutoaan ympäri kaupunkia päivin öin. Jeesus Ananiaanpoika vietiin maaherra Albinuksen puheille, joka totesi miehen hulluksi ja päästi vapaalle jalalle. Jeesus Ananiaanpoika jatkoi mieletöntä huutoaan. Jerusalem ja temppeli hävitettiin vuonna 70. ja jotkut ovat halunneet nähdä Jeesus Ananiaanpojan huutamisessa ennusmerkin. Aikalaiset ainakin uskoivat siihen. Hänen viimeinen huutonsa oli: "Voi kerran tätä kaupunkia, voi kansaa, voi temppeliä... ja voi vielä minua!" Ananias kuoli jäätyään katapultin sinkoaman kiven alle.
Eräs tunnetusti sokea Aleksandrialainen heittäytyi keisarin [Vespasianuksen] jalkoihin ja vaikeroiden pyysi tätä hartaasti parantamaan ruumiinvikansa. Hän teki näin sen neuvon mukaan, jonka oli saanut Serapis- jumalalta, jota tämä monin tavoin taikauskolle omistautunut kansa palvoo enemmän kuin muita jumaluuksia. Hän anoi Vespasianukselta että tämä suvaitsisi kostuttaa hänen poskensa ja silmänsä syljellään. Toinen henkilö tuli saman jumalan neuvosta ja rukoili että keisari jalallaan painaisi hänen sairastunutta kättään. Aluksi Vespasianus piti heitä pilkkanaan ja torjui heidät. He kuitenkin sitkeästi jatkoivat pyytämistään. Niinpä Vespasianus, vaikka pelkäsikin turhan yrityksen aiheuttamaa skandaalia, antoi sairaiden miesten pyyntöjen sekä toisaalta liehittelijöidensä puheen suostutella itsensä toivomaan onnistumista. Vihdoin hän antoi käskyn, että asiasta tulisi kysyä lääkärien mielipidettä, nimittäin olisiko tällaisen sokeuden ja käden sairauden parantaminen inhimillisesti mahdollista. Lääkärit keskustelivat asiasta eri näkökulmista. “Toisessa tapauksessa”, he sanoivat, “näkökyky ei ollut kokonaan tuhoutunut ja saattaisi palautua, jos sen esteet poistettaisiin. Toisessa tapauksessa taas ruumiinjäsen joka oli sairastunut voisi olla palautettavissa entiselleen, jos siihen kohdistuisi parantava vaikutus. Tämäpä saattaisikin olla jumalien mieleen ja keisari voisi toimia jumalan tahdon välikappaleena. Joka tapauksessa kunnia onnistumisesta tulisi keisarille kun taas epäonnistuminen koituisi sairaiden onnettomuudeksi.“ Niin Vespasianus, ajatellen että kaikki olisi hänelle hänen hyvän onnensa tähden mahdollista, maireasti hymyillen ja läsnäolevan suuren ihmisjoukon kiihkeästi odottaessa teki mitä vaadittiin. Käsi parani välittömästi ja päivänvalo paisti taas sokealle. Paikanpäällä olleet henkilöt todistavat molemmista asioista vielä tänäänkin, kun mitään ei enää voi saavuttaa valehtelemalla. (Tacitus, Hist. 4.81)
Henkien manaaja -
Olen nähnyt maanmieheni Eleasarin – Vespasianuksen, tämän poikien, tribuunien ja muiden sotilaiden läsnäollessa – vapauttavan ihmisiä demonien vallasta. Menetelmä oli seuraavanlainen: Eleasar laittoi riivatun miehen nenään sormuksen, jonka sinetin alla oli eräs Salomon määräämistä juurista. Kun mies sitten haistoi sen, veti Eleasar demonin ulos miehen sieraimista. Samalla mies kaatui maahan ja Eleasar vannotti demonia enää palaamasta mieheen. Hän mainitsi Salomon nimen ja resitoi tämän valmistamia loitsuja. Vakuuttaakseen läsnäolijat ja osoittaakseen itsellään olevan tällaisen voiman Eleasar sijoitti vettä täynnä olevan astian vähän matkan päähän riivatusta. Kun demoni lähti miehestä, Eleasar komensi sen kaatamaan astian ja niin näyttämään katselijoille, että se oli poistunut miehestä. (Josefus, Ant. 8.46-48)
Hullu Jeesus -
Jerusalem temppeleineen tuhoutui vuonna 70 ajanlaskun alun jälkeen nk. ensimmäisessä juutalaissodassa. Eri lähteiden mukaan noin vuonna 62 tai vuonna 66 ryhtyi eräs Jeesus Ananiaanpoika huutamaan pahankatkuisia ennustuksiaan kaupungin tuhosta. Jerusalem oli tuolloin ihan rauhallinen. Kaupungin asukkaat tästä hermostuivat, mikä johti Jeesus Ananiaanpojan ruoskimiseen. Jesus bin Ananias jatkoi kuitenkin huutoaan ympäri kaupunkia päivin öin. Jeesus Ananiaanpoika vietiin maaherra Albinuksen puheille, joka totesi miehen hulluksi ja päästi vapaalle jalalle. Jeesus Ananiaanpoika jatkoi mieletöntä huutoaan. Jerusalem ja temppeli hävitettiin vuonna 70. ja jotkut ovat halunneet nähdä Jeesus Ananiaanpojan huutamisessa ennusmerkin. Aikalaiset ainakin uskoivat siihen. Hänen viimeinen huutonsa oli: "Voi kerran tätä kaupunkia, voi kansaa, voi temppeliä... ja voi vielä minua!" Ananias kuoli jäätyään katapultin sinkoaman kiven alle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.