Vaimoni alkoi yllättäen haluta eroa, koska ei kuulemma enää rakastanut minua kuin ystävänä. Ainakaan tuntemansa rakkaus ei ollut sellaista, kuin hänen mielestään sen pitäisi olla. Hän tunsi tuskaa siitä ettei kykene, tai ole kyennyt antamaan minulle, mitä hänen mielestään ansaitsisin. Hän halusi kerrankin kuunnella itseään eikä laittaa perhettä/lapsia omien tunteidensa (tai niiden puuttumisen) edelle. Kyllähän ihminen itse tietää omat tunteensa, eikä ketään voi pakottaa rakastamaan. Rakastan tätä naista aivan mielettömästi ja viimeiset päivät ovat olleet minulle yhtä tuskaa ja ikävää. Ei ole ollut hetkeä jolloin en olisi ajatellut tai kaivannut häntä, mutta olen koittanut ymmärtää ja kovettaa itseäni.
Sydämeenhän se sattuu enemmän kuin mikään muu, mutta joskus kai rakkaus on sitä, että antaa toisen mennä...
Olemme olleet yhdessä 14 vuotta joista 4 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi yhteistä lasta, ja yksi hänen aiemmasta suhteestaan. Kaikki ovat minulle saman vertaisia - omia rakkaita lapsia.
Pahinta kaikessa on, että suhteemme oli kaikin puolin hyvä: ei ollut suuria riitoja, arvomme ja asenteemme olivat samat, seksi toimi loistavasti ja sitä on ollut aina runsaasti, tulimme toimeen todella hyvin ja ennenkaikkea perhe ja arki toimi. Olimme myös tarpeeksi erilaisia, niin että täydensimme toisiamme sopivasti. Ja voi luoja, että hän on kaunis! En usko ikinä kohtaavani niin kuvankaunista naista yhdistettynä sellaiseen persoonaan. Aivan upea ja hyvä ihminen kaikin mahdollisin tavoin. Maailman kaunein ihminen sisäisesti ja ulkoisesti.
Onhan meillä ollut vaikeuksiakin. Vaimoni sairastui masennukseen joitakin vuosia sitten. Olimme joskus jo eron partaalla, mutta puhuttiin paljon ja hän haki apua itselleen. Silloin oli minulla itselläni kasvun paikka monessa asiassa. Olin jättänyt liian paljon arjen asioita yms. toisen harteille. Hiljalleen olen kyllä itsekin kasvanut ihmisenä, miehenä ja ennen kaikkea isänä. Otin omaksi syykseni suuren osan siitä että toinen oli väsynyt ja ajautunut masennukseen. Ensimmäisen suuren masennus jakson jälkeen olimme onnemme kukkuloilla. Silloin puhuimme ja puhuimme ja rakastettiin enemmän kuin aikoihin. Päätimme mennä naimisiin. Tuntui, että selviämme yhdessä mistä tahansa. Vuosi tämän jälkeen oli mahtavaa hekumaa myös. Hiljalleen ajauduimme kuitenkin taas kohti maanisempaa vaihetta. Tällä kertaa vaimoni teki mielessään erotyötä minun ollessa matkoilla. Se oli hirvein reissu jossa olen ikinä ollut, koska aistin siellä ollessani, että nyt on jokin pahasti pielessä. Kotiin tultuani murenin täysin palasiksi huomatessani ja kuullessani toisen ajatuksista ja olosta. Päätimme kuitenkin jälleen taistella yhdessä ja kävimme eräänlaisessa pariterapiassakin keskustelemassa. Kaikki alkoi taas mennä paremmin, tai niin ainakin luulin. Pitkän aikaa olin ollut varma, että toisen tunnekato ja muut asiat liittyivät masennukseen. Olotilaani ei paranna yhtään se, että kaikki nuo mainitsemani ongelmat alkoivat vähitellen selviämään ja tuntui kuin lopultakin olisimme päässeet kulkemaan esteettä kohti sitä yhteistä vakaampaa ja parempaa tulevaisuutta, josta olimme puhuneet. Nyt se kaikki on vain kaunista puhetta.
Alkoi vahvistua voimakas tunne, että toisen tunteiden puuttuminen ja ahdistus olivatkin syynä masennuksen laukeamiseen...
Tiedän että olisin ollut täysillä kaikessa mukana ja halusin viettää elämäni tämän naisen kanssa.
Elämältäni vedettiin matto alta kuin eräältä entiseltä maajoukkue maalivahdilta koneesta ulos tullessa. Yhtäkkiä se tulevaisuus, jota kohti olimme menossa, murskattiin ja minulta vietiin rakkain ihminen ja ehjä perhe kuin taikaiskusta. Mielestäni meiltä jäi kaikki aivan kesken, ilman kunnollista loppua - koko loppu elämää. Enkä voi olla miettimättä olivatko menneetkin vuodet vain tunteiden valhetta, sitä en suostu/pysty uskomaan. Kaikki ne kerrat kun sanottiin rakastavamme toisiamme? Kaikki jokapäiväiset hellyyden osoitukset? Kaikki sanat ja läheisyyden hetket? Voin vieläkin kuulla päässäni hänet kuiskaamassa ”rakastan sua”. Olo on lievästi sanottuna tyhjä ja eksynyt. On vähän kuin sovittaisi henkaria perseeseen... tai pipoa hirvelle.
Minulla on huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja muistoja, joilla voisin yrittää helpottaa oloani. Hyvät muistot ja suhteemme kokonaisuutena vain repii haavaa ja ikävää entisestään. Molemmilla varmaankin on ikävä toista jo nyt vaikka asumme toistaiseksi saman katon alla. Toisella valitettavasti omalta kannaltani katsottuna eri syystä kuin toisella.
Enkä yhtään halua väheksyä toisen tuskaa...ollaan ihan rikki molemmat.
Tiedän, että elämä ei lopu tähän. Se ei vain enää tunnu miltään nyt kun hän ei ole lähelläni. Pelkään jääväni yksin, vaikka tiedän etten jää, mutta en ole yhtään varma pystynkö tämän sisäisen tunteen joskus vielä karkottamaan pois. En halua vain "tyytyä" johonkin, koska se ei olisi reilua ketään kohtaan. Tämä ajatus kalvaa mieltä etenkin nyt kun tuntuu, että toinen teki juuri näin suhteessamme ja tässä on lopputulos. Tiedän
Särkynyt mies
11
350
Vastaukset
- Pakkoselviytyjäjatkuu
Tiedän, että elämä ei lopu tähän. Se ei vain enää tunnu miltään nyt kun hän ei ole lähelläni. Pelkään jääväni yksin, vaikka tiedän etten jää, mutta en ole yhtään varma pystynkö tämän sisäisen tunteen joskus vielä karkottamaan pois. En halua vain "tyytyä" johonkin, koska se ei olisi reilua ketään kohtaan. Tämä ajatus kalvaa mieltä etenkin nyt kun tuntuu, että toinen teki juuri näin suhteessamme ja tässä on lopputulos. Tiedän myös, että olen ihan hyvä tyyppi ja minulla on asiat hyvin kaikin puolin muuten. On hyviä ystävia, sisarukset, hyvä työ ja aivan ihanat lapset tietenkin! Tietenkään nuo asiat eivät pysty sitä samaa tyhjiötä täysin täyttämään, jota sydän kaipaa. Luopumisen tuskaa lisää omalta osaltaan myös yhdessä rakentamamme uusi koti, joka saatiin valmiiksi puoli vuotta kuopuksen syntymän jälkeen.
Vaikka pitäisi mennä eteenpäin, toivon koko ajan sisimmässäni hänen löytävän ne suuret rakkauden tunteet minua kohtaan, joita ei välttämättä tiennyt tai tunnistanut olevan olemassakaan. En itsekkään haluaisi palata siihen vanhaan, vaan etenkin tunteiden puolesta uuteen ja aidon rakkauden täyttämään parisuhteeseen. Tämä kaikki on kuitenkin todennäköisesti vain sitä turhan toivon kuvitelmaa, jota en saisi ottaa ajatuksiini mukaan. Täytyisi pystyä kohtaamaan asiat itsekin rehellisesti ilman mitään ehkä, entä, jos -sanoja.
Järki sanoo, että on haudattava kaikki toiveet yhteenpaluusta, mutta silti löydän itseni hetkittäin vaeltamasta sen ajatuksen kanssa. Kunpa vain pystyisin unohtamaan...ja jatkamaan eteenpäin ilman epätoivoisen tuskan taakkaa. Kunpa hän tuntisi niin kuin minä ja löytäisimme toisemme aidosti uudelleen... - höhlömiesoot
Hmmm, alussa kaikki hyvin ja kuintenkin paljon ongelmia... mitä tässä ulvomista ja itkemistä?
Hae oma ELÄÄMÄ , älä haikaile exa.
Teillä miehillä on riippuvaisuus ... kaikken kans. - Lire
Kun naisen p...luun tule kii..a sitä ei pidättele mikään.
- JätettyMiäs
Sama juttu kävi itselle eilen.... Nainen jätti, koska häneltä katosi tunteet. Ei edes mahdollista yrittää uudelleen vaikka asiantuntijoiden mukaan kiinnostusta eli rakkautta olisi mahdollista uudellee houkutella... Noh se vain täytyy päästää irti. Helpommin silti sanottu kuin tehty, koska eilen tuli ero ja kaikenlisäksi puhelun välityksellä. Osasin arvella eroa viimeiset pari viikkoa, mutta rakkaudessa sitä ei usko, että niin käy. En usko vieläkään. Pakko se on vain päästää irti. Jos joku oloa haluaa helpottaa niin itkua ei kannata pidätellä. Sen jälkeen on parempi olo, kun on päässyt pillittämään.
- Särkynytsydäminen
Sinulla on sentään todennäköisesti se tilanne että ketään kolmatta osapuolta ei ole . Minun mieheni ilmoitti juuri ennen joulua että hänellä on toinen nainen ja että minä saan pakata tavarani ja lähteä kodistamme. Olen täysin palasina. En pysty edes töihin menemään saati sitten alkamaan etsiä itselleni asuntoa. Jos rakastat vaimoasi vielä, kerro se hänelle uudelleen ja uudelleen. Puhukaa ja rakastakaa! Ehkä kaikki vielä selviää. Onnea!
- justmeee
Alun kirjoitus on kuin omasta elämästäni tällä hetkellä. Aikuinen mieskin saadaan rikki kun puolison taholta sanotaan että rakkaus on tunteena loppunut ja fiilis on kuin kavereilla. Itse kun on ollut siinä luulossa ja tunteessa että hellyyden ja tunteiden esittäminen on ollut vain vaikeaa viimeisinä aikoina, mutta olihan ne kaikki nähtävillä, mutta itse oli vain sokea.
Itselläni kalvaa myös tuo yksinjääminen - tällainen 45-vuotias kun ei ole enää sitä kovinta hottia naismarkkinoilla vaikka ulkoisesti onkin varsin tikissä. Mutta jotenkin eniten ahdistaa se, että koko parinetsimisrumba pitää aloittaa taas alusta...
- aivopälli
Ei ole mun ongelma.
- KokoJoukkueelle
Jaaa.... te voitte jätkät vähän mätkiä niitä ämmiänne jotha net pystyväth kunnioittamaan tei... jätkät.
Eihän tommonen itku ja narina ole mistään kotoisin.... ämmät vaan hakee "rajojaan", nussikaaa niitä ! Pitäkää kurissa mutta älkää vahtiko sairaasti, se on pinohiiri hommia : - Anonyymi
Itseni petti heti ensirakkaus. Meni 20-vuotta sitä pohtiessa. Olen sisäistänyt, ettei ikuista parisuhderakkautta ole olemassakaan. Naiset rakastavat isoa mulkkua ja tatuointeja tai parasta kaveriasi. Eläkää jätkät täysillä ja pitäkää itsenne miehenä. Jos ei kelpaa, anna olla. Pitäkää itsenne aina ykkösenä. Ruumishuoneella kaikki ovat yhtä komeita.
- Anonyymi
Alottajan viesti alkaa jo virheellisesti (jos muu sepustus on totta), kun hän toteaa että vaimo halusi yllättäen eroa. Enpä usko siihen, kun kuvailet mitä kaikkea ongelmaa teillä on ollut. Taidat olla vain ihminen, joka pakenee ongelmia tyyliin pää pensaaseen vaan. Lisäksi se, että sinun mielestäsi ongelmia ei ole ja että teillä menee hyvin on ilmeisimmin sinun käsitys asioista, jos toisesta ei tunnu siltä niin se riittää. Mä ite tunnistan itestäni myäs piirteen, että jos mun läheisillä ei oo asiat hyvin niin mä en ainakaan halua olla taakan lisääjä eli jos tuntuu esim.että toisesta tuntuu huonolta niin mä haluisin päästää toisen pois, vaikka itteeni sattuiskin. Mun onkin äly vaikee ymmärtää etenkin täällä palstalla valloillaan olevia käsityksiä, joissa puolisoissa tms.roikutaan kynsin hampain, monesti vielä niin, että kumpikin on onnettomia. Taitaa olla miehille tyypillisempää, kun lähteneitä vaimoha täällä huorittelee ym.
Mä ite realistina nään, että pitkien parisuhteiden hyvä puoli on tuttuus, turvallisuus ja luottamus. Niissä ei monesti enää oo mitään ihtohimoa, paljoakaan rakkautta tms, joita uusissa, monesti lyhyiksi jäävissä suhteissa on. Mutta jos pitkässä suhteessa ei ole sitä turvallisuutta, tuttuutta ja luottamusta niin mitä järkeä sellaisessa suhteessa on, tuplatappio eikä mitään hyvää. Kannattaa päästää tunteet ulos jossain missä ei ole lapset läsnä, ja joskus lapsienkin kanssa että ne näkee. Itke, raivoa jos siltä tuntuu. Mulla ei ole erokokemusta mutta läheisiä on kuollut ja siinäkin pitää hyväksyä ettei toinen ole enää osa sun elämää. Hyvä puoli erossa on se että toinen on vielä elossa ja jos on mitään omallatunnolla, niin voi yrittää selvittää asian. Kuolleen kanssa sitä on vaikeampi tehdä.
Meidän ei aina tarvitse ymmärtää toisiamme pohjimmilleen antaaksemme heille anteeksi. Riittää kun käsittää että toinen on vain ihminen ja hänellä on syynsä niihin ratkaisuihin. Ihmiset haluavat olla onnellisia ja haluavat hyvää toisilleen, eikä ole hyvä valehdella rakastavansa toista, niinkuin huomaat omasta reaktiostasi siihen.
Olen ite ollut sinkkuna koko elämäni, oli pitkä fwb-ystävyysjuttu mutta ei se ollut mikään suhde. Ja aina menee vaan paremmin. Pari kertaa olisin voinut pariutua jos olisin suostunut ja mennyt mukana, mutta jälkikäteen katsoen on paljon parempi näin. On jäänyt enemmän aikaa niille jutuille joita oikeasti haluan tehdä ja ihmisille joita sillä hetkellä haluan nähdä.
Tämä on yksilöllistä tietty. Jotkut tarvii parisuhdetta ja seksiä paljon enemmän kuin toiset. En koe menettäneeni mitään kun katson pariutuneita kavereitani, koska olen tuntenut ihan tarpeeksi suurta rakkautta, vaikka se olikin platonista, eikä kohdistunut ihmiseen vaan eläimeen jolla on liian lyhyt elämä.
Kannattaa nauttia elämästä.
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123650MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar711928Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421588Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811214Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja651035Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33978Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60853- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3778