Mies petti viime kesänä,annoin uuden mahdollisuuden.Jäi taas äskettäin kiinni samantapaisesta...Riidellään lähes kaikesta,ei tehä yhes mitään,vaikka pyydän esim.lasten kanssa pihalle tms.pientä,tai isompaa.Mikään ei koskaan käy,omia menoja kyllä löytyy melkein joka päivälle.Ehdotan eroa tosissani,en siis aina suutuksissa;mies ei halua erota.Lupaa tehä mitä vaan,että saa pitää perheensä.Mutta pian on taas sama kuvio käytöksessä.Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen...Oon yrittänyt hakee omaa asuntoakin,mutta "ei oota" vaan saa vastaukseks vuokranantajalta ja muiltakin.Mies ei täältä suostu lähteen...Omituista käytöstä...joku sairausko? Mulla varmaan ainakin,kun nyt vain säälin häntä enää...Mikä on ulospääsy umpikujasta?
MITÄ TÄÄ ON?
emu
81048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kauan olette olleet yhdessä? Ehkä sä vaadit mieheltäsi liikoja? Jos ette ole naimisissa, mikä estää lähtemästä? Ehdottaako mies koskaan mitään yhteistä tekemistä? Keskusteletteko asioista? No, kaikkea ei kannata sietää, jotkut ovat luodut toisilleen toiset ei...mutta kannattaa yrittää, jos tosissaan tykkää..
Ollaan naimisissa,viidettä vuotta yhdessä.Asioista ei paljoa keskustella,kun ei toinen ole kotonakaan usein.Ja jos on, niin pelaa pleikkaria...Muuten menee ja tulee niinkuin tahtoo.Jos itse olen jossain JOSKUS käymässä,niin soittelee ,että koska tulen,eikä usko että olen ollut esim. veljelläni koko ajan.Hoidan lapset ja laskut,siivoan,pyykkään,katsastan auton,tiskaan,olen arjesta yksin vastuussa kaikinpuolin.Mies saa riidan aikaan aamulla jo ennen ylösnousua.Vaikka miten yritän herätellä,ei auta kahvit ei mitkään.Ei olla sentin vertaa samalla aaltopituudella.Eipä mies mitään tekemisiä ehdottele, nyt sanoi kyllä haluavansa laivalle kanssani.Avioliittoneuvojalle olen useasti pyytänyt,mutta hän sanoo ettei kallonkutistajia tarvi..
Jos tilanne toivoton, apua haettu (perheterapia) ja yritystä ollut ... joka ei ilmeisesti ole sitten riittänyt korjaamaan onnetonta liittoane. Olet asiaa harkinnut, ja tiedät mitä tahdot (ettet sitten vuoden päästä kirjoita tänne, kuin onneton olet kun menit eroamaan).
Niin sittenhän se homma menee vaikka näin.
Jätät käräjäoikeuteen avioerohakemuksen ensimmäisen vaiheen. Siinä vaadit myös yhteishuoltajuutta missä sinä lasten ensisijainen huoltaja. Yksinhuoltajuutta turha vaatia, ellei siihen todella painavia syitä. Samalla vaadit, että sinut ja lapsenne voivat jäädä yhteiseen asuntoonne.
Mitä sitten elareihin ja tapaamisiin tulee, suosittelen että ne sovitte keskenänne ja vahvistutatte (vaikka sitten lastenvalvojan avustuksella)... enkä laittaisi niitä erohakemukseen vaateina.
Sinun ei ole pakko tehdä mitään päätöstä tällä minuutilla!Tilanteen ollessa päällä ei pysty tekemään päätöksiä...(ymmärsin sen itse jälkeenpäin totaalisesti!Silloin on lukossa)Mene kirjastoon ja lainaa kirjallisuutta. Juttele läheistesi kanssa. Kirjoita miehellesi kirje ja kerro mitä ajattelet ja mitä on muututtava, mutta mieti ensin oletko itse valmis myös "muuttumaan". Etsikää rajat...Parisuhteessa on kaksi ihmistä!Olisiko asumusero hyvä ratkaisu, asuntoja varmasti löytyy....?
Siis päätöksen olen jo tavallaan tehnyt,mutta aina miehen epätoivoisesti pyytäessä sen kumonnut.Jos täällä asuntoja olisi, en tässä asunnossa enää majailisi.Kirjaston alan kirjat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi.Olen jutellut läheisieni kanssa,jotka ovat myös eron kannalla,eivät silti tuomitsekkaan kun olen liittoa aina vaan jatkanut.Olen myös aikanaan kirjeen hänelle kirjoittanut...Eihän ihminen koskaan luonteestaan eroon pääse,mutta omaakin käytöstäni olen muuttanut. Se nyt vaan on niin että en enää välitä missä mies käy ja kenelle soittelee.Ennen oli toisin.Hänelllä voi olla jotain "virityksiä",en tiedä,toivon oikeastaan että löytäisi jonkun ja saisin jatkaa elämääni ilman "kolmatta lasta".Kuinka sais miehenkin tajuamaan että kaikki keinot on jo koitettu? Ikäväähän se ero aina on, mutta niin on jatkuva toivottomuuskin!
Itselläni melkein sama tilanne, viime kesänä jäi mies kiinni ja nyt olaan puoli vuotta katseltu. Ja päätetty erota, kun ei ole noi naiset jääneet taka alalle. Nyt kun ero oikeasti edessä ja mies oli jo muuttamassa. Iski hänelle paniikki ja perui asunnon. Ei kuulemma pysty olemaan erossa pojastaan, myöntää ettei tunne minua kohtaan enää mitään ja että kaipaa ja haluaa sitä ns.ensihuumaa. Eli nyt minä haluan eroa ja jatkaa elämääni. Mies joka pettää ,pettää aina. Pidä pääsi ja muuta, elämä odottaa meitä.
Niin, meitä taitaa olla suhteellisen paljon,meitä petettyjä vaimoja,ketkä hoitavat kodin ja mies menee...Se on ikävä kyllä tullut todettua ,että kerran pettäjä, aina pettäjä-ainakin jollakin tasolla.jaksamisia sulle PETETTY, ja kaikille kohtalotovereille,tää ei ole helppoa. Oon unelmoinut semmosesta suhteesta,missä toinen todellakin riittää toiselle,mutta taitaa olla aika harvinaista semmonen käytös nykyään...?
Jo avioeroa harkitessa voi hakea käräjäoikeudelta päätöksen YHTEISELÄMÄN LOPETTAMISESTA, mikä velvoittaa toisen puolison lähtemään yhteisestä kodista (riippumatta kenen nimissä tai omistuksessa) se on. Tämä pykälä on avioliittolain 6. luvussa jonka löytää esim. www.finlex.fi-sivuilta ja tätä asiaa koskevia tekstejä on erilaisilla asiallisilla nettisivustoilla.
Tapauksessasi olisi tämän puolison sitten haettava se asunto ilman "mutkutusta" ja olisihan se oikein ettei sen osapuolen tarvitse lähteä, joka on ns. kärsijä ja epäoikeudenmukaisuuden kohde.