Harkinta-aika on kohta lopuillaan, ositus tehty ja välit noin kutakuinkin asialliset. Lastenvalvojalla ei olla vielä käyty ja nyt kyselisinkin teiltä kokeneilta, mitä siellä ihan käytännössä tapahtuu??? Emme ole vielä sopineet virallisesti mistään lapsiin liittyvästä, mutta lasten asumisesta olemme yhtä mieltä ja tapaamisetkin sujuvat. Lapset asuvat äidillä. Elatusavusta emme ole vielä sopineet ja siitä tuleekin visaisempi pulma. Antaako ne siellä sosiaalitoimistossa jonkunlaisen ehdotuksen, jos olemme asioista eri mieltä??? Voiko tämän lapsiin liittyvän sopimisen tehdä jotenkin muuten kuin lastenvalvojan luona? Kiitos neuvoista.
Lastenvalvojalle matka...
äiti
91248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinne vaan mennään keskustelemaan, miten olette ajatelleet tapaamiset sun muut hoitaa. Kyllä ne ohjaa tilannetta ja elatusapukin tulee sovittua.
Voitte tietenkin sopia asioista keskenään. Lastenvalvojalta saattee tietoa sopimuksenne pohjaksi. Voitte tietysti tyytyä keskinäisiin sopimuksiinne, mutta suosittelen huoltajuuden ja elatusapujen vahvistamista lastenvalvojalla.
Lapsenne elatuksesta, tapaamisesta ja huoltajuudesta tehdyt sopimukset on vahvistettava. Se onnistuu joko lastenvalvojalla tai kakkosvaiheen erohakemusen liitteinä. SIIS, lastenvalvojalle ei ole pakko mennä.
Mielestäni silti oli helpoin poiketa lastenvalvojalla, ja häneltä tuli muutama hyvä neuvokin jotka tapaamissopimuksessa oliimme unohtaneet (isän- ja äidinpäivän "fiksaaminen" koska ei mene aina parillinen/pariton viikko periaatteeella).
Eli, tulimme sinne valmiiden sopimusten ja elarilaskelmien kanssa ... ne hän otti liitteenä "viralliseen sopimukseen" joihin pelkästään viitattiin.
Elareiden määrittämisestä aina välillä tuuppaan oheisen vastauksen :
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eravat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Elareista sovittiin exämuijan kanssa tammikuussa. Molemmat opiskelijoina ei siinä paljon makseta puoleen eikä toiseen. Sovittiin nollasopimus.
Lapset (3v. ja 5v.) ovat 50/50-sopimuksella ..siis viikko ja taas vaihto kummankin luona.
Opiskelijana en vain saa tukea kaupungilta tukea samalla tavalla kuin lasten äiti. Lasten äiti saa "normit" 235 218€ /kk. Mie saan kaupungilta 4€/lapsi/vrk eli puolet siltä ajalta, kuin äiti saa, jona lapset ovat luonani.
Epistä.
Pitääkö minun sopia sitten äidin kanssa, että hän käyttää lapsia parturissa ja ostaa vaatteet ja kengät?
Vai valittaa kaupungille, että on epistä, että isä saa tukea puolet siitä mitä äiti saa?
Nm. Jees
Hommassa vaikuttaa vieläkin tuo ns. yhden kodin malli, jossa kaikki yhteiskunnan tuki ohjataan yhteen osoitteeseen myös silloin, kun kulut jakautuvat tasan kahteen huusholliin. Tarvittaisiin sellainen lain muutos, joka mahdollistaisi eronneiden vanhempien lapsille kaksi henkikirjoitusosoitetta, minkä jälkeen kaikki suoraan lapseen liittyvät tuet voitaisiin (puoliksi jaettuna) ohjata kahteen paikkaan. Asumistukeen yms. kiinteisiin kuluihin liittyvissä tuissa voitaisiin tietysti myös ottaa huomioon lapsen asuminen kahdessa kodissa myös kokonaiskuluja lisäävän tekijänä.
Hienoa, että olette saaneet aikaiseksi tuollaisen ennakkoluulottoman ratkaisun asumisessa ja elatuksessa!
Ehkäpä niistä lapsen kuluista ja hankinnoista voisi sopia jotenkin sen mukaan miten niitä tukiakin tulee. Muualle ei kannata lähteä valittelemaan. Se ei todennäköisesti vaikuta mitään ennen kuin lainsäädäntöä saadaan tältäkin osin modernisoitua paremmin ihmisten arkea vastaavaksi.
Sinulla tuntui olevan todella hyvää ja tarkkaa tietoa.
Itse erosin v. -98 ja sovimme kaikista käytännön asioista exän kanssa sulassa sovussa. Itse olin tuolloin pieni palkkaisessa työssä ja exä oli enemmistö osakkaana eräässä yrityksessä.
Toinen lapsista jäi isän luo ja toinen tuli minun luo. Tapaamiset ovat toimineet tämän liki seitsemän vuotta hyvin ja aina on joustettu puolin ja toisin.
Elatusmaksutkin sovittiin keskenämme ja "tulos" oli se, että se elatusmaksu mikä olisi tullut minulle maksettavaksi toisesta lapsesta kuitattiin osituksen yhteydessä vähennyksenä hänen suorittamastaan osituskorvauksesta. Vastaavasti hän sitten on maksanut minulle toisesta lapsesta pientä elatusmaksua, mutta ei osallistu muuten tämän toisen lapsen menoihin (urheiluvälineet jne.)
Meillä siis tällainen ratkaisu ja on toiminut. Lastensuojeluvalvoja vahvisti tehdyn sopimuksen eikä siihen ole muutoksia tarvinnut tehdä. Tietysti vaatii, että vanhemmat pystyvät ajattelemaan lapsen/lasten etua ja unohtamaan omat erimielisyytensä.
... tai no ... ikävä lukea että ero on aikanaan tullut ... mutta mukavaa että siitä huolimatta saitte lasten kannalta asian hoidettua sovussa ja ilmeisesti teidänkin välinne asialliset, niin että molemmat tukevat toistensa vanhemmuutta.
MIKSI YKSI LAPSI ISÄLLE JA TOINEN ÄIDILLE?
Vaikka heillä kyseessä olisi yhteishuoltajuus, voi lapsi olla vain yhdessä osoitteessa kirjoilla (ensisijaisella huoltajalla) .... ja tämä saa mm. lapsilisät ym. etuudet. Jos kaksi lasta paperilla jaetaan, menevät nämä edut tasan ... käytännössähän sisaruksia ei tarvitse (eikä minusta saisi) erottaa toisistaan.
Ehkä ap:llä muitakin syitä.