Elämänpelkoa.

MItäpä muuta se elämä on kuin elämän ja kuoleman pelkoa!

Pelko on osa elämään kuuluvia tunnekokemuksia samaan tapaan kuin ilo, yllättyneisyys, tyytyväisyys, euforia, suuttumus, pettymys, viha ja niin edelleen.

Et varmasti ole ainoa, joka kokee pelkoa. Monet vain haluavat salata tai kieltää pelkonsa joko muilta tai lisäksi vielä itseltään. Ja sitten he mielellään katselevat tarinoita, joissa joku MUU pelkää. Omaa pelkoa voi salata itseltään tai muilta lukemattomin eri tavoin. Voidaan ajatella vaikka, että länsimaissa suosittu tapa tavoitella loppumatonta nuoruutta ja kauneutta on pohjimmiltaan vanhuuden, heikkouden ja kuoleman pelkoa.

Minusta näyttää siltä, että kaksi suurinta pelkoa ihmiskunnassa ovat kuoleman ja yksinäisyyden pelot. Monet muut pelot voidaan palauttaa noihin kahteen. Esimerkiksi sinun pelkosi muiden satuttamisesta voisi ehkä olla pelkoa siitä, että satutettuasi muita he jättävät sinut lopulta yksin. En tiedä, onko asia näin sinun kohdallasi, mutta miksi muuten joku pelkäisi muiden satuttamista? Ihminen on aika sosiaalinen eläin ja laumanormien rikkominen kostautuu yleensä jollain tavalla.

Itse olen sitä mieltä, että pelkoa on kahdenlaista: järkevää ja hyödyllistä pelkoa sekä järjetöntä ja hyödytöntä pelkoa. Järkevä pelko on vaimeampaa ja intuitiivisempaa kuin järjetön pelko. Järkevän pelon avulla voimme välttää vaaratilanteita. Se suojelee meitä ja on siksi hyödyllistä. Järjetön ja hyödytön pelko puolestaan on aivojen mantelitumakkeen aktivoitumista tietyistä ulkoisista tai sisäisistä ärsykkeistä, ja siihen liittyy yleensä voimakas tunnereaktio ja nopeat hormonaaliset muutokset kehossa, esimerkiksi adrenaliinin erittyminen. Tällainen pelko on melko hyödytöntä nykymaailmassa sen vuoksi, että tämän pelon vaikutuksen alaisena ei yleensä pysty tekemään muuta kuin tappelemaan tai juoksemaan karkuun. Tai vaikka sotimaan. Ajattelua vaativat aivotoiminnot eivät oikein ole käytössä. Sen vuoksi oman mantelitumakkeen rauhoittaminen vääriltä hälytyksiltä tekee elämästä paljon miellyttävämpää.

Suurin virhe pelon kokemisessa on minun mielestäni olla kuuntelematta sitä. Sekä järkevä että järjetön pelko kertovat, että lähistöllä on jonkinlainen uhkaava tilanne. Tuo ylempänä mainitsemani "järkevä" tai intuitioon perustuva pelko varsinkin antaa harvoin vääriä hälytyksiä. "Järjetön" ja mantelitumakkeen aktivoitumiseen perustuva pelko antaa usein vääriä hälytyksiä, mutta kyllä väärätkin hälytykset kannattaa käsitellä. Pelon uhmaaminen -- vaikka se onkin niin suosittua nykyään -- on puhdasta tyhmyyttä. Uhmaa pelkoasi niin löydät itsesi ennen pitkää Darwin Awards -listalta.

Minä tekisin tilanteessasi juuri niin kuin sinä haluaisit tehdä: vetäytyisin omaan rauhaani ja miettisin, mikä olisi järkevin tapa välttää uhkaava tilanne. Ellet ole välittömässä vaarassa (esim. leijona jahtaa sinua), yrittäisin myös ajatella vähän aikaa jotain aivan muuta kuin niitä pelottavia asioita. Aivosi työstävät sinulle nerokkaan ratkaisun vaaran välttämiseen, jos annat niille aikaa ja mahdollisuuden irrottautua paniikkitunnelmista hetkeksi.