Bruce Willisiltä näyttävä poliisityyppi kiusaa jälkeenjääneeltä vaikuttavaa pikkupoikaa leffassa nimeltä Mercury.
Taitaa olla välivaalit tulossa.
(Reps)
Taitaa olla välivaalit tulossa.
(Reps)
Hyvä leffa
Teknodonna
36382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Bruce Willisiltä näyttävä poliisityyppi heitti juuri pahiksen ulos junasta.
Millaista draamaa.
(Hirn)
Traumatisoituneelta vaikuttava Bruce Willis -tyyppi syö rauhoittavia, ja jälkeenjääneeltä vaikuttanut hoivalapsi on kadonnut autosta, joka ilmoitetaan varastetuksi heti aamulla.
Go figure
(Hihitystä)
Bruce Willisiltä vaikuttanut poliisityyppi ei olekaan pedofiili, vaan jälkeenjääneen pikkupojan veli. Bruce kompastuu lyhythiuksisen naisen laukkuun. Tahallaan.
Koodari ammutaan.
(Hihitystä)
Mainoksia.
Ben& Jerry's jäi mieleen. Sulavasti.
(Hihitystä)
Lyhythiuksinen nainen saa viboja ei-pedofiilistä ja ei niin poliisintapaisesta veljestä, joka ei olekaan veli, vaan tarinan keskushahmo, eli kehkeytymäisillään oleva medikalisoitu sankari.
Jossain on pahan tyyssija, NSA.
Kyllä on vaikeaa.
(Hirn)
Toinen koodari on kuollut. Koodarin pöydällä on kirjoituskone. Paikalle polkupyörällä ilmestynyt lyhythiuksinen nainen löytää ensin kirjoituskoneen, sitten vasta lattialla makaavan koodarin. Brucelta vaikuttavaa poliisinoloista feikkipedofiiliä ei näy missään. Saati jälkeenjäänyttä pikkuveljeä, joka oikeasti ei ollutkaan veli.
Juoni tihenee.
Jotteivät asiat menisi täysin sekaisin niin on mainittava että lyhythiuksisia naisia on kaksi.
(Naurua)
Poliisilta vaikuttanut Bruce paljastuu ilmimykseksi, joka kaataa pääpahiksen viinihyllyn ja juo pullosta kysymättä lupaa. Miehet kiistelevät salaperäisestä paperista, jossa ovat kaikki vastaukset, ja jonka sekavuuden ratkaisi Brucen veli, joka ei tunnu tekevän moraalisia päätöksiä, sillä ei ole paikalla.
Kumpikaan lyhythiuksinen nainen ei myöskään ole. Puhelimeen vastataan toisaalla.
(Hirn)
Mä paljastan jo lopun. Brucen näköinen ampuu sen pahiksen hengiltä ja pahis putoaa pilvenpiirtäjän katolta niin kauan-----, ja iskeytyy katuun - pläts. Bruce kuittaa, että mun ase löytyy kadulta, koska sinne se putosi. Vajakki onkin tosinero!
Kaikki ammuskelevat toisiaan ja syntyy yleinen kaaos.
(Hirn)
Bruce Willisin oloinen poliisinäyttelijä joutuu mielisairaalaan lasten halailtavaksi.
Elokuvan loppu oli katsojalle täydellinen yllätys.
(Hihitystä)
Leffa oli ihan OK, mutta ihmettelin, missä oli se tavanomainen rakstelukohtaus sankarin ja tytön väliltä? Jäi vähän "kuiva" olo.
Mjoo
Totta. Ja hyvä huomio.
Epäilen näin hammaspesun jälkeen elokuvan sittenkin olleen miehille suunnattu pedofiilielokuva, sillä naisen näkökulma ja tunnetaso sivuutettiin täysin.
Pohdin asiaa yön yli.
(Naurua)
En kirjoittanut tätä eilen, sillä en viitsinyt naputella parivuoteessa, sillä se saattaisi häiritä nukkuvaa. Jota taatusti se myös tekisi. Puolisoani ei Bruce Willis kiinnosta lainkaan, saati tämän elokuvatuotanto. Katsoin elokuvaa yksin.
Hän nukkui selin minuun. Tarkistin hegityksen. Minulla ei ollut käsitystä siitä mitä unia näki. Jos näki, niin hän niistä minulle ei koskaan puhunut.
Syy, miksi itse katselen kaikenlaista hollywood-hömppää, on varsin omituinen. Olen näet nähnyt vain yhden - ehkä puolitoista - hyvää käsikirjoitusta. Siis sellaisen käsikirjoituksen, joka liikkeiksi ja emotionaalisuudeksi, ääniksi toteutettuna on minulle henkilökohtaisesti toiminut. Ja koska olen nähnyt lukemattomia elokuvia, pidän itseäni hieman eräänlaisena "Hukkaprosentti-Ellinä." Elokuvatarjonta ei tunnu tarjoavan mitään juuri minulle. Minä tiedän jo valmiiksi, että joudun jälleen istumaan kaksi tuntia tyhjänpanttina viihdttämässä itseäni. Elokuva äärimmäisen harvoin tempaa minut pois ajantajusta, ja imaisee itseensä.
Tämä on valitettavaa, vallan surullista jopa.
(Naurua)
Inhoan sanaa assinsilta.
Inhoan monia asioita, mutta aasinsillat kuulostavat liian huterilta ollakseen kuljettavia. Mieleeni pullahtaa välittömästi harmaa vanha puinen riippusilta, jolla seisoo neuvoton aasi kantamuksenaan seuraavan sillan rakennusaineet. Silta huojuu ja aasi pelkää. Joku sydämetön hoputtaa taustalla näkymättömissä.
Bruce Willis -tyylittelyn ristiaallokossa koin jälleen sen absurdin fiiliksen, joka syntyy toimettomuuden tunteesta. Tunne on identtinen siirrettäessä kokija vaikka keskustelupalstalle. Vaikka tänne. Kokija avaa keskusteluketjun, lukee sen ja tuntee samaa kuin minä katselessani Bruce Willis -tyylittelyä.
(Naurua)
Mikset vedä persekännejä?
Oliko amerikkalausessa elokuvassa ne pakolliset:
-Tulimeri
-sekuntikello ennen ilmalentoa
-sotasankari, entinen Vietamin sodan everisti joka ylsin pelasti lauman ihmisiä.
Jne.
Lopun räiskintäosuus varmaan täytti tuon tulimerivaatimuksen. Sekuntikellon puute saattaa viitata mannereurooppalaiseen taide-elokuvaan. Sotasankareita elokuva suorastaan vilisi.
Mielestäni elokuvateollisuuden suurin virhe on käyttää paukkupatruunoita metelöinnissä. Lisää autenttisuutta voitaisiin teokseen tuoda käyttämällä esmes kumiluoteja. Ratkaisu lisäisi todellisuuden tunnetta, sekä toisi näyttelijöihin lisää vauhtia ja terävöittäisi näiden reaktionopeutta.
(Naurua)
Minä olen jo kauan sitten menettänyt toivoni Hollywoodin suhteen. Enkä nyt puhu ryynäsestä.
Onko tämä mainitsemasi Ryynänen jokin mediahahmoa? Törmään tähän sukunimeen jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä.
Me olemme kaikki vain hahmoja narratiivisen kehyksen puristuksessa.
Viitekehyksesi ahtaus antaa oivan mahdollisuuden tarkastella todellisuuden kudosta lähietäisyydeltä.
Hahmojen vähyys on ilmiselvää. Elämme hahmopulan aikaa.
(Reps)
Todellisuuden mikrotaso pakenee katsettani. En näe atomien tanssia, vaikka juuri se tuottaa kokemuksen kehollisuudestani ja puristaa minut narratiiviseen kehykseeni.
Hahmojen kehittely on mukavaa. Mutta en pidä siitä, että eri asioille tai ihmisille annetaan samoja nimiä. Numerointijärjestelmä olisi loogisempi.
Hahmoteknisistä syistä en myöskään enää koskaan voi sanoa, että olisin toivoa täynnä.
Hahmotelmani ydin on siinä, että koen vahvasti olevani monella tapaa persoonallinen. Minussa on ulottuvuuksia - jollaisissa kanssaihminen itse voisi vain toivoa, kuin sankalta metsältä, avautuvaa peltonäkymää, pelastusta.
Tällainen saattaa olla ahdistavaa.
(Naurua)
Pelto on yhtä kuin sielun kuolema.
Ennen kuin ihminen viljeli maata, hän oli vielä vapaa. Pelto oli ensimmäinen kahle. Sieluni ei ole vielä toipunut ensimmäisestä kahleestaan, sillä se ei halua olla paikallaan.
Mutta olisinko minä onnellisempi vapaana kuin tässä ympäristössä, jonka pelto on minulle kasvattanut? Ja minähän liikun melko sulavasti sekä omissa että sinunkin ulottuvuuksissasi.
Pellossa kasvaminen on ainoa vaihtoehtomme.
Tällaisena lehtokurppana minulla on ollut jumalainen mahdollisuus tutustua suomen metsiin laajalla otannalla. Tiedän seuraavat oleelliset pointit:
Pelto tai tie on eksyneelle pelastus. Ne kaikki johtavat sivilisaatioon.
(Hihitystä)
Sokea taluttaa sokeaa. Sydämellä näkisi vielä hyvin, mutta ei ole mitään katsottavaa. Sivilisaatio on ruma.
Kerron sinulle lyhyen tarinan, eräänlaisen anekdootin.
Itsevarmuuden huippuvuosina sain päähäni lähteä yksin metsään. Olin varustautunut hyvin, eikä siinä suhteessa pitänyt olla mitään hätää. Minulle oli jo karttunut kokemusta suunnistamisesta ja kartanluvusta. Jonkin verran. Lisäksi aidosti pidin metsistä, yksinäisyydestä ja irrallisuuden tunteesta. Luonnossa oli jotain salaperäistä ja kuitenkin täysin tuttua, päivittäistä realismia. Luonto oli yhtä lailla kuin itsekin olin. Perillä, mutta ikuisella matkalla.
Illansuussa en enää tiennyt missä olin. Jostain syystä lapsuuden kirjaallisuus heräsi henkiin päässäni, ja aloin hokea Danten lauseita hyppiessäni mättäältä toiselle, kahlatessani ojien yli, soiden poikki, ja törmäillessäni kivuliaisiin kuusiin. Kiipesin, laskeuduin ja luin. Sitten ymmärsin olevani eksyksissä. Valo oli katoamassa taivaalta, ja syysyö hyvää vauhtia saapumassa. Se tuli verkkaan, mutta minulle jo nopeutettuna. Minä näin kuin aurinko syöksyi pilviverhon takana kohti maan uumenissa ammottavaa kuilua.
Pimeyden kynnyksellä, jo hieman hätääntyneenä osuin metsäautotielle. Mikään ei varoittanut tästä, vaan se ilmestyi alleni kuin tyhjästä. Hiekkaa ja kovaa maata. Ei puita, vaan kahteen suuntaan lähtevä ura. Kumpi, oli se kysymys. En osannut päättää. Yllättävä neuvottomuus vain paheni heti pelastuksen ensioireiden jälkeen. Minun oli tehtävä ratkaiseva päätös. Kukaan ei tehnyt sitä puolestani. Emmin, vilkuilin puolelta toiselle, ja päätin jatkaa matkaa metsään. Suoraan tien yli.
(Naurua)
Kiitos. Kukaan ei ole pitkään aikaan kertonut minulle tarinaa. Tämä oli mukavaa.
Tarinan hahmon uskottavuus olisi kärsinyt, jos hän ei olisi jatkanut kulkuaan metsässä. Melkein jo säikähdin, ettei hän tekisi niin, mutta onneksi pelkoni oli turhaa.
Joskus eteen tulee yllättäviä teitä. Jos loogisesti ajatellaan, tällaisissa valintatilanteissa ainoa suunta, johon ei kannata mennä, on alas päin.
Eikä ylös.
(Naurua)
Mä olisin käyttänyt tuota metsäautotietä kiitotienä (sama se kumpaan suuntaan) ja noussut lentoon. Siellä olisin kaarellut metsän yllä ja nähnyt vielä viimeisten auringon säteiden painuvan horisontin taakse. Ilta rusko olisi ollut upea!
Ylös etenemisen kannattavuus punnitaan siinä, millä välineellä painovoiman kahleet murretaan ja ovatko välineet helposti saatavilla.
Minä tunnen olevani kotona taivaalla ja siksi ylös päin eteneminen on minusta varteenotettava vaihtoehto liikennestrategisissa valintatilanteissa.
Mutta ollaan tarkkana tuon taivas-sanan paikallissijan kanssa. Puheenaiheena on kehon sisässä eikä sen ulkopuolella tapahtuva ylösnousemus.
Toki metsässä pysytteleminen on varmasti kaikkein paras vaihtoehto. Metsässä se mörrimöykyn kolokin on, ja todennäköisesti myös höpönassun pesä, jossa Trollipeikko piipahtaa tämän tästä.
Mjoo
Mä en muista sanaa mainittaneen. Taivas on vain ohut kuori avaruuden ja maan välillä.
Todella ohut.
(Naurua)
Sana mainittiin edellisessä tekstikappaleessa. Taivas on lähempänä kuin uskommekaan.
Mjaa
Mun kokemuksen perusteella se on taas kauempana kuin uskoimmekaan.
Mutta mitä näistä kiistelemään.
(Hirn)
Kukas sinä oikein olet? 😡 Etkä muuten ala raiskata teknodonnaa! Häntä rakastellaan vain hellästi ja kauniisti, perusteellisen kielikäsittelyn jälkeen.