Mo,
Jotenki pää räjähtää ku mietin asioita joten itteä helpottaakseni vähä kirjotan. Mulla on about kolme vuotta erosta ja elämää oon jatkanu mut mut, jotain on käsittelemättä. En tiedä missä ja mikä mut en niiku pääse jostain yli.
Exällä on jo uus suhde tai oikeestaa sen uus suhde on ollu jo kohta kolme vuotta ja itekki heilastellu puoltoista vuotta, mut uudella suhteella ei pääse menneisyyttä karkuun. Mut jätettiin sillo eron aikaa vaikken olis eroa halunnut eikä me oikeen juteltu edes miks erottiin, olin tosi paskana ja koitin sit selvitellä miks pitkä suhde noin hajos, tokihan virheitä tehtii molemmat mut ku ei ollu käsittääkseni mitää sellasta selkeetä eikä noi eron syyt mua enää vaivaa, tai kai siin selkee syy oli ku ero tuli mut mennääs eteenpäin. Lapsia meillä on liuta ja niiden takia ollaan aika paljon yhteyksissä vieläkin koska vuoroviikoin lapsia hoidetaan.
Mua vietiin eron lopussa ja sen jälkee ku pässiä narussa ja sen takia en tienny mikä suhtees oli aitoa ja mikä mun kuvitelmaa, totuus on että se mun kuvitelma oli niin kaunis että vaikka sitä ei ollutkaan niin silti sitä toisinaan kaipaa, tai ainaki sitä ehjää perhettä.
En tiedä oliko exällä jokin henkinen kasvu jonka takia se kasvo ulos suhteesta, eron jälkee mulla alkoi oma henkinen kasvu joka kasvatti mua ihmisenä melko lailla ja elämäni sai värit. Oon parempi isä kuin ennen ja nautin oikeestaa elämästä enää vain tehdessäni lasteni kanssa jotain jonka koen tärkeäksi. Uusi kumppani ei oikein ymmärrä tätä haluani tehdä lasten kanssa kaikkea mutta itse olen sitä mieltä että kumppaneita löytyy kyllä, lapseni elää kapsuutensa vain kerran. Harmittaa myös kireät välit exään koska se heijastuu lapsiin.
Eron jälkee ku olin paskana ja välillä vähän oli parempi hetki niin tuli aina paska olo ja ahdistus niinku aaltoina. Nykysin on pääosin hyvä olla mutta näköjään vieläkin tulee tämmösiä aaltoja mitkä mietityttää, kai tästä ajan kanssa selvii. Lapset siirty taas äitilleen ja kai mulla tää paska olo johtuu siitä että lapset on muualla, onneks tulee taas isänpäivänä.
Miks nää paskat olot ei voi loppua?
Kolme vuotta erosta
14
615
Vastaukset
Vaikka aikaa kuluu , ei se aina mittaa sitä, milloin on päässyt omasta erosta yli. On hieno, että suhteesi lapsiin toimii ja hyvin ja olet löytänyt voimavaroja omaan isyyteesi ja nautit ajastasi lasten kanssa. Tuo tunteiden heittely tai edelleen pintaan nousu voi ehkä tarkoittaa sitä, että aikaa tarvitaan vielä asian käsittelylle eli sille miten ja miksi eroon päädyitte. Ja ehkä myös siihen peiliin katsomiselle, mikä oli ehkä oma rooli eron taustalla. Jokaiselle meistä on oma yksilöllinen aika toipua ja käsitellä eroamiseen liittyviä ajatuksia ja tunteita. Ehkä vuosin päästä voi myös muitella suuhteene hyviä aikoja lämmöllä ja hyvillä mielin? Joskus apua voi löytyä siitä, että löytää muiden eronneiden pariin esim. vertaisryhmiin. Muut eron läpikäyneet voivat ehkä paremmin ymmärtää sitä, miltä esimerkiksi ero lapsista tuntuu.
- ullaZ
Hienoa, että sinulla riittää energiaa lapsillesi, he ovat sinulle hyvin tärkeitä. Olisi kuitenkin tärkeää sinulle, että tietäisit mikä on arvokasta ja merkityksellistä juuri sinulle itsellesi, ja vain itsellesi. Löytää tarkoitus muualtakin kuin lapsistasi. Huomata, että sinäkin elät vain kerran, kokoajan; olet elänyt ennen lapsia, elät lasten aikana kuin myös heidän aikuistumisensa jälkeen. Lapset ovat meillä lainassa.
"Lapset siirty taas äitilleen ja kai mulla tää paska olo johtuu siitä että lapset on muualla, onneks tulee taas isänpäivänä."
Et kai ole ripustautumassa lapsiisi, jos sinulle tulee paska olo aina ilman lapsiasi? Paitsi itsellesi myös lapsillesi olisi hyväksi, jos keskittyisit välillä ihan muihin, omiin asioihisi. Asioihin, joista nautit, jotka tuottavat sinulle iloa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ystäviin, sekä myös nykyiseen kumppaniin kannattaisi saada kuntoon.
"Uusi kumppani ei oikein ymmärrä tätä haluani tehdä lasten kanssa kaikkea mutta itse olen sitä mieltä että kumppaneita löytyy kyllä, lapseni elää kapsuutensa vain kerran. "
Ymmärsinkö oikein, sisälsikö tuo kirjoituksesi ajatuksen, ettei uusi kumppanisi ole sinulle tärkeä? Laitat aina lapset kaiken edelle, teet heidän kanssa kaikkea, uuden kumppanisi "kustannuksella"? Et välitä yhtään mitä kumppanisi sanoo, teet kaiken juuri niin kuten itse haluat? Kyllähän uusia kumppaneita voi löytää, mutta millaisia... ei ainakaan kovin tasavertaisia tuolla ajattelulla. Toivotaan, että ymmärsin väärin. - eimitäänihmeellistä
Miehelle lapsi on pala häntä itseään.Naisen kanssa ei yhteistä perimää.On itsestään selvää asettaa omat lapset naisen edelle.
- mari_
Mikään ei ole itsestään selvää. Myöskään tällaista vastakkainasettelua (lapset/uusi kumppani) ei tarvita. On käsittämätöntä miten ymmärtämättömiä ihmiset välillä ovat. Jokainen tervepäinen lapsikin haluaa, että vanhemmilla on oma elämä, muutakin ajateltavaa ja ilon aiheita kuin lapset. Se ei estä vanhempia rakastamasta lapsia, vaan päinvastoin.
- niinmakaakuin
Veri on vettä sakeampaa, että en yhtään ihmettele. Lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä ja viisas asettaa lapset uusikkojen edelle, vain tyhmät heittävät omat omaa lihaa ja verta olevat lapsensa roskikseen uusikkojen toiveesta.
Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen. Itse antaisin lähdöt kyllä ja asettaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Sitten sitä vanhana ihmetellään, kun ei lapset käy ja pidä yhteyttä, mistä he olisivat sen oppineet, jos itse vanhempi aikoinaan heitti omat lapset roskikseen. Niin makaa kuin petaa, kannattaa painaa mieleen, vaikka vieras pesä houkuttaakin. - mari-
niinmakaakuin kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa, että en yhtään ihmettele. Lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä ja viisas asettaa lapset uusikkojen edelle, vain tyhmät heittävät omat omaa lihaa ja verta olevat lapsensa roskikseen uusikkojen toiveesta.
Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen. Itse antaisin lähdöt kyllä ja asettaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Sitten sitä vanhana ihmetellään, kun ei lapset käy ja pidä yhteyttä, mistä he olisivat sen oppineet, jos itse vanhempi aikoinaan heitti omat lapset roskikseen. Niin makaa kuin petaa, kannattaa painaa mieleen, vaikka vieras pesä houkuttaakin.".. lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen."
Lapsen itkuun ja kiukutteluun voi olla paljon muita syitä. Usein lapsi haluaa toisen vanhemman luo, jos sen vanhemmat toimet jonka luona on ei syystä tai toisesta miellytä. Aina sen toisen vanhemman luona on paremmin. Erityisesti lapsi haluaa testata miten paljon voi määräillä uuden kumppaninsa kanssa elävää isää. Missä menee raja. Jotkut lapset haluavat pompotella vanhempiaan oman mielensä mukaan jatkuvasti, siinä myös onnistuen. Vaikka lapsi on vanhemmalle tärkeä, se ei tarkoita etenkään sitä, että antaa lapsen määrätä ja päättää.
Siihenkin että uusikko tahtoo "omia" isän voi olla parempi tai aikuisempi selitys. Kuten siihenkin että isä suostuu "omimiseen". Lapsen yksipuolinen kokemus ei ole koko totuus. On ikävää, kun olet mennyt lankaan tässä asiassa.
Mitään uusikon "lähtöä" tarvita, jos isä vain sanoo ystävällisesti, että tahdon nähdä poikaani isänpäivänä. Ilmeisesti tässä tapauksessa isä ei ole tahtonut tarpeeksi, ja on ollut muita suunnitelmia. Lapsi ymmärtää tämänkin, jos asia vaivaudutaan hänelle selittämään. Mutta joitakuita isiä "viihdyttää" juurikin se, että lapsi ikävöi, itkee isänsä perään, on hänestä mustasukkainen. Siksi ei vaivauduta asiallisesti keskustelemaan lapsensa kanssa ja osoittamaan hänelle rakkautta. Elikkäs tuo lapsen itku ei tässä ole ongelma, vaan isän suhde lapseensa, sen toimimattomuus. - Muistilista
niinmakaakuin kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa, että en yhtään ihmettele. Lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä ja viisas asettaa lapset uusikkojen edelle, vain tyhmät heittävät omat omaa lihaa ja verta olevat lapsensa roskikseen uusikkojen toiveesta.
Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen. Itse antaisin lähdöt kyllä ja asettaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Sitten sitä vanhana ihmetellään, kun ei lapset käy ja pidä yhteyttä, mistä he olisivat sen oppineet, jos itse vanhempi aikoinaan heitti omat lapset roskikseen. Niin makaa kuin petaa, kannattaa painaa mieleen, vaikka vieras pesä houkuttaakin."Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut"'
Mitä kauheaa tässä oli, paitsi oma tulkintasi? Menetkö mukaan täysillä lapsen suruun, et yritä ilahduttaa ja lohduttaa häntä jotenkin?
Montakohan kertaa olen kuullut etenkin miesten suusta isänpäivän olevan täysin turha (jotkut ovat samaa mieltä äitien päivästä). Alkuun se tuntui tylyltä ja rumalta, enää ei. Heillä on varmasti omat syynsä ajatella noin.
Monet sanovat myös joulun olevan turha, itse olen täysin eri mieltä ja pidän joulun haukkumista lähes pyhäin häväistyksenä.... Joulu ja pääsiäinen ovat tärkeimmät perhe- ja suvun kanssa vietettävät juhlat. Tosin "suku" tarkoittaa minun tapauksessa myös läheisiä ystäviä. Tai ei edes välttämättä kovin läheisiä ystäviä tai sukulaisia, mutta yksinäisiä. Mikään ei ole mielestäni niin kamalaa kuin yksinäisyys juhlapyhinä. Olenpa tästäkin kyllä kuullut toisenlaisia mietteitä. Jotkut eivät nauti mistään niin kuin joulusta, jolloin saavat olla yksin = rauhassa. Ja tehdä mitä haluavat.
Itse vietän äitienpäivää, kutsun lapset luokseni. Paitsi kerran, kun olin matkoilla äitienpäivänä. Silloin ilmoitin lapsille, että äitienpäivää vietetään tänä vuonna viikkoa aiemmin. Monissa perheissä/eroperheissäkin kaikkien juhlapyhien ja syntymäpäivien ajankohtaa voi siirtää vietettäväksi silloin, kun se parhaiten sopii. Jos on jouluna matkoilla (tai lapset toisen vanhempansa luona), joulua voi viettää uutena vuotena tai loppiaisena. Syntymäpäiviä parin kuukauden aikana niiden oikeasta päivämäärästä. - niinmakaakuin
mari- kirjoitti:
".. lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen."
Lapsen itkuun ja kiukutteluun voi olla paljon muita syitä. Usein lapsi haluaa toisen vanhemman luo, jos sen vanhemmat toimet jonka luona on ei syystä tai toisesta miellytä. Aina sen toisen vanhemman luona on paremmin. Erityisesti lapsi haluaa testata miten paljon voi määräillä uuden kumppaninsa kanssa elävää isää. Missä menee raja. Jotkut lapset haluavat pompotella vanhempiaan oman mielensä mukaan jatkuvasti, siinä myös onnistuen. Vaikka lapsi on vanhemmalle tärkeä, se ei tarkoita etenkään sitä, että antaa lapsen määrätä ja päättää.
Siihenkin että uusikko tahtoo "omia" isän voi olla parempi tai aikuisempi selitys. Kuten siihenkin että isä suostuu "omimiseen". Lapsen yksipuolinen kokemus ei ole koko totuus. On ikävää, kun olet mennyt lankaan tässä asiassa.
Mitään uusikon "lähtöä" tarvita, jos isä vain sanoo ystävällisesti, että tahdon nähdä poikaani isänpäivänä. Ilmeisesti tässä tapauksessa isä ei ole tahtonut tarpeeksi, ja on ollut muita suunnitelmia. Lapsi ymmärtää tämänkin, jos asia vaivaudutaan hänelle selittämään. Mutta joitakuita isiä "viihdyttää" juurikin se, että lapsi ikävöi, itkee isänsä perään, on hänestä mustasukkainen. Siksi ei vaivauduta asiallisesti keskustelemaan lapsensa kanssa ja osoittamaan hänelle rakkautta. Elikkäs tuo lapsen itku ei tässä ole ongelma, vaan isän suhde lapseensa, sen toimimattomuus.Sun keksimä selitys, mutta tiedän asian olevan toisin. Kuvittelitko, että on kyse kolme vuotiaasta? Selitä vaan mustaa valkoiseksi, niin ei se muutu, sillä jokaisella tuon kaltaisella teolla lapselleen aiheuttaa syvän viillon sydämeen. Siis hyi te molemmat selittelijät: mari- ja Muistilista. Millaiset jauhot mahtanee pussistanne löytyä? Taisi osuta ja upota kohtalaisen syvälle, auts siskoseni. Ja että joulu vain olisi pyhäänkin pyhempi juhla, yhtä hyvin se voi olla isänpäiväkin.
- black.andwhite
niinmakaakuin kirjoitti:
Sun keksimä selitys, mutta tiedän asian olevan toisin. Kuvittelitko, että on kyse kolme vuotiaasta? Selitä vaan mustaa valkoiseksi, niin ei se muutu, sillä jokaisella tuon kaltaisella teolla lapselleen aiheuttaa syvän viillon sydämeen. Siis hyi te molemmat selittelijät: mari- ja Muistilista. Millaiset jauhot mahtanee pussistanne löytyä? Taisi osuta ja upota kohtalaisen syvälle, auts siskoseni. Ja että joulu vain olisi pyhäänkin pyhempi juhla, yhtä hyvin se voi olla isänpäiväkin.
Auttaako syyttely? Viiltoja tulee niin lapsen kuin aikuisenkin sydämeen monista asioista. Parempi jos niihin osaa suhtautua. Elämä harvoin on mustavalkoista eikä koskaan pelkkää valkoista tai mustaa.
" Ja että joulu vain olisi pyhäänkin pyhempi juhla, yhtä hyvin se voi olla isänpäiväkin. "
Niin tai joku muu päivä, jolloin vietetään isänpäivää. - adoptio
Muistilista kirjoitti:
"Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut"'
Mitä kauheaa tässä oli, paitsi oma tulkintasi? Menetkö mukaan täysillä lapsen suruun, et yritä ilahduttaa ja lohduttaa häntä jotenkin?
Montakohan kertaa olen kuullut etenkin miesten suusta isänpäivän olevan täysin turha (jotkut ovat samaa mieltä äitien päivästä). Alkuun se tuntui tylyltä ja rumalta, enää ei. Heillä on varmasti omat syynsä ajatella noin.
Monet sanovat myös joulun olevan turha, itse olen täysin eri mieltä ja pidän joulun haukkumista lähes pyhäin häväistyksenä.... Joulu ja pääsiäinen ovat tärkeimmät perhe- ja suvun kanssa vietettävät juhlat. Tosin "suku" tarkoittaa minun tapauksessa myös läheisiä ystäviä. Tai ei edes välttämättä kovin läheisiä ystäviä tai sukulaisia, mutta yksinäisiä. Mikään ei ole mielestäni niin kamalaa kuin yksinäisyys juhlapyhinä. Olenpa tästäkin kyllä kuullut toisenlaisia mietteitä. Jotkut eivät nauti mistään niin kuin joulusta, jolloin saavat olla yksin = rauhassa. Ja tehdä mitä haluavat.
Itse vietän äitienpäivää, kutsun lapset luokseni. Paitsi kerran, kun olin matkoilla äitienpäivänä. Silloin ilmoitin lapsille, että äitienpäivää vietetään tänä vuonna viikkoa aiemmin. Monissa perheissä/eroperheissäkin kaikkien juhlapyhien ja syntymäpäivien ajankohtaa voi siirtää vietettäväksi silloin, kun se parhaiten sopii. Jos on jouluna matkoilla (tai lapset toisen vanhempansa luona), joulua voi viettää uutena vuotena tai loppiaisena. Syntymäpäiviä parin kuukauden aikana niiden oikeasta päivämäärästä.Isä sentään oli olemassa tuossa lapsen itkemistapauksessa. Kaikilla ei ole isää lähimain. Eikö ole hyvä, että ON isä kenen perään itkeä isänpäivänä?
Tuota lapsi kaikki kaikessa ajattelu ja hänen tiensä tasoittamista mahdollisimman sileäksi sanotaan curling vanhemmuudeksi, kuten Jari Sinkkonen tässä kuvaa:
– Sanoisin, että höpö höpö! vastaa Jari Sinkkonen tiedusteluun siitä, mitä hän sanoisi ajatukseen isänpäivän nimen muuttamisesta läheisenpäiväksi.
– Tai muutetaan vaan, mutta juhlitaan sitä sitten kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja näin marraskuussa, hän jatkaa viitaten toukokuiseen äitienpäivään.
Sosiaalista mediaa kuohuttanut termi läheisenpäivä sai alkunsa, kun Iltalehti uutisoi Helsingissä tehtävästä kokeilusta, jossa ainakin Yliskylän ja Kulosaaren päiväkodeissa vietetään tänä vuonna marraskuun toisena sunnuntaina läheisenpäivää isänpäivän sijaan. Kokeilua perustellaan perheiden moninaisuudella.
– Tässä lapsi on keskiössä, toteaa Kulosaaren päiväkodin johtaja Ria Sotka Iltalehden haastattelussa.
Taustalla kaunis ajatus
Lastenpsykiatrina uransa tehnyt sekä lasten, myös erityisesti poikien mielenmaisemasta lukuisia teoksia kirjoittanut Sinkkonen sanoo ymmärtävänsä ajatuksen läheisenpäivän takana.
– Tässä varmasti ajatellaan, että kun kaikilla lapsilla ei ole syystä tai toisesta isää elämässään, päivän nimeä muuttamalla lapsi säästyy pahalta mieleltä. Ja varmasti tässä ajatellaan myös naispareja, Sinkkonen pohtii ja jatkaa:
– Kuten aina, asioilla on monta puolta.
Sinkkosen mielestä isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi sivuuttaa kuitenkin lapsen surun käsittelyä. Hän muistuttaa myös, että se, mistä olemme tulleet, on perustava osa ihmisyyttä. Se kiinnostaa ja on asia, jota käydään läpi myös sijaisvanhempien luona asuvien ja adoptoitujen lasten kanssa.
– Heidän kanssaan työskennellessäni olemme usein yhdessä pohtineet, mistä esimerkiksi lapsen hyvä matikkapää tai musikaalisuus kumpuaa, entä hiusten väri tai kasvojen piirteet.
– Adoptiolapsella ei välttämättä ole mitään tietoa vanhemmistaan, mutta hänelle on tärkeää saada kuvitella, mitkä piirteet on heiltä perinyt, Sinkkonen sanoo.
Meillä kaikilla on isä
Sinkkonen kertoo käsitelleensä uransa aikana lukemattomien lasten kanssa sitä traumaa, jonka isättömyys tai isän läsnäolon laiminlyöminen syystä tai toisesta ovat lapselle aiheuttaneet.
– Joskus lapselle todetaan hänen tiedusteluunsa isästään vain ykskantaan: ”Sori, sulla ei ole.”, mikä on todella karu tapa sivuuttaa lapsen tuska, Sinkkonen sanoo.
– Meillä kaikilla meillä on isä, olipa hän kuollut, kadonnut lapsen elämästä tai olemassa koeputken välityksellä. Silti, jokaisella meistä on isä.
Älä siloittele, vaan kohtaa lapsen suru
Jos isän poissaolo isänpäivänä tasoitellaan lapsen elämästä, häneltä viedään samalla yksi keino käsitellä isän menetyksen tuomaa surua, muistuttaa Sinkkonen.
– Kuitenkin isättömyys on iso asia, jota moni joutuu käsittelemään läpi elämänsä.
Sinkkonen painottaa moneen otteeseen ymmärtävänsä ajatusta isänpäivä-sanan vaihtamisen taustalla, mutta:
– En muuttaisi isänpäivän nimeä.
– Sen sijaan varautuisin siihen, että lapsi on surullinen, mikäli isää ei ole, ja haluaa tietää ja puhua asiasta.
Kyse ei näet ole nimestä, vaan elämästä. Sinkkonen toteaa helsinkiläispäiväkotien päätöksen olevan jatkumoa nykykasvatuksessa esiintyvälle curling-vanhemmuudelle, jossa pyritään suojaamaan lasta surulta ja elämän kolhuilta.
– Mutta kun elämä on tällaista! Emme me voi silotella sitä, Sinkkonen toteaa.
Sen sijaan voimme ottaa surullisen ja kaipaavan lapsen syliin, kuunnella, lohduttaa ja rakastaa.
– Sitähän se on, vanhemmuus, Sinkkonen päättää.
Monella ei ole biologista isää maisemissa, koskaan ollutkaan, mutta äidin puoliso on hoitanut hyvin isän paikan. Monella on myös ei-niin-onnistunut isä. Sellaista, jota saa pelätä 24/7. Tai isä, joka on ollut vankilassa lapsen koko elämän.
- Muistilista
Laitanpa tähänkin:
Vanhempi, muista nämä:
1. Älä luovu harrastuksistasi. Monet ajattelevat lasten syntyessä, että harrastuksille ei ole enää aikaa. Yritä kuitenkin pitää edes yhdestä harrastuksesta kiinni. Siitä saa voimia perhe-elämään.
2. Uskalla pyytää apua lastenhoitoon. Jos et saa mielestäsi tarpeeksi omaa aikaa, puhu asiasta puolisosi kanssa. Pyydä myös rohkeasti sukulaisia tai ystäviä auttamaan tai hanki lastenhoitaja.
3. Älä odota vapailta hetkiltä liikaa. Monilla on liian suuret odotukset omalle ajalle. Silloin ei tarvitse mennä kasvohoitoon. Jo pienikin hetki omaa aikaa antaa energiaa. Kotoakaan ei ole pakko poistua. Tärkeintä on saada olla hetki rauhassa ja tehdä juuri sitä mitä haluaa.
4. Älä tunne huonoa omatuntoa omasta ajasta. Myös perhe hyötyy siitä, jos pidät välillä hengähdystauon. Älä siis koe siitä syyllisyyttä. Kun ihminen voi hyvin, se heijastuu myös ympäristöön.
Eli hommaa ihmeessä oma elämä, älä roiku lapsissasi. Se hyödyttää sinua, lapsia, nykykumppaniasi ja exääsi.- black.andwhite
Psykoterapeutin antamat ohjeet vanhemmille, kopioitu netistä. Onnistuit ärsyttämään täällä lukijoita! Hienoa.
- niinpäniin
Paska olo loppuu, kun löydät tasapainon, itsestäsi. Tosiaankin kuten tuossa on jo sanottu, älä roiku lapsissasi.
- digi
Jotain on käsittelemättä - ehkä se olet sinä itse? Oletko kadottanut itsesi? Kysy "mitä minulle kuuluu?" ja vastaa rehellisesti. Onko sinulla tarpeeksi usein kivaa itsesi kanssa? Teetkö asioita, joista nautit (tähän ei lueta nyt lapsia) ja saat tyydytystä?
Ala harrastaa elämäntaitoja, mindfullnesia, ihan mitä vain. Mene ihmisten pariin, keskustele. Mitäpä jos keskustelisit myös säännöllisesti kumppanisi kanssa? Oletteko vakavasti puhuneet toisellenne mistä odotatte suhteeltanne? Mikä teille on tärkeää, tärkeintä?
"Oon parempi isä kuin ennen ja nautin oikeestaa elämästä enää vain tehdessäni lasteni kanssa jotain jonka koen tärkeäksi. Uusi kumppani ei oikein ymmärrä tätä haluani tehdä lasten kanssa kaikkea"
No sehän on selvää, että jos tai kun nautit elämästä vain lasten kanssa - se ei ole tervettä. Pakenet vaikeuksiasi touhuamalla lasten kanssa. On selvää, ettei tervehenkinen aikuinen kumppanisi tätä ymmärrä. Itse en tuollaisen miehen kanssa viihtyisi. Tottakai haluan, että miehellä on hyvät välit lapsiinsa ja hän nauttii heidän kanssaan puuhastelusta. Mutta säännöllisesti aikaa on riitettävä myös minulle. Muuten suhde ei ole edes mahdollinen. Joku älypää vastasi kerran kysymykseen "mitä on rakkaus" > "aikaa". Näinhän se on. Naisia voit saada pikaseksiin tai jopa ostaa sitä yms. Mutta rakkautta et saa ellet panosta aikaa naiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1781903Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en501836Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351568Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1371353Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411314Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41164Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481152Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101121Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101099Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31085