Meidän elämämme uutena luomuksena Kristuksessa käynnistyi Hänen haudassaan Isän Jumalan herätettäessä Hänet ja meidät Hänessä kuolleista. Sitä "edeltänyt" elämämme katosi ja on siis nyt kadonnut, hävinnyt. Herätettyään Jeesuksen Kristuksen kuolleista Isä Jumala asetti Hänet oikealle puolelleeen taivaallisissa ja samoin myös meidät Hänessä. Me siis olemme ja elämme nyt taivaallisissa samalla kun taaperrammme täällä maan päällä (Raamatussa sanotaan sekin, että myös tämä meidän vaelluksemme ON taivaallisissa.) Tavallaan me olemme matkalla taivaaseen, mutta Kristuksessa me kyllä olemme jo perillä. Tämä on hengellisesti ja historiallisesti tapahtunut tosiasia. Tämä totuus perustuu siihen yksinkertaiseen seikkaan, että kaiken, minkä Jumala tekee, Hän tekee täydellisesti. Niin ollen meidät on asetettu jo tavaallisiiin täydellisesti, koska meidän Kristuksessa olemisemme perustuu kertakaikkiseen kuolemaamme Hänen kanssaan ristillä ja siihen, että samoin kuin Hän nyt elää täydellisesti Jumalalle, elämme mekin, olimmepa sitten toraisteja, helluntailaisia tai keitä hyvänsä Kristukseen uskovia.
Mistä historiallisesti kristityn elämä alkoi?
ALL_IN_Him
13285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä.
Olemme myös haudatut "yhdessä Hänen kanssaan". Room. 6:4.
http://jeesus-on-herra.com/kasteopetukset/
Meidän elämämme uutena luomuksena alkaa vasta sitten, kun me olemme uudestisyntyneet Jumalan lapseksi uskon kautta Jeesuksen pelastustyöhön.
Täsätä asiasta on turha tehdä liian teoreettista tai teologista.
Josja KUN me olemme uudestisyntyneeet Jeesuksen kuolleistanousemisen kautta, kommenttisi asiasisältö menee aika pahasti hatelikkoon. Ja jos koet taivaallisissa olemisen jotenkin teoreettisena asiana, sitten koet.
Mistä sinä olet keksinyt tuollaisen käsitteen "uudestisyntyneeet Jeesuksen kuolleistanousemisen kautta". Ihanko omasta päästäsi tempasit.
1 Piet. 1:3. Lisäksi oikeastaan koko Paavalin sanoma lähtee liikkeelle tuosta ajatuksesta. Meidät yhdistettiiin Kristukseen Hänen ristinkuolemassaan, joten me heräsimme henkiin Hänen herätessään henkiin.
Tuossa sinä järkeilet kyllä sellaisia asioita, joita ei löydy Raamatusta.
Huonosti olet Raamattusi lukenut. Kaikki tuo löytyy Raamatusta. Et tainnut edes lukea tuota Pietarin kirjeen kohtaa.
Ja tästä asiasta eivät mattilat, paavolat eivätkä kristitty.netit puhu halaistua sanaa. Miksiköhän? Onkohan meidän taivaallisissa olemisemme heidän mielestään jotenkin epäolennainen asia, sivuseikka?
Sanassa sanotaan, että me olemme hänen kuolemaansa kastetut.
Olennaisinta uskovalle on uusi uudestisyntymä sekä sen ylläpitäminen. Uuden testamentin sanoma on se. Ei siinä ole mitään muuta teologiaa. Aina kun uskovia moititaan kirjeissä jostain, se lähtee siitä että he eivät vaella Hengessä. Hengessä aloititte, lihassako lopetitte. Kaikki synti, johtuu siitä. Ei siitä että tulkitaan jotain asiaa väärin. Lakia ei ole, vaan on Henki ja jos se ei ohjaa, mennään synnin tietä yritettiin olla mietin tietäviä tai hurskaita tahansa.
Eikä ihminen ala kitisemään siitä, että onko uudestisyntynyt vai ei. Hän kyllä tietää ja tuntee sen. Joskin harhaoppiset yrittävät kumota sitä sanomalla ettei saa uskoa tunteisiin, vaan sanaan. Mutta Henki on juuri se mitä me elämässä tunnemme. Ei se voi olla mitään muuta. Hengen hedelmät ovat juuri tunteita. Eivät ne ole sitä että jorisemme Raamatusta omituisia.
Uusi uudestisyntymä ja sen ylläpitäminen? Geez...
Jeesus varasi lunnaat, mutta se ei merkitse sitä, että meillä olisi automaattinen pelastus. Siihen sisältyy paljon enemmän. Hän sanoi itse, että se merkitsee elämää, että teemme hänen taivaassa olevan tahdon. Se merkitsee sitä, että otamme selvää.
Jeesus pani alulle kristillisyyden ja se merkitsee sitä, että otamme selvää, mitä kristittynä oleminen merkitsee. Se ei ole vain jokin tunnetila tai jonkin hokeminen.
Jos meillä oli automaattinen pelastus tai se olisi vain teologiaa, olisi lähetyskirjeet kirjoitettu aivan turhaan. Miksi niissä olisi pitänyt painottaa Hengen elämää tai moittia lakihenkisyydestä tai mistään muutakaan. Olisi riittänyt ilmoitus että olette pelastuneet ristinkuoleman kautta ja aamen.
Uudestisyntymä on nimenomaan tunteita. Se paljon enemmän kuin kielillä puhuminen, profetoiminen tai mikään teologia. Kuten sanaa sanoo, vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, osaisin kaiken selittää, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski.
Armolahjat antavat meille nimenomaan tunteita. Niin Jumala vaikuttaa meissä Hengen kautta. Niin voitamme omat inhimilliset rajamme psyykkisesti ja henkisesti. Meistä ahdistuneen mököttävistä tyypeistä tulee iloisen rakastavia Herran palvelijoita ilman teeskentelyä. Tai jos ei tule, jos se jää teoriaksi, niin silloin Pyhä Henki ei ole meitä voidellut. Pelkkä tyhjän höyryäminen ei ole sitä, vaan nimenomaan tunteet.
En ole ahdistunut tai mököttävä, iloluontoiseksikin on haukuttu.:) Mutta minun uskoni perusta on kyllä rakennettu Jumalan sanalle, eikä tunteille. Tunteet menevät ja tulevat. Huomasin jo kauan sitten, että tunteisiin luottaminen on kuin talon hiekalle rakentamista. Eikä sellainen talo kestä elämän kriiseissä.
Mitä jos lapsesi kuolee? Tai sairastut itse vakavasti.? Eikä Jumala paranna rukouksista huolimatta. Millaisia tunteita koet silloin? Et varmasti kovin ylentäviä. Jumalakin voi tuntua kaukaiselta. Voit silloin vain riippua kiinni Jumalan sanassa, joka sanoo: Herra on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua.
Vanha kansa lauloi viisaasti.
"Uskoni ei ole tunteissa, eikä antimies iloissa,
Ääni yhä kuiskaa rinnassa: Lähteeni on kaikki Sinussa"