Niin mä hyppäisin nyt autoon. Ajaisin sun luo. Ottaisin sut kyytiin ja lähdettäisiin kaksin jonnekin. Siinä saisi jäädä oma ruuhkavuosiakka ja valittavat kakarat märehtimään velkaiseen kämppään. Ja se sun ukkos kun ei ymmärrä millaisen timantin on saanut, niin sais ihan rauhassa jatkaa omia menojaan. Ei se ilmiselvästi sua ansaitse ja tuskin tuo edes huomaisi sun lähteneen. Mutta kun mä oon naimisissa ja sä oot naimisissa ja me ollaan työkavereita, niin ei sitä sitten voi. Siinä kun rikotaan niin monta sopimusta ja petetään niin monta ihmistä! Suurin este on siinä että mä en oo mikään oikea mies vaan täällä mä itken sun perään ja ajattelen kuinka mun velvollisuus on huolehtia siitä nalkuttavasta vaimosta ja sen tarpeista ja ostaa kiittämättömille kakaroille koko ajan jotain uutta että saisi edes hetken olla rauhassa.
Mä tiedän, että jos mä ilmestyisin sun oven taakse niin sä lähtisit mun mukaan silmää räpäyttämättä mukaani. No kyllä sä tarkistaisit huulipunasi ja koska ulkona on kylmä ja sä et oo tyhmä, niin ehkä sä takin laittaisit päällesi. Ja maanantaina me sitten voitaisiin mennä yhdessä pomon juttusille, että tälleen tässä nyt kävi että hän voi tehdä jotain jos asia on duunin osalta ongelmallinen. Onhan tämän kaikki työpaikalla ymmärtäneet, vaikka miten piiloteltaisiin niin näkeehän sen sokeakin mitä meidän välillä on. Kyllä mä lämmöllä muistelen sitä yhtä kertaa, kun meillä oli jotain fyysistäkin. Toki me jälkeenpäin aikuismaisesti puitiin tapahtunutta ja annettiin toistemme ymmärtää että kumpikaan ei halua rikkoa olemassaolevaa eikä ole etsimässä mitään. Vakuuteltiin että unohdetaan sillä tapahtunut vaan tapahtui ja että ei tällainen kuulu omiin tapoihin. Ei sitä kumpikaan ole unohtanut.
Jos mä olisin oikea mies, niin mä lähtisin tästä nyt hakemaan sut enkä menisi ruokakaupan kautta kotiini.
Mä tiedän, että jos mä ilmestyisin sun oven taakse niin sä lähtisit mun mukaan silmää räpäyttämättä mukaani. No kyllä sä tarkistaisit huulipunasi ja koska ulkona on kylmä ja sä et oo tyhmä, niin ehkä sä takin laittaisit päällesi. Ja maanantaina me sitten voitaisiin mennä yhdessä pomon juttusille, että tälleen tässä nyt kävi että hän voi tehdä jotain jos asia on duunin osalta ongelmallinen. Onhan tämän kaikki työpaikalla ymmärtäneet, vaikka miten piiloteltaisiin niin näkeehän sen sokeakin mitä meidän välillä on. Kyllä mä lämmöllä muistelen sitä yhtä kertaa, kun meillä oli jotain fyysistäkin. Toki me jälkeenpäin aikuismaisesti puitiin tapahtunutta ja annettiin toistemme ymmärtää että kumpikaan ei halua rikkoa olemassaolevaa eikä ole etsimässä mitään. Vakuuteltiin että unohdetaan sillä tapahtunut vaan tapahtui ja että ei tällainen kuulu omiin tapoihin. Ei sitä kumpikaan ole unohtanut.
Jos mä olisin oikea mies, niin mä lähtisin tästä nyt hakemaan sut enkä menisi ruokakaupan kautta kotiini.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinä juuri olet oikea mies, koska ymmärrät sen, että vaikka tunteita on, on myös velvoitteita ja sitoumuksia, joiden rikkominen ei kannata.
Ymmärrän sun kirjoituksen. Itse olen samassa tilanteessa ja mietin koko ajan että miksi mä en tee ratkaisua joka tekisi mun onnelliseksi. Miksi en lähtisi sen ihmisen matkaan joka saa mut hymyilemään ja tunteen että elän. Lasten nukuttua sitten vedän kalsarikännit oluella kun katson elokuvaa. Ja se lasten äiti on toisessa huoneessa katsomassa telkkaria ja juomassa viiniä. Miksi ei vaan lähetä tästä.
Sä et oo mikään mies, sori!
HMMM... Jospa te miehet teette itse siitä työpaikkahutsusta kotona sellaisen, että tekee uhallaan miehensä onnettomaksi??? Niinhän tekin työmiehet, jotka hutsujen perään työpaikalla, olette kotona ihan eri miehiä jopa saatanallisia . Toivottavasti saatte potkut ja työpaikan maine mennyt huoraamisesta!!!
Avioliiton ulkopuolinen suhde ei ole peruste potkuille.
entä jos kiksauttaa pomon puolisoa???
Mä odotan pikkujouluja. Ruokaa ja juomaa ensin, sitten katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Ja seuraavana aamuna on joko vitutus tai morkkis.
Pessimisti ei pety. Vai miten se meni. Aamulla voi herätä myös hymynkare huulilla onnistuneen illan jälkeen. :)
Provoileva trollaaja. "jos mä olisin oikea mies......" (oletkin nainen?).
Ihmistimantteja ei ole olemassakaan muualla kuin päänupissasi ja sinä itsekin olet heitukan arvostuksinesi vain katinkultaa.
Pysy vain yksinäsi äläkä sotke yhdenkään toisen elämää.
Niiiin, tiedän, et olekaan tavis.. .ja minä turvaudun sinuun viimeisessä hädässä.
Hymy huulilla heräsin pikkujoulun jälkeen.
Kunpa tulisit. Lähtisin. Ikävä on.
Voi että kun uskaltaisi. Kumpikin tietää missä mennään, mutta kun vastuut muualle estää tekemästä sitä mitä haluaa. Vähän pussaillaan kännissä ja sitten taas seuraavana päivänä jatketaan kuin ei mitään olisi.
Yhä edelleen olet mielessäni. Yhä edelleen joka ilta mä nukahdan sinua ajatellen. Ja joka ikinen aamu, sinä olet mielessäni. Mä en vaan saa sinua mielestäni, vaikka kaikkeni teen että ei "sattumalta" kohdattaisi. Yhä edelleen sinä olet naimisissa ja minä olen naimisissa.
Ja yhä edelleen panet vaimoasi.
Muistan tämän tekstin... Jotain tuttua..
Olipas tässä ketjussa tutun kuuloisia juttuja. Eräs nainen on mielessäni, ollut nyt puoli vuotta. Pari kertaa on suudeltu, mutta ei sen enempää. Minä olisin valmis vaikka mihin, mutta hän ilmeisesti haluaa jatkaa omassa liitossaan.
Saakeli ku näissä jutuissa olis loppuratkaisut kanssa että etenikö suhde. Minä oon miettiny yhtä naista jo yli vuode ja taitaa tuo kanssa olla kiinnostunut. Ei muuta oo ku tanssittu firma juhlissa.
Olen tämän jutun aloittaja.
En koskaan noussut autoon ja hakenut häntä. Olemme yhä edelleen samassa paikassa töissä. Teemme jopa entistä enemmän yhdessä hommia, mutta mitään sopimatonta ei ole tapahtunut. Olen häneen yhä edelleen äärettömän ihastunut ja minä haluaisin, että tilanne etenee. Uskon että hän haluaisi myös. Mutta olemme pitäneet näppimme erossa. Kotona minulla menee todella huonosti, sillä en voi olla vertaamatta pirttihirmua tähän naiseen.
Harmittaa todella paljon, mutta en myöskään aio enää tehdä mitään asioiden edistymiseksi. Jos hän tekee aloitteen, niin olen mukana heti. Mutta itse en aio olla aktiivinen.
Määrittele pirttihirmu ja kuvaile sitten itsesi aviomiehenä. Miksi olet mennyt pirttihirmun kanssa naimisiin? Etkö silloinkaan ollut oikea mies. Mitä luulet tapahtuvan, jos nousisit autoon hakemaan hänet? Lähtisikö hän? Oletko niin vastustamaton?
Pirttihirmu on sellainen nainen, joka määrää kaikesta ja kuvittelee että hänellä on siihen oikeus. Suhteen alussa saa tahtonsa läpi, kun säännöstelee seksiä ja tarjoaa sitä palkkioksi hyvin hoidetusta työstä. Siitä, että tekee mitä hän haluaa. Sitten kun seksi ei enää kiinnosta naista itseään, pirttihirmu alkaa nalkuttaa ja esittää marttyyriä. Sillä niin vastuita kasataan puolison niskaan. Teet mitä vain, mikään ei riitä.
Minä annoin tämän kaiken tapahtua. Kuvittelin, että olemalla kiltti ja tekemällä asioita, ne kun ovat yhteisiä, saisin myös jotain oikeuksia. En saanut. Eli olen siis tyhmä ja naivi aviomies.
Menin naimisiin, sillä rakastuin häneen. Hän tuntui oikealta ja sopivalta. Muutos itsekeskeiseksi pirttihirmuksi tapahtui hitaasti, ja minä sallin sen.
Olin silloin oikea mies. Näin jälkeenpäin ajatellen ihan liian kiltti.
Hakemaan vaimoni? No hän nousisi autoon. Kertoisi kaikkea itselleen tärkeää itsestään. Valittaisi jostain. Jos pyytäisin jotain, hän pyörittäisi silmiään ja sanoisi, että ainako pitää tehdä mitä minä haluan.
Lähtisi. Kenelle muulle hän valittaisi? Ja jos hänellä on joku toinen, niin ihan vapaasti saa jakaa kroonista pahaa oloaan myös muille. Minulla on tullut mitta täyteen.
Ei vaimoni mukaanlähteminen johtuisi vastustamattomuduestani. En ole vastustamaton. Olen vain antanut tilanteen luisua tähän pisteeseen, ja vaimolleni olen kynnysmatto.
Olen yrittänyt esittää asioita omasta näkökannastani. Olen kertonut, että jatkuva vähättely ja tarpeiden laiminlönti ei tunnu hyvältä. Hänellä on aina vastauksena se, kuinka paljon hän on tehnyt. Hän ei näe kuin itsensä. Ja jos muuttuu toisen silmissä arvottomaksi, ei liene kovinkaan vaikea ymmärtää miksi joku muu alkaa kiinnostaa. Mikä ihme se siis on, jos rakastuu toiseen. Ihmiseen joka kuuntelee ja välittää. Ja yhä edelleen, olemme pitäneet fyysistä etäisyyttä tämän työkavein kanssa. Kuin varkain sipaisemme toisiamme, mutta juttelemme paljon ihan kaikesta. Hän täyttää ajatukseni, häntä ajattelen illalla viimeisenä ja aamulla enismmäisenä.
Eroa, tollo. Joka näet kaiken syyn omaan onnettomuuteesi vaimossasi.
Samanlaiseksi se työpaikkahutsusi muuttuu parin vuoden päästä, jos vaihdat siihen. Kato kun se juurisyy olet sinä itse.
Et ilmeisesti osaa lukea? Syytä on sekä vaimossani, että minussa. Annoin hänen muutta kaikesta päättäväksi päällepäsmäriksi ja minä alistuin suorittamaan. En pitänyt puoliani. Ja kun tätä on kestänyt tarpeeksi kauan, niin tuskin hän on valmis luopumaan saavuttamistaan eduista. Ja sen työpaikkahutsun kanssa voisi kenties yrittää rakentaa elämää tasa-arvoisena pariskuntana.
Ja ero tulee, jos on tullakseen.
Suhde työkaverin kanssa tulee, jos on tullakseen.
Kumpaakaan en aktiivisesti yritä, mutta en myöskään aio estää!