Mieheni haudalla käynti

Osanottoni miehesi poismenon johdosta. Koska hauta on sinulle tärkeä ja haluat pitää sen yksityisenä surupaikkana, jossa haluat muistella miestäsi ja kunnioittaa häntä omalla muistokynttilällä, asia on vaikea. Hän oli sinun miehesi ja koska sinä olit hänen vaimonsa, olit hänelle kaikkein läheisin ihminen.

Voitko ehkä pyytää henkilökuntaa poistamaan muut hautakynttilät sieltä, koska ne ovat asiaankuulumattomia?

toinen vaihtoehto; aseta omasi mihin haluat, kuten kynttiläsyvennykseen.
Siirrä muiden tuoma kynttilä sivuun, onhan haudalla tilaa useallekin kynttilälle!

Siirtäisin paikalleni viedyn kynttilän rohkeasti toiseen paikkaan. Laittaisin tilalle oman kynttiläni, erottelisin sen muista kynttilöistä tekstein tai muulla tapaa. Näin tekisin joka kerta jos toinen on laittanut omansa paikalleni. Jos siitä tulisi sanomista puolustaisin oikeuksiani että olen syvennyksen itse hautakiveen halunnut omaa kynttilääni varten.

Osta haudalle erillinen lyhty ja siirrä kolossa oleva vieras kynttilä lyhtyyn ja laita omasi kiven syvennykseen. Ei ole tuon kummempi asia, ei kannata asiasta ryhtyä kinaamaan tai pulttia ottamaan.
Voit toki loukkaantua vaikka ja mistä, mutta elämäsi on liian lyhyt noin lapsellisesta asiasta loukkaantumaan.

Minä ajattelen näin. Hautakivi on tavallaan vainajan omaisuutta ja haudalle laitetut asiat ovat haudassa oleville tarkoitettuja.
Vaikka sinulla on tulehtuneet välit appivanhempiisi, älä ota itseesi väärään paikkaan laitetuista kynttilöistä, ne on edesmenneen miehesi muistolle laitettuja .

Kiitos kaikille vastauksista ja mielipiteistä. Annan heidän polttaa omaa muistokynttiläänsä syvennyksessä, ei se ole minulta ja muistoiltani pois. Ideana tässä on se että he intoutuvat välillä muistamaan ja välillä ei. Samoin minun istutuksiani käydään korjailemassa jne. Mutta menköön näin, mieheni muisto elää jokapäiväisessä elämässäni mukana, en tarvitse siihen erityistä muistopaikkaa. Mutta tuo heidän katkeruus ja kauna ei ole hyvästä, heitä se vaan syö, ei niinkään minua. Kunpa olisi voinut muinoin valita appelansa, mutta minkäs teet, pahasta ei hyvää saa!

Jokainen muistaa edesmenneitä läheisiään omalla tahdillaan ja käy haudoilla silloin kun itselle sopii, eikä sen mukaan miten joku toinen ihminen toivoisi heidän haudalla käyvän.

Muistathan, että myös sinä voit tehdä omille katkerille ja kaunaisille ajatuksillesi jotain,

Mun entiselle terveisiä hänelle kävi samoin. Toivottavasti selviää siitä lastensa kanssa.

Voi eivät he sinua vihaa. Suru on raskas taakka. Puolison menettäminen on kamalaa, mutta oman lapsen menettäminen on kaikkein kamalinta. Yritä ymmärtää heitä heidän surussaan. Sen luulisi olevan helppoa kun mietit kuinka kovasti suret miestäsi. Mutta mierippä joskus haudalla käydessäsi miltä sinusta tuntuisi jos hauta olisikkin lapsesi ei miehesi.

Jeee, kuolin elääkseni.

En ollut uskoa tätä aloitusta. Voiko joku olla niin lapsellinen, että kinaa jostain kynttilän paikasta haudalla? Sitäkö miehesi olisi halunnut?
Itse suhtaudun omien omaisteni hautoihin, joita hoidan, että on aivan sama mihin kohtaan kukakin kynttilänsä tai kukkansa panee. Olen vain iloinen, että vainajia muistetaan.
Ei tulisi mieleenikään alkaa omimaan jotain kynttilän paikkaa hautakivessä. Onko niin kamalaa panna kynttilänsä toiseen paikkaan?
Itsellesikö sinä sen hautakiven ostit? Näköjään.
Tuo haudattu mies on ollut myös vanhempiensa poika, ei ainoastaan sinun miehesi. Mitään yksityisomistusoikeutta sinulla ei ole.

Johan oli edellä tekstiä. Että puoliso oikein omistaa haudan!
Kyllä ihmisten kateudella ei ole mitään rajaa.
Jos itse ajattelisin vieväni kynttilän kenen tahansa haudalle ja kivessä on kynttilälle paikka, eikä siinä olisi kenenkään jättämää kynttilää, laittaisin ilman muuta sen kynttilän siihen. Näyttäisihän se hullulle, jos kiveen on varta vasten kynttilän paikka tehty ja kynttilät olisivat ties missä.

Aloittajan olisi kannattanut tuhkata mies ja pistää pysti kirjahyllyn reunalle tai keittiön pöydälle. Tai jos ei olisi tuhkannut, niin ehkä siinä pihalla olisi joku haudan paikka, missä saisi vartioida yötä päivää, ettei vainajan vanhemmat tuo kynttilöitä tai kukkia.
Tosiasiassa täytyy sanoa, että ei aloittajalla ole minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan.

Siis kyllähän hautapaikoilla on omistaja. Jos ei olisi, niin ei seurakunta tietäisi, kenelle lähettää ilmoitus hautapaikan vanhentumisesta, kiven vinoon menemisestä tai kaatumisesta jne. Joku sen hautapaikan on aikanaan ostanut ja niin ollen on hautapaikalla ON omistaja.
Kyllä minä ainakin omistan sen hautapaikan, mihin ensimmäinen mieheni on haudattu. Minä sen paikan lunastin ja minä sen kiven ostin ja kaiverrutin ja paikalleen laitatin. Ei ole muita maksajia siinä ollut.
Ainahan joku siitä hautapaikasta maksaa. Maksu on peritty aikanaan ja hautapaikkaoikeus on otettu siihen tietyksi vuosimääräksi. Kun tämä minun kohdallani jotain kymmenen vuoden kuluttua menee umpeen, aion lunastaa sen uudelleen 25 vuodeksi. Sen jälkeen sen saa seurakunta takaisin haltuunsa. Mutta minun nimissäni se niin kauan on.
Mistä ihmeen kateudesta täällä oikein höpötetään? Totta kai kaikki omaiset ja ystävät saa haudalla käydä ja sinne tuoda mitä tahtovat. Mutta jos jotain tehdään aivan sellaista, mistä minä en pidä, niin kyllä minulla on oikeus poistaa sellaiset tekemiset sieltä. Ei siinä asiassa kukaan minun ylitseni kävele.