Se ei olekaan ihan sitä mitä odotetiin.
Kun tulee se päivä, että lapset siirtyvät exälle viikonlopun viettoon, siinä sitten on tyhjää ja todella tyhjää, moniko kestää sitä. Pitääkö lähteä joko tekemään toista työtä tai sitten sinne viihteelle unohtamaan, ei nukuta ja olo on koko ajan levoton.
Sama toisella kun lapset lähtevät, siellä mietitään miten tyhjän täyttää.
Niin vaikka kuinka olisi se "ihanin ihminen löytynyt", ei se auta poistamaan tuota tyhjyyttä täysin, ei sitä poista pakoon juoksu matkustelemalla ja jatkuvalla baareissa istumisella.
Jos se uusi suhdekin odottaa tuloaan tai loppuu alkuunsa, sillä odotusta että se olisi yhtä ihanauutta on liian paljon, sillä eihän se elämä sen kummempaa ole toisenkaan kanssa, on käytävä työssä, siivottava, syötävä ja maksettava laskut ja lisäksi on vielä ne lapset. Siinä on kuitenkin aina pelissä kaksi perhettä, joiden kanssa tasapainoilla koko lopun ikäänsä.
No alkuun yritetään olla kilttejä, sanotaan kauniita sanoja, matkustellaan ja ollaan jatkuvasti jonnekin menossa. Jos sen joutuu tekemään velkavaroin, alkaa pian stressata kyllä. Tulee arki ja totuus ihan varmasti eteen jokaisella.
Sitten on se elämän intiimi puoli, se vaikuttaa niin hirvittävän paljon ihmisen elämään, joillekin se on henki ja elämä toisilla se on jotenkin tasapainoisempaa. Se paine saattaa olla todella niin kovaa, että se tuhoaa koko ihmisen lopulta. Tuon kun saisi jotenkin hoidettua johonkin järkevään tilaan, voisi mennä jo alun alkaen paremmin. Jos se menee niin, että millään muulla ei ole väliä, kuten olen ihan vierestä nähnyt, silloin katoaa lähes kaikki inhimillinen ajatteleminen.
Tämä kaikkea olen joutunut katsomaan silmästä silmään ja kyllä se sattuu läheisiinkin, eivät he sokeita ole. Kun tietäisin miten auttaa samaan tasapaino elämään. Siellä ehkä odotetaan olevan se lisärahapussi, mutta se ei todellakaan auta tilannetta, pian on vaikeuksissa auttajakin, kun mikään ei riitä. Tuskaa riittää.
Mitä eron jälkeen
20
698
Vastaukset
- oppeliini1
Tuota tapahtuu aivan liian usein.
Herneaivoiset eivät kykene katsomaan nenäänsä pidemmälle. Siinä sitten maksetaan tyhmyydestä aivan liian suuri hinta. Kaikille osapuolille.
Aikuiset varsi tieten tahtoen ovat valinneet saanet sotkun aikaan ja nyt maksavat siitä.
Avuttomat ja heistä täysin riipuvaiset lapset kuitenkin ovat ne suurimmat kärsijät. Heidän maailmankuvansa sirpaloidaan, heidän luottavainen ajatusmaailma ja kuva aikuisista täysin raiskataan. Liian monet saavat tuosta syvälle sieluun ylettyvät haavat. Vartuttuaan aikuisiksi he , jos heidän voimavaransa ovat tarpeeksi riittävät, valitsevat tehdä toisin kuin vanhempansa.
Liian monet pienokaiset ovat jo menettäneet uskonsa muihin ja kärsivät (jopa alitajuntaisesti) koko loppuelämänsä. tushe eivät vain kärsi osapuoliset vaan koko yhteiskunta.
Kumpa nuo herneaivoiset "vanhemmat" olisivat hakeneet oppia ja käytännon infoa ennenkuin valitsivat lisääntyä!
Kysymykseen miten saada tasapaino elämään: Keskittää jokainen energiapisara ja aika lapsiin. Antaa heille tietoisuus että on ainakin yksi aikuinen joka todella rakastaa, kasvattaa ja ohjaa heitä.
Siihen ei rahapusseja tarvita! Ei uusia sängynlämmittäjiä!
Vain aito rakkaus ja 100% huomionanto lapsille. HE eivät ole tyhmiä. HE tarvitsevat kaiken huomion ja tunteen että heistä todella välitetään.
Mainosten ja uutisoinnin levittämä lässytys "huoraava vanhempi on onnellinen vanhempi. Onnellinen vanhempi on hyvä vanhempi" - uppoaa vain juuri noihin herneaivoihin!
Kumpa herneaivot voisivat alkaa vihdoinkin valita kehittämään Luojan viisaudessaan heille lahjoittamia aivoja.
Kenties ei olisi liian myohäistä saada tasapaino ja onnellisuus elämään.- mari-
"Kysymykseen miten saada tasapaino elämään: Keskittää jokainen energiapisara ja aika lapsiin. "
Todella typerä neuvo. Tasapaino löytyy jokaisesta ihmisestä itsestään, ei kenenkään muun kautta, eikä varsinkaan lasten. Lapsille ei ole mitään sen rasittavampaa kuin heissä "tasapainoisesti" roikkuvat vanhempansa. - 7876
Kaikenlainen kärsimys kuuluu elämään. Tämän jo Buddhakin totesi aikoinaan. Rikkaat kärsivät rikkaudesta, köyhät köyhyydestä. Perheettömät kärsivät perheettömyydestään. Perheelliset kärsivät perheellisyydestään. Maallisia iloja tavoittelevat kärsivät maallisista iloistaan. Maallisista iloista kieltäytyvät kärsivät kieltäymyksestään.
Kipua ja menetyksiä ei voi eikä niitä edes pitäisi yrittää välttää. Sellainen johtaa vain entistä suurempiin kärsimyksiin.
Eroon päätyminen koskettaa myös ratkaisuun päätyneiden aikuisten lähipiiriä, ystäviä ja vanhempia. Läheiset voivat olla avussa eroavalle jos vain jaksavat pysytä tilanteesta ulkopuolisina ja ottamatta kantaan aikuisten tekemiin päätöksiin ja ratkaisuihin. On monia syitä nykypäivänä, miksi parisuhteen päättyvät eikä niitä tilanteesta ulkopuolisen ole aina helppo ymmärtää tai aina ei edes tiedä millaisessa parisuhteessa ja kumppanuudessa oma läheinen elää. Jos ku myös läheiset saattavat tarvita itselleen apua, jotta voi toimia oman ystävän tai sukulaisen tukena.
- mari-
Mistä näitä yksipuolisia näkemyksiä "elämä ei ole mitään ilman lapsia" oikein riittää?
Lapset ovat toki ihania, mutta vanhemmalla on asiat päin prinkkalaa, jos ainoastaan lapset ovat hänen elämänsä tarkoitus. Kannattaa palata aikaan ennen lasten syntymää. Sieltä voi löytää jotain mielekästä tekemistä itselleen. Ellei löydy tai muista, on etsittävä oma tiensä uudelleen. - Muistilista
Vanhempi, muista nämä (sopii myös erovanhemmille):
1. Älä luovu harrastuksistasi. Monet ajattelevat lasten syntyessä, että harrastuksille ei ole enää aikaa. Yritä kuitenkin pitää edes yhdestä harrastuksesta kiinni. Siitä saa voimia perhe-elämään.
2. Uskalla pyytää apua lastenhoitoon. Jos et saa mielestäsi tarpeeksi omaa aikaa, puhu asiasta puolisosi kanssa. Pyydä myös rohkeasti sukulaisia tai ystäviä auttamaan tai hanki lastenhoitaja.
3. Älä odota vapailta hetkiltä liikaa. Monilla on liian suuret odotukset omalle ajalle. Silloin ei tarvitse mennä kasvohoitoon. Jo pienikin hetki omaa aikaa antaa energiaa. Kotoakaan ei ole pakko poistua. Tärkeintä on saada olla hetki rauhassa ja tehdä juuri sitä mitä haluaa.
4. Älä tunne huonoa omatuntoa omasta ajasta. Myös perhe hyötyy siitä, jos pidät välillä hengähdystauon. Älä siis koe siitä syyllisyyttä. Kun ihminen voi hyvin, se heijastuu myös ympäristöön.- Naamajakroppa
Minä ainakin saan energiaa mainitsemastasi kasvohoidosta , kampaajalla käynnistä ja kuntosalista niin ja shoppailusta ystävän kanssa.
- 7876
Naamajakroppa kirjoitti:
Minä ainakin saan energiaa mainitsemastasi kasvohoidosta , kampaajalla käynnistä ja kuntosalista niin ja shoppailusta ystävän kanssa.
Ei paha. Minä saan energiaa musiikista, tanssista, lukemisesta.
- justsilleen
Miten ihmiset on niin mustavalkoisia? Eron jälkeen keskitytään pelkästään niihin lapsiin ts.jopa roikutaan niissä, toisaalta aika monet niin kovasti pelkästään lapsiin keskittyvät tosiasiassa tuuppaavat lapsia monta kertaakin viikossa isovanhemmille, ystäville tai naapureille hoitoon että semmosta. Tai sitten jos eron jälkeen ei keskitytä niihin lapsiin niin sitten vaan bailataan kaikki vapaa-ajat. Valitettavasti muut vaihtoehdot on aika poissuljettuja, sillä suurin osa noin toimii, noin odotetaan ihmisten toimivan ja ihmiset ei nyt vaan elä erillisinä muista ihmisistä täällä. Mä uskon, että ne vanhemmat jotka lapsilleen antaa kunnon esimerkkiä perheen kestävyydestä tuli sitten mitä vaan eteen niin ne saa kyllä jonkun kruunun päähänsä oikeaoppisesta toiminnasta.
- niinpäniin
"Valitettavasti muut vaihtoehdot on aika poissuljettuja, sillä suurin osa noin toimii"
Jaa-a. Tunnen varmaan sata eroparia, oma eroni ml. Kaikki parit ovat eron jälkeen toimineet poissulkemallasi tavalla. Eli ei ole jääty lapsiin roikkumaan. Mutta ei ole bailattukaan kaiken aikaa tai ollenkaan. Suurin osa toimii eron jälkeen suurin piirtein samalla tavalla kuin ennen eroakin - suhteessa lapsiin kuin muissakin asioissa.
Perhe voi totaalisen rikki, vaikka asuttaisiin yhdessä. Mitään kruunuja ei ole jaossa kenellekään. Kumma käsitys. - lankapuhelu
niinpäniin kirjoitti:
"Valitettavasti muut vaihtoehdot on aika poissuljettuja, sillä suurin osa noin toimii"
Jaa-a. Tunnen varmaan sata eroparia, oma eroni ml. Kaikki parit ovat eron jälkeen toimineet poissulkemallasi tavalla. Eli ei ole jääty lapsiin roikkumaan. Mutta ei ole bailattukaan kaiken aikaa tai ollenkaan. Suurin osa toimii eron jälkeen suurin piirtein samalla tavalla kuin ennen eroakin - suhteessa lapsiin kuin muissakin asioissa.
Perhe voi totaalisen rikki, vaikka asuttaisiin yhdessä. Mitään kruunuja ei ole jaossa kenellekään. Kumma käsitys.Kyllä on jaossa niitä kruunuja, harmi ettet huomannut, kun niin paljon olet nähnyt ja kokenut.
Elämä vaikeuksineen ja kriiseineen kasvattaa ihmistä ja hänen henkistä puoltaan. Syntyessään tänne sitä on raakile, mutta vuosien myötä elämänkokemus ja siten myös viisaus ja elämäntaito karttuu tai ainakin sen pitäisi. Vaikeuksien sietokyky tuntuu monilla nykyihmisillä olevan nolla eli ei muuta kuin uutta kehiin, kun vanha alkaa tökkimään. Onhan tuokin malli, jonka voi jälkipolville antaa, miten toimitaan parisuhdekriisin kohdatessa. Joillekin voi olla myös valinta, miten yhdessä voi korjata parisuhdekriisiään ja mitä vanhempia lapset ovat eli ovat ohittaneet murrosiän omassa kehityksessään, niin sillä on kyllä myös vaikutuksia aikanaan heidän toimiinsa omissa suhteissaan. On mielenkiintoista kokea ja nähdä muutoksia lähimmäisissään, jotka ovat johtuneet siitä, että kriisistä on todellakin opittu itsekin jotain merkityksellistä ja kantavaa elämän jatkoa ajatellen. Tärkeintä on kuitenkin lapset ja jos elää kasvattaen lapsistaan hyviä elämäntaitajia, niin se on ilmeisesti sitä kauheaa lapsessa riippumista. Väitän, että ennenminkin nykyihmiset riippuvat sekalaisissa itseään ja vain omaa itsekeskeistä seksuaalisuuttaan tyydyttävissä ajatusmalleissa, että jos ei sitä kiihkeää ja himokasta ole kokoajan ja uutta tarjolla, niin likimain seotaan. - digi
lankapuhelu kirjoitti:
Kyllä on jaossa niitä kruunuja, harmi ettet huomannut, kun niin paljon olet nähnyt ja kokenut.
Elämä vaikeuksineen ja kriiseineen kasvattaa ihmistä ja hänen henkistä puoltaan. Syntyessään tänne sitä on raakile, mutta vuosien myötä elämänkokemus ja siten myös viisaus ja elämäntaito karttuu tai ainakin sen pitäisi. Vaikeuksien sietokyky tuntuu monilla nykyihmisillä olevan nolla eli ei muuta kuin uutta kehiin, kun vanha alkaa tökkimään. Onhan tuokin malli, jonka voi jälkipolville antaa, miten toimitaan parisuhdekriisin kohdatessa. Joillekin voi olla myös valinta, miten yhdessä voi korjata parisuhdekriisiään ja mitä vanhempia lapset ovat eli ovat ohittaneet murrosiän omassa kehityksessään, niin sillä on kyllä myös vaikutuksia aikanaan heidän toimiinsa omissa suhteissaan. On mielenkiintoista kokea ja nähdä muutoksia lähimmäisissään, jotka ovat johtuneet siitä, että kriisistä on todellakin opittu itsekin jotain merkityksellistä ja kantavaa elämän jatkoa ajatellen. Tärkeintä on kuitenkin lapset ja jos elää kasvattaen lapsistaan hyviä elämäntaitajia, niin se on ilmeisesti sitä kauheaa lapsessa riippumista. Väitän, että ennenminkin nykyihmiset riippuvat sekalaisissa itseään ja vain omaa itsekeskeistä seksuaalisuuttaan tyydyttävissä ajatusmalleissa, että jos ei sitä kiihkeää ja himokasta ole kokoajan ja uutta tarjolla, niin likimain seotaan.Jaossa kruunuja... varmaan jokin uskonnollinen sävy tuossa ajatuksessa. Ympäripyöreästi itse ajattelen sen positiiviseksi palautteeksi vanhemmalleen, esim. lapselta. Tai toisinpäin, vanhemmalta lapselle.
Elämä kasvattaa ihmistä, toki useinkin, mutta ei aina. Riippuu miten osaa kohdata vaikeutensa ja selviytyä niistä. Matkan varrella voi kohdata enemmän tai vähemmän esteitä, jotka tekevät kriiseistä ja vaikeuksista entistä haasteellisempia. Koko elämä voi mennä totaalisen solmuun. Vieläpä sellaiseen solmuun, jota ei saa auki. Ehkä koskaan tai pitkään aikaan.
Sen vuoksi en ikinä arvostele toisten elämää sanomalla vaikka kuten sinä "Vaikeuksien sietokyky tuntuu monilla nykyihmisillä olevan nolla". Et sinä voi tietää millaisia vaikeuksia toiset ihmiset kokevat, kuinka paljon sietävät ja minkä verran on hyvä sietää. Jokaisella kun on omat rajansa ja oma sietokykynsä. Toiset ovat myös herkempiä kuin toiset. Se ei ole huonompi tai parempi ominaisuus, ainoastaan ominaisuus, joka pitää huomioida yksilöllisesti, tapauskohtaisesti. Se mikä sopii toiselle hyvin, ei ehkä sovi toiselle ollenkaan.
Parisuhdekriisin taakse kätkeytyy usein (ellei suurimmaksi osaksi) monia muita kriisejä, jotka johtuvat esim. henkilökohtaisesta kasvukriisistä, päihteiden käytöstä, työttömyydestä, omasta/puolison sairaudesta ym. ym. Tämän vuoksi jo lähtökohta parisuhdekriisin selvittelyyn on aivan erilainen. Omasta näkökulmastani ja kokemukseni mukaan ihmiset eivät todellakaan luovuta helposti. Pikemminkin vuosikausia eletään tilanteessa jossa kaikki hokevat yhteen ääneen "jaksaa jaksaa", vaikkei kukaan ole jaksanut aikoihin. Ts. kannattaa miettiä minkälaisen kuvan tämä mahtaa jälkipolville jättää. Pahimmillaan aivan kamalan. Sellaisen, ettei erota, vaikka mikä olisi ja turpiin tulisi joka päivä.
"os elää kasvattaen lapsistaan hyviä elämäntaitajia, niin se on ilmeisesti sitä kauheaa lapsessa riippumista."
Lapsesta voi kasvattaa "elämäntaitajan" ihan ilman riippumista. Näin olen itsekin onnistunut tekemään. En tietoisesti, vaan jotenkin luonnostaan. Aikuisten lasten vanhempana voin myös sanoa, että jokaisella lapsella on täysin omanlaisensa kriisit ja vaikeudet. On ollut mielenkiintoista nähdä ja kokea miten hienosti "lapset" ovat selvinneet niistä.
Työpaikallani olen myös kohdannut paljon nuoria ihmisiä, juuri ammattiinsa valmistuneita tai valmistuvia. En voi kuin ihailla heidän ihmissuhdetaitoja ja työelämätietoja. Tämä Z-sukupolvi on kovin paljon tietoinen elämän haasteista, mutta vastapainoksi myös osaa selvittää noita haasteitaan sellaisella flowlla, jota ei ole koskaan aiemmin nähty. Tämä tapahtuu vieläpä siten, että keskustellaan ja puhutaan, puhutaan ja keskustellaan - vaikka asia olisi kuinka vaikea. Tämän sukupolven (myös omien lasteni) sanavarastoon kuuluu yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus, aivan kaikenlaisten erilaisten ihmisten huomiointi ja hyväksyntä.
"nykyihmiset riippuvat sekalaisissa itseään ja vain omaa itsekeskeistä seksuaalisuuttaan tyydyttävissä ajatusmalleissa"
Sinulla on ilmeisesti jokin trauma liittyen seksuaalisuuteen. Koet seksuaalisuuden pahana. Tai sitten tunnet kaikki Suomen seksiaddiktit. Mitä se lopulta sinulle kuluu miten ihmiset elämänsä elävät? Ja jos he ovat seksiriippuvaisia, niin miksi sitä pitää arvostella? ITsekin tiedän kyllä, että esim. päihderiippuvaisia ja peliriippuvaisia on Suomessa kasvavassa määrin. Mutta en voi asialle mitään. Kauhistelukaan ei auta. - lankapuhelu
digi kirjoitti:
Jaossa kruunuja... varmaan jokin uskonnollinen sävy tuossa ajatuksessa. Ympäripyöreästi itse ajattelen sen positiiviseksi palautteeksi vanhemmalleen, esim. lapselta. Tai toisinpäin, vanhemmalta lapselle.
Elämä kasvattaa ihmistä, toki useinkin, mutta ei aina. Riippuu miten osaa kohdata vaikeutensa ja selviytyä niistä. Matkan varrella voi kohdata enemmän tai vähemmän esteitä, jotka tekevät kriiseistä ja vaikeuksista entistä haasteellisempia. Koko elämä voi mennä totaalisen solmuun. Vieläpä sellaiseen solmuun, jota ei saa auki. Ehkä koskaan tai pitkään aikaan.
Sen vuoksi en ikinä arvostele toisten elämää sanomalla vaikka kuten sinä "Vaikeuksien sietokyky tuntuu monilla nykyihmisillä olevan nolla". Et sinä voi tietää millaisia vaikeuksia toiset ihmiset kokevat, kuinka paljon sietävät ja minkä verran on hyvä sietää. Jokaisella kun on omat rajansa ja oma sietokykynsä. Toiset ovat myös herkempiä kuin toiset. Se ei ole huonompi tai parempi ominaisuus, ainoastaan ominaisuus, joka pitää huomioida yksilöllisesti, tapauskohtaisesti. Se mikä sopii toiselle hyvin, ei ehkä sovi toiselle ollenkaan.
Parisuhdekriisin taakse kätkeytyy usein (ellei suurimmaksi osaksi) monia muita kriisejä, jotka johtuvat esim. henkilökohtaisesta kasvukriisistä, päihteiden käytöstä, työttömyydestä, omasta/puolison sairaudesta ym. ym. Tämän vuoksi jo lähtökohta parisuhdekriisin selvittelyyn on aivan erilainen. Omasta näkökulmastani ja kokemukseni mukaan ihmiset eivät todellakaan luovuta helposti. Pikemminkin vuosikausia eletään tilanteessa jossa kaikki hokevat yhteen ääneen "jaksaa jaksaa", vaikkei kukaan ole jaksanut aikoihin. Ts. kannattaa miettiä minkälaisen kuvan tämä mahtaa jälkipolville jättää. Pahimmillaan aivan kamalan. Sellaisen, ettei erota, vaikka mikä olisi ja turpiin tulisi joka päivä.
"os elää kasvattaen lapsistaan hyviä elämäntaitajia, niin se on ilmeisesti sitä kauheaa lapsessa riippumista."
Lapsesta voi kasvattaa "elämäntaitajan" ihan ilman riippumista. Näin olen itsekin onnistunut tekemään. En tietoisesti, vaan jotenkin luonnostaan. Aikuisten lasten vanhempana voin myös sanoa, että jokaisella lapsella on täysin omanlaisensa kriisit ja vaikeudet. On ollut mielenkiintoista nähdä ja kokea miten hienosti "lapset" ovat selvinneet niistä.
Työpaikallani olen myös kohdannut paljon nuoria ihmisiä, juuri ammattiinsa valmistuneita tai valmistuvia. En voi kuin ihailla heidän ihmissuhdetaitoja ja työelämätietoja. Tämä Z-sukupolvi on kovin paljon tietoinen elämän haasteista, mutta vastapainoksi myös osaa selvittää noita haasteitaan sellaisella flowlla, jota ei ole koskaan aiemmin nähty. Tämä tapahtuu vieläpä siten, että keskustellaan ja puhutaan, puhutaan ja keskustellaan - vaikka asia olisi kuinka vaikea. Tämän sukupolven (myös omien lasteni) sanavarastoon kuuluu yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus, aivan kaikenlaisten erilaisten ihmisten huomiointi ja hyväksyntä.
"nykyihmiset riippuvat sekalaisissa itseään ja vain omaa itsekeskeistä seksuaalisuuttaan tyydyttävissä ajatusmalleissa"
Sinulla on ilmeisesti jokin trauma liittyen seksuaalisuuteen. Koet seksuaalisuuden pahana. Tai sitten tunnet kaikki Suomen seksiaddiktit. Mitä se lopulta sinulle kuluu miten ihmiset elämänsä elävät? Ja jos he ovat seksiriippuvaisia, niin miksi sitä pitää arvostella? ITsekin tiedän kyllä, että esim. päihderiippuvaisia ja peliriippuvaisia on Suomessa kasvavassa määrin. Mutta en voi asialle mitään. Kauhistelukaan ei auta.Nyt on aivan pakko kommentoida kirjoitustasi, jolla yrität painaa minut maanrakoon. On niin hienoa, kun ihminen, kuten sinä on pätevöitynyt sitten itsekin muiden arvostelijaksi ja tikulla kaivellen vähättelet omia vaikeita kokemuksiani. Mistä voit tietää mitä olen kokenut? Huomannet, että olen niin kovia kokenut, että olen allerginen sille, että alennat minua kirjoituksellasi. Ja siksi on aivan pakko kirjata, että luetteloimasi kohdat: "henkilökohtaisesta kasvukriisistä, omasta/puolison sairaudesta, elämä voi mennä totaalisen solmuun" , nuo olen käynyt läpi. Valitettavasti listastasi puuttuivat seuraavat: terveyden totaalinen menetys, kaksi kertaa lähellä kuolemaa käynti, läheisen addiktoituminen ja hänen helppo koukutettavuus, vuosien syrjäytyminen yhteiskunnan tukien ulkopuolelle, lähes psykoosiin joutuminen. Ja löytyy sieltä muutakin, mutta silti olen iloinen, että ei erottu, vaan taisteltiin, vaikka se sinun mukaasi olisi ollut sitä jaksaa, jaksaa - tilannetta. Siitä kaikesta voi näköjään selviytyä hengissä, vaikkakin sitten näin löyhäpäisenä, kuten ymmärrän olevani kirjoituksesi perusteella. Meidän tilanteessa oli sitä mainostamaasi flowta, eihän me muuten oltaisi selviydyttykään.
Freesiä iltaa sinulle, lupaan jatkaa iloisena traumoineni ja ilolla seuraan positiivisia elämäntaitajiani, vaikka vaikeimman kautta menimmekin. - älkääylentäköitseänne
Hyvä, että ette eronneet lankapuhelu, mutta se oli teidän tapa, ei ainoa oikea tapa. Sinä toimit aivan yhtä väärin vähättelemällä muiden kokemuksia ja tuomitsemalla muiden ratkaisuja. Valitettavasti tiedän mistä puhun ja ongelma on muuten noilla kovasti kokeneiölakin se, että he näkevät yleensä vain ne omat kovat kokemukset ja vähättelevät muiden kokemukset. Niin, en sano että läheskään kaikki on seölaisia, mutta itsellä on kokemusta tuollaisestakin.
- digi
lankapuhelu kirjoitti:
Nyt on aivan pakko kommentoida kirjoitustasi, jolla yrität painaa minut maanrakoon. On niin hienoa, kun ihminen, kuten sinä on pätevöitynyt sitten itsekin muiden arvostelijaksi ja tikulla kaivellen vähättelet omia vaikeita kokemuksiani. Mistä voit tietää mitä olen kokenut? Huomannet, että olen niin kovia kokenut, että olen allerginen sille, että alennat minua kirjoituksellasi. Ja siksi on aivan pakko kirjata, että luetteloimasi kohdat: "henkilökohtaisesta kasvukriisistä, omasta/puolison sairaudesta, elämä voi mennä totaalisen solmuun" , nuo olen käynyt läpi. Valitettavasti listastasi puuttuivat seuraavat: terveyden totaalinen menetys, kaksi kertaa lähellä kuolemaa käynti, läheisen addiktoituminen ja hänen helppo koukutettavuus, vuosien syrjäytyminen yhteiskunnan tukien ulkopuolelle, lähes psykoosiin joutuminen. Ja löytyy sieltä muutakin, mutta silti olen iloinen, että ei erottu, vaan taisteltiin, vaikka se sinun mukaasi olisi ollut sitä jaksaa, jaksaa - tilannetta. Siitä kaikesta voi näköjään selviytyä hengissä, vaikkakin sitten näin löyhäpäisenä, kuten ymmärrän olevani kirjoituksesi perusteella. Meidän tilanteessa oli sitä mainostamaasi flowta, eihän me muuten oltaisi selviydyttykään.
Freesiä iltaa sinulle, lupaan jatkaa iloisena traumoineni ja ilolla seuraan positiivisia elämäntaitajiani, vaikka vaikeimman kautta menimmekin.Mitä ihmettä lankapuhelu? En todellakaan painanut sinua maanrakoon, vaan yritin estää sitä, ettet sinä painaisit muita ihmisiä sinne ("Vaikeuksien sietokyky tuntuu monilla nykyihmisillä olevan nolla".).
En tietenkään voi tietää mitä olet kokenut, ellet kerro sitä. Mutta se, että olet kokenut vaikeita asioita, selvinnyt niistä hyvällä flowlla ja olet tyytyväinen ratkaisuusi ei tarkoita sitä, että voit arvostella toisten sietokykyä nollaksi. Tai sitä, että monet muut valitsevat eron ja se on heille hyvä, he ovat tyytyväisiä. Meillä jokaisella on oma siperiansa, jota on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta jakaa muille. Etenkään kirjoittaen näillä palstoilla. Ihmiset ovat omanlaisiaan, heillä on erilaisia näkökulmia, aivan erilainen elämä. Tärkeintä on kunnioittaa niin omaa kuin toisten elämää juuri sellaisena kuin se on.
Minun ja kaikkien läheisteni elämään on kuulunut mitä erilaisempia haasteita. A niin kuin avioeroja, koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista, fyysisiä sairauksia (mm. eri syövät sekä eräskin tauti läheisellä ystävällä, josta ei tiedetty mikä se oli. Amerikasta tuli apua 2v sairastamisen jälkeen), psyykkisiä sairauksia (joista mainittakoon skitsofrenia, bipolaarisuus), eri riippuvuudet (top 3 alkoholi, alkoholi, pelaaminen) kaikki mahdolliset sukupuolivähemmistöt ovat lähelläni kovin edustettuina. Viimeksi mainitut eivät ole kovinkaan haasteellisia itselleni, oikeastaan olen vaikuttunut. Vaikka kyllähän se omalla tavallaan vaikeaa on sanoa (tarkoin valitsemalleni) ihmisille "minun poikani olikin tyttö". Olen keskustellut asiasta muiden transomaisten kanssa ja erityisen nihkeästi monet isät suhtautuvat poikaan, joka määrittelee itsensä tytöksi. Exäni ei ole tässä poikkeus. Tiedätkö, että tämä riittäisi jo itsessään siihen, että olisin eronnut exästä? Vain tämän vuoksi. En nimittäin voi arvostaa ihmistä, enkä varsinkaan isää, joka ei hyväksy lapsensa identiteettiä. Sen puoleen en hyväksyisi nykyistä miestänikään, jos jo aikuisen lapseni identiteetti olisi hänelle ongelma.
Taitaisi loppua tila koko palstalta, jos avautuisin kaikesta, ja sinusta voisi tuntua, että rehentelen haasteillani. En siis kerro tämän enempää. Vaikka minulla on kaikenlaista, niin tunnen eläväni täyttä elämää, mielenkiintoista. Kaikkea muuta kuin tylsää. Se että olen tyytyväinen kaiken kirjavaan elämääni, ei tosiaan tarkoita sitä ettet sinä saisi olla tyytyväinen omaan elämääsi.
PS en missään vaiheessa ole sanonut sinua löyhäpäiseksi. Sen sinä keksit aivan omasta päästäsi. - oooppss
digi kirjoitti:
Mitä ihmettä lankapuhelu? En todellakaan painanut sinua maanrakoon, vaan yritin estää sitä, ettet sinä painaisit muita ihmisiä sinne ("Vaikeuksien sietokyky tuntuu monilla nykyihmisillä olevan nolla".).
En tietenkään voi tietää mitä olet kokenut, ellet kerro sitä. Mutta se, että olet kokenut vaikeita asioita, selvinnyt niistä hyvällä flowlla ja olet tyytyväinen ratkaisuusi ei tarkoita sitä, että voit arvostella toisten sietokykyä nollaksi. Tai sitä, että monet muut valitsevat eron ja se on heille hyvä, he ovat tyytyväisiä. Meillä jokaisella on oma siperiansa, jota on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta jakaa muille. Etenkään kirjoittaen näillä palstoilla. Ihmiset ovat omanlaisiaan, heillä on erilaisia näkökulmia, aivan erilainen elämä. Tärkeintä on kunnioittaa niin omaa kuin toisten elämää juuri sellaisena kuin se on.
Minun ja kaikkien läheisteni elämään on kuulunut mitä erilaisempia haasteita. A niin kuin avioeroja, koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista, fyysisiä sairauksia (mm. eri syövät sekä eräskin tauti läheisellä ystävällä, josta ei tiedetty mikä se oli. Amerikasta tuli apua 2v sairastamisen jälkeen), psyykkisiä sairauksia (joista mainittakoon skitsofrenia, bipolaarisuus), eri riippuvuudet (top 3 alkoholi, alkoholi, pelaaminen) kaikki mahdolliset sukupuolivähemmistöt ovat lähelläni kovin edustettuina. Viimeksi mainitut eivät ole kovinkaan haasteellisia itselleni, oikeastaan olen vaikuttunut. Vaikka kyllähän se omalla tavallaan vaikeaa on sanoa (tarkoin valitsemalleni) ihmisille "minun poikani olikin tyttö". Olen keskustellut asiasta muiden transomaisten kanssa ja erityisen nihkeästi monet isät suhtautuvat poikaan, joka määrittelee itsensä tytöksi. Exäni ei ole tässä poikkeus. Tiedätkö, että tämä riittäisi jo itsessään siihen, että olisin eronnut exästä? Vain tämän vuoksi. En nimittäin voi arvostaa ihmistä, enkä varsinkaan isää, joka ei hyväksy lapsensa identiteettiä. Sen puoleen en hyväksyisi nykyistä miestänikään, jos jo aikuisen lapseni identiteetti olisi hänelle ongelma.
Taitaisi loppua tila koko palstalta, jos avautuisin kaikesta, ja sinusta voisi tuntua, että rehentelen haasteillani. En siis kerro tämän enempää. Vaikka minulla on kaikenlaista, niin tunnen eläväni täyttä elämää, mielenkiintoista. Kaikkea muuta kuin tylsää. Se että olen tyytyväinen kaiken kirjavaan elämääni, ei tosiaan tarkoita sitä ettet sinä saisi olla tyytyväinen omaan elämääsi.
PS en missään vaiheessa ole sanonut sinua löyhäpäiseksi. Sen sinä keksit aivan omasta päästäsi."Vaikka minulla on kaikenlaista, niin tunnen eläväni täyttä elämää, mielenkiintoista" ja lankapuhelu ei siis elä täyttä elämää?
Nyt kyllä on outoa kirjoittelua. Eikö tänne saa kertoa muita kuin sinun kaltaistesi kokemuksia? Ehkä sittenkin väärä palsta, kun täällä kuuluu vain erota. - digi
oooppss kirjoitti:
"Vaikka minulla on kaikenlaista, niin tunnen eläväni täyttä elämää, mielenkiintoista" ja lankapuhelu ei siis elä täyttä elämää?
Nyt kyllä on outoa kirjoittelua. Eikö tänne saa kertoa muita kuin sinun kaltaistesi kokemuksia? Ehkä sittenkin väärä palsta, kun täällä kuuluu vain erota.Mitä nyt taas? En maininnut missään, en puolella sanallakaan sanonut etteikö joku toinen ml. lankapuhelu voisi elää täyttä ja mielenkiintoista elämää. Se, että minä elän onnellisesti eronneena hyvää elämää, ei estä mitenkään toisia elämästä heidän hyvää elämäänsä (avioliitossa tai eronneena), vaikka se olisi täysin erilaista kuin minun.
"Eikö tänne saa kertoa muita kuin sinun kaltaistesi kokemuksia? "
"Saa kertoa" Haloo! Mistä tällaisen johtopäätöksen ja tulkinnan repäisit?
"sinun kaltaistesi kokemuksia"? Haloo! Nytkö sitten lähdin väheksymään minun kokemuksiani?
Täällä ei "kuulu" sen enempää erota kuin jatkaa liittoaan, vaan tehdä niin kuten itse kullekin on parempi. Jokaisella on omanlaisensa elämä. Jokaisella on oma siperiansa. Erilaisuus ei tee niistä huonompaa tai parempaa. - 00977
älkääylentäköitseänne kirjoitti:
Hyvä, että ette eronneet lankapuhelu, mutta se oli teidän tapa, ei ainoa oikea tapa. Sinä toimit aivan yhtä väärin vähättelemällä muiden kokemuksia ja tuomitsemalla muiden ratkaisuja. Valitettavasti tiedän mistä puhun ja ongelma on muuten noilla kovasti kokeneiölakin se, että he näkevät yleensä vain ne omat kovat kokemukset ja vähättelevät muiden kokemukset. Niin, en sano että läheskään kaikki on seölaisia, mutta itsellä on kokemusta tuollaisestakin.
" se oli teidän tapa, ei ainoa oikea tapa"
Tärkeää on ymmärtää juuri tuo. Jos vaikuttaa siltä, ettei ymmärrä toisten tapaa toimia, arvostelee heidän päätöksiään ja kykyjään toimia, ei ole ihan tasapainossa oman itsensä kanssa. Vähän kyllä pistää mietityttämään mikä tuossa edellä kirjoittavien ongelmana on, kun loukkaannutaan pelkästään siitä, että toiset kirjoittavat omasta kokemuksestaan.
- workinggal
Olen eronnut lapseni isästä n 6 v sitten, meillä se oli varmasti oikea ratkaisu kun en ole jäänyt kaipaamaan yhtikäs mitään. Toki olisi mukavaa olla seksielämää, mutta mieluummin olen ilman kuin harrastaisin sitä hänen kanssaan. Töitäkin on niin paljon ettei ehdi tuntea pitkästymistä tai yksinäisyyttä.
Jos saisin joskus elämässä yhden yksinäisen viikon ilman yhtäkään työasiaa tai velvoitetta, voisin nukkua koko viikon ja herätä välillä vaan syömään. Omassa elämässä vaan ei ole mahdollista. Voi olla että aloittajalla alan vaihto voisi kannattaa, on yrittäjähenkisiä hommia joissa puhelin pärrää taukoamatta niin ettet jaksa edes avata suutasi vapaa-ajalla.- digi
"Jos saisin joskus elämässä yhden yksinäisen viikon ilman yhtäkään työasiaa tai velvoitetta, voisin nukkua koko viikon ja herätä välillä vaan syömään. Omassa elämässä vaan ei ole mahdollista. "
Omassa elämässäsi ei VIELÄ ole mahdollista.... Aivan varmasti joskus järjestettävissä. Pidä siitä kiinni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä903841Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5933625- 433602
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap132271- 532229
SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3221972Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1231947Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1871766Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?271433Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661352