Uni, unelma. Toden kuvajainen. Mikä on ero siihen, että jotain todella olisi tapahtunut eilen? Jos olisi, niin ei nyt olisi muuta jäljellä kuin suudelman muisto iholla. Unessa. Unessa pidit minua lujasti. Rutistit. Milloin kukaan on minua oikeasti rutistanut? Muistanko? Onko koskaan? Halunnut pitää lähellään. Välittänyt. Todella välittänyt.
Olenko minä koskaan välittänyt? Rutistanut. Unia, unelmia, haavekuvia. En minä ehkä tiedä, mitä on oikeasti rakastaa. En vain osaa. En pysty. Sillä tavalla kykenemätön. Silläkin tavalla.
Tai ehkä vain pelkään. Jos osaisinkin.
Jos torjun sen ainoan, joka koskaan voisi välittää? Haaveilen vain saavuttamattomasta.
Pelkuri vai tyhmä?
Olin varma, että olin jo päässyt eroon näistä tunteista. Hyökyivät takaisin tsunamin lailla. Ei ollut kvarkkisydän. Itken ja hymyilen.
Tai ehkä olikin, koska kvarkit voivat esiintyä hyvin kuumassa ja hyvin tiheässä olomuodossa. Hyvin suuri määrä energiaa pakkautunut pieneen tilaan. Alkuräjähdyksen olomuoto. Jotain mistä kaikki on lähtöisin.
Olen tehnyt sitä ennenkin, nähnyt vain haluamani, en todellisuutta. Reaalimaailmassa on toinen olento, toinen ihminen, toisen ajatukset, toisen tunteet. Minä voin koskettaa… vai voinko. Miten voisin tuntea toisen ihmisen. Oikeasti.
Miten voisin tuntea itseni?
Irrallaan itsestäni. Sivullisena kaikesta. Itsestänikin.
Kyllähän tälle jokin diagnoosi olisi varmaan. Lääkitystä. Terapiaa. Tervehtyminen.
Mutta jos on hyvä näin. Omassa maailmassani.
Tähänkin sinä minut pukkasit. Tavallaan. Somesta puhuit, että eivätkö he usko olevansa olemassa, jos ei ole somessa. Että sinä ainakin olet olemassa, vaikka olisit ihan yksin, sen verran kipua tuntee, että varmasti on olemassa. Tämäkin aihe, josta riittäisi pohdittavaa pitkäksi aikaa. Olisi ihanaa pyöritellä asiaa sinun kanssasi. Kuvitelmissani sinäkin haluaisit. Todellisuudessa ehkä vain heittelet mielenkiintoisia lauseita. Niin, todellisuudessa siis todellakin heittelet mielenkiintoisia lauseita jutellessamme. Se on totta. On. Haaveissani kaikki muu.
Pystyisinkö minä syvälliseen keskusteluun? En tiedä sitäkään.
Ehkä on oikein hyvä näin. Omassa maailmassani.
Olenko minä koskaan välittänyt? Rutistanut. Unia, unelmia, haavekuvia. En minä ehkä tiedä, mitä on oikeasti rakastaa. En vain osaa. En pysty. Sillä tavalla kykenemätön. Silläkin tavalla.
Tai ehkä vain pelkään. Jos osaisinkin.
Jos torjun sen ainoan, joka koskaan voisi välittää? Haaveilen vain saavuttamattomasta.
Pelkuri vai tyhmä?
Olin varma, että olin jo päässyt eroon näistä tunteista. Hyökyivät takaisin tsunamin lailla. Ei ollut kvarkkisydän. Itken ja hymyilen.
Tai ehkä olikin, koska kvarkit voivat esiintyä hyvin kuumassa ja hyvin tiheässä olomuodossa. Hyvin suuri määrä energiaa pakkautunut pieneen tilaan. Alkuräjähdyksen olomuoto. Jotain mistä kaikki on lähtöisin.
Olen tehnyt sitä ennenkin, nähnyt vain haluamani, en todellisuutta. Reaalimaailmassa on toinen olento, toinen ihminen, toisen ajatukset, toisen tunteet. Minä voin koskettaa… vai voinko. Miten voisin tuntea toisen ihmisen. Oikeasti.
Miten voisin tuntea itseni?
Irrallaan itsestäni. Sivullisena kaikesta. Itsestänikin.
Kyllähän tälle jokin diagnoosi olisi varmaan. Lääkitystä. Terapiaa. Tervehtyminen.
Mutta jos on hyvä näin. Omassa maailmassani.
Tähänkin sinä minut pukkasit. Tavallaan. Somesta puhuit, että eivätkö he usko olevansa olemassa, jos ei ole somessa. Että sinä ainakin olet olemassa, vaikka olisit ihan yksin, sen verran kipua tuntee, että varmasti on olemassa. Tämäkin aihe, josta riittäisi pohdittavaa pitkäksi aikaa. Olisi ihanaa pyöritellä asiaa sinun kanssasi. Kuvitelmissani sinäkin haluaisit. Todellisuudessa ehkä vain heittelet mielenkiintoisia lauseita. Niin, todellisuudessa siis todellakin heittelet mielenkiintoisia lauseita jutellessamme. Se on totta. On. Haaveissani kaikki muu.
Pystyisinkö minä syvälliseen keskusteluun? En tiedä sitäkään.
Ehkä on oikein hyvä näin. Omassa maailmassani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen jo tullut sinun maailmaasi ja meitä on nyt kaksi täällä. Meissä ei ole muuta eroa kuin se, että minua rakkaus ei pelota. Sinä olet joka hetki sylissäni.
Sanat.
Valot.
Kohdevalaisin.
Näkee enemmän. Tarkemmin. Yksityiskohtia.
Toinen puoli.
Peloton.
Nämä säännöt luin taulusta maailmasi portilla:
1) Saavu vasta sitten, kun kutsun sinut.
2) Älä saavu ollenkaan, ellet tiedä kuuluvasi tänne.
3) Ota mukaasi hieman tavallista tehokkaampi kohdevalaisin.
4) Koputa. Odota vastausta.
5) En välttämättä tunnista koputustasi.
6) Jos vastaan koputukseesi, et välttämättä kuule sitä.
7) Katso minua silmiin, kun avaan portin.
8) Kun olet sisällä, tunnistan sinut kyllä.
9) Maailmani on kaunis. Älä tee vahinkoa täällä.
10) Kaikkein vaikein kysymys ei ehkä ratkea koskaan: mikä on totta?
https://m.youtube.com/watch?v=aeDYx7Tkc7I
Peilissä sinun sllmäsi.
Laulua kaukaisuudesta.
Käskyillä rapattu muuri.
Vaatimuksilla raot tilkitty.
Vankila? Maailmani?
Vapaudessa totuus.
Nyt rutistan sinua. Tunne se tai ole tuntematta sitä, mutta kyllä minä rutistan. Varovasti.
Vain pari sanaa... ja tunnen. Totta, kai. Olet lämmin. Sinä tiedät. Sinä näet. Sinä tunnet.
https://youtu.be/G4Mxrv2dPnw
Mjaa
Kamala Disney -shitti, joka ratsastaa Gilgameshillä ja modernilla väkivallalla, täsmäaseilla.
Ei äänestykseen.
https://www.youtube.com/watch?v=sdl7PZmlGQI
Satuja todellisuudesta.
https://www.youtube.com/watch?v=1rGcn2XGr48
Mjoo
Kun en nyt hirttäytynyt hiuksiini, niin asemoiduin aloilleni.
Tämä pelleily ei ikinä lopu. Ja me sallimme sen, kunnes jotain tapahtuu. Jotain dramaattista, ennalta arvaatonta ja lopullista.
Tämän jälkeen äidit silittelevät poikiensa ja tyttäreidensä päitä, ja lausuvat: kyllä tämä tästä. Katsomme yhdessä tulevaisuuteen. Olet kotona, Telluksella.
(Hihitystä)
Mjoo
Sotilaat sotivat, hintit hinttailee ja Iltsulla menee hyvin.
Missä naiset?
(Reps)
Ja se tappi
taas tuolla housussa
se seisoo iso seisoo
Elämän merkki.
https://youtu.be/80rHyABCb20