Kliseet
Maksettuani aamukahvini, kävelin ympärilleni vilkuilematta Rue de la Chaisen varrella olevaan kukkakauppaan.
Minusta ei tullut koskaan pariisilaista, ajattelin. Ymmärsin sen heti astuttuani sisään liikkeeseen. Jokin massiivinen elementti puuttui sopeutumistarinassani. Minun ei tarvinnut kuin vilkaista muita paikalla olevia naisia, ja tajusin katastrofin koko laajuuden. Seisoin kynnyksellä avuttomana. He kaikki olivat vilkaisseet tulijaa, ja tervehtineet – kuka mitenkin. He luulivat, että kuulun joukkoon, mutta minä en kuulunut. Ainoastaan minä tiesin tämän. Heillä ei ollut siitä aavistustakaan.
Olin elänyt pitkään siinä käsityksessä, että ulkomuoto määrittelee kotipaikan. Olin etsinyt kotiani, paikkaa, jossa olisi hyvä olla. Paikkaa, jossa minua ei tuijotettaisi, ja missä kykenisin sulautumaan ympäristöön.
Siinä kynnyksellä seistessäni ymmärsin kaiken. Siinä kukkaloistossa ja puheensorinassa kaikki oli täysin selvää. Paikalla olevat naiset, ja tuoksut, avasivat ylimääräisen oven poistua liikkeestä, ja käytin option.
Vaihdoin kieltä.
Kliseiksi muodostuneet adjektiivit: kopeus, ylpeys ja itseriittoisuus, ne huuhtoutuivat alas kukkaveden mukana viemäristä, kun pahoittelin kielitaidottomuuttani, ja änkytin sopertelevaa Ranskaa uteliaiksi muuttuneille naisille. On suorastaan hämmentävää, kuinka kaikki muuttuu kuin taikaiskusta. Minusta tulee kiinnostava vasta silloin kun kukaan ei ymmärrä minua, ja täytyy ponnistella tätä ymmärtääkseen. Ilmiö on maaginen. Puuttuva yhteys luo minut, piirtää esiin selvärajaiseksi muun alta, ja pyyhkii ylimääräisen pois. He katsovat minua. Minua. Ja he näkevät minut. Minusta on tullut eksoottinen pariisilaisrouville, ihmeellinen.
Olen nähnyt niin valtavasti vaivaa, ja kaikki tämä täysin turhaa.
(Naurua)
Maksettuani aamukahvini, kävelin ympärilleni vilkuilematta Rue de la Chaisen varrella olevaan kukkakauppaan.
Minusta ei tullut koskaan pariisilaista, ajattelin. Ymmärsin sen heti astuttuani sisään liikkeeseen. Jokin massiivinen elementti puuttui sopeutumistarinassani. Minun ei tarvinnut kuin vilkaista muita paikalla olevia naisia, ja tajusin katastrofin koko laajuuden. Seisoin kynnyksellä avuttomana. He kaikki olivat vilkaisseet tulijaa, ja tervehtineet – kuka mitenkin. He luulivat, että kuulun joukkoon, mutta minä en kuulunut. Ainoastaan minä tiesin tämän. Heillä ei ollut siitä aavistustakaan.
Olin elänyt pitkään siinä käsityksessä, että ulkomuoto määrittelee kotipaikan. Olin etsinyt kotiani, paikkaa, jossa olisi hyvä olla. Paikkaa, jossa minua ei tuijotettaisi, ja missä kykenisin sulautumaan ympäristöön.
Siinä kynnyksellä seistessäni ymmärsin kaiken. Siinä kukkaloistossa ja puheensorinassa kaikki oli täysin selvää. Paikalla olevat naiset, ja tuoksut, avasivat ylimääräisen oven poistua liikkeestä, ja käytin option.
Vaihdoin kieltä.
Kliseiksi muodostuneet adjektiivit: kopeus, ylpeys ja itseriittoisuus, ne huuhtoutuivat alas kukkaveden mukana viemäristä, kun pahoittelin kielitaidottomuuttani, ja änkytin sopertelevaa Ranskaa uteliaiksi muuttuneille naisille. On suorastaan hämmentävää, kuinka kaikki muuttuu kuin taikaiskusta. Minusta tulee kiinnostava vasta silloin kun kukaan ei ymmärrä minua, ja täytyy ponnistella tätä ymmärtääkseen. Ilmiö on maaginen. Puuttuva yhteys luo minut, piirtää esiin selvärajaiseksi muun alta, ja pyyhkii ylimääräisen pois. He katsovat minua. Minua. Ja he näkevät minut. Minusta on tullut eksoottinen pariisilaisrouville, ihmeellinen.
Olen nähnyt niin valtavasti vaivaa, ja kaikki tämä täysin turhaa.
(Naurua)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Etkö sinä ole viettänyt yhtäkään elämääsi Pariisissa?
Mene muualle siitä trollailemasta. 😂
Mjaa-a
Itseasiassa olen ollut Pariisissa viisi eri kertaa. Kutakin kertomataulua täytyy tarkastella erilailla, sillä niissä ei ole ollut mitään samaa, ja tulokset ovat vertaillessa muuttuneet.
Alusta on ollut sama. Pariisi on siinä mielessä hieno kaupunki, että se ei muutu miksikään.
(Hihitystä)
Donna, näiden todistajien läsnäollessa kysyn sinulta: haluaisitko sinä olla pariisilaisrouva? ;)
En
Mutta tämä vaatii kolme merkkiä.
Olisit lisännyt huutomerkin.
Tai kysymysmerkin, jos olisit halunnut kuulostaa teinidonnalta.
Mjoo
Kävi mielessä, mutta omaa laiskuuttani en jaksanut olla kuin oma itseni.
(Hirn)
Ymmärrän oikein hyvin. Laiskuuttasi näppäilet mieluummin 33 kuin 1 merkkiä.
Jos enteröinti lasketaan yhdeksi merkiksi.
Onko tämä sitä paljon puhuttua identiteettityötä?
Ei
En ole järin kiinnostunut identiteeteistä. Identiteetti on kotiinkannettu pahvilaatikko, jossa humisevat maailman äänet.
Tyhjä boksi, jossa on osoite.
(Hihitystä)
Minun täytyy pian poistua maailman ääniin.
Ennen sitä kerron eräästä kokemuksestani:
Minä, erehtyväinen ihminen, menin juuri laittamaan suuhuni sitruunanmakuisen makeisen. Se oli virhe. Kokemus muistutti erehdyttävästi yleispesuaineen nauttimista. Siis nauttimista sisäisesti. En ole nauttinut sellaista ikinä sisäisesti, mutta tällaista se varmasti olisi. Se maistuisi varmasti sitruunamakeiselta.
Lopputulos: pesuaineen tuoksu aiheutti aivoissani niin voimakasta interferenssiä, että nyt en enää tiedä, miltä sitruunamakeisen kuuluu maistua! Enkä koskaan saa selville, maistuuko sitruunantuoksuinen pesuaine sitruunamakeiselta.
Sitruunan mehu veteen sekoitettuna on herkkuani, mutta siinä ongelma on esteettinen: se näyttää vedeltä, jota on käytetty asioiden pesuun. Pahimmassa tapauksessa sellaiselta vedeltä, jossa on sitruunan tuoksuista astianpesuainetta.
On aika mennä. Minulla, Trollipeikolla, on velvollisuus tänään. Se on kaunis ja täytän sen mielelläni.
Yhhh. Suussani tuntuu vieläkin sitruunan maku. Menen ensin harjaamaan hampaani.
ASTIOIDEN pesuun! Ei asioiden! Herrajumala mikä typo!
Mjaa
Itse tapaan aina pestä kaikki asiani - myöhemmin, tai vasta sen jälkeen.
(Naurua)
Olen miettinyt b(logeja) ... Mitä merkitystä niillä on.
Olen kohdannut agrologin, geologin, gynekologin ja biologin.
Minusta dialogi on kuitenkin paras.
Se on kaikkein hedelmällisin.
Parhaimmillaan se voi tyydyttää minussa olevan yhteyden tarpeen.Ehkä toisenkin.
Pahimmillaan...se voi jäädä monologiin...
(jatkan asioilleni)
Suosittelen sitruunantuoksuista ASIANpesuainetta. Hyvin vaahtoavaa.
Miksi minä olen niin ilkeän kevyellä tuulella tänään? Nyt vakavoidun. Jatkotarinasi ei ole vielä päättynyt. Luultavasti. Odotetaan ja katsotaan, miten pariisilaistyttö rakentaa minuuttaan.
Usein tarinoissasi Ranska, Pariisi, Italia...
Kaukokaipuuta, unelmia vai fetissiä?
Mielikuvitus on kaikkein rikkain maailma, silloin voit olla missä vaan haluat.
Au revoir.
Niin
Pakotit mut ajattelemaan. Näin todellakin on.
Mä olen matkustellut suhteellisen paljon, mutta kuitenkin jokin aina puuttuu.
Otetaan esimerkki.
Sisilia/Monte Cinto
Kahden viikon reissulta muistan vain yhden merkittävän asian, ja se oli ukonilma korkealla vuorella. Vaakasalama löi läpi taivaan, ja valaisi näkymän. Kaikki muu se ähellys, vaivannäkö ja suoranainen tuska, pyyhkiytyy pois tuon häkellyttävän hetken tieltä. Muu on täysin merkityksetöntä, vaikka voisin kuvailla jokaisen kiven ulkomuodon - niihin jumiutuen, jämähtäen, haistattaa teillä palaneen dieselin käryn, ja näyttää mitä kahvikupin pohjassa luki, tai vain osoittaa kuinka paljon katsottavaa ja koettavaa todellisuudessa oikeasti on.
(Naurua)
No kuule. Tarvitsee hieman mielikuvitusta tulla Suomeen kaiken sen jälkeen!
Mutta Suomi on metsä aidoimmillaan. Metsässä on puolensa. Täällä alkaa etsiä kompassia.