Hei!
Olen kihloissa italialaisen miehen kanssa ja haluaisin kuulla ja jakaa kokemuksia italialais-suomalaisista suhteista:) Millaisia kulttuurieroja olette kohdanneet ja miten niistä on selvitty? Missä maassa asutte/aiotte asua? Mitä mieleen tulee!
Olen kihloissa italialaisen miehen kanssa ja haluaisin kuulla ja jakaa kokemuksia italialais-suomalaisista suhteista:) Millaisia kulttuurieroja olette kohdanneet ja miten niistä on selvitty? Missä maassa asutte/aiotte asua? Mitä mieleen tulee!
Vastaukset 13
Vanhimmat
kihloissa italialaisen miehen kanssa. kieltä olen opiskellut ja italialaisia tavannut, mutta noin pitkälle en ole päässyt. Hyvä ystävä on italialainen mies...hän on ihana! Kulttuurieroihin en ole törmännyt, hän varmaan paremminkin täällä vierailtuaan.. kerro sä! Miten tapasitte? iten kaikki alkoi? Sähän olet itse asiantuntija! Voithan kysyä poikaystävältäsi suoraan, mitä se on ajatellut sinusta, suomalaisten tavoista, mikä on tuntunut oudolta, mitä samaa hän on kohdannut??
Jipii, italialainen! Eikä puhettakaan rasismista mitä nyt suomalainen ei vain tule kysymykseen koska ei ole italialainen vaan suomalainen. Onnea teille molemmille suomalaisille.
Miten niin valitettavasti? Aika outo kommentti, muutenkin otta teidänlaisenne naiset päähän jotka noin kritiikittömästi suhtautuu Italiaan kuin se olisi joku paratiisi ja vieroksuu Suomea. Olen käynyt Italiassa ja nähnyt että siellä on paljon asioita jotka voisivat olla paremminkin.
Selvyyden vuoksi: Arvostan kyllä Italiaa ja sikäläistä kulttuuria, jota olen opiskellutkin.
Ei Italia ole mikään paratiisi, niinkuin ei ole Suomikaan. Molemmissa maissa on vahvuutensa ja heikkoutensa ja olemme niistä poikaystäväni kanssa paljon keskustelleet. Molemmat olemme tämän suhteen aikana oppineet paljon uutta sekä omista maistamme että toistemme maista.
Se on kyllä aika jännä, miten monilla ihmisillä on vääristynyt kuva Italiasta Dolce Vitan, polttavan auringon ja mandoliinia soittavien iloisten ihmisten maana. Mä käytän termiä loma-Italia kuvaamaan tätä näkemystä. Tämä on se, mitä nähdään matkaohjelmista, -oppaista, matkoista ja elokuvista jne. Jos maassa asuu vähänkin aikaa, huomaa, että monin paikoin arkielämä on äärimmäisen monimutkaista (virastot, liikenne jne.) ja stressaavaa.
Enkä muuten suhtaudu vieroksuen Suomeen. Arvostan kotimaatani äärimmäisen paljon. Kielten opiskelijana ja tulevana kielten opettajana minua vain kiinnostavat MYÖS muut kulttuurit, maat ja kielet. Kuvioon sopii siis myös ulkomaalainen rakas. Meille Italia ja Suomi ovat nimen omaan Italia JA Suomi, ei joko-tai. Kummankin maan aiomme elämässämme pitää, kummassakin viettää aikaa ja opettaa lapsemme tuntemaan molemmat maat. Eihän sitä ihmisen sovi juuriaan unohtaa:)
Joo, no nyt voin sanoa että olen kanssasi samaa mieltä. Molemmissa maissa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvä että olet realisti!
Hyvät jatkot teille molemmille!
Seurustelin vajaan vuoden(n.10 kk) italialaisen miehen kanssa täällä suomessa ja hyvän alun jälkeen elämä oli yhtä helvettiä (väkivaltaa, mustasukkaisuutta ja muutenkin mielipuolista käytöstä). En ala tässä tarkemmin kuivailemaan tapahtumien kulkua, mutta se mies oli/on täysi psykopaati. Kyseessä ei ole mikään nuori kouluja käymätön "rantapoika" vaan arvostetussa asemassa oleva virkamies. Ilman poliisia ja lähestymiskiellolla uhkaamista en hänestä eroon päässyt. En nyt väitä että hänen käytöksensä johtuisi siitä, että hän on italialainen - hulluja löytyy joka maasta, mutta kerroinpahan nyt vain. Onneksi tuo aika elämässäni on enää kauhea muisto vain, silloin tuntui että ulospääsyä helvetistä ei ole. Vieläkin hän tosin häiriköi puhelinsoitoilla ja seurailee kadulla, mutta se on todella lievää kaikkeen hänen kanssaan kokemaani/kärsimääni verrattuna.
Lapsista tulee siestailijoita, kun ne näkee kotona esimerkin. Munkin latinokaveri on vähän väliä karenssissa, kun se pinnaa työharjoittelusta. Se elää naisten ja kavereiden kustannuksella. Suomalaiset naiset on hulluna siihen vaikka sillä on pituutta alle 170 senttiä. Hauska hemmo kaiken kaikkiaan. Aina saa hymyn irtoamaan, sen takia kai suomalaisia mieskavereitakin löytyy aina hädässä auttamaan.
...eivät ole latinoja...PÄSSI!
Mielenkiintoista olettaa, etteivät alkuperäisten latinalaisten jälkeiset olisi latinoja... Mihin perustat uskomukseksi?
Mä olen seurustellut 1,5 vuotta italialaisen kanssa ja tähän saakka on selvitty ilman suurempia kulttuurien törmäyksiä :) Aikakäsitys on ainut joka silloin tällöin aiheuttaa minulla pinnan kiristymistä..Ja taidan muutenkin olla suhteessa se temperamenttisempi osapuoli! Poikaystäväni on kotoisin Pohjois-Italiasta ja asuu siellä tällä hetkellä, minä Suomessa. Kaukosuhteesta huolimatta kaikki sujuu hyvin ja italian kieltä opiskelen ahkerasti. Poikaystäni on vuoden sisään muuttamassa ainakin muutamaksi vuodeksi tänne, on asunut Suomessa aiemminkin ja on suuri Suomi-Fani.
Hihhihhih! Tästä tarinasta haluaisin kuulla jatkoa, siis kunhan vähän aikaa esim asutte yhdessä. Kaikkea hyvää vaan....
Kiitos vaan :) Poikaystäväni on siis asunut vuoden suomessa ja koko tuo aika oltiin yhdessa ja kaikki sujui loistavasti..Tosin yhteenmuutto voi aina tuoda uusia puolia kumppanista esiin, oli poikaystävä minkä maalainen hyvänsä ;)
Ei voi muuta sanoa kuin että hirveän ennakkoluuloista porukkaa me suomalaiset olemme!
Toivoisi, että keskusteluun tulisi mukaan itse ital. ihmisiä, jotka voisivat edes puolustautua kertolmalla omia mielipiteitään asioista...jos olis joku suomen kieltä oppin, niin voisko mitenkään pyytää valaisemaan !