Ajattelin tänään sunnuntaina nukkua isänpäivän kunniaksi oikein pitkään, sillä minulle ei ole siunaantunut sen enempää lapsia kuin vaimoakaan. Pitkään nukkuminen jäi kuitenkin haaveeksi, koska naapurissa aloitettiin kovaääninen laulaminen hieman seitsämän jälkeen aamulla. Oletettavasti naapuriperheen lapset tekivät isälleen iloisen aamuherätyksen lauluineen kaikkineen.
Aamuni alkoi siis aikaisemmin kuin olin suunnitellut, joten lähdin pitkähkölle kävelylenkille. Kiertelin lähikaupunginosissa, enkä voinut olla kurkistelematta ihmisten asuntoihin. Monissa paikoissa lapset laittoivat aamiaista isälleen ja vaikutti kuin perheonnea olisi pursunnut jokaisesta ikkunasta kadulle. Siinä kävellessä ei voinut olla miettimättä, että kuinka erilaista olisi oma elämä, jos olisi vaimo jota halata joka aamu ja liuta lapsia, jotka voisi peitellä vuoteeseen joka ilta.
Kävelin tällaisia asioita pohdiskellen useamman tunnin syvän liikutuksen vallassa. Lopulta tunsin olevani nälkäinen ja suuntasin askeleeni kohti lähikauppaa. Ostin sieltä spagettia ja pakastekalaa, joista päätin valmistaa itselleni maukkaan sinkkumiehen isänpäivälounaan. Vielä kalaa paistaessa ja makaroonia keittäessäni ajattelin haikeasti, että kuinka mukavaa olisi valmistaa lounasta koko perheelle, eikä aina yksistään itselleni.
Runsaan ja maukkaan lounaan jälkeen päätin pitää pienen ruokalevon ja tunsin itseni uniseksi. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska naapurin lapset päättivät isänpäivän kunniaksi leikkiä juoksuleikkejä sisällä. Ärsyyntyneenä lepohetken riistämisestä palasin takaisin keittiöön ja ajattelin lähteä viemään roskia. Silloin huomasin, että kaupasta juuri ostamani ja syömäni pakastekalan parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo kuukausi aikaisemmin.
Lapsia ei minulle tänäkään isänpäivänä tullut, mutta paskaa taitaa kirjaimellisesti tulla sitäkin enemmän.
Aamuni alkoi siis aikaisemmin kuin olin suunnitellut, joten lähdin pitkähkölle kävelylenkille. Kiertelin lähikaupunginosissa, enkä voinut olla kurkistelematta ihmisten asuntoihin. Monissa paikoissa lapset laittoivat aamiaista isälleen ja vaikutti kuin perheonnea olisi pursunnut jokaisesta ikkunasta kadulle. Siinä kävellessä ei voinut olla miettimättä, että kuinka erilaista olisi oma elämä, jos olisi vaimo jota halata joka aamu ja liuta lapsia, jotka voisi peitellä vuoteeseen joka ilta.
Kävelin tällaisia asioita pohdiskellen useamman tunnin syvän liikutuksen vallassa. Lopulta tunsin olevani nälkäinen ja suuntasin askeleeni kohti lähikauppaa. Ostin sieltä spagettia ja pakastekalaa, joista päätin valmistaa itselleni maukkaan sinkkumiehen isänpäivälounaan. Vielä kalaa paistaessa ja makaroonia keittäessäni ajattelin haikeasti, että kuinka mukavaa olisi valmistaa lounasta koko perheelle, eikä aina yksistään itselleni.
Runsaan ja maukkaan lounaan jälkeen päätin pitää pienen ruokalevon ja tunsin itseni uniseksi. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska naapurin lapset päättivät isänpäivän kunniaksi leikkiä juoksuleikkejä sisällä. Ärsyyntyneenä lepohetken riistämisestä palasin takaisin keittiöön ja ajattelin lähteä viemään roskia. Silloin huomasin, että kaupasta juuri ostamani ja syömäni pakastekalan parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo kuukausi aikaisemmin.
Lapsia ei minulle tänäkään isänpäivänä tullut, mutta paskaa taitaa kirjaimellisesti tulla sitäkin enemmän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mistä se kala pakasteessa ollessaan tietäisi milloin muuttua parhaasta hyväksi. Pää jäässä.